Irtisanomissuoja http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135763/all Wed, 13 Jun 2018 08:11:00 +0300 fi Kuka maksaa irtisanomissuojan? http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256799-kuka-maksaa-irtisanomissuojan <p>Hallitus&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10154274">ehdotti kevään kehysriihessä</a>, että henkilöperusteista irtisanomista helpotettaisiin ja alle 30-vuotiaiden työsuhteiden määräaikaisuudelle ei enää tarvitsisi perusteita. Kuten monissa muissakin hankkeissa, hallitus hapuilee oikeaan suuntaan, mutta toteutuksessa on vakavia puutteita. Tässä tapauksessa hankkeen perustuslaillisuus on kyseenalainen. Jos syrjimättömyyden periaatteesta ei haluta tinkiä, ei ole olemassa päteviä perusteita sille, että eri ikäisiä aikuisia ihmisiä pitäisi asettaa eri asemaan työmarkkinoilla. Oikeilla jäljillä hallitus on kuitenkin siinä, että irtisanomissuojaa Suomessa olisi tarpeellista muuttaa.</p><p>Irtisanomissuojassa on kyse työsuhteen päättämisen vaikeuttamisesta sääntelyn keinoin. Suoja toteutuu tällä hetkellä useilla erilaisilla tavoilla, joita ovat esimerkiksi irtisanomisaika, takaisinottovelvollisuus sekä kielto irtisanoa epäasiallisella tai syrjivällä perusteella. Osa toteuttamistavoista on selvästi tarpeellisia, mutta asiaan liittyvän sääntelyn monimutkainen kokonaisuus saattaa johtaa erikoisiin tilanteisiin työmarkkinoilla. Kun esimerkiksi henkilöperusteinen irtisanominen on vaikeaa, käytetään YT-neuvotteluita työkaluna savustamaan epätoivotut henkilöt pois, jonka jälkeen tehtävänimikkeitä yrityksessä saatetaan muuttaa niin, ettei takaisinottovelvoite toteudu.</p><p>Erityisen paljon työmarkkinoita kankeuttavat Suomessa ovat julkisen sektorin työsuhteet. Useat palvelussuhteet julkiselle sektorille eivät ole tavallisia työpaikkoja vaan virkoja, jotka toimivat erilaisilla ehdoilla kuin tavalliset työpaikat. Kunnan työntekijöille myönnetään myös kuntaliitosten yhteydessä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-5886565">viiden vuoden irtisanomissuojia</a>. On vaikeaa keksiä perusteita sille, miksi työsuhteiden julkiseen sektoriin pitäisi toimia täysin eri logiikalla kuin yksityisellä sektorilla.</p><p>Väärällä tavalla toteutettu irtisanomissuoja on epäoikeudenmukainen. Kyseessä ei ole mikään tyhjästä putoava etu. Sen &quot;maksavat&quot; ne, jotka eivät työpaikkoihin pääse. Irtisanomissuoja asettaa työssäkäyvät etuoikeutettuun asemaan työttömien kustannuksella.</p><p>Irtisanomissuojasta aiheutuu kansantaloudelle todellista taloudellista hukkaa. Jos työntekijöiden vaihtamista parempiin, pätevämpiin ja tehokkaampiin hankaloitetaan liikaa, työpaikkoja miehittävät keskimäärin niihin sopimattomammat ihmiset. Kun työpaikkoja on tietty määrä, eikö olisi parempi että näitä paikkoja miehittävät kullakin hetkellä pätevimmät, eivätkä ne, jotka paikkoihin ovat kerran sattuneet pääsemään?</p><p>Työsuhteiden suojaamisen taustalla oleva ajattelu on pohjimmiltaan hyväntahtoista. On haluttu lisätä työntekijöiden neuvotteluvoimaa työnantajiin nähden. &quot;Tehdastyöläismaailmassa&quot; tämä onkin varmasti ollut enemmän tarpeen kuin nykyään, mutta jälkiteollisessa yhteiskunnassa asetelmat ovat ratkaisevasti erilaisia. Kaikki ovat myös yhtä mieltä siitä, että valtio ja julkinen sektori voivat esimerkiksi sääntelyllä parantaa työntekijöiden ja kansalaisten asemaa.</p><p>Tavoitteet ovat siis oikeat, mutta tällä hetkellä osa käyttöön valituista keinoista aiheuttaa merkittäviä taloudellisia haittavaikutuksia. Korjaavat toimenpiteet, joilla työmarkkinoille saataisiin lisää niiltä puuttuvaa dynamiikkaa eivät ole erityisen järisyttäviä. Julkisen sektorin työntekijöistä pitäisi tehdä tavallisia työntekijöitä, takaisinottovelvollisuudesta pitäisi ilmiselvästi luopua ja henkilöperusteista irtisanomista pitäisi helpottaa. Irtisanomisaika ja työnantajan maksettavaksi koituva irtisanomisajan palkka taas ovat sellaisia keinoja, jotka aiheuttavat vähemmän haittaa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Työmarkkinoille rakennetut kankeudet ovat äärimmäisen huono tapa toteuttaa tavoitteita, joita yleensä yritetään toteuttaa tavallisen sosiaaliturvan keinoin tulonsiirroilla. Kankeudet aiheuttavat koko yhteiskunnan tasolla taloudellista hukkaa. Irtisanomissuojan kaltaisilla mekanismeilla toteutetun &quot;sosiaaliturvan&quot; hyödyt eivät kohdistu niille jotka tukea eniten tarvitsisivat. Perusturvaa olisi myös syytä kehittää, jotta irtisanotut ihmiset eivät missään tilanteessa jää puille paljaille</p><p>Talouden ongelmia ei voi ratkaista teeskentelemällä, että niitä ei ole olemassa. Jos vaihtoehtoja on, ei työntekijöiden perusturvaa ja suojaa ole järkeä toteuttaa taloudellista hukkaa aiheuttavilla tavoilla. Suojaa toteutettaessa kannattaisi ainakin selvittää, mitkä ovat eri toteuttamistapojen taloudelliset vaikutukset ja pyrkiä toteuttamaan suojaa ensisijaisesti sellaisilla tavoilla, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa ja hukkaa.</p><p>&nbsp;</p> Hallitus ehdotti kevään kehysriihessä, että henkilöperusteista irtisanomista helpotettaisiin ja alle 30-vuotiaiden työsuhteiden määräaikaisuudelle ei enää tarvitsisi perusteita. Kuten monissa muissakin hankkeissa, hallitus hapuilee oikeaan suuntaan, mutta toteutuksessa on vakavia puutteita. Tässä tapauksessa hankkeen perustuslaillisuus on kyseenalainen. Jos syrjimättömyyden periaatteesta ei haluta tinkiä, ei ole olemassa päteviä perusteita sille, että eri ikäisiä aikuisia ihmisiä pitäisi asettaa eri asemaan työmarkkinoilla. Oikeilla jäljillä hallitus on kuitenkin siinä, että irtisanomissuojaa Suomessa olisi tarpeellista muuttaa.

Irtisanomissuojassa on kyse työsuhteen päättämisen vaikeuttamisesta sääntelyn keinoin. Suoja toteutuu tällä hetkellä useilla erilaisilla tavoilla, joita ovat esimerkiksi irtisanomisaika, takaisinottovelvollisuus sekä kielto irtisanoa epäasiallisella tai syrjivällä perusteella. Osa toteuttamistavoista on selvästi tarpeellisia, mutta asiaan liittyvän sääntelyn monimutkainen kokonaisuus saattaa johtaa erikoisiin tilanteisiin työmarkkinoilla. Kun esimerkiksi henkilöperusteinen irtisanominen on vaikeaa, käytetään YT-neuvotteluita työkaluna savustamaan epätoivotut henkilöt pois, jonka jälkeen tehtävänimikkeitä yrityksessä saatetaan muuttaa niin, ettei takaisinottovelvoite toteudu.

Erityisen paljon työmarkkinoita kankeuttavat Suomessa ovat julkisen sektorin työsuhteet. Useat palvelussuhteet julkiselle sektorille eivät ole tavallisia työpaikkoja vaan virkoja, jotka toimivat erilaisilla ehdoilla kuin tavalliset työpaikat. Kunnan työntekijöille myönnetään myös kuntaliitosten yhteydessä viiden vuoden irtisanomissuojia. On vaikeaa keksiä perusteita sille, miksi työsuhteiden julkiseen sektoriin pitäisi toimia täysin eri logiikalla kuin yksityisellä sektorilla.

Väärällä tavalla toteutettu irtisanomissuoja on epäoikeudenmukainen. Kyseessä ei ole mikään tyhjästä putoava etu. Sen "maksavat" ne, jotka eivät työpaikkoihin pääse. Irtisanomissuoja asettaa työssäkäyvät etuoikeutettuun asemaan työttömien kustannuksella.

Irtisanomissuojasta aiheutuu kansantaloudelle todellista taloudellista hukkaa. Jos työntekijöiden vaihtamista parempiin, pätevämpiin ja tehokkaampiin hankaloitetaan liikaa, työpaikkoja miehittävät keskimäärin niihin sopimattomammat ihmiset. Kun työpaikkoja on tietty määrä, eikö olisi parempi että näitä paikkoja miehittävät kullakin hetkellä pätevimmät, eivätkä ne, jotka paikkoihin ovat kerran sattuneet pääsemään?

Työsuhteiden suojaamisen taustalla oleva ajattelu on pohjimmiltaan hyväntahtoista. On haluttu lisätä työntekijöiden neuvotteluvoimaa työnantajiin nähden. "Tehdastyöläismaailmassa" tämä onkin varmasti ollut enemmän tarpeen kuin nykyään, mutta jälkiteollisessa yhteiskunnassa asetelmat ovat ratkaisevasti erilaisia. Kaikki ovat myös yhtä mieltä siitä, että valtio ja julkinen sektori voivat esimerkiksi sääntelyllä parantaa työntekijöiden ja kansalaisten asemaa.

Tavoitteet ovat siis oikeat, mutta tällä hetkellä osa käyttöön valituista keinoista aiheuttaa merkittäviä taloudellisia haittavaikutuksia. Korjaavat toimenpiteet, joilla työmarkkinoille saataisiin lisää niiltä puuttuvaa dynamiikkaa eivät ole erityisen järisyttäviä. Julkisen sektorin työntekijöistä pitäisi tehdä tavallisia työntekijöitä, takaisinottovelvollisuudesta pitäisi ilmiselvästi luopua ja henkilöperusteista irtisanomista pitäisi helpottaa. Irtisanomisaika ja työnantajan maksettavaksi koituva irtisanomisajan palkka taas ovat sellaisia keinoja, jotka aiheuttavat vähemmän haittaa.  

Työmarkkinoille rakennetut kankeudet ovat äärimmäisen huono tapa toteuttaa tavoitteita, joita yleensä yritetään toteuttaa tavallisen sosiaaliturvan keinoin tulonsiirroilla. Kankeudet aiheuttavat koko yhteiskunnan tasolla taloudellista hukkaa. Irtisanomissuojan kaltaisilla mekanismeilla toteutetun "sosiaaliturvan" hyödyt eivät kohdistu niille jotka tukea eniten tarvitsisivat. Perusturvaa olisi myös syytä kehittää, jotta irtisanotut ihmiset eivät missään tilanteessa jää puille paljaille

Talouden ongelmia ei voi ratkaista teeskentelemällä, että niitä ei ole olemassa. Jos vaihtoehtoja on, ei työntekijöiden perusturvaa ja suojaa ole järkeä toteuttaa taloudellista hukkaa aiheuttavilla tavoilla. Suojaa toteutettaessa kannattaisi ainakin selvittää, mitkä ovat eri toteuttamistapojen taloudelliset vaikutukset ja pyrkiä toteuttamaan suojaa ensisijaisesti sellaisilla tavoilla, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa ja hukkaa.

 

]]>
20 http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256799-kuka-maksaa-irtisanomissuojan#comments Kotimaa Irtisanominen Irtisanomiset Irtisanomissuoja Irtisanoutuminen Wed, 13 Jun 2018 05:11:00 +0000 Tuomas Tiainen http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256799-kuka-maksaa-irtisanomissuojan
Irtisanomissuojasta ja ansiosidonnaisista työttömyyskorvauksista http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254627-irtisanomissuojasta-ja-ansiosidonnaisista-tyottomyyskorvauksista <p>Klara wappen!</p><p>Koska ääneni on tällä hetkellä vielä hieman flunssaisen käheä, joudun jättämään wappupuheen pitämisen väliin ja ilmaisemaan työvoimapoliittisia ajatuksiani täällä blogissa kirjallisesti.</p><p>Viime aikoina on ollut ainakin kaksi merkittävää asiaa, jotka ovat puhuttaneet harkittaessa työmarkkinauudistuksia: irtisanomissuojan heikentäminen ja ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten ulottaminen kaikkiin työntekijöihin, eli myös niihin, jotka nykyään epähuomiossa jättävät kuulumatta kassaan, mutta maksavat kuitenkin välillisesti työntekijän ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksuja verokiilassaan.</p><p>Otetaan ensin irtisanomissuoja ja aikomukset sen heikentämiseksi. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että en vastusta sitä, jos työtehtävänsä heikosti suorittava työntekijä voidaan jossakin vaiheessa irtisanoa, kunhan asiasta on ensin annettu kirjallinen varoitus ja työntekijälle annettu mahdollisuus saada luottamusmies avukseen. Samoin on ymmärrettävää, jos yritykset aika ajoin joutuvat yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitään. Nämä ovat työmarkkinoilla taloudellisten seikkojen sanelemia ikäviä tosiasioita.</p><p>Mutta olen ollut huomaavinani, että nyt esitetyt irtisanomissuojan heikentämisvaatimukset tuntuvat menevän pidemmälle, ainakin sen perusteella, minkälaisia esimerkkejä irtisanomissuojan haitoista työnantajille on esitetty. Irtosanomissuojaa nimittäin halutaan heikentää niinkin paljon, että luottamusmiesten ja perhevapaita pitävien työntekijöiden irtisanominen tulisi mahdolliseksi, kun se nykyisellään on lähes ehdottomasti kiellettyä. Tällaista ei missään nimessä pidä hyväksyä, koska luottamusmiesten irtisanominen efektiivisesti estää työntekijöiden toimimisen liittonsa luottamustehtävissä ilman suurta riskiä ja haittaisi perustuslaillista oikeutta työntekijöiden ammatilliseen järjestäytymiseen. Perhe-elämän suojan turmeleminen vastaavasti tarkoittaisi vakavaa haittaa naisten työurille kun lasten saantia ja töitä ei enää olisi mahdollista yhdistää. Miehet eivät vastaavasti uskaltaisi pitää isyysvapaitaan lainkaan. On myös huomattava, että jos irtisanominen muista syistä olisi helpompaa, pitäisi kohtuuden nimissä työttömyysturvaa rukata niin, ettei henkilöperusteisista irtisanomisista tulisi työttömyyskorvauksiin karenssia. Tämä lisäisi työttömyysvakuutusjärjestelmän kustannuksia.</p><p>Mitä ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän laajentamiseen niille, jotka eivät nykyään omaa huolimattomuuttaan kassoihin kuulu, ei sekään ole mikään katastrofaalisen hankala uudistus, kunhan se tehdään oikein. Helppo ratkaisu, joka ei loukkaa ammattiyhdistysliikkeen oikeuksia voisi olla se, että kassaan kuuluminen olisi pakollista. Jos ei kuuluisi liiton kassaan tai Yleiseen työttömyyskassaan, pitäisi kassamaksu suorittaa Kelalle, työssäoloehto täyttyisi ja näin ihmisiä olisi suojeltu sosialidemokratian hengessä omalta huolimattomuudeltaan.</p><p>Mutta tässäkin vaatimuksessa on salakavalat piirteensä, enkä usko ongelmaa esiin tuoneiden oikeistopoliitikkojen&nbsp; olevan tässä asiassa puhtaat jauhot pussissa. Sivutavoitteita, joita ei missään nimessä tule hyväksyä, olisivat se, että olisi vain joku julkinen Kelan kassa ja liittoja estettäisiin pitämästä omia kassojaan tai se, että työntekijöille annettaisiin valinnanvapaus jättää paitsi kassamaksut, myös työttömyysvakuutusmaksut maksamatta kokonaisuudessaan. Ensinmainittu haittaisi jälleen työntekijöiden järjestäytymisoikeutta ja jälkimmäinen uhkaisi romahduttaa koko ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän, kun rahoitukseen tulisi aukko niillä aloilla, joilla työttömyysriski olisi matala, järjestäytymisaste heikko ja työntekijät käyttäisivät vakuuttamattomuusoptiotaan paljon, joskus tietenkin myös jälkikäteen katsottuna omaksi vahingokseen. Nykyisellään työttömyysvakuutusmaksuilla tasataan jonkin verran korkean työttömyysriskin alojen rasitteita.</p><p>Näillä eväillä eteenpäin. Lisäksi toivon, etteivät hallituksen voimat riitä enää nyt esitettyjen sote- ja maakuntamallien viemiseen eteenpäin. Ne ovat hankkeina kalliita ja katastrofaalisen huonoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Klara wappen!

Koska ääneni on tällä hetkellä vielä hieman flunssaisen käheä, joudun jättämään wappupuheen pitämisen väliin ja ilmaisemaan työvoimapoliittisia ajatuksiani täällä blogissa kirjallisesti.

Viime aikoina on ollut ainakin kaksi merkittävää asiaa, jotka ovat puhuttaneet harkittaessa työmarkkinauudistuksia: irtisanomissuojan heikentäminen ja ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten ulottaminen kaikkiin työntekijöihin, eli myös niihin, jotka nykyään epähuomiossa jättävät kuulumatta kassaan, mutta maksavat kuitenkin välillisesti työntekijän ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksuja verokiilassaan.

Otetaan ensin irtisanomissuoja ja aikomukset sen heikentämiseksi. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että en vastusta sitä, jos työtehtävänsä heikosti suorittava työntekijä voidaan jossakin vaiheessa irtisanoa, kunhan asiasta on ensin annettu kirjallinen varoitus ja työntekijälle annettu mahdollisuus saada luottamusmies avukseen. Samoin on ymmärrettävää, jos yritykset aika ajoin joutuvat yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitään. Nämä ovat työmarkkinoilla taloudellisten seikkojen sanelemia ikäviä tosiasioita.

Mutta olen ollut huomaavinani, että nyt esitetyt irtisanomissuojan heikentämisvaatimukset tuntuvat menevän pidemmälle, ainakin sen perusteella, minkälaisia esimerkkejä irtisanomissuojan haitoista työnantajille on esitetty. Irtosanomissuojaa nimittäin halutaan heikentää niinkin paljon, että luottamusmiesten ja perhevapaita pitävien työntekijöiden irtisanominen tulisi mahdolliseksi, kun se nykyisellään on lähes ehdottomasti kiellettyä. Tällaista ei missään nimessä pidä hyväksyä, koska luottamusmiesten irtisanominen efektiivisesti estää työntekijöiden toimimisen liittonsa luottamustehtävissä ilman suurta riskiä ja haittaisi perustuslaillista oikeutta työntekijöiden ammatilliseen järjestäytymiseen. Perhe-elämän suojan turmeleminen vastaavasti tarkoittaisi vakavaa haittaa naisten työurille kun lasten saantia ja töitä ei enää olisi mahdollista yhdistää. Miehet eivät vastaavasti uskaltaisi pitää isyysvapaitaan lainkaan. On myös huomattava, että jos irtisanominen muista syistä olisi helpompaa, pitäisi kohtuuden nimissä työttömyysturvaa rukata niin, ettei henkilöperusteisista irtisanomisista tulisi työttömyyskorvauksiin karenssia. Tämä lisäisi työttömyysvakuutusjärjestelmän kustannuksia.

Mitä ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän laajentamiseen niille, jotka eivät nykyään omaa huolimattomuuttaan kassoihin kuulu, ei sekään ole mikään katastrofaalisen hankala uudistus, kunhan se tehdään oikein. Helppo ratkaisu, joka ei loukkaa ammattiyhdistysliikkeen oikeuksia voisi olla se, että kassaan kuuluminen olisi pakollista. Jos ei kuuluisi liiton kassaan tai Yleiseen työttömyyskassaan, pitäisi kassamaksu suorittaa Kelalle, työssäoloehto täyttyisi ja näin ihmisiä olisi suojeltu sosialidemokratian hengessä omalta huolimattomuudeltaan.

Mutta tässäkin vaatimuksessa on salakavalat piirteensä, enkä usko ongelmaa esiin tuoneiden oikeistopoliitikkojen  olevan tässä asiassa puhtaat jauhot pussissa. Sivutavoitteita, joita ei missään nimessä tule hyväksyä, olisivat se, että olisi vain joku julkinen Kelan kassa ja liittoja estettäisiin pitämästä omia kassojaan tai se, että työntekijöille annettaisiin valinnanvapaus jättää paitsi kassamaksut, myös työttömyysvakuutusmaksut maksamatta kokonaisuudessaan. Ensinmainittu haittaisi jälleen työntekijöiden järjestäytymisoikeutta ja jälkimmäinen uhkaisi romahduttaa koko ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän, kun rahoitukseen tulisi aukko niillä aloilla, joilla työttömyysriski olisi matala, järjestäytymisaste heikko ja työntekijät käyttäisivät vakuuttamattomuusoptiotaan paljon, joskus tietenkin myös jälkikäteen katsottuna omaksi vahingokseen. Nykyisellään työttömyysvakuutusmaksuilla tasataan jonkin verran korkean työttömyysriskin alojen rasitteita.

Näillä eväillä eteenpäin. Lisäksi toivon, etteivät hallituksen voimat riitä enää nyt esitettyjen sote- ja maakuntamallien viemiseen eteenpäin. Ne ovat hankkeina kalliita ja katastrofaalisen huonoja.

]]>
0 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254627-irtisanomissuojasta-ja-ansiosidonnaisista-tyottomyyskorvauksista#comments Ammattiyhdistysliike Ansiosidonnainen päiväraha Irtisanomissuoja Työelämä Mon, 30 Apr 2018 08:00:23 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254627-irtisanomissuojasta-ja-ansiosidonnaisista-tyottomyyskorvauksista
Irtisanomissuoja http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253793-irtosanomissuoja <p>Käsitykset irtisanomissuojan tarpeesta vaihtelevat suuresti riippuen siitä, kummalla puolella aitaa ollaan. Ja luonnollisesti kaikki katsovat asiaa omasta näkökulmastaan, ja pitävät sitä ainoana oikeana.</p><p>Periaatteessa meillä kaksi samanlaista tapausta: vuokra-asuntomarkkinat ja työmarkkinat. Ehkä aloitamme työmarkkinoista, koska ne ovat nyt &ndash; sattuneesta syystä - eniten esillä.</p><p>Työmarkkinoilla irtosanomissuojaa perustellaan varmaankin ajatuksella, että yksittäinen työntekijä tarvitsee turvaa työnantajan mielivaltaa vastaan. Taustalla kummittelee vanha marxilainen painajaiskuva siitä, miten pahantahtoinen (rikas) kapitalisti vain odottaa sopivaa tilaisuutta irtisanoa uppiniskaisen työntekijän (äärimmilleen vietynä: kapitalisti rekrytoi työntekijöitä vain irtisanoakseen ne). Jotta tämä voidaan estää, on työntekijöiden liittouduttava. Ammattiliitot mieluusti antavat kuvan siitä, että juuri tämä on niiden tärkein tehtävä. Ilman liittoja työntekijät irtisanottaisiin. Markkinatalous ei mitenkään estä &rdquo;vääriä irtisanomia, vaan päinvastoin se on syy niihin.</p><p>Tällaiset uhkakuvat tuntuvat tämän päivän maailmassa hieman kaukaa haetulta. Miksi työnantaja irtisanoisi työntekijän vain &rdquo;piruuttaan&rdquo;? Eihän hyvin toimivilla markkinoilla sellainen työnantaja säilyisi pitkää aikaa. Toisaalta valta-osa työpaikoista on pienissä yrityksissä: niissä valtasuhteet eivät muistuta Davidin ja Goljatin kokoeroa. Epäonnistunut rekrytointi voi tuntua työnantajan kukkarossa paljon enemmän kuin työsuhteen päättyminen työntekijän tuloissa.</p><p>Suomessa toimii se periaate, että &rdquo;taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä&rdquo; työntekijöitä voi irtisanoa, mutta tällöin puhutaan kollektiivisista ongelmista. Mitäpä jos meillä on ongelmia yksilötasolla? Sellaisia voivat olla esimerkiksi alkoholismi, huono työkyky (tekee vain &rdquo;sutta&rdquo;) ja epärehellisyys. Periaatteessa nämä käyvät irtisanomisperusteena, vain periaatteessa. Esimerkiksi alkoholismin tapauksessa edellytetään usein &rdquo;hoitoon ohjausta&rdquo;, varoituksia, todisteita jne. Prosessi päätyy hyvin usein oikeudenkäyntiin ja silloin rahaa palaa. Teidän tapauksia, jossa työnantaja ei ole keksinyt muuta ratkaisua ongelmaan kuin yrityksen lopettaminen. Paradoksaalista on se, että kaikki saa irtisanoa, mutta yhtä ei. Yhteiskunnan kannalta se ei tietenkään ole kovin edullista, yhtä vähän kuin se, että yrityksessä kustannusten kantoon epäsuorasti osallistuvat &rdquo;muut työntekijät&rdquo;.</p><p>Olen aika varma, että nämä rekrytointeihin liittyvät uhkakuvat &ndash; todelliset tai liioitellut &ndash; ovat todellinen este työllistymiselle. Varsinkin pienissä yrityksissä ei ole resursseja oikeudenkäynteihin päinvastoin kuin vastapuolella (ammattiliitoilla), joilla runsaasti henkilökuntaa ja halukkuutta prosessoida näennäisen selviäkin tapauksia.</p><p>Siksi kammoksuttaa ajastus, että kaavaillut muutokset irtisanomissuojaan merkitsevät vain verbaalisia muutoksia lainsäädäntöön. Niin kauan kuin lainsäädäntö antaa tukinnanvaraa, asia pysyy juristien pelikenttänä. Ja silloin mikään ei muutu, eikä siitä hyvää seuraa. Pitäisi jotenkin saada aikaa konkreettisia muutoksia (Saksan Harz &ndash;reformiun tapaan) itse järjestelmässä esimerkiksi asettamalla jokin selvä rahallinen katto irtisanomiskorvauksille tai määrittämällä jokin irtisanomisaika, johon ei tarvita mitään perusteluja.</p><p>Mutta on helppo aavistaa, että muutoksista ei tule helppoa. Työntekijöitä on lähestulkoon kymmenen kerta enemmän kuin työnantajia. Sen verran poliitikotkin osaavat matematiikkaa, että tietävät paremmaksi asettua äänestäjien enemmistön puolelle. Ja aniharva poliitikko rohkenee puhua irtisanomissuojasta kriittiseen sävyyn. Ja toki voimasuhteet näkyvät nykyisessä työlainsäädännössä. Työntekijä voi käytännössä irtisanoutua minuutin varotusajalla - vai onko koskaan tullut vastan tapausta, jossa työntekijää olisi sanktioitu liian lyhyestä irtisanomisajasta! Sen sijaan työnantajalla ei yksilökohtaisesti ole mitään irtisanomisaikaa, periaatteessa se on ääretön.</p><p>Samanlainen suurten lukujen ongelma koskee myös vuokramarkkinoita. &nbsp;Vuokralaisia on ainakin kymmenen kertaa enemmän vuokranantajia. Ja se tilasto toki näkyy eduskunnan äänestystaululla. Tuloksena on se, että vuokralasten irtisanomissuoja on (useimmiten) kuusi kuukautta ja vuokranantajien yhden kuukauden (riitatapauksissa kuusi kuukautta saattaa venyä vuoteenkin). Mihin näitä aikoja tarvitaan? Taustalla kummittelee ilmeisesti &rdquo;se&rdquo; ilkeä vuokranantaja, joka vain haluaa irtisanoa vuokralaisensa . Mutta taas kerran herää epäilys siitä, onko meillä todella olemassa hyvät syyt epäillä, että tällainen vaara olisi olemassa. Kuka järkevä vuokranantaja irtisanoisi vuokralaisensa, jos tämä maksaa säädyllisesti vuokransa eikä pane asuntoa &rdquo;säpäleiksi&rdquo;? Emmekö lainkaan usko markkinoihin?</p><p>Irtisanomisajoissa on vaan se ongelma, että ne &rdquo;maksavat&rdquo;. Koska vuokralaisten joukossa kuitenkin on niitä, jotka eivät maksa mitään tai hajottavat asunnon, vuokriin pitää laittaa riskilisä (voi hyvinkin olla 10-20 %), joka jää muiden suurelta osin vuokralaisten maksettavaksi. Toinen vaikutuskanava on tietenkin (asunnon omistajan) poistuminen vuokra-asuntomarkkinoilta, mikä edelleen nostaa vuokratasoa. Kun päivitellään vuokrien kalleutta, tuskin koskaan puututaan siihen ongelmaan, että &rdquo;huonojen vuokralaisten&rdquo; suojelu on yksi todellinen syy kalleuteen.</p><p>&nbsp;</p><p><em>PS Irtisanomissuojasta on paljon tutkimustietoa esimerkiksi Stephen Nickelliltä. Hyvä lähde on myös Gilles Saint-Paulin artikkeli (<a href="https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1489263">https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1489263</a>) jossa Saint-Paul osoittaa, että ikääntyvien työntekijöiden ylikorotettu irtisanomissuoja sulkee heidän työmarkkinoilta. Erilaisia instituutiovertailuja löytyy runsaasti IFO -instituutin DIECE &ndash;tietokannasta. </em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Käsitykset irtisanomissuojan tarpeesta vaihtelevat suuresti riippuen siitä, kummalla puolella aitaa ollaan. Ja luonnollisesti kaikki katsovat asiaa omasta näkökulmastaan, ja pitävät sitä ainoana oikeana.

Periaatteessa meillä kaksi samanlaista tapausta: vuokra-asuntomarkkinat ja työmarkkinat. Ehkä aloitamme työmarkkinoista, koska ne ovat nyt – sattuneesta syystä - eniten esillä.

Työmarkkinoilla irtosanomissuojaa perustellaan varmaankin ajatuksella, että yksittäinen työntekijä tarvitsee turvaa työnantajan mielivaltaa vastaan. Taustalla kummittelee vanha marxilainen painajaiskuva siitä, miten pahantahtoinen (rikas) kapitalisti vain odottaa sopivaa tilaisuutta irtisanoa uppiniskaisen työntekijän (äärimmilleen vietynä: kapitalisti rekrytoi työntekijöitä vain irtisanoakseen ne). Jotta tämä voidaan estää, on työntekijöiden liittouduttava. Ammattiliitot mieluusti antavat kuvan siitä, että juuri tämä on niiden tärkein tehtävä. Ilman liittoja työntekijät irtisanottaisiin. Markkinatalous ei mitenkään estä ”vääriä irtisanomia, vaan päinvastoin se on syy niihin.

Tällaiset uhkakuvat tuntuvat tämän päivän maailmassa hieman kaukaa haetulta. Miksi työnantaja irtisanoisi työntekijän vain ”piruuttaan”? Eihän hyvin toimivilla markkinoilla sellainen työnantaja säilyisi pitkää aikaa. Toisaalta valta-osa työpaikoista on pienissä yrityksissä: niissä valtasuhteet eivät muistuta Davidin ja Goljatin kokoeroa. Epäonnistunut rekrytointi voi tuntua työnantajan kukkarossa paljon enemmän kuin työsuhteen päättyminen työntekijän tuloissa.

Suomessa toimii se periaate, että ”taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä” työntekijöitä voi irtisanoa, mutta tällöin puhutaan kollektiivisista ongelmista. Mitäpä jos meillä on ongelmia yksilötasolla? Sellaisia voivat olla esimerkiksi alkoholismi, huono työkyky (tekee vain ”sutta”) ja epärehellisyys. Periaatteessa nämä käyvät irtisanomisperusteena, vain periaatteessa. Esimerkiksi alkoholismin tapauksessa edellytetään usein ”hoitoon ohjausta”, varoituksia, todisteita jne. Prosessi päätyy hyvin usein oikeudenkäyntiin ja silloin rahaa palaa. Teidän tapauksia, jossa työnantaja ei ole keksinyt muuta ratkaisua ongelmaan kuin yrityksen lopettaminen. Paradoksaalista on se, että kaikki saa irtisanoa, mutta yhtä ei. Yhteiskunnan kannalta se ei tietenkään ole kovin edullista, yhtä vähän kuin se, että yrityksessä kustannusten kantoon epäsuorasti osallistuvat ”muut työntekijät”.

Olen aika varma, että nämä rekrytointeihin liittyvät uhkakuvat – todelliset tai liioitellut – ovat todellinen este työllistymiselle. Varsinkin pienissä yrityksissä ei ole resursseja oikeudenkäynteihin päinvastoin kuin vastapuolella (ammattiliitoilla), joilla runsaasti henkilökuntaa ja halukkuutta prosessoida näennäisen selviäkin tapauksia.

Siksi kammoksuttaa ajastus, että kaavaillut muutokset irtisanomissuojaan merkitsevät vain verbaalisia muutoksia lainsäädäntöön. Niin kauan kuin lainsäädäntö antaa tukinnanvaraa, asia pysyy juristien pelikenttänä. Ja silloin mikään ei muutu, eikä siitä hyvää seuraa. Pitäisi jotenkin saada aikaa konkreettisia muutoksia (Saksan Harz –reformiun tapaan) itse järjestelmässä esimerkiksi asettamalla jokin selvä rahallinen katto irtisanomiskorvauksille tai määrittämällä jokin irtisanomisaika, johon ei tarvita mitään perusteluja.

Mutta on helppo aavistaa, että muutoksista ei tule helppoa. Työntekijöitä on lähestulkoon kymmenen kerta enemmän kuin työnantajia. Sen verran poliitikotkin osaavat matematiikkaa, että tietävät paremmaksi asettua äänestäjien enemmistön puolelle. Ja aniharva poliitikko rohkenee puhua irtisanomissuojasta kriittiseen sävyyn. Ja toki voimasuhteet näkyvät nykyisessä työlainsäädännössä. Työntekijä voi käytännössä irtisanoutua minuutin varotusajalla - vai onko koskaan tullut vastan tapausta, jossa työntekijää olisi sanktioitu liian lyhyestä irtisanomisajasta! Sen sijaan työnantajalla ei yksilökohtaisesti ole mitään irtisanomisaikaa, periaatteessa se on ääretön.

Samanlainen suurten lukujen ongelma koskee myös vuokramarkkinoita.  Vuokralaisia on ainakin kymmenen kertaa enemmän vuokranantajia. Ja se tilasto toki näkyy eduskunnan äänestystaululla. Tuloksena on se, että vuokralasten irtisanomissuoja on (useimmiten) kuusi kuukautta ja vuokranantajien yhden kuukauden (riitatapauksissa kuusi kuukautta saattaa venyä vuoteenkin). Mihin näitä aikoja tarvitaan? Taustalla kummittelee ilmeisesti ”se” ilkeä vuokranantaja, joka vain haluaa irtisanoa vuokralaisensa . Mutta taas kerran herää epäilys siitä, onko meillä todella olemassa hyvät syyt epäillä, että tällainen vaara olisi olemassa. Kuka järkevä vuokranantaja irtisanoisi vuokralaisensa, jos tämä maksaa säädyllisesti vuokransa eikä pane asuntoa ”säpäleiksi”? Emmekö lainkaan usko markkinoihin?

Irtisanomisajoissa on vaan se ongelma, että ne ”maksavat”. Koska vuokralaisten joukossa kuitenkin on niitä, jotka eivät maksa mitään tai hajottavat asunnon, vuokriin pitää laittaa riskilisä (voi hyvinkin olla 10-20 %), joka jää muiden suurelta osin vuokralaisten maksettavaksi. Toinen vaikutuskanava on tietenkin (asunnon omistajan) poistuminen vuokra-asuntomarkkinoilta, mikä edelleen nostaa vuokratasoa. Kun päivitellään vuokrien kalleutta, tuskin koskaan puututaan siihen ongelmaan, että ”huonojen vuokralaisten” suojelu on yksi todellinen syy kalleuteen.

 

PS Irtisanomissuojasta on paljon tutkimustietoa esimerkiksi Stephen Nickelliltä. Hyvä lähde on myös Gilles Saint-Paulin artikkeli (https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1489263) jossa Saint-Paul osoittaa, että ikääntyvien työntekijöiden ylikorotettu irtisanomissuoja sulkee heidän työmarkkinoilta. Erilaisia instituutiovertailuja löytyy runsaasti IFO -instituutin DIECE –tietokannasta.

 

 

 

 

]]>
50 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253793-irtosanomissuoja#comments Kotimaa Irtisanomissuoja Työllisyys; AY-liike Fri, 13 Apr 2018 15:45:30 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253793-irtosanomissuoja
Kumpi on oikeassa, pääministeri Sipilä vai työoikeuden professori Koskinen? http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253758-kumpi-on-oikeassa-paaministeri-sipila-vai-tyooikeuden-professori-koskinen <p>Sipilän hallitus kertoi kahdesta varsin erikoisesta ratkaisusta eli irtisanomisen helpottamisesta alle 20:n hengen yrityksissä sekä mahdollisuudesta palkata alle 30-vuotias kolme kuukautta työttömänä ollut henkilö määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perustetta. Hallitus kertoo etteivät nämä ole vastoin kansainvälisiä lakeja tahi tasa-arvoa. Työoikeuden professori Koskinen vaikuttaisi olevan vahvasti eri mieltä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10157542">Ylen artikkelissa</a>.</p><p><strong>Irtisanomisen helpottaminen alle 20 henkilön yrityksissä</strong></p><p>Tarkka sisältöhän on vielä valmistelematta, mutta Koskisen mukaan tämä tulee törmäämään varmasti kansainvälisiin ja suomalaisiin työoikeuden pykäliin. Muutos koskisi arviolta noin 270 000 yritystä, mikä vastaa noin 99 prosenttia kaikista Suomen yrityksistä. Laajuuden vuoksi asiaa tarkasteltaneen työoikeudellisena kysymyksenä eikä professori ainakaan ole keksinyt, miten tätä ei katsottaisi työntekijöitä syrjiväksi.</p><p>Itselläni on osin tunne siitä, että pienet yritykset eivät tunne kunnolla lainsäädäntöä henkilöperusteisen irtisanomisen osalta ja perustavat näkemyksensä joihinkin kauhutarinoihin sekä yksittäistapauksiin.</p><p>Nykyäänkin on aika monista syistä mahdollista irtisanoa - ensin on toki tarpeen varoittaa työntekijää ja antaa mahdollisuus korjata toimintaansa. Sen jälkeen moninaisista syistä on henkilön toimintaan tai toimimattomuuteen perustuva irtisanominen ihan mahdollista.</p><p><a href="https://www.työsopimuslaki.fi/tietoa/irtisanominen/">Irtisanominen on mahdollista</a> mm työvelvoitteen laiminlyönnin, huolimattomuuden, puutteellisen ammattitaidon, sopimattoman käytöksen, luvattomien poissaolojen, luottamuspulan tai alkoholin käytön johdosta. Keinoja kyllä on kunhan osoittaa asian riittävällä tavalla.</p><p>Lopullinen lain tai asetuksen teksti näyttänee millainen tästä tulee. Työntekijöiden turvattomuus lisääntyy eikä se ainakaan tavoiteltuja työn perässä muuttamisia edistä. Koeaikahan on nykyään max 6 kuukautta, jona aikana voi suoraan irtisanoa ilman perusteita. Pienille yrityksille tulee nyt kevennetyt perusteet myös sen jälkeen. Veikkaan että melkoinen kynnys alkaa olla vaikkapa myydä kotinsa ja muuttaa toiselle paikkakunnalle pienyrityksen tarjoaman työn perässä.</p><p>Turvattomuus lisääntyy - ja se on tutkitusti tärkein työhyvinvointiin vaikuttava tekijä ja sen lisääntyminen kyllä vaikuttaa myös työsuoritteisiin sekä sitoutumiseen yritykseen. Kenties pelolla johtaminenkin kääntyy jälleen nousuun?</p><p><strong>Alle 30-vuotiaalle kolme kuukautta työttömänä olleelle määräaikainen työsuhde ilman muita perusteita</strong></p><p>Tähänkin Koskinen ottaa vahvasti kantaa:</p><p>&quot;<em>Euroopan unionin säädösten mukaan perusteettomiin määräaikaisiin työsuhteisiin pitää olla jokin erityinen syy. Niitä ovat pitkäaikaistyöttömän palkkaaminen ja yli 68-vuotiaiden palkkaaminen, ei alle 30-vuotiaan palkkaaminen.&quot;</em></p><p><em>&quot;Koskinen kysyy hallitukselta, mikä on se erityinen syy, jolla direktiiviä ei tarvitse soveltaa tässä tapauksessa. Perusteetonta määräaikaisuutta voi soveltaa vain rajatulle ryhmälle. Nuorten kohdalla syy voi ollakin, mutta kolmekymppiset eivät ole nuoria.</em>&quot;</p><p>Itse kyllä jaan tämän näkemyksen ja ihmettelin tätä ratkaisua eilisessä blogissani <a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253704-tyopaikka-avoinna-yli-kolmikymppiset-alkoot-vaivautuko-hakemaan">Työpaikka avoinna - yli kolmikymppiset älkööt vaivautuko hakemaan.</a></p><p>Raja on erikoisesti asetettu ja voi käytännössä johtaa omituisiin tilanteisiin rekrytoinneissa.</p><p><strong>Tuleeko jälleen lait vastaan?</strong></p><p>Koskisen veikkaus on, että molemmat ehdotukset eivät ainakaan nyt kuvatun laisina mene läpi. Irtsianomissuojan heikentämisen osalta hän arvioi 99,9 prosentin varmuudella, ettei noin korkea raja eli 20 henkilön yritykset toteudu. Mikroyrityksille suunnattu ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen suunnattu muutos saattaisi läpäistä EU:n seulan.</p><p>Ilman perusteluja tarjottavalle määräaikaisuudelle ei hänellä vaikuta olevan esittää muutosta, jolle sen voisi edes kuvitella menevän läpi.</p><p>Nähtäväksi jää toteutuvatko nämä riihen päätökset vai pääsevätkö lopulta peruttujen päätösten pitkälle listalle.</p><p>&nbsp;</p> Sipilän hallitus kertoi kahdesta varsin erikoisesta ratkaisusta eli irtisanomisen helpottamisesta alle 20:n hengen yrityksissä sekä mahdollisuudesta palkata alle 30-vuotias kolme kuukautta työttömänä ollut henkilö määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perustetta. Hallitus kertoo etteivät nämä ole vastoin kansainvälisiä lakeja tahi tasa-arvoa. Työoikeuden professori Koskinen vaikuttaisi olevan vahvasti eri mieltä Ylen artikkelissa.

Irtisanomisen helpottaminen alle 20 henkilön yrityksissä

Tarkka sisältöhän on vielä valmistelematta, mutta Koskisen mukaan tämä tulee törmäämään varmasti kansainvälisiin ja suomalaisiin työoikeuden pykäliin. Muutos koskisi arviolta noin 270 000 yritystä, mikä vastaa noin 99 prosenttia kaikista Suomen yrityksistä. Laajuuden vuoksi asiaa tarkasteltaneen työoikeudellisena kysymyksenä eikä professori ainakaan ole keksinyt, miten tätä ei katsottaisi työntekijöitä syrjiväksi.

Itselläni on osin tunne siitä, että pienet yritykset eivät tunne kunnolla lainsäädäntöä henkilöperusteisen irtisanomisen osalta ja perustavat näkemyksensä joihinkin kauhutarinoihin sekä yksittäistapauksiin.

Nykyäänkin on aika monista syistä mahdollista irtisanoa - ensin on toki tarpeen varoittaa työntekijää ja antaa mahdollisuus korjata toimintaansa. Sen jälkeen moninaisista syistä on henkilön toimintaan tai toimimattomuuteen perustuva irtisanominen ihan mahdollista.

Irtisanominen on mahdollista mm työvelvoitteen laiminlyönnin, huolimattomuuden, puutteellisen ammattitaidon, sopimattoman käytöksen, luvattomien poissaolojen, luottamuspulan tai alkoholin käytön johdosta. Keinoja kyllä on kunhan osoittaa asian riittävällä tavalla.

Lopullinen lain tai asetuksen teksti näyttänee millainen tästä tulee. Työntekijöiden turvattomuus lisääntyy eikä se ainakaan tavoiteltuja työn perässä muuttamisia edistä. Koeaikahan on nykyään max 6 kuukautta, jona aikana voi suoraan irtisanoa ilman perusteita. Pienille yrityksille tulee nyt kevennetyt perusteet myös sen jälkeen. Veikkaan että melkoinen kynnys alkaa olla vaikkapa myydä kotinsa ja muuttaa toiselle paikkakunnalle pienyrityksen tarjoaman työn perässä.

Turvattomuus lisääntyy - ja se on tutkitusti tärkein työhyvinvointiin vaikuttava tekijä ja sen lisääntyminen kyllä vaikuttaa myös työsuoritteisiin sekä sitoutumiseen yritykseen. Kenties pelolla johtaminenkin kääntyy jälleen nousuun?

Alle 30-vuotiaalle kolme kuukautta työttömänä olleelle määräaikainen työsuhde ilman muita perusteita

Tähänkin Koskinen ottaa vahvasti kantaa:

"Euroopan unionin säädösten mukaan perusteettomiin määräaikaisiin työsuhteisiin pitää olla jokin erityinen syy. Niitä ovat pitkäaikaistyöttömän palkkaaminen ja yli 68-vuotiaiden palkkaaminen, ei alle 30-vuotiaan palkkaaminen."

"Koskinen kysyy hallitukselta, mikä on se erityinen syy, jolla direktiiviä ei tarvitse soveltaa tässä tapauksessa. Perusteetonta määräaikaisuutta voi soveltaa vain rajatulle ryhmälle. Nuorten kohdalla syy voi ollakin, mutta kolmekymppiset eivät ole nuoria."

Itse kyllä jaan tämän näkemyksen ja ihmettelin tätä ratkaisua eilisessä blogissani Työpaikka avoinna - yli kolmikymppiset älkööt vaivautuko hakemaan.

Raja on erikoisesti asetettu ja voi käytännössä johtaa omituisiin tilanteisiin rekrytoinneissa.

Tuleeko jälleen lait vastaan?

Koskisen veikkaus on, että molemmat ehdotukset eivät ainakaan nyt kuvatun laisina mene läpi. Irtsianomissuojan heikentämisen osalta hän arvioi 99,9 prosentin varmuudella, ettei noin korkea raja eli 20 henkilön yritykset toteudu. Mikroyrityksille suunnattu ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen suunnattu muutos saattaisi läpäistä EU:n seulan.

Ilman perusteluja tarjottavalle määräaikaisuudelle ei hänellä vaikuta olevan esittää muutosta, jolle sen voisi edes kuvitella menevän läpi.

Nähtäväksi jää toteutuvatko nämä riihen päätökset vai pääsevätkö lopulta peruttujen päätösten pitkälle listalle.

 

]]>
31 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253758-kumpi-on-oikeassa-paaministeri-sipila-vai-tyooikeuden-professori-koskinen#comments Kotimaa Epätasa-arvo Irtisanomissuoja Juha Sipilän hallitus Perustuslaki Työlainsäädäntö Fri, 13 Apr 2018 07:32:39 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253758-kumpi-on-oikeassa-paaministeri-sipila-vai-tyooikeuden-professori-koskinen
Työmarkkinatangosta tuhon tielle http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222097-tyomarkkinatangosta-tuhon-tielle <p>Työmarkkinakysymykset ovat olleet lakaistuna maton alle sen jälkeen kun ay-liike päätti pitää Suomen tuhoisasta työmarkkinamallista kiinni. Nykyinen työmarkkinajärjestelmä on saattanut toimia joskus, mutta vapaat ja globaalit pääomamarkkinat ovat puhaltaneet pelin poikki ja laittanut joukkueet uudestaan jakoon. Nuorena työntekijänä olen huolestunut työmarkkinoiden tilanteesta, enkä usko että täysin syyttä. Työmarkkinauudistus palvelisi kaikkia paljon enemmän kuin kilpailukykysopimus, joka on tälläkin hetkellä vaakalaudalla.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Joustoturvamalli on todettu Tanskassa toimivaksi malliksi, jossa panostetaan työtekijöiden liikkuvuuteen työmarkkinoilla. World Economic Forumin (WEF) mukaan Tanskassa on tehokkaimmat työmarkkinat. Joustoturvamallia ajoi eteenpäin Tanskan paikallinen vastine SAK:sta.</p><p>Työuraputket eivät ole olleet muodissa pitkiin aikoihin, joten niiden perään on tuloksetonta haikalla globalistuneilla työmarkkinoilla. Sen sijaan on tärkeää panostaa työntekijöiden kivuttomaan liikkumiseen työpaikasta toiseen. Tanskassa käytännössä luovuttiin irtisanomissuojasta ja <strong>samalla huomattiin matalankynnyksen irtisanomis</strong><strong>i</strong><strong>en tuovan mukanaan matalankynnyksen palkkaamise</strong><strong>t.</strong></p><p>Korkea irtisanomissuoja on tuonut myös riesaksi koituneet koeajat, joita varsinkin vasemmisto moittii. Koeaikoihin on turvauduttu nimenomaan siksi, ettei voida antaa kenkää jos työntekijä osottautuukin huonoksi ja tarvittaisiin parempi. On yksinkertaisesti päätöntä edes miettiä miksi huonoa työntekijää tulee pitää töissä.</p><p>Suomessa työnantaja menettää irtisanomistilanteessa 10 viikon palkan, kun taas Tanskassa ei mitään (WEF).</p><p>Matalankynnyksen irtisanomissuojan lisäksi joustoturvamalliin kuuluu aktiivinen työmarkkinoiden kartoittaminen. Tanskassa käytetään Suomea huomattavasti enemmän resursseja työmarkkinoiden ja työntekijöiden kohtaamiseen. <strong>Pitkäaikaistyöttömät pyritään aktivoimaan lyhyen ajan sisällä</strong> ja täten ehkäistä syrjäytymistä. Kun saadaan arvokkaita työntekijöitä pois kannustinloukuista, voidaan käyttää resursseja entistä enemmän työmarkkinoiden positiiviseen hoitamiseen, sillä <strong>syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle enemmän.</strong></p><p>Kannustinloukuista eroon pääseminen voi pitkälti vaatia joustoturvamallin kaltaista järjestelmää, muuten helpoksi keinoksi jää sosiaaliturvan huomattava heikentäminen. Palkkojen ja sosiaaliturvan välille pitäisi tällöin luoda huomattava kuilu. Sosiaaliturvan radikaali pienentäminen lyhyessä ajassa voi aiheuttaa syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien velkaantumista, joka taas puhuu työttömyyden puolesta. Velkaantuneella on huomattavasti matalampi motivaatio työllistyä, sillä tuloista suuri osa menee velkojen hoitamiseen.</p><p>Myös yksi keino olisi siirtyä järjestelmään, jossa sosiaaliturvaa ja palkkaa voi yhdistää yhdeksi tuloeräksi. Kuitenkaan työmarkkinat eivät sen enempää anna, jos se ei ole työnantajalle kannattavaa. Ideaalissa tilanteessa sosiaaliturva ja palkka eivät olisi keskenään ristiriidassa ja työmarkkinat nostaisivat ihmisiä entistä enemmän pois sosiaaliturvan piiristä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalainen työntekijä on globaaleilla markkinoilla kallis ja tuo työnantajalle paljon kustannuksia. Globaaleja markkinoita ei voida kieltää muuten kuin &rdquo;rajat kiinni&rdquo; -retoriikalla, johon en liberaalina usko.</p><p>Kun aloitin kesätyöni julkisella sektorilla, huomasin että minulla on kuukaudessa 2 lomapäivää siitäkin huolimatta että työsuhteeni kesti vain 2 kuukautta. Olin hämmentynyt, miten on mahdollista että <strong>minulle maksetaan palkkaa vaikka en tuottaisi mitään. </strong>Vielä enemmän hämmennystä aiheuttaa se, että palkkani meni veronmaksajien rahoista, eli julkisista varoista. Vieläkö ihmetellään miksi Suomi on velkaantunut? Ymmärrän hyvin pitkissä työnsuhteissa lomien olevan välttämättömiä työntekijän terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, mutta<strong> miksi nämä samat säännöt koskevat myös yksittäistä lyhyen työsuhteen kesätyöntekijää?</strong> Koin lomani suorastaan absurdiksi ja ihmettelin tätä viimeisenäkin päivänä esimiehelleni.</p><p>Tuottavuuden ja palkkojen kohtaaminen on välttämätöntä. On hankala käyttää resursseja, joita ei ole. Tämä on asia josta vasemmisto puhuu paljon ilmastonmuutoksen yhteydessä, mutta eivät osaa sitä suhteuttaa työelämään. Pieni tuottavuus tuo mukanaan myös matalapalkkatyöt. Matalapalkkatöiden säilyminen on tärkeää mm. kouluttautumattomien kannalta. <strong>On erittäin tärkeää mahdollistaa kouluttautumattomille nuorille (ja miksei vanhemmillekin ihmisille) pääsy työelämää.</strong> Ilman koulutusta on hankala kilpailla työmarkkinoilla, jos ei myöskään ole työkokemusta. Matalapalkkatöiden avulla annetaan portti työelämää myös heille, joilla ei koulutusta tai työkokemusta.</p><p>On tärkeää pystyä puolustamaan työsuhteen merkitystä esimerkiksi syrjäytyneen elämässä. Jos on syrjäytynyt vailla koulutusta, työsuhde voi tuoda elämään paljon. Työpaikoilla tapaa muita ihmisiä, saa merkitystä tekemälleen, saa rohkeutta yrittää asioita uudelleen ja voi oppia kohtaamaan epäonnistumisia paremmin.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ay-liike pitää tehtävänään turvallisten työmarkkinoiden puolustamista. Siitäkin huolimatta nykyiset työmarkkinat luovat monille nuorille ja yrittäjille vain epätoivoisen näyn tulevaisuudesta.</p><p>Olen pitkään kummaksunut ay-liikkeen ja vasemmiston argumentointia, jonka mukaan vapaat työmarkkinat perustuu poliittiseen salaliittoon työantajien pahuutta korostaen. Työnantajat ja yritykset ovat jatkuvasti taho, jotka haluavat vain yksilölle pahaa. Ymmärrän entisenä vasemmistonuorena mistä tämä ajatustapa kumpuaa, mutta en näe sitä enää mitenkään realistisena.<strong> Nopeasti muuttuneet olosuhteet ja maailma tuovat monelle uusia haasteita</strong>, joille on helppo yrittää löytää jokin syyllinen. Minut ajoi nykyiselleen usko jatkuvaan kehitykseen, sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään. <strong>Poliittinen vastahakoisuus on oiva keino pyrkiä pitämään valtaa yllä</strong>, mutta se ei välttämättä palvele ihmisiä ja kehittyneitä olosuhteita.</p><p>Ay-liike ei nuoren elämässä saa samanlaista asemaa kuin muutama vuosikymmen sitten. Nuorten työelämästä on tullut pirstaloitunutta, monen kaavan summaa. Nuorten käyttäytyminen työmarkkinoilla harvoin seuraa ay-liikkeen mukailemaa mallia. Keikkatyöt ja nollatuntisopimukset ovat suosittuja opiskeluiden oheen tai vaikka samalla kun etsitään toista työtä. Väitteen voi yrittää kumota puuttuvana todellisuudentajuna, mutta puolesta puhuu esimerkiksi työelämän Tinder, eli Treamer, joka tarjoaa lyhyellä ajalla helppoja keikkatöitä. Muuta ei vaadita, kuin profiili ja työtehtävien selaaminen.</p><p>Olen myös pitkään kummaksunut nk. pakkoyrittäjyyttä nykyisen työmarkkinalainsäädännön vuoksi. Jos työnantajalla ei ole varaa varsinaisesti ottaa töihin työntekijää, työntekijä voi suorittaa työn alihankintana. Tällöin työnantajakulut jäävät pieniksi, mutta <strong>työntekijästä tulee yrittäjä, joka ei ole oikeutettu sosiaaliturvaan. </strong>Varsinainen karhunpalvelus ay-liikkeeltä, joka puhuu turvallisten työmarkkinoiden puolesta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työmarkkinoilla parhaat työntekijät taistelevat työnantajista, kun työnantajien tulisi taistella parhaista työntekijöistä.</strong> Minun on helppo olettaa, että näkemykseni syrjäytetään täysin turvautumalla edellisten vuosikymmenten pölynkatkuisiin lausahduksiin saavutetuista eduista.</p><p>Haluan ja vaadin siitäkin huolimatta työmarkkinoita palvelemaan työnantajaa ja työntekijää, eikä lainsäädäntöä tai ay-änkyröitä. Katsokaa vain taaksenne, mutta minä katson eteenpäin.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Josefiina Kauppila</strong></p><p><em>Kirjoittaja on 19-vuotias kokoomusnuori, opiskelija ja kuntavaaliehdokas. Työkokemusta on sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta, niin lehdenjaosta kuin siististä toimistotyöstä.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työmarkkinakysymykset ovat olleet lakaistuna maton alle sen jälkeen kun ay-liike päätti pitää Suomen tuhoisasta työmarkkinamallista kiinni. Nykyinen työmarkkinajärjestelmä on saattanut toimia joskus, mutta vapaat ja globaalit pääomamarkkinat ovat puhaltaneet pelin poikki ja laittanut joukkueet uudestaan jakoon. Nuorena työntekijänä olen huolestunut työmarkkinoiden tilanteesta, enkä usko että täysin syyttä. Työmarkkinauudistus palvelisi kaikkia paljon enemmän kuin kilpailukykysopimus, joka on tälläkin hetkellä vaakalaudalla.

 

 

Joustoturvamalli on todettu Tanskassa toimivaksi malliksi, jossa panostetaan työtekijöiden liikkuvuuteen työmarkkinoilla. World Economic Forumin (WEF) mukaan Tanskassa on tehokkaimmat työmarkkinat. Joustoturvamallia ajoi eteenpäin Tanskan paikallinen vastine SAK:sta.

Työuraputket eivät ole olleet muodissa pitkiin aikoihin, joten niiden perään on tuloksetonta haikalla globalistuneilla työmarkkinoilla. Sen sijaan on tärkeää panostaa työntekijöiden kivuttomaan liikkumiseen työpaikasta toiseen. Tanskassa käytännössä luovuttiin irtisanomissuojasta ja samalla huomattiin matalankynnyksen irtisanomisien tuovan mukanaan matalankynnyksen palkkaamiset.

Korkea irtisanomissuoja on tuonut myös riesaksi koituneet koeajat, joita varsinkin vasemmisto moittii. Koeaikoihin on turvauduttu nimenomaan siksi, ettei voida antaa kenkää jos työntekijä osottautuukin huonoksi ja tarvittaisiin parempi. On yksinkertaisesti päätöntä edes miettiä miksi huonoa työntekijää tulee pitää töissä.

Suomessa työnantaja menettää irtisanomistilanteessa 10 viikon palkan, kun taas Tanskassa ei mitään (WEF).

Matalankynnyksen irtisanomissuojan lisäksi joustoturvamalliin kuuluu aktiivinen työmarkkinoiden kartoittaminen. Tanskassa käytetään Suomea huomattavasti enemmän resursseja työmarkkinoiden ja työntekijöiden kohtaamiseen. Pitkäaikaistyöttömät pyritään aktivoimaan lyhyen ajan sisällä ja täten ehkäistä syrjäytymistä. Kun saadaan arvokkaita työntekijöitä pois kannustinloukuista, voidaan käyttää resursseja entistä enemmän työmarkkinoiden positiiviseen hoitamiseen, sillä syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle enemmän.

Kannustinloukuista eroon pääseminen voi pitkälti vaatia joustoturvamallin kaltaista järjestelmää, muuten helpoksi keinoksi jää sosiaaliturvan huomattava heikentäminen. Palkkojen ja sosiaaliturvan välille pitäisi tällöin luoda huomattava kuilu. Sosiaaliturvan radikaali pienentäminen lyhyessä ajassa voi aiheuttaa syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien velkaantumista, joka taas puhuu työttömyyden puolesta. Velkaantuneella on huomattavasti matalampi motivaatio työllistyä, sillä tuloista suuri osa menee velkojen hoitamiseen.

Myös yksi keino olisi siirtyä järjestelmään, jossa sosiaaliturvaa ja palkkaa voi yhdistää yhdeksi tuloeräksi. Kuitenkaan työmarkkinat eivät sen enempää anna, jos se ei ole työnantajalle kannattavaa. Ideaalissa tilanteessa sosiaaliturva ja palkka eivät olisi keskenään ristiriidassa ja työmarkkinat nostaisivat ihmisiä entistä enemmän pois sosiaaliturvan piiristä.

 

 

Suomalainen työntekijä on globaaleilla markkinoilla kallis ja tuo työnantajalle paljon kustannuksia. Globaaleja markkinoita ei voida kieltää muuten kuin ”rajat kiinni” -retoriikalla, johon en liberaalina usko.

Kun aloitin kesätyöni julkisella sektorilla, huomasin että minulla on kuukaudessa 2 lomapäivää siitäkin huolimatta että työsuhteeni kesti vain 2 kuukautta. Olin hämmentynyt, miten on mahdollista että minulle maksetaan palkkaa vaikka en tuottaisi mitään. Vielä enemmän hämmennystä aiheuttaa se, että palkkani meni veronmaksajien rahoista, eli julkisista varoista. Vieläkö ihmetellään miksi Suomi on velkaantunut? Ymmärrän hyvin pitkissä työnsuhteissa lomien olevan välttämättömiä työntekijän terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, mutta miksi nämä samat säännöt koskevat myös yksittäistä lyhyen työsuhteen kesätyöntekijää? Koin lomani suorastaan absurdiksi ja ihmettelin tätä viimeisenäkin päivänä esimiehelleni.

Tuottavuuden ja palkkojen kohtaaminen on välttämätöntä. On hankala käyttää resursseja, joita ei ole. Tämä on asia josta vasemmisto puhuu paljon ilmastonmuutoksen yhteydessä, mutta eivät osaa sitä suhteuttaa työelämään. Pieni tuottavuus tuo mukanaan myös matalapalkkatyöt. Matalapalkkatöiden säilyminen on tärkeää mm. kouluttautumattomien kannalta. On erittäin tärkeää mahdollistaa kouluttautumattomille nuorille (ja miksei vanhemmillekin ihmisille) pääsy työelämää. Ilman koulutusta on hankala kilpailla työmarkkinoilla, jos ei myöskään ole työkokemusta. Matalapalkkatöiden avulla annetaan portti työelämää myös heille, joilla ei koulutusta tai työkokemusta.

On tärkeää pystyä puolustamaan työsuhteen merkitystä esimerkiksi syrjäytyneen elämässä. Jos on syrjäytynyt vailla koulutusta, työsuhde voi tuoda elämään paljon. Työpaikoilla tapaa muita ihmisiä, saa merkitystä tekemälleen, saa rohkeutta yrittää asioita uudelleen ja voi oppia kohtaamaan epäonnistumisia paremmin.

 

 

Ay-liike pitää tehtävänään turvallisten työmarkkinoiden puolustamista. Siitäkin huolimatta nykyiset työmarkkinat luovat monille nuorille ja yrittäjille vain epätoivoisen näyn tulevaisuudesta.

Olen pitkään kummaksunut ay-liikkeen ja vasemmiston argumentointia, jonka mukaan vapaat työmarkkinat perustuu poliittiseen salaliittoon työantajien pahuutta korostaen. Työnantajat ja yritykset ovat jatkuvasti taho, jotka haluavat vain yksilölle pahaa. Ymmärrän entisenä vasemmistonuorena mistä tämä ajatustapa kumpuaa, mutta en näe sitä enää mitenkään realistisena. Nopeasti muuttuneet olosuhteet ja maailma tuovat monelle uusia haasteita, joille on helppo yrittää löytää jokin syyllinen. Minut ajoi nykyiselleen usko jatkuvaan kehitykseen, sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään. Poliittinen vastahakoisuus on oiva keino pyrkiä pitämään valtaa yllä, mutta se ei välttämättä palvele ihmisiä ja kehittyneitä olosuhteita.

Ay-liike ei nuoren elämässä saa samanlaista asemaa kuin muutama vuosikymmen sitten. Nuorten työelämästä on tullut pirstaloitunutta, monen kaavan summaa. Nuorten käyttäytyminen työmarkkinoilla harvoin seuraa ay-liikkeen mukailemaa mallia. Keikkatyöt ja nollatuntisopimukset ovat suosittuja opiskeluiden oheen tai vaikka samalla kun etsitään toista työtä. Väitteen voi yrittää kumota puuttuvana todellisuudentajuna, mutta puolesta puhuu esimerkiksi työelämän Tinder, eli Treamer, joka tarjoaa lyhyellä ajalla helppoja keikkatöitä. Muuta ei vaadita, kuin profiili ja työtehtävien selaaminen.

Olen myös pitkään kummaksunut nk. pakkoyrittäjyyttä nykyisen työmarkkinalainsäädännön vuoksi. Jos työnantajalla ei ole varaa varsinaisesti ottaa töihin työntekijää, työntekijä voi suorittaa työn alihankintana. Tällöin työnantajakulut jäävät pieniksi, mutta työntekijästä tulee yrittäjä, joka ei ole oikeutettu sosiaaliturvaan. Varsinainen karhunpalvelus ay-liikkeeltä, joka puhuu turvallisten työmarkkinoiden puolesta.

 

 

Työmarkkinoilla parhaat työntekijät taistelevat työnantajista, kun työnantajien tulisi taistella parhaista työntekijöistä. Minun on helppo olettaa, että näkemykseni syrjäytetään täysin turvautumalla edellisten vuosikymmenten pölynkatkuisiin lausahduksiin saavutetuista eduista.

Haluan ja vaadin siitäkin huolimatta työmarkkinoita palvelemaan työnantajaa ja työntekijää, eikä lainsäädäntöä tai ay-änkyröitä. Katsokaa vain taaksenne, mutta minä katson eteenpäin.

 

 

Josefiina Kauppila

Kirjoittaja on 19-vuotias kokoomusnuori, opiskelija ja kuntavaaliehdokas. Työkokemusta on sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta, niin lehdenjaosta kuin siististä toimistotyöstä.

]]>
14 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222097-tyomarkkinatangosta-tuhon-tielle#comments Ay-liike Irtisanomissuoja Nuoret Syrjäytyminen Työmarkkinajärjestelmä Wed, 31 Aug 2016 14:01:20 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222097-tyomarkkinatangosta-tuhon-tielle
Irtisanomissuojaa tulee merkittävästi heikentää http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201688-irtisanomissuojaa-tulee-merkittavasti-heikentaa <p>Tänään saimme lukea hallituksen päätöksestä antaa &quot;keppiä ja porkkanaa&quot;, eli heikentää työttömyysturvaa. [1] Tokihan ajatus on säästön kannalta erittäin hyvä, mutta lyhytnäköinen kun tarkastellaan kokonaisuutta. Työttömyysturvan heikentäminen saattaa jonkin verran aktivoida työttömiä, mutta se ei edelleenkään pienennä yritysten riskiä ottaa työntekijöitä töihin. Ongelmaa on hyvä lähteä purkamaan, mutta sitä tehdään väärästä päästä.&nbsp;</p><p>Sen sijaan että työttömyysturvaa heikennettäisiin, irtisanomissuojaa tulee heikentää merkittävästi. Tämä ajatus ei ole mikään uusi tai idealistinen, vaan sitä käytetään yleisesti mm. Tanskassa, missä näkyvät päätöksen hyvät tulokset. Sen sijaan että työttömyysturvaa heikkennettäisiin tai parannettaisiin, sitä tulee muuttaa. Työttömyysturvan tulee olla lyhyempi, jolloin se ei passivoi liikaa, mutta työttömäksi joutumista ei tule ihmisen pelätä.&nbsp;</p><p>Irtisanomissuojan heikentäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että yritysten on helpompi palkata työttömiä töihin. Riski pienenee huomattavasti ja byrokratia vähenee. Vaikka potkut tulisivatkin, olisi helppoa löytää uusia töitä tai jäädä työttömyysturvan turviin. Irtisanomissuojan heikentäminen veisi myös ay-liikkeeltä jalansijaa tärkeissä kysymyksissä, joiden eteenpäin viemistä se on hidastanut merkittävästi.&nbsp;</p><p>Ennen kaikkea työttömyyteen kohdistuneen politiikan pitää olla inhimillistä ja nykyinen työttömyysturva on kaksipiippuinen juttu, sillä ei välttämättä tule toimeen mutta toisaalta se taas passivoi. On turhaa pyhittää nykyistä järjestelmää, joka ei pelaa kenenkään pussiin. Tärkeintä on korostaa ihmisten tarvetta päästä töihin ja taas toisaalta vakaata toimeentuloa, myös heti työttömäksi jäädessään. Työttömyydessä pahinta on epävarmuus tulevasta, mutta kun töiden saaminen helpottuu ja työttömyysturva on inhimillinen eikä passivoi, olemme saaneet nujerrettua yhden köyhyyden vitsauksista.</p><p>Etenkin pienyrittäjille työntekijöiden palkkaaminen olisi entistä kannattavampaa, jolloin työttömyyden kierteestä voitaisiin päästä eroon. Näin on tehty ajatuksen esimerkkimaassa, Tanskassa. Korkealla irtisanomissuojalla on jopa nähty olevan vahvoja yhteyksiä pitkäaikaistyöttömyyteen. Alhainen irtisanomissuoja edesauttaa myös pätkätöiden vähenemistä, kun yritys voi ottaa töihin pienemällä riskillä vakituisia työntekijöitä.</p><p>Lyhyesti Tanskan mallista voidaan mainita työttömyysturva joka vastaa 80% ansioista, paikalliset sopimukset ja vähenevä työttömyys. Kaiken lisäksi Tanskan SAK kannattaa tätä järjestelmää.</p><p>Heikkentään irtisanomissuojaa - lisätään hyvinvointia.</p><p>[1]&nbsp;http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1441328898151.html</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään saimme lukea hallituksen päätöksestä antaa "keppiä ja porkkanaa", eli heikentää työttömyysturvaa. [1] Tokihan ajatus on säästön kannalta erittäin hyvä, mutta lyhytnäköinen kun tarkastellaan kokonaisuutta. Työttömyysturvan heikentäminen saattaa jonkin verran aktivoida työttömiä, mutta se ei edelleenkään pienennä yritysten riskiä ottaa työntekijöitä töihin. Ongelmaa on hyvä lähteä purkamaan, mutta sitä tehdään väärästä päästä. 

Sen sijaan että työttömyysturvaa heikennettäisiin, irtisanomissuojaa tulee heikentää merkittävästi. Tämä ajatus ei ole mikään uusi tai idealistinen, vaan sitä käytetään yleisesti mm. Tanskassa, missä näkyvät päätöksen hyvät tulokset. Sen sijaan että työttömyysturvaa heikkennettäisiin tai parannettaisiin, sitä tulee muuttaa. Työttömyysturvan tulee olla lyhyempi, jolloin se ei passivoi liikaa, mutta työttömäksi joutumista ei tule ihmisen pelätä. 

Irtisanomissuojan heikentäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että yritysten on helpompi palkata työttömiä töihin. Riski pienenee huomattavasti ja byrokratia vähenee. Vaikka potkut tulisivatkin, olisi helppoa löytää uusia töitä tai jäädä työttömyysturvan turviin. Irtisanomissuojan heikentäminen veisi myös ay-liikkeeltä jalansijaa tärkeissä kysymyksissä, joiden eteenpäin viemistä se on hidastanut merkittävästi. 

Ennen kaikkea työttömyyteen kohdistuneen politiikan pitää olla inhimillistä ja nykyinen työttömyysturva on kaksipiippuinen juttu, sillä ei välttämättä tule toimeen mutta toisaalta se taas passivoi. On turhaa pyhittää nykyistä järjestelmää, joka ei pelaa kenenkään pussiin. Tärkeintä on korostaa ihmisten tarvetta päästä töihin ja taas toisaalta vakaata toimeentuloa, myös heti työttömäksi jäädessään. Työttömyydessä pahinta on epävarmuus tulevasta, mutta kun töiden saaminen helpottuu ja työttömyysturva on inhimillinen eikä passivoi, olemme saaneet nujerrettua yhden köyhyyden vitsauksista.

Etenkin pienyrittäjille työntekijöiden palkkaaminen olisi entistä kannattavampaa, jolloin työttömyyden kierteestä voitaisiin päästä eroon. Näin on tehty ajatuksen esimerkkimaassa, Tanskassa. Korkealla irtisanomissuojalla on jopa nähty olevan vahvoja yhteyksiä pitkäaikaistyöttömyyteen. Alhainen irtisanomissuoja edesauttaa myös pätkätöiden vähenemistä, kun yritys voi ottaa töihin pienemällä riskillä vakituisia työntekijöitä.

Lyhyesti Tanskan mallista voidaan mainita työttömyysturva joka vastaa 80% ansioista, paikalliset sopimukset ja vähenevä työttömyys. Kaiken lisäksi Tanskan SAK kannattaa tätä järjestelmää.

Heikkentään irtisanomissuojaa - lisätään hyvinvointia.

[1] http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1441328898151.html

]]>
5 http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201688-irtisanomissuojaa-tulee-merkittavasti-heikentaa#comments hallitus Irtisanomissuoja Työ Työttömyystuki Fri, 04 Sep 2015 16:05:28 +0000 Josefiina Kauppila http://josefiinakauppila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201688-irtisanomissuojaa-tulee-merkittavasti-heikentaa
Jo oli aikakin! http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200853-jo-oli-aikakin <p>Hallitus on purkamassa kuntatyöntekijöiden 5 vuoden irtisanomissuojan kuntaliitosten yhteydessä. Oli todellakin jo korkea aika muuttaa tätä järjettömyyttä. Tälle kuntatyöntekijöiden 5 vuoden irtisanomissuojalle ei ole kuntaliitosten yhteydessä ensimmäistäkään järjellistä perustetta. Kuntaliitokset kun voidaan tehdä myös &quot;savolaisittain&quot;. Ensin liittyvät yhteen kunnat A ja B. Työntekijöille 5 vuoden irtisanomissuoja. Sitten noin viiden vuoden päästä liittyy yhdistyneisiin kuntiin Aja B kunta C. Ja kaikille kuntien A,B ja C työntekijöille alkaa viiden vuoden irtisanomissuoja alusta. Sitten taas muutaman vuoden päästä yhtyneisiin kuntiin A,B ja C liittyy kunta D. Ja irtisanomissuoja alkaa taas alusta. Sitten kunta E, ja niin edelleen.</p><p>&quot;Savolaisittain&quot; toteutetussa kuntaliitoksissa voi olla mahdollista olla irtisamissuojassa koko työuransa!</p><p>Hallitus on myös muuttamassa kuntien yhdistymisavustusten valtionosuuden korvaamisen edellytyksiä. Sekin järkevä asia.</p><p><a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kuntien-henkiloston-viiden-vuoden-irtisanomissuojasta-luovutaan/kvZtLNsE" title="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kuntien-henkiloston-viiden-vuoden-irtisanomissuojasta-luovutaan/kvZtLNsE">http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kuntien-henkiloston-viiden-vuoden-irti...</a></p><p>&nbsp;</p> Hallitus on purkamassa kuntatyöntekijöiden 5 vuoden irtisanomissuojan kuntaliitosten yhteydessä. Oli todellakin jo korkea aika muuttaa tätä järjettömyyttä. Tälle kuntatyöntekijöiden 5 vuoden irtisanomissuojalle ei ole kuntaliitosten yhteydessä ensimmäistäkään järjellistä perustetta. Kuntaliitokset kun voidaan tehdä myös "savolaisittain". Ensin liittyvät yhteen kunnat A ja B. Työntekijöille 5 vuoden irtisanomissuoja. Sitten noin viiden vuoden päästä liittyy yhdistyneisiin kuntiin Aja B kunta C. Ja kaikille kuntien A,B ja C työntekijöille alkaa viiden vuoden irtisanomissuoja alusta. Sitten taas muutaman vuoden päästä yhtyneisiin kuntiin A,B ja C liittyy kunta D. Ja irtisanomissuoja alkaa taas alusta. Sitten kunta E, ja niin edelleen.

"Savolaisittain" toteutetussa kuntaliitoksissa voi olla mahdollista olla irtisamissuojassa koko työuransa!

Hallitus on myös muuttamassa kuntien yhdistymisavustusten valtionosuuden korvaamisen edellytyksiä. Sekin järkevä asia.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kuntien-henkiloston-viiden-vuoden-irtisanomissuojasta-luovutaan/kvZtLNsE

 

]]>
25 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200853-jo-oli-aikakin#comments Kotimaa Irtisanomissuoja Kuntaliitokset Kuntatyöntekijät Mon, 24 Aug 2015 10:27:19 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200853-jo-oli-aikakin
Microsoft ei ole raskaasti tappiollinen http://magi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198087-microsoft-ei-ole-raskaasti-tappiollinen <p>Li Anderssonin <a href="https://twitter.com/liandersson/status/618822120693477376">eilinen twiitti Suomen irtisanomissuojasta</a> aiheutti <a href="https://twitter.com/search?q=%40liandersson&amp;src=typd">pienoisen somemyrskyn</a>.</p><p>Talousliberaalin oikeistomme edustajat ennättivät nopeasti valistamaan, että firmahan menee nurin jos ei voi irtisanoa liiketoiminnan ollessa &quot;raskaasti&quot; tappiollista:</p><ul><li>&quot;<a class="account-group js-account-group js-action-profile js-user-profile-link js-nav" href="https://twitter.com/VilleKopra"><strong>Ville Kopra</strong> &rlm;@<strong>VilleKopra</strong> </a><a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/liandersson">&ndash; <em>@<strong><strong>liandersson</strong></strong></em></a><em> anteeksi nyt mutta jos toiminta on raskaasti tappiollista ja irtisanoa ei voi, firma on pian konkurssissa.</em>&quot;</li><li>&quot;<a class="account-group js-account-group js-action-profile js-user-profile-link js-nav" href="https://twitter.com/EkholmTalas"><strong>Heidi Ekholm-Talas</strong> &rlm;@<strong>EkholmTalas</strong></a><strong> </strong>&ndash; <em>Irti ei sanota, vaikka tuotteet ei kävisi kaupaksi? Te elätte kuplassa <a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/liandersson">@<strong><strong>liandersson</strong></strong></a> <a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/vasemmisto">@<strong>vasemmisto</strong></a> </em><a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/paavoarhinmaki"><em>@</em><strong><em>paavoarhinmaki</em>&quot;</strong></a></li><li>&quot;<a class="account-group js-account-group js-action-profile js-user-profile-link js-nav" href="https://twitter.com/anttimyyra"><strong>Antti Myyrä</strong> &rlm;@<strong>anttimyyra</strong> </a> <a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/soalmila">&ndash; <em>@<strong>soalmila</strong></em></a><em> <a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/martkyll">@<strong>martkyll</strong></a> <a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/liandersson">@<strong><strong>liandersson</strong></strong></a> <a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/EsaHakarauta">@<strong>EsaHakarauta</strong></a> Vai ajatteletko että Microsoftin on pakko valmistaa tappiolla tuotteita, jotka eivät myy?</em>&quot;</li><li>&quot;<a class="account-group js-account-group js-action-profile js-user-profile-link js-nav" href="https://twitter.com/SiniKorpinen"><strong>Sini Korpinen</strong> &rlm;@<strong>SiniKorpinen</strong> </a>&ndash; <em>Vai väitätkö tosissasi, että tappiollisesta toiminnasta huolimatta olisi pitänyt väkisin työllistää 2300 ihmistä? HUHHUH, <a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/liandersson">@<strong><strong>liandersson</strong></strong></a> 2/2</em>&quot;</li><li>&quot;<a class="account-group js-account-group js-action-profile js-user-profile-link js-nav" href="https://twitter.com/TeroLehto"><strong>Tero Lehto</strong> &rlm;@<strong>TeroLehto</strong> </a><a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/liandersson">&ndash; <em>@<strong><strong>liandersson</strong></strong></em></a><em> Onko logiikkanne siis estää irtisanomiset raskaasti tappiollisesta liiketoiminnasta? Lopputulos olisi pian yrityksen konkurssi.</em>&quot;</li><li>&quot;<a class="account-group js-account-group js-action-profile js-user-profile-link js-nav" href="https://twitter.com/andersbroberg"><strong>Anders Broberg</strong> &rlm;@<strong>andersbroberg</strong> </a><a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/liandersson">&ndash; <em>@<strong><strong>liandersson</strong></strong></em></a><em> Ilman irtisanomisia konkurssi, kaikki kärsii. Parempi niin? Edustamasi aatteen vahvuus ei koskaan ole ollut talous.. </em><a class="twitter-hashtag pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/hashtag/ignorance?src=hash"><em>#</em><strong><em>ignorance</em>&quot;</strong></a></li><li>&quot;<a class="account-group js-account-group js-action-profile js-user-profile-link js-nav" href="https://twitter.com/poskiparta"><strong>Pete Poskiparta</strong> &rlm;@<strong>poskiparta</strong> </a><a class="twitter-atreply pretty-link js-nav" dir="ltr" href="https://twitter.com/liandersson">&ndash; <em>@<strong><strong>liandersson</strong></strong></em></a><em> Eli ongelma on irtisanomissuojassa eikä siinä, että tuotteet eivät mene kaupaksi? Miten eri maailmoissa elämmekään</em>&quot;</li></ul><p>Ja niin edelleen, ketju pitenee hetki hetkeltä.</p><p>&quot;Raskaasti tappiollista&quot;...</p><p>Microsoftin 2015 tilikauden tulosta ei vielä ole julkistettu, mutta ainakin <a href="https://www.microsoft.com/investor/reports/ar14/index.html">2014 tuloksen</a> mukaan <strong>liikevoitto oli 28 miljardia dollaria 87 miljardin liikevaihdolla (32%)</strong>, suurempi kuin milloinkaan, kasvua 4% vuodesta 2013. Tämä vaikuttaa minusta aika kannattavalta liiketoiminnalta. Myös puhelinlaitemyynnin tulos oli <strong>54 miljoonaa dollaria plussalla</strong>. Siis tilanteessa, jossa se oli juuri ostettu ja integroitu uuteen emoyritykseen.</p><p>Näin pikaisesti vilkaistuna, korjatkaa toki jos tulkitsin raporttia väärin.</p><p>Vuoden 2015 tuloksesta on julkaistu <a href="http://www.microsoft.com/investor/EarningsAndFinancials/Earnings/PressReleaseAndWebcast/FY15/Q3/default.aspx">Q3-tulos</a>. Siinä liikevaihto on jatkanut 6%:n kasvua edellisvuodesta, joskin liikevoitto Q3:ssa on hieman supistunut. Q1-3:ssa puhelinlaitemyynti on <strong>805 miljoonaa dollaria voitolla</strong>, joskin tuossa Q3:ssa pudonnut aavistuksen miinukselle (eli tässä kohtaa voidaan jo puhua &quot;tappiollisesta&quot;), joskaan tulos ei kerro yksityiskohtaisemmin mikä tuohon olisi syynä.</p><p>Onko 4 miljoonaa tappiota 1,3 miljardin liikevaihdosta kolmessa kuukaudessa sitten &quot;raskaasti tappiollista liiketoimintaa&quot;? Onko tämä kausivaihtelu (joka muuten koskee kaikkia puhelinvalmistajia) dramaattinen hätätilanne? Se lienee subjektiivinen kysymys, jonka jätän yritystaloutta paremmin ymmärtävien markkinaliberaalien arvioitavaksi.</p><p>Mutta tässähän Microsoft kertoi juuri vähentävänsä Nokia-ostoksensa tuloksestaan, joten se varmasti vetää 2015 tulosta reippaasti alaspäin. Että silleen se saadaan tappiolle.</p><p>Entä se Windows-puhelimien &quot;tappio&quot;... <a href="http://www.idc.com/prodserv/smartphone-os-market-share.jsp">Markkinavertailussa</a> Windows-puhelimien (WP) markkinaosuus on viime vuosina heilunut 2,0-3,2 %:n välillä, ollen nyt siis <strong>nousujohteisesti</strong> 2,7 %:ssa. Siis vähän parempi kuin mitä se oli Nokian aikana. Ei mitään yllättävää romahdusta. Homma vain ei lähtenyt pystysuoraan nousukiitoon Microsoftin taikasauvan napautuksella.</p><p>Globaali puhelinlaitemyynti siis kasvoi 16%, ja Microsoftin osuus näistä markkinoista kasvoi 2,5 %:sta 2,7 %:iin.</p><p>Tästä voidaan päätellä, että Microsoft ei vedä puhelinliiketoimintaansa alas koska se olisi &quot;raskaasti tappiollista&quot;, vaan strategisista syistä, nähtävästi perinteisellä tempulla keskittää liiketoimintaansa.</p><p>Eli argumentti vähän muuttuu, virheellisestä toisenlaiseksi. Ei puhutakaan enää irtisanomisista &quot;raskaasti tappiollisessa&quot; tilanteessa, vaan reippaasti voitollisessa tilanteessa, kun haetaan vielä kovempaa kasvua. Arvelisin näppituntumalta, että Microsoftin liikevaihdon ja tuloksen kasvut reippaasti ylittävät USA:n tai Euroopan talouskasvut.</p><p>Strategisetkin keskittämiset tietenkin tukevat liiketoiminnan kannattavuutta ja mahdollistavat työllistämisen. Tämä on aivan totta. Tai vielä paremmat voitot omistajille. Vaikea tietää.</p><p>Työtä kuitenkin tehdään elämää varten ja hetkellisen nettopalkan lisäksi elämässä on muitakin tärkeitä arvoja. Ehkä toiseksi tärkein on taloudellinen turvallisuus. Se on useimmille meille hyvin tärkeää, joskin on ymmärrettävää, ettei työntekijöiden taloudellinen turvallisuus ole yrittäjille lainkaan tärkeää. Päinvastoin, turvattomuus parantaa omistajien neuvotteluasemia, mikä epäilemättä on yksi tekijä tässä koko keskustelussa.</p><p>Jos elämässä tärkeiden päämäärien parantamiseksi nostetaan irtisanomiskynnystä, erityisesti tilanteissa joissa irtisanomiset tehdään kannattavassa liiketoiminnassa, se parantaa elämää paljon laajemmalle kansanosalle kuin yritysten omistajille.</p><p>Joustojen lisäämä työllistymismahdollisuus on tietenkin työttömien etu, mutta työllisten riski, ja tietenkin liiketoiminnan kannattavuuskin heijastuu työntekijäille. Tässä työväestön (myös työttömien) täytyy tasapainotella näiden kääntöpuolien ja eri aikaskaalan riskien välillä, ymmärtäen että pitkän aikavälin riskit ovat yhteiset omistajien kanssa. Varmasti useimmat tämän ymmärtävätkin, vasemmistossakin.</p><p>Demokraattisessa tasavallassa tulee kuitenkin ymmärtää, että tasapainottelu tulee tehdä ensisijaisesti enemmistön parhaaksi, ei pienen omistavan vähemmistön, jonka edut <a href="http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1399694258566">ovat viime vuosikymmeninä karanneet aivan omaan luokkaansa</a> (pikettyläisittäin ilmaistuna <em>r</em> &gt; <em>g</em> taitaa toteutua &quot;raskaasti tappiolliseksi&quot; säälityn Microsoftinkin kohdalla).</p><p>Irtisanomissuoja on Suomessa loistava verrattuna vaikkapa &quot;kommunistiseen&quot; Kiinaan ja jopa markkinaliberalismin keulakuvaan Yhdysvaltoihin, mutta jää kuitenkin jälkeen vaikkapa Euroopan talousjyrästä Saksasta. Näiden eräänlaisten äärilaitojen sekavien tulosten pohjalta on vaikea sanoa, mikä toimisi parhaiten. Nykyisin ainakin suomalaiset ovat <a href="http://yle.fi/uutiset/kansainvalinen_tutkimus_suomalaiset_ovat_tyytyvaisimpia/7882309">verraten tyytyväisiä elämäänsä</a>, mihin epäilemättä sisältyy juuri turvallisuuden tunne.</p><p>Malleja on muitakin; joustoturva yhdistää työnantajien kaipaaman jouston työntekijöiden kaipaamaan turvaan. Esimerkiksi Tanskan mallissa irtisanomissuoja on heikko. Mutta malliin sisältyy korkea työttömyysturva, mikä vähentää irtisanomisen riskejä työntekijöille, mutta ei siirrä tätä riskiä työnantajille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Li Anderssonin eilinen twiitti Suomen irtisanomissuojasta aiheutti pienoisen somemyrskyn.

Talousliberaalin oikeistomme edustajat ennättivät nopeasti valistamaan, että firmahan menee nurin jos ei voi irtisanoa liiketoiminnan ollessa "raskaasti" tappiollista:

Ja niin edelleen, ketju pitenee hetki hetkeltä.

"Raskaasti tappiollista"...

Microsoftin 2015 tilikauden tulosta ei vielä ole julkistettu, mutta ainakin 2014 tuloksen mukaan liikevoitto oli 28 miljardia dollaria 87 miljardin liikevaihdolla (32%), suurempi kuin milloinkaan, kasvua 4% vuodesta 2013. Tämä vaikuttaa minusta aika kannattavalta liiketoiminnalta. Myös puhelinlaitemyynnin tulos oli 54 miljoonaa dollaria plussalla. Siis tilanteessa, jossa se oli juuri ostettu ja integroitu uuteen emoyritykseen.

Näin pikaisesti vilkaistuna, korjatkaa toki jos tulkitsin raporttia väärin.

Vuoden 2015 tuloksesta on julkaistu Q3-tulos. Siinä liikevaihto on jatkanut 6%:n kasvua edellisvuodesta, joskin liikevoitto Q3:ssa on hieman supistunut. Q1-3:ssa puhelinlaitemyynti on 805 miljoonaa dollaria voitolla, joskin tuossa Q3:ssa pudonnut aavistuksen miinukselle (eli tässä kohtaa voidaan jo puhua "tappiollisesta"), joskaan tulos ei kerro yksityiskohtaisemmin mikä tuohon olisi syynä.

Onko 4 miljoonaa tappiota 1,3 miljardin liikevaihdosta kolmessa kuukaudessa sitten "raskaasti tappiollista liiketoimintaa"? Onko tämä kausivaihtelu (joka muuten koskee kaikkia puhelinvalmistajia) dramaattinen hätätilanne? Se lienee subjektiivinen kysymys, jonka jätän yritystaloutta paremmin ymmärtävien markkinaliberaalien arvioitavaksi.

Mutta tässähän Microsoft kertoi juuri vähentävänsä Nokia-ostoksensa tuloksestaan, joten se varmasti vetää 2015 tulosta reippaasti alaspäin. Että silleen se saadaan tappiolle.

Entä se Windows-puhelimien "tappio"... Markkinavertailussa Windows-puhelimien (WP) markkinaosuus on viime vuosina heilunut 2,0-3,2 %:n välillä, ollen nyt siis nousujohteisesti 2,7 %:ssa. Siis vähän parempi kuin mitä se oli Nokian aikana. Ei mitään yllättävää romahdusta. Homma vain ei lähtenyt pystysuoraan nousukiitoon Microsoftin taikasauvan napautuksella.

Globaali puhelinlaitemyynti siis kasvoi 16%, ja Microsoftin osuus näistä markkinoista kasvoi 2,5 %:sta 2,7 %:iin.

Tästä voidaan päätellä, että Microsoft ei vedä puhelinliiketoimintaansa alas koska se olisi "raskaasti tappiollista", vaan strategisista syistä, nähtävästi perinteisellä tempulla keskittää liiketoimintaansa.

Eli argumentti vähän muuttuu, virheellisestä toisenlaiseksi. Ei puhutakaan enää irtisanomisista "raskaasti tappiollisessa" tilanteessa, vaan reippaasti voitollisessa tilanteessa, kun haetaan vielä kovempaa kasvua. Arvelisin näppituntumalta, että Microsoftin liikevaihdon ja tuloksen kasvut reippaasti ylittävät USA:n tai Euroopan talouskasvut.

Strategisetkin keskittämiset tietenkin tukevat liiketoiminnan kannattavuutta ja mahdollistavat työllistämisen. Tämä on aivan totta. Tai vielä paremmat voitot omistajille. Vaikea tietää.

Työtä kuitenkin tehdään elämää varten ja hetkellisen nettopalkan lisäksi elämässä on muitakin tärkeitä arvoja. Ehkä toiseksi tärkein on taloudellinen turvallisuus. Se on useimmille meille hyvin tärkeää, joskin on ymmärrettävää, ettei työntekijöiden taloudellinen turvallisuus ole yrittäjille lainkaan tärkeää. Päinvastoin, turvattomuus parantaa omistajien neuvotteluasemia, mikä epäilemättä on yksi tekijä tässä koko keskustelussa.

Jos elämässä tärkeiden päämäärien parantamiseksi nostetaan irtisanomiskynnystä, erityisesti tilanteissa joissa irtisanomiset tehdään kannattavassa liiketoiminnassa, se parantaa elämää paljon laajemmalle kansanosalle kuin yritysten omistajille.

Joustojen lisäämä työllistymismahdollisuus on tietenkin työttömien etu, mutta työllisten riski, ja tietenkin liiketoiminnan kannattavuuskin heijastuu työntekijäille. Tässä työväestön (myös työttömien) täytyy tasapainotella näiden kääntöpuolien ja eri aikaskaalan riskien välillä, ymmärtäen että pitkän aikavälin riskit ovat yhteiset omistajien kanssa. Varmasti useimmat tämän ymmärtävätkin, vasemmistossakin.

Demokraattisessa tasavallassa tulee kuitenkin ymmärtää, että tasapainottelu tulee tehdä ensisijaisesti enemmistön parhaaksi, ei pienen omistavan vähemmistön, jonka edut ovat viime vuosikymmeninä karanneet aivan omaan luokkaansa (pikettyläisittäin ilmaistuna r > g taitaa toteutua "raskaasti tappiolliseksi" säälityn Microsoftinkin kohdalla).

Irtisanomissuoja on Suomessa loistava verrattuna vaikkapa "kommunistiseen" Kiinaan ja jopa markkinaliberalismin keulakuvaan Yhdysvaltoihin, mutta jää kuitenkin jälkeen vaikkapa Euroopan talousjyrästä Saksasta. Näiden eräänlaisten äärilaitojen sekavien tulosten pohjalta on vaikea sanoa, mikä toimisi parhaiten. Nykyisin ainakin suomalaiset ovat verraten tyytyväisiä elämäänsä, mihin epäilemättä sisältyy juuri turvallisuuden tunne.

Malleja on muitakin; joustoturva yhdistää työnantajien kaipaaman jouston työntekijöiden kaipaamaan turvaan. Esimerkiksi Tanskan mallissa irtisanomissuoja on heikko. Mutta malliin sisältyy korkea työttömyysturva, mikä vähentää irtisanomisen riskejä työntekijöille, mutta ei siirrä tätä riskiä työnantajille.

]]>
27 http://magi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198087-microsoft-ei-ole-raskaasti-tappiollinen#comments Irtisanomissuoja Joustot työpaikoilla Microsoft Thu, 09 Jul 2015 09:36:45 +0000 Marko Grönroos http://magi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198087-microsoft-ei-ole-raskaasti-tappiollinen
Yrittäjyys luo kilpailua, herrajesta http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195360-yrittajyys-luo-kilpailua-herrajesta <p>Sosialidemokraattiset opiskelijat, SONK ry:n varapuheenjohtaja <strong>Maria Rytkösen</strong> <a href="http://sonk.fi/blogi-heikko-koulutuspolitiikka-vie-pohjan-yrittajyydelta/">avaus yrittämisen &quot;vaaroista ja haitoista&quot;</a> on levinnyt Puheenvuoronkin puolelle. Sitä on ehditty puimaan lukuisissa lehdissä, ja jopa kokoomuksen Verkkouutisissa muistan nähneeni viittauksen tähän ulostuloon.</p><p>Reaktiot ovat olleet yliampuvia puolin jos toisin. Viimeisin tulee itse lafkan puheenjohtajalta, <strong>Hanna Huumoselta</strong>. On ihan ymmärrettävää, että hän puolustaa varahenkilöään, ja vielä sekin on myönnettävä: että ihan syystä. Rytkösen avaus kun sai varsinaisen paskamyrskyn aikaiseksi. Huumonen <a href="http://hannahuumonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195345-demariammat-hiljaa">kirjoittaakin satiirisesti Puheenvuorossa</a>:</p><p>&ndash; Onhan se myönnettävä, kirjoituksessa oli kaksi kardinaalivirhettä. Tekstin oli kirjoittanut demari - ja vieläpä nainen.</p><p>Minusta Rytkösen avauksesta ei tarvitse erikseen tuohtua. Se on sitä samaa demariutta, mitä on maailman sivu täynnä. Että antaa jonkun toisen ottaa riski yrittäjyydestä ja &quot;mennään me sitten sinne töihin&quot;.</p><p>Rytkösen avauksessa on toki omat pointtinsa, mutta lähempi tarkastelu palauttaa pallon yllättävästi demarileiriä lähellä meluavaan AY-liikkeeseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Rautakangen notkeat työmarkkinat</strong></p><p>Demari-ikoni, silloin pääministeri <strong>Paavo Lipponen</strong> kertoi EMU-äänestyksen jälkeen, että Suomen työmarkkinoihin on tehtävä joustavuutta, jotta &quot;EMU-olosuhteissa&quot; &ndash; siis euromaana &ndash; voidaan ottaa vastaan myös huonompia aikoja.</p><p>Mitään ei olla kuitenkaan tehty.</p><p>Eikä olla valmiita tekemään vieläkään, vaikka ne huonot ajat ovat jo koittaneet: luokituskirjaimet ropisevat, Euroopan komissiolta tulee nuhteita, maa jumittaa taantumassa. Kevään 2012 jälkeen Suomen bkt on kasvanut ainoastaan vuoden 2014 syksyllä ja silloinkin huimat 0,1 prosenttia. Muu aika on vietetty alamäessä.</p><p>Työmarkkinoiden jäykkyydestä johtuen on valittava sitten joko työttömyyden tai yksinyrittämisen väliltä. Työttömyydestä tulee helposti myös pitkäaikaista näissä olosuhteissa. Pitkään jatkunut työttömyys ruostuttaa työtaidot &ndash; ja ennen pitkää se yksinyrittämisenkin vaihtoehto häipyy tämän vuoksi.</p><p>Suomeen on tulossa osattomien joutilaiden kasti, jonka ahdinko todennäköisesti vain kasvaa, kun velkarahalla rahoitettu sosiaaliturva tulee Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n valvottavaksi. Siis jos me emme leikkaa näitä menoja jo nyt, tai yritä edes jotenkin saada talouskasvua aikaiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Irtisanomissuoja</strong></p><p>Irtisanomissuojasta kiinnipitäminen on yksiselitteisesti suurin syyllinen nykytilanteeseemme.</p><p>Maailman tavara- ja palveluvirrat kulkevat globalisaation vuoksi jouhevasti kuin salama taivaalla: se hakee parhaimman reittinsä kulloisessakin tilanteessa.</p><p>Tämä on uudempi tilanne, ettei monellakaan alalla voida enää lyödä lukkoon monivuotisia sopimuksia. Laivanrakennuksessa on vielä tilanne, että siellä tiedetään tilauksen jälkeen töitä olevan noin vuodeksi.</p><p>Irtisanomissuoja pistää yrittäjän ahtaalle. Toisaalta yrittäjä ei voi tietää kuin sen, että tilauksia on esimerkiksi niin, että kolmeksi kuukaudeksi olisi tarjolla työpaikka. Totta kai yrittäjä pyrkii siihen, että tilauskanta ei hupenisi. Mutta hänellä ei ole tästä takeita. Jos hän voisi irtisanoa tarvittaessa palkkaamansa työntekijän helpommin niin se palkkauskin helpottuu.</p><p>Palkattu tekee niin hyvää työtä kuin kykenee, tilaaja on tyytyväinen ja uusi tilaus tulee taas jostain. Taas mennään kuukausi tai kolme. Se nyt vain on näin monella alalla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pakko myydä &quot;emme voi auttaa&quot;</strong></p><p>Jos edelläkuvatussa tilanteessa tulee enempi tilauksia kuin ehtii tehdä niin on myytävä &quot;ei oota&quot;. Tilaussopimuksissa on yleensä aika- ja laaturajat, ja kaikkeen ei yrittäjä itsekään veny (itsensätyöllistänyt siis.)</p><p>Joku siinä menetti taas leivän, mutta kiinnostaako se AY-liikettä? Kiinnostaako se demareita tai demariopiskelijoita?</p><p>Yksi ratkaisu työn tilaajalla on soittaa seuraavalle firmalle. Mutta mikäli SONK:ia on uskominen, on parempi, ettei siellä keltaisilla sivuilla olekaan muita. Sitä tulee herrajestas <u>kilpailua</u>.</p><p>Rytkösen omin sanoin:</p><p>&ndash; Tarjonnan lisääminen ei itsessään lisää menestystekijöitä tai uutta työtä, vaan lisää kilpailua olemassa olevilla markkinoilla,Rytkönen kirjoittaa SONK:n blogissa.</p><p>Sen sijaan tilalle on tullut &quot;työmarkkinoiden ohitse&quot; toinen toistaan hullumpia viritelmiä: on palkatonta harjoittelua, palkkatukea (jossa siis yhteiskunta maksaa suuren siivun palkasta) ja kaikenlaista työttömien &quot;kerhotoimintaa&quot;, aktivointisuunnitelmia ja kuntouttavaa työtoimintaa.</p><p>Nämä ovat tulleet sitten sen vuoksi, koska kyllähän &quot;politiikot tietävät paremmin&quot;. Moni työttömien aktivointitoimia markkinoidaan &quot;palveluina&quot;, mutta tämä on siitä hullua palvelupuuhaa, että kansalaista rangaistaan, jos ei ota &quot;palvelua&quot; vastaan.</p><p>Ja arvatkaapa vielä se, että kilpailevatko nämä poloiset &quot;9 euron työvoimapalvelusta&quot; nauttivat sen yrittäjäkentän kanssa? Kyllä vain, mutta vain sillä erolla, että yhteiskunta rahoineen vääristää tätä kilpailua niin paljon, että se leipä loppuu pian niiden yrittäjienkin suusta!</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Paha, paha kilpailu</strong></p><p>Jees, ja mikä paha juttu siinä&nbsp;&ndash; terveessä ja rehdissä&nbsp;&ndash; kilpailussa on? Sekö, ettei tulekaan kartelleja ja monopoleja? Sekö, että kuluttajat voisivat saada palvelunsa ja tuotteensa huokeammalla?</p><p>Muistan vieläkin yläasteen loistavan historian opettajani, joka pyysi meitä listaamaan Englannissa alkaneen teollisen vallankumouksen huonot puolet.</p><p>Listasta tuli pitkä: oli pitkiä päiviä, nuhjuisia työympäristöjä, savusumua, heikko palkkaus jne.</p><p>Sitten tuli se yksi hyvä asia, jonka vuoksi se teollinen vallankumous löi kuitenkin läpi - kaikista haitoistaan huolimatta: hinnat halpeni.</p><p>Ollaanko SONK:ssa sitä mieltä, että matkapuhelimien pitäisi edelleen olla mallia raahattava, ja niiden tulisi maksaa 2000-3000 euroa ja puheluiden 2&euro;/minuutti? Eikö kilpailusta ole ollut niinkuin mitään hyötyä?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mitäs jos...?</strong></p><p>Mutta mitenköhän se menisi, jos ne työmarkkinat olisikin joustavammat? Kun singaporelainen firma ottaa yrittäjään yhteyttä sähköpostitse ja tiedustelee, että onnistuuko tällainen homma, niin parhaimman vaikutuksen voi antaa vastatessaan, että ei mitään ongelmia.</p><p>Tietysti ennen vastaamistaan hän pirauttaa määräaikaiselle työntekijälleen, että olisi taas kolmeksi kuukaudeksi hommia eteenpäin, allekirjoitetaanko paperit?</p><p>Ja jos sattuu tulemaan toinen tilaus niin yrittäjä ottaa yhteyttä pariin muuhun työnhakijaan. Jos kaikki sujuu niinkuin pitäisi niin tämäkin tilaus saadaan hoidettua.</p><p>Tästä kuviosta ei puutukaan enää se &quot;kasvu&quot;. Pienestä on paha kasvaa isoksi ilman jouhevuutta.</p><p>Toki voimme tehdä niinkin, että pidetään rautakanki työmarkkinoiden niskassa, ja myydään &quot;ei oota&quot;. Mutta silloin on ihan hyvä, että kaikkia kannustetaan tekemään itse oma leipänsä.</p><p>&ndash; Koko yrittäjyysbuumi alkaa kuulostaa uudelta kultakuumeelta tai torpparikaudelta, jossa yksilöt työn puuttuessa kilpailevat toisiaan vastaan tavoitellessaan menestystä, Rykönen kirjoittaa.</p><p>I rest my case.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sosialidemokraattiset opiskelijat, SONK ry:n varapuheenjohtaja Maria Rytkösen avaus yrittämisen "vaaroista ja haitoista" on levinnyt Puheenvuoronkin puolelle. Sitä on ehditty puimaan lukuisissa lehdissä, ja jopa kokoomuksen Verkkouutisissa muistan nähneeni viittauksen tähän ulostuloon.

Reaktiot ovat olleet yliampuvia puolin jos toisin. Viimeisin tulee itse lafkan puheenjohtajalta, Hanna Huumoselta. On ihan ymmärrettävää, että hän puolustaa varahenkilöään, ja vielä sekin on myönnettävä: että ihan syystä. Rytkösen avaus kun sai varsinaisen paskamyrskyn aikaiseksi. Huumonen kirjoittaakin satiirisesti Puheenvuorossa:

– Onhan se myönnettävä, kirjoituksessa oli kaksi kardinaalivirhettä. Tekstin oli kirjoittanut demari - ja vieläpä nainen.

Minusta Rytkösen avauksesta ei tarvitse erikseen tuohtua. Se on sitä samaa demariutta, mitä on maailman sivu täynnä. Että antaa jonkun toisen ottaa riski yrittäjyydestä ja "mennään me sitten sinne töihin".

Rytkösen avauksessa on toki omat pointtinsa, mutta lähempi tarkastelu palauttaa pallon yllättävästi demarileiriä lähellä meluavaan AY-liikkeeseen.

 

Rautakangen notkeat työmarkkinat

Demari-ikoni, silloin pääministeri Paavo Lipponen kertoi EMU-äänestyksen jälkeen, että Suomen työmarkkinoihin on tehtävä joustavuutta, jotta "EMU-olosuhteissa" – siis euromaana – voidaan ottaa vastaan myös huonompia aikoja.

Mitään ei olla kuitenkaan tehty.

Eikä olla valmiita tekemään vieläkään, vaikka ne huonot ajat ovat jo koittaneet: luokituskirjaimet ropisevat, Euroopan komissiolta tulee nuhteita, maa jumittaa taantumassa. Kevään 2012 jälkeen Suomen bkt on kasvanut ainoastaan vuoden 2014 syksyllä ja silloinkin huimat 0,1 prosenttia. Muu aika on vietetty alamäessä.

Työmarkkinoiden jäykkyydestä johtuen on valittava sitten joko työttömyyden tai yksinyrittämisen väliltä. Työttömyydestä tulee helposti myös pitkäaikaista näissä olosuhteissa. Pitkään jatkunut työttömyys ruostuttaa työtaidot – ja ennen pitkää se yksinyrittämisenkin vaihtoehto häipyy tämän vuoksi.

Suomeen on tulossa osattomien joutilaiden kasti, jonka ahdinko todennäköisesti vain kasvaa, kun velkarahalla rahoitettu sosiaaliturva tulee Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n valvottavaksi. Siis jos me emme leikkaa näitä menoja jo nyt, tai yritä edes jotenkin saada talouskasvua aikaiseksi.

 

Irtisanomissuoja

Irtisanomissuojasta kiinnipitäminen on yksiselitteisesti suurin syyllinen nykytilanteeseemme.

Maailman tavara- ja palveluvirrat kulkevat globalisaation vuoksi jouhevasti kuin salama taivaalla: se hakee parhaimman reittinsä kulloisessakin tilanteessa.

Tämä on uudempi tilanne, ettei monellakaan alalla voida enää lyödä lukkoon monivuotisia sopimuksia. Laivanrakennuksessa on vielä tilanne, että siellä tiedetään tilauksen jälkeen töitä olevan noin vuodeksi.

Irtisanomissuoja pistää yrittäjän ahtaalle. Toisaalta yrittäjä ei voi tietää kuin sen, että tilauksia on esimerkiksi niin, että kolmeksi kuukaudeksi olisi tarjolla työpaikka. Totta kai yrittäjä pyrkii siihen, että tilauskanta ei hupenisi. Mutta hänellä ei ole tästä takeita. Jos hän voisi irtisanoa tarvittaessa palkkaamansa työntekijän helpommin niin se palkkauskin helpottuu.

Palkattu tekee niin hyvää työtä kuin kykenee, tilaaja on tyytyväinen ja uusi tilaus tulee taas jostain. Taas mennään kuukausi tai kolme. Se nyt vain on näin monella alalla.

 

Pakko myydä "emme voi auttaa"

Jos edelläkuvatussa tilanteessa tulee enempi tilauksia kuin ehtii tehdä niin on myytävä "ei oota". Tilaussopimuksissa on yleensä aika- ja laaturajat, ja kaikkeen ei yrittäjä itsekään veny (itsensätyöllistänyt siis.)

Joku siinä menetti taas leivän, mutta kiinnostaako se AY-liikettä? Kiinnostaako se demareita tai demariopiskelijoita?

Yksi ratkaisu työn tilaajalla on soittaa seuraavalle firmalle. Mutta mikäli SONK:ia on uskominen, on parempi, ettei siellä keltaisilla sivuilla olekaan muita. Sitä tulee herrajestas kilpailua.

Rytkösen omin sanoin:

– Tarjonnan lisääminen ei itsessään lisää menestystekijöitä tai uutta työtä, vaan lisää kilpailua olemassa olevilla markkinoilla,Rytkönen kirjoittaa SONK:n blogissa.

Sen sijaan tilalle on tullut "työmarkkinoiden ohitse" toinen toistaan hullumpia viritelmiä: on palkatonta harjoittelua, palkkatukea (jossa siis yhteiskunta maksaa suuren siivun palkasta) ja kaikenlaista työttömien "kerhotoimintaa", aktivointisuunnitelmia ja kuntouttavaa työtoimintaa.

Nämä ovat tulleet sitten sen vuoksi, koska kyllähän "politiikot tietävät paremmin". Moni työttömien aktivointitoimia markkinoidaan "palveluina", mutta tämä on siitä hullua palvelupuuhaa, että kansalaista rangaistaan, jos ei ota "palvelua" vastaan.

Ja arvatkaapa vielä se, että kilpailevatko nämä poloiset "9 euron työvoimapalvelusta" nauttivat sen yrittäjäkentän kanssa? Kyllä vain, mutta vain sillä erolla, että yhteiskunta rahoineen vääristää tätä kilpailua niin paljon, että se leipä loppuu pian niiden yrittäjienkin suusta!

 

Paha, paha kilpailu

Jees, ja mikä paha juttu siinä – terveessä ja rehdissä – kilpailussa on? Sekö, ettei tulekaan kartelleja ja monopoleja? Sekö, että kuluttajat voisivat saada palvelunsa ja tuotteensa huokeammalla?

Muistan vieläkin yläasteen loistavan historian opettajani, joka pyysi meitä listaamaan Englannissa alkaneen teollisen vallankumouksen huonot puolet.

Listasta tuli pitkä: oli pitkiä päiviä, nuhjuisia työympäristöjä, savusumua, heikko palkkaus jne.

Sitten tuli se yksi hyvä asia, jonka vuoksi se teollinen vallankumous löi kuitenkin läpi - kaikista haitoistaan huolimatta: hinnat halpeni.

Ollaanko SONK:ssa sitä mieltä, että matkapuhelimien pitäisi edelleen olla mallia raahattava, ja niiden tulisi maksaa 2000-3000 euroa ja puheluiden 2€/minuutti? Eikö kilpailusta ole ollut niinkuin mitään hyötyä?

 

Mitäs jos...?

Mutta mitenköhän se menisi, jos ne työmarkkinat olisikin joustavammat? Kun singaporelainen firma ottaa yrittäjään yhteyttä sähköpostitse ja tiedustelee, että onnistuuko tällainen homma, niin parhaimman vaikutuksen voi antaa vastatessaan, että ei mitään ongelmia.

Tietysti ennen vastaamistaan hän pirauttaa määräaikaiselle työntekijälleen, että olisi taas kolmeksi kuukaudeksi hommia eteenpäin, allekirjoitetaanko paperit?

Ja jos sattuu tulemaan toinen tilaus niin yrittäjä ottaa yhteyttä pariin muuhun työnhakijaan. Jos kaikki sujuu niinkuin pitäisi niin tämäkin tilaus saadaan hoidettua.

Tästä kuviosta ei puutukaan enää se "kasvu". Pienestä on paha kasvaa isoksi ilman jouhevuutta.

Toki voimme tehdä niinkin, että pidetään rautakanki työmarkkinoiden niskassa, ja myydään "ei oota". Mutta silloin on ihan hyvä, että kaikkia kannustetaan tekemään itse oma leipänsä.

– Koko yrittäjyysbuumi alkaa kuulostaa uudelta kultakuumeelta tai torpparikaudelta, jossa yksilöt työn puuttuessa kilpailevat toisiaan vastaan tavoitellessaan menestystä, Rykönen kirjoittaa.

I rest my case.

]]>
159 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195360-yrittajyys-luo-kilpailua-herrajesta#comments Irtisanomissuoja Pienyrittäjät Sun, 17 May 2015 23:35:19 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195360-yrittajyys-luo-kilpailua-herrajesta
Meriläisen olennainen pointti, AY-populistinen johtopäätös & toimimaton ratkaisu http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193020-merilaisen-olennainen-pointti-ay-populistinen-johtopaatos-toimimaton-ratkaisu <p><a href="http://www.hs.fi/elama/a1428896771717">Rosa Merilälinen</a> kirjoitti maanantaina Helsingin Sanomissa kuvaavasti suurista riskeistä, joita tavalliset työntekijät joutuvat nyky-yhteiskunnassa kantamaan:</p><p>&ldquo;Yhden tehtaan varassa pikkupaikkakunnalle talonsa rakentaneet työläiset ottavat melkoisen riskin, josta monet ovat joutuneet maksamaan kalliin henkilökohtaisen hinnan. Kun tehdas on lakkautettu, alta ei ole mennyt ainoastaan työpaikka ja palkkatulot, vaan myös omaisuuden arvo. Kun joudutaan muuttamaan, vaakalaudalla on oman tulevaisuuden lisäksi kumppanin työura ja lasten harrastukset ja kaveripiirit.&rdquo;</p><p>Tästä hän vetää johtopäätöksen, että nollatuntisopimukset ja vuokratyö pitäisi kieltää tai niiden käyttöä rajoittaa, koska ne ovat &rdquo;tapa siirtää riski työntekijöille&rdquo;.</p><p>Sen sijaan johtopäätökset, jotka tästä <em>pitäisi vetää</em> ovat:</p><p>1.&nbsp;&nbsp;&nbsp; Omistusasumiseen kannustaminen kannustaa ihmisiä kantamaan valtavia systeemisiä riskejä suurella velkavivulla. Loppujen lopuksi se on todella typerä oireidenhoitokeino sille, että valtaosa elintason kasvusta (myös yksittäisen yrityksen pienelle paikkakunnalle tuomasta vaihdannan lisääntymisestä) kapitalisoituu vuokrien nousun kautta maan eli kiinteistöjen sijaintiarvon nousuun. Omistusasumisen tuet ja veroedut pitäisi poistaa ja ennemmin päästää kaikki osallisiksi maan arvon noususta (ja vähentää yksityisille tahoille kannettavaksi jäävää systeemistä riskiä) <a href="http://bit.ly/maamonopoli">verottamalla tätä maan arvoa</a> &ndash; tulojen ja kulutuksen sijaan.</p><p>2.&nbsp;&nbsp; Todellinen taloudellinen turvallisuus voidaan saavuttaa vain takaamalla, ettei kukaan ole riippuvainen yhdestä työpaikasta, ja <a href="http://bit.ly/antifragiilius">minimoimalla pitkäaikaistyöttömyyden pelko</a> &ndash; ei estämällä muutosta. Ja vielä parempaan turvallisuuteen päästään, jos<em> kaikkien</em> työsopimuksissa on joustovaraa!</p><p>Jos yrityksiä estetään sopeuttamasta näiden ostaman työn määrää, seuraus on vain suurempi todennäköisyys tarpeettomalle konkurssille, jolloin tämä työ loppuu kuitenkin. Lisäksi se johtaa todennäköisesti irtisanomisten tapahtumiseen suurempina erinä lyhyemmällä varoitusajalla. Samalla se nostaa rekrytointiriskejä, mikä heikentää kaikkien uudelleenrekrytoitumismahdollisuuksia - ja saa kasaamaan enemmän työtä nykyisten työntekijöiden niskaan.</p><p>Työnvähennyssanktiot ja työsopimusten jäykistäminen ei siis todellakaan tee työntekijöiden asemasta yhtään turvallisempaa pidemmällä aikavälillä &ndash; ei pienillä paikkakunnilla eikä missään muuallakaan. Sen sijaan se antaa valtavan, ansiottoman kilpailuedun kasvaville yrityksille, kun ei-kasvavalle yritykselle on paljon kalliimpaa tehostaa toimintaansa ja kääntää kurssiaan uuden kasvun tavoitteluun.</p><p>Mahdollisuus sopeuttaa ostetun työn määrää on hyvin eri asia kuin se, että vaadittaisiin &ldquo;pidempiä päiviä ja vähemmän liksaa&rdquo; (mitä kyllä EK-papat nyt tekevät &ndash; tällaista ryöstökädenvääntöähän tämä meidän kolmikantakorporatismi on). Se ei ole liiketoiminnan riskien kasaamista työntekijöiden niskaan. Liiketoiminnan riskejä ovat investointien (eli etukäteen tehdyn työn) epäonnistuminen tai meneminen hukkaan. Ihmisen rekrytoiminen on ihmisen sitovaa &quot;ostamista&quot; tämän loppuelämäksi vain orjuusinstituutiossa. Sen sijaan kysynnänmuutoksiin sopeutumisen estäminen on täysin keinotekoisen ylimääräisen riskin luomista sekä yrityksille että työntekijöille.</p><p>Työntekijälle yksittäisen työnantajan ostaman työn määrän vaihtelu ei olisi riski juuri ollenkaan, jos tällä vain olisi valinnanvaraa työnantajista eikä <em>pitkäaikaistyöttömyyden</em> pelkoa olisi.</p><p>Se voi hyvinkin olla, kuten Meriläinen väittää, että vuokratyön käytöstä seuraava <em>työntekijöiden vaihtuvuus</em> on joillain aloilla myös turvallisuusriski. Mutta tarve tällaiseen &rdquo;ulkopuolisen työvoiman&rdquo; käyttämiseen ja kaiken joustotarpeen kasaamiseen näiden ulkopuolisten työntekijöiden niskaan tulee juurikin siitä, että <em>etuoikeutettuun sisäpiiriin</em> kuuluvien vakituisten työntekijöiden työmäärä ei jousta ollenkaan. Näiden työmäärän muuttumattomuus ja työpaikkojen säilyvyys on riippuvainen tästä ulkoisesta puskurista. Joten jos pitäisi sanoa, kuka vuokratyöläisiä oikeasti riistää, niin viimekädessä &rdquo;saavutettuja etujaan&rdquo; puolustavat vakituiset työntekijät (ja liitot, joihin nämä kuuluvat). Toivekuvitelma, että yritysten työvoiman (labor) tarve ei muuttuisi, jos ostetun työn määrän muutos vain kiellettäisiin, on melko mahdotonta satufantasiaa.</p><p>Kaikkien taloudellisen turvallisuuden kannalta olisi parempi, jos työn määrän joustotarve voisi jakautua tasaisemmin työntekijöiden kesken. Myös Meriläisen metallityöläiskaverin kuvaama tarpeeton (ja vaaratilanteita aiheuttava) vaihtuvuus pienenisi, kun ostettua työtä ei tarvitse vähentää ja lisätä &rdquo;kokonaisina ihmisinä&rdquo;, eli irtisanomalla ja rekrytoimalla. Jos työntekijöillä on valinnanvaraa &ndash; näistä on kilpailua &ndash; seuraus on todennäköisesti se, että lyhyen aikavälin työn määrän joustoa tarjoavat ne työntekijät, joilla on joustavin elämän tilanne.</p><p>Toisin kuin Meriläinen väittää, palkansaaja itse asiassa ei tarvitse &rdquo;tiet[tyä] palk[kaa] joka kuukausi pärjätäkseen&rdquo; &ndash; kunhan vain <a href="http://bit.ly/antifragiilius">pidemmän aikavälin tuloista on jonkinlainen varmuus</a>. Väliaikaiseen tulonotkahdukseen saa luottoa, jos vain on tae tulevista tuloista. Nykyisillä jäykillä työmarkkinoilla sitä ei ole, vaan kuka tahansa on potentiaalinen pitkäaikaistyötön.</p><p>Rosa kirjoittaa:</p><p>&ldquo;Oma työmarkkina-asemani on vahva, joten solmisin nollatyösopimuksen huolettomasti&hellip;&rdquo;</p><p>Jos oikeasti halutaan edistää taloudellista turvallisuutta, pitää pyrkiä tilanteeseen, jossa <em>kaikkien </em>työmarkkina-asema on näin vahva eikä kenenkään tarvitse pelätä pitkäaikaistyöttömyyttä. Sitä eivät edistä pakkotäyspäivätyöllistäminen, rekrytointiriskien kasvattaminen tai palkkojen rajoittaminen.</p><p>Sen sijaan pitäisi pyrkiä saamaan <a href="http://bit.ly/paaomanmp">kokonaiskysyntä tasapainoon kokonaistarjonnan kanssa</a> (<a href="http://rootbug.org/Ns3">mahdollistamalla reaalikorkojen putoaminen tasapainotasolle</a>) ja tekemään <a href="http://bit.ly/tyonluonti">työnjakaminen kaikkien halukkaiden kesken</a> (eli mm. osa-aikatyön teettäminen ja pidempään työttömänä olleiden palkkaaminen) mahdollisimman kannattavaksi! Näin saadaan myös minimoitua rekrytointiriskit ja maksimoitua kilpailu työntekijöistä &ndash; eli työntekijöiden valinnanvara.</p><p>Vasemmisto, erityisesti AY-vasemmisto, tuntuu haluavan tehdä juuri päinvastaista: yrittää epätoivoisesti luoda <a href="http://bit.ly/antifragiilius">turvallisuutta kovuudella ja jäykkyydellä</a> &ndash; estämällä muutosta. Se on todella harmi, että myös Vihreät on valtaosin (lukuisista älykkäistä ja luovasti ajattelivista yksilöistä huolimatta) pääosin tätä vanhoihin teollistumisenajan oireidenhoitokeinoihin jumahtanutta AY-vasemmistoa.</p><p>Aivan alunperin &quot;vasemmisto&quot; oli Ranskan vallankumouksen jälkeen se puoli, joka pyrki poistamaan epäoikeudenmukaisuutta kyseenalaistamalla ja murtamalla&nbsp;vallitsevia etuoikeuksia. Tähän tavoitteeseen olisi hyvä palata - hieman laatikon ulkopuolisilla näkökulmilla. Nyt se on (Orwellin <em>Eläinten vallankumouksen</em> tyyliin) puolestaan jumahtanut itsekin &quot;saavutettujen etujen&quot; vartijaksi - puolustamaan niitä ajastaan jälkeenjääneitä keinoja, joilla hallitsevat insitituutiot oikeuttavat asemaansa.</p><p>Aiempi blogini antifragiiliudesta ja flexicuritystä voi lukea täältä:</p><p><a href="http://bit.ly/antifragiilius">http://bit.ly/antifragiilius</a></p><p>&nbsp;</p><p>Lisää siitä, miten kysyntä saadaan kohtaamaan tarjonta yksilötasolla ja siten taloudesta kasvuriippumaton, mutta kaiken halutun kasvun mahdollistava voi lukea kirjastani Fixing the Root Bug (<a href="http://rootbug.org/FtRB-Kindle">sähköisenä</a> tai <a href="http://rootbug.org/FtRB-Kindle">printtinä</a>).<br /><br />Tuure Parkkinen<br />kirjaililja, institutionaalinen yrittäjä<br />Ehdolla eduskuntaan Uudellamaalla numerolla 144, <a href="http://www.facebook.com/viskipuolue">Viskipuolueen</a> ehdokkaana Piraattien listoilla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rosa Merilälinen kirjoitti maanantaina Helsingin Sanomissa kuvaavasti suurista riskeistä, joita tavalliset työntekijät joutuvat nyky-yhteiskunnassa kantamaan:

“Yhden tehtaan varassa pikkupaikkakunnalle talonsa rakentaneet työläiset ottavat melkoisen riskin, josta monet ovat joutuneet maksamaan kalliin henkilökohtaisen hinnan. Kun tehdas on lakkautettu, alta ei ole mennyt ainoastaan työpaikka ja palkkatulot, vaan myös omaisuuden arvo. Kun joudutaan muuttamaan, vaakalaudalla on oman tulevaisuuden lisäksi kumppanin työura ja lasten harrastukset ja kaveripiirit.”

Tästä hän vetää johtopäätöksen, että nollatuntisopimukset ja vuokratyö pitäisi kieltää tai niiden käyttöä rajoittaa, koska ne ovat ”tapa siirtää riski työntekijöille”.

Sen sijaan johtopäätökset, jotka tästä pitäisi vetää ovat:

1.    Omistusasumiseen kannustaminen kannustaa ihmisiä kantamaan valtavia systeemisiä riskejä suurella velkavivulla. Loppujen lopuksi se on todella typerä oireidenhoitokeino sille, että valtaosa elintason kasvusta (myös yksittäisen yrityksen pienelle paikkakunnalle tuomasta vaihdannan lisääntymisestä) kapitalisoituu vuokrien nousun kautta maan eli kiinteistöjen sijaintiarvon nousuun. Omistusasumisen tuet ja veroedut pitäisi poistaa ja ennemmin päästää kaikki osallisiksi maan arvon noususta (ja vähentää yksityisille tahoille kannettavaksi jäävää systeemistä riskiä) verottamalla tätä maan arvoa – tulojen ja kulutuksen sijaan.

2.   Todellinen taloudellinen turvallisuus voidaan saavuttaa vain takaamalla, ettei kukaan ole riippuvainen yhdestä työpaikasta, ja minimoimalla pitkäaikaistyöttömyyden pelko – ei estämällä muutosta. Ja vielä parempaan turvallisuuteen päästään, jos kaikkien työsopimuksissa on joustovaraa!

Jos yrityksiä estetään sopeuttamasta näiden ostaman työn määrää, seuraus on vain suurempi todennäköisyys tarpeettomalle konkurssille, jolloin tämä työ loppuu kuitenkin. Lisäksi se johtaa todennäköisesti irtisanomisten tapahtumiseen suurempina erinä lyhyemmällä varoitusajalla. Samalla se nostaa rekrytointiriskejä, mikä heikentää kaikkien uudelleenrekrytoitumismahdollisuuksia - ja saa kasaamaan enemmän työtä nykyisten työntekijöiden niskaan.

Työnvähennyssanktiot ja työsopimusten jäykistäminen ei siis todellakaan tee työntekijöiden asemasta yhtään turvallisempaa pidemmällä aikavälillä – ei pienillä paikkakunnilla eikä missään muuallakaan. Sen sijaan se antaa valtavan, ansiottoman kilpailuedun kasvaville yrityksille, kun ei-kasvavalle yritykselle on paljon kalliimpaa tehostaa toimintaansa ja kääntää kurssiaan uuden kasvun tavoitteluun.

Mahdollisuus sopeuttaa ostetun työn määrää on hyvin eri asia kuin se, että vaadittaisiin “pidempiä päiviä ja vähemmän liksaa” (mitä kyllä EK-papat nyt tekevät – tällaista ryöstökädenvääntöähän tämä meidän kolmikantakorporatismi on). Se ei ole liiketoiminnan riskien kasaamista työntekijöiden niskaan. Liiketoiminnan riskejä ovat investointien (eli etukäteen tehdyn työn) epäonnistuminen tai meneminen hukkaan. Ihmisen rekrytoiminen on ihmisen sitovaa "ostamista" tämän loppuelämäksi vain orjuusinstituutiossa. Sen sijaan kysynnänmuutoksiin sopeutumisen estäminen on täysin keinotekoisen ylimääräisen riskin luomista sekä yrityksille että työntekijöille.

Työntekijälle yksittäisen työnantajan ostaman työn määrän vaihtelu ei olisi riski juuri ollenkaan, jos tällä vain olisi valinnanvaraa työnantajista eikä pitkäaikaistyöttömyyden pelkoa olisi.

Se voi hyvinkin olla, kuten Meriläinen väittää, että vuokratyön käytöstä seuraava työntekijöiden vaihtuvuus on joillain aloilla myös turvallisuusriski. Mutta tarve tällaiseen ”ulkopuolisen työvoiman” käyttämiseen ja kaiken joustotarpeen kasaamiseen näiden ulkopuolisten työntekijöiden niskaan tulee juurikin siitä, että etuoikeutettuun sisäpiiriin kuuluvien vakituisten työntekijöiden työmäärä ei jousta ollenkaan. Näiden työmäärän muuttumattomuus ja työpaikkojen säilyvyys on riippuvainen tästä ulkoisesta puskurista. Joten jos pitäisi sanoa, kuka vuokratyöläisiä oikeasti riistää, niin viimekädessä ”saavutettuja etujaan” puolustavat vakituiset työntekijät (ja liitot, joihin nämä kuuluvat). Toivekuvitelma, että yritysten työvoiman (labor) tarve ei muuttuisi, jos ostetun työn määrän muutos vain kiellettäisiin, on melko mahdotonta satufantasiaa.

Kaikkien taloudellisen turvallisuuden kannalta olisi parempi, jos työn määrän joustotarve voisi jakautua tasaisemmin työntekijöiden kesken. Myös Meriläisen metallityöläiskaverin kuvaama tarpeeton (ja vaaratilanteita aiheuttava) vaihtuvuus pienenisi, kun ostettua työtä ei tarvitse vähentää ja lisätä ”kokonaisina ihmisinä”, eli irtisanomalla ja rekrytoimalla. Jos työntekijöillä on valinnanvaraa – näistä on kilpailua – seuraus on todennäköisesti se, että lyhyen aikavälin työn määrän joustoa tarjoavat ne työntekijät, joilla on joustavin elämän tilanne.

Toisin kuin Meriläinen väittää, palkansaaja itse asiassa ei tarvitse ”tiet[tyä] palk[kaa] joka kuukausi pärjätäkseen” – kunhan vain pidemmän aikavälin tuloista on jonkinlainen varmuus. Väliaikaiseen tulonotkahdukseen saa luottoa, jos vain on tae tulevista tuloista. Nykyisillä jäykillä työmarkkinoilla sitä ei ole, vaan kuka tahansa on potentiaalinen pitkäaikaistyötön.

Rosa kirjoittaa:

“Oma työmarkkina-asemani on vahva, joten solmisin nollatyösopimuksen huolettomasti…”

Jos oikeasti halutaan edistää taloudellista turvallisuutta, pitää pyrkiä tilanteeseen, jossa kaikkien työmarkkina-asema on näin vahva eikä kenenkään tarvitse pelätä pitkäaikaistyöttömyyttä. Sitä eivät edistä pakkotäyspäivätyöllistäminen, rekrytointiriskien kasvattaminen tai palkkojen rajoittaminen.

Sen sijaan pitäisi pyrkiä saamaan kokonaiskysyntä tasapainoon kokonaistarjonnan kanssa (mahdollistamalla reaalikorkojen putoaminen tasapainotasolle) ja tekemään työnjakaminen kaikkien halukkaiden kesken (eli mm. osa-aikatyön teettäminen ja pidempään työttömänä olleiden palkkaaminen) mahdollisimman kannattavaksi! Näin saadaan myös minimoitua rekrytointiriskit ja maksimoitua kilpailu työntekijöistä – eli työntekijöiden valinnanvara.

Vasemmisto, erityisesti AY-vasemmisto, tuntuu haluavan tehdä juuri päinvastaista: yrittää epätoivoisesti luoda turvallisuutta kovuudella ja jäykkyydellä – estämällä muutosta. Se on todella harmi, että myös Vihreät on valtaosin (lukuisista älykkäistä ja luovasti ajattelivista yksilöistä huolimatta) pääosin tätä vanhoihin teollistumisenajan oireidenhoitokeinoihin jumahtanutta AY-vasemmistoa.

Aivan alunperin "vasemmisto" oli Ranskan vallankumouksen jälkeen se puoli, joka pyrki poistamaan epäoikeudenmukaisuutta kyseenalaistamalla ja murtamalla vallitsevia etuoikeuksia. Tähän tavoitteeseen olisi hyvä palata - hieman laatikon ulkopuolisilla näkökulmilla. Nyt se on (Orwellin Eläinten vallankumouksen tyyliin) puolestaan jumahtanut itsekin "saavutettujen etujen" vartijaksi - puolustamaan niitä ajastaan jälkeenjääneitä keinoja, joilla hallitsevat insitituutiot oikeuttavat asemaansa.

Aiempi blogini antifragiiliudesta ja flexicuritystä voi lukea täältä:

http://bit.ly/antifragiilius

 

Lisää siitä, miten kysyntä saadaan kohtaamaan tarjonta yksilötasolla ja siten taloudesta kasvuriippumaton, mutta kaiken halutun kasvun mahdollistava voi lukea kirjastani Fixing the Root Bug (sähköisenä tai printtinä).

Tuure Parkkinen
kirjaililja, institutionaalinen yrittäjä
Ehdolla eduskuntaan Uudellamaalla numerolla 144, Viskipuolueen ehdokkaana Piraattien listoilla.

]]>
3 http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193020-merilaisen-olennainen-pointti-ay-populistinen-johtopaatos-toimimaton-ratkaisu#comments Irtisanomissuoja Nollatuntisopimukset Omistusasuminen Sosiaalinen turvattomuus Työmarkkinoiden jäykkyys Wed, 15 Apr 2015 06:21:50 +0000 Tuure Parkkinen http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193020-merilaisen-olennainen-pointti-ay-populistinen-johtopaatos-toimimaton-ratkaisu
Johdon irtisanomissuojasta http://hannuoskala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190830-johdon-irtisanomissuojasta <p>Poliisihallinnon rakennetta uudistettiin jokunen vuosi sitten. Tehokkuutta tavoiteltiin.&nbsp;<a href="http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/76574/lisuri00149.pdf?sequence=1">Lopputulos oli melkoinen pannukakku</a>:</p><p><em>&quot;Tutkimuksessa nousi selkeästi esille se, että organisaation historiallisella taustalla on merkittävä vaikutus käytettyihin organisaatio- ja johtamisrakenteisiin. Uudistusta näytti ohjaavan juuri nämä historialliset rakennemallit. Tämän historiallisen rakennemallin tuloksena syntyi poliisihallintoon Suomen itsenäisyyden ajan raskain hallinto, vaikka tavoitteet olivat täysin toisensuuntaiset.</em></p><p><em>&hellip;.&nbsp;</em></p><p><em>Tuottavuusohjelmassa hallintoa ja tukipalvelutehtäviä piti keventää, mutta juuri näitä osa-alueita vahvistettiin sekä määrällisesti että palkkauksellisesti.&quot;</em></p><p>Valitettavan usein kuulee vastaavia tarinoita. Suomessa julkisella sektorilla &rdquo;rakenneuudistus&rdquo; tarkoittaa helposti vain laatikkoleikkiä, jossa pyöritellään palikoita, mutta tehokkuus ei lisäänny. Hallinnon koko saattaa jopa kasvaa kun joihinkin tehtäviin on pakko rekrytä uusia ihmisiä.</p><p>Tehokkuusnousut ovat jääneet usein saavuttamatta myös kuntaliitosten yhteydessä. Jos kuvitellaan että pääkaupunkiseudun kunnat yhdistettäisiin selvitysmiesten esityksen mukaisesti, olisi meillä käsissämme ainakin viiden vuoden irtisanomissuojan ajan kaikkien kuntien koko johto ja keskijohto. 5 kaupunginjohtajaa, toista kymmentä apulaiskaupunginjohtajaa, 5 sote-päällikköä, 5 opetustoimen johtajaa, viisi liikennesuunnittelupäällikköä jne. Viisi vuotta on pitkä aika mille tahansa organisaatiolle elää tupla-, tripla- tai jopa kvintettimiehityksellä &ndash; käytännössä mitään säästöjä ja parempaa organisaatiomallia ei tuona aikana voida toteuttaa. Ja leikkaukset kohdistuvat kuntalaisten palveluihin. Minä leikkaisin mieluummin hallinnosta.</p><p>Helsinki on 90-luvulla tehnyt periaatepäätöksen että kaupunki ei irtisano. Tällä päätöksellä on samanlaiset negatiiviset vaikutukset tehokkuuden aitoon parantamiseen kuin irtisanomissuojalla kuntaliitosten yhteydessä.</p><p>Freelance- ja pienyrittäjätaustalta ponnistavana minun on ollut todella vaikea ymmärtää tätä absoluuttista irtisanomissuojaa. Työpaikkoja syntyy ja häviää. Se on ihan luonnollista. Rakenteita on pakko uusia ja toisinaan se tarkoittaa myös henkilöstömuutoksia. Sitä se valtuuston usein peräänkuuluttama aito tehokkuuden kasvattaminen tarkoittaa &ndash; ainakin yksityisellä sektorilla. On turha kuvitella että kestävyysvaje näperellään umpeen vain paremmilla tietojärjestelmillä.</p><p>Erityisen käsittämätöntä on irtisanomissuojan ulottuminen kaupungin aivan jokaiseen työntekijään, jopa yli 10 000 euroa kuussa tienaaviin virastopäälliköihin. Jo näiden muutaman vuoden aikana olen nähnyt, miten äärimmäisen tarpeellisia organisaatiomuutoksia on tehty jopa vuosia myöhässä osastopäälliköiden eläköitymistä odoteltaessa. Ja jälleen säästöt kohdistuivat kuntalaisten palveluihin hallinnon sijaan.</p><p>Minä uskon julkiseen sektoriin. Uskon että se voi toimia aivan yhtä tehokkaasti kuin yksityinenkin. Ja tiedän että Helsingin kaupungilla on valtavan pätevää, motivoitunutta ja fiksua henkilöstöä. Mutta jotta julkinen sektori voisi toimia yhtä tehokkaasti kuin yksityinen, on sen johtamiselle annettava samat työkalut. Näistä irtisanomisen mahdollisuus on yksi.</p><p>Kaupungin kasvaessa työntekijöitä tietenkin tarvitaan lisää, etenkin suorittavalla tasolla. On myös selvää että esim. siivoajalla, sairaanhoitajalla tai opettajalla on selvästi heikommat mahdollisuudet vaikuttaa työnsä tehokkuuteen kuin virastojen johdolla ja keskijohdolla. Helsingin käytäntöä perustellaan usein &rdquo;hyvällä työnantajuudella&rdquo;. Mielestäni hyvää työnantajuutta on myös mahdollisuus tehdä tarpeellisia muutoksia johtorakenteeseen ja johtoportaaseen.</p><p>Ehdotankin että Helsingin tulisi luopua virastojensa päällikkö- ja osastopäällikkötason virkojen absoluuttisesta irtisanomissuojasta. Suorittavan tason irtisanomissuojaan ei ole tarvetta puuttua.</p><p>Päällikkötason tehtäviin olisi mahdollista solmia ns. &rdquo;toimitusjohtaja-sopimukset&rdquo;, joista irtisanominen on helpompaa. Nämä ymmärtääkseni hyväksyy johtavalle tasolle myös ay-liike.</p><p>Samalla virastoa johtavan lautakunnan vastuu muuttuisi hallitustyöskentelyn suuntaan. Nythän on täysin mahdollista että lautakunta on menettänyt luottamuksensa viraston johtoon, mutta tilanne on lukossa aina vapaaehtoiseen eläköitymiseen saakka, johon voi mennä jopa vuosikymmeniä. Virastopäällikköä kun ei voi edes siirtää toisiin vastaaviin tehtäviin! Lautakunnalla tulee olla mahdollisuus irtisanoa viraston johto tarvittaessa. En usko että näin radikaalia toimenpidettä usein tarvitaan, mutta mahdollisuus olisi oltava.</p><p>Pähkinänkuoressa irtisanomissuojan vahvuus voidaan päätellä palkkakuitista. Jos liksa on yli 6000&euro; kuussa, pallin pitää olla kiikkerä. Tämä olisi kaikkien etu, niin henkilöstön, poliittisten päättäjien kuin kuntalaistenkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliisihallinnon rakennetta uudistettiin jokunen vuosi sitten. Tehokkuutta tavoiteltiin. Lopputulos oli melkoinen pannukakku:

"Tutkimuksessa nousi selkeästi esille se, että organisaation historiallisella taustalla on merkittävä vaikutus käytettyihin organisaatio- ja johtamisrakenteisiin. Uudistusta näytti ohjaavan juuri nämä historialliset rakennemallit. Tämän historiallisen rakennemallin tuloksena syntyi poliisihallintoon Suomen itsenäisyyden ajan raskain hallinto, vaikka tavoitteet olivat täysin toisensuuntaiset.

…. 

Tuottavuusohjelmassa hallintoa ja tukipalvelutehtäviä piti keventää, mutta juuri näitä osa-alueita vahvistettiin sekä määrällisesti että palkkauksellisesti."

Valitettavan usein kuulee vastaavia tarinoita. Suomessa julkisella sektorilla ”rakenneuudistus” tarkoittaa helposti vain laatikkoleikkiä, jossa pyöritellään palikoita, mutta tehokkuus ei lisäänny. Hallinnon koko saattaa jopa kasvaa kun joihinkin tehtäviin on pakko rekrytä uusia ihmisiä.

Tehokkuusnousut ovat jääneet usein saavuttamatta myös kuntaliitosten yhteydessä. Jos kuvitellaan että pääkaupunkiseudun kunnat yhdistettäisiin selvitysmiesten esityksen mukaisesti, olisi meillä käsissämme ainakin viiden vuoden irtisanomissuojan ajan kaikkien kuntien koko johto ja keskijohto. 5 kaupunginjohtajaa, toista kymmentä apulaiskaupunginjohtajaa, 5 sote-päällikköä, 5 opetustoimen johtajaa, viisi liikennesuunnittelupäällikköä jne. Viisi vuotta on pitkä aika mille tahansa organisaatiolle elää tupla-, tripla- tai jopa kvintettimiehityksellä – käytännössä mitään säästöjä ja parempaa organisaatiomallia ei tuona aikana voida toteuttaa. Ja leikkaukset kohdistuvat kuntalaisten palveluihin. Minä leikkaisin mieluummin hallinnosta.

Helsinki on 90-luvulla tehnyt periaatepäätöksen että kaupunki ei irtisano. Tällä päätöksellä on samanlaiset negatiiviset vaikutukset tehokkuuden aitoon parantamiseen kuin irtisanomissuojalla kuntaliitosten yhteydessä.

Freelance- ja pienyrittäjätaustalta ponnistavana minun on ollut todella vaikea ymmärtää tätä absoluuttista irtisanomissuojaa. Työpaikkoja syntyy ja häviää. Se on ihan luonnollista. Rakenteita on pakko uusia ja toisinaan se tarkoittaa myös henkilöstömuutoksia. Sitä se valtuuston usein peräänkuuluttama aito tehokkuuden kasvattaminen tarkoittaa – ainakin yksityisellä sektorilla. On turha kuvitella että kestävyysvaje näperellään umpeen vain paremmilla tietojärjestelmillä.

Erityisen käsittämätöntä on irtisanomissuojan ulottuminen kaupungin aivan jokaiseen työntekijään, jopa yli 10 000 euroa kuussa tienaaviin virastopäälliköihin. Jo näiden muutaman vuoden aikana olen nähnyt, miten äärimmäisen tarpeellisia organisaatiomuutoksia on tehty jopa vuosia myöhässä osastopäälliköiden eläköitymistä odoteltaessa. Ja jälleen säästöt kohdistuivat kuntalaisten palveluihin hallinnon sijaan.

Minä uskon julkiseen sektoriin. Uskon että se voi toimia aivan yhtä tehokkaasti kuin yksityinenkin. Ja tiedän että Helsingin kaupungilla on valtavan pätevää, motivoitunutta ja fiksua henkilöstöä. Mutta jotta julkinen sektori voisi toimia yhtä tehokkaasti kuin yksityinen, on sen johtamiselle annettava samat työkalut. Näistä irtisanomisen mahdollisuus on yksi.

Kaupungin kasvaessa työntekijöitä tietenkin tarvitaan lisää, etenkin suorittavalla tasolla. On myös selvää että esim. siivoajalla, sairaanhoitajalla tai opettajalla on selvästi heikommat mahdollisuudet vaikuttaa työnsä tehokkuuteen kuin virastojen johdolla ja keskijohdolla. Helsingin käytäntöä perustellaan usein ”hyvällä työnantajuudella”. Mielestäni hyvää työnantajuutta on myös mahdollisuus tehdä tarpeellisia muutoksia johtorakenteeseen ja johtoportaaseen.

Ehdotankin että Helsingin tulisi luopua virastojensa päällikkö- ja osastopäällikkötason virkojen absoluuttisesta irtisanomissuojasta. Suorittavan tason irtisanomissuojaan ei ole tarvetta puuttua.

Päällikkötason tehtäviin olisi mahdollista solmia ns. ”toimitusjohtaja-sopimukset”, joista irtisanominen on helpompaa. Nämä ymmärtääkseni hyväksyy johtavalle tasolle myös ay-liike.

Samalla virastoa johtavan lautakunnan vastuu muuttuisi hallitustyöskentelyn suuntaan. Nythän on täysin mahdollista että lautakunta on menettänyt luottamuksensa viraston johtoon, mutta tilanne on lukossa aina vapaaehtoiseen eläköitymiseen saakka, johon voi mennä jopa vuosikymmeniä. Virastopäällikköä kun ei voi edes siirtää toisiin vastaaviin tehtäviin! Lautakunnalla tulee olla mahdollisuus irtisanoa viraston johto tarvittaessa. En usko että näin radikaalia toimenpidettä usein tarvitaan, mutta mahdollisuus olisi oltava.

Pähkinänkuoressa irtisanomissuojan vahvuus voidaan päätellä palkkakuitista. Jos liksa on yli 6000€ kuussa, pallin pitää olla kiikkerä. Tämä olisi kaikkien etu, niin henkilöstön, poliittisten päättäjien kuin kuntalaistenkin.

]]>
1 http://hannuoskala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190830-johdon-irtisanomissuojasta#comments Irtisanomissuoja rakenneuudistukset Tue, 24 Mar 2015 13:14:29 +0000 Hannu Oskala http://hannuoskala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190830-johdon-irtisanomissuojasta
Onnea vuodenvaihteessa aloittaville liitoskunnille (260) http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183337-onnea-kaikille-vuodenvaihteessa-aloittaville-liitoskunnille <p>Onnittelen kaikkia v.2015 alusta aloittavia uusia liitoskuntia. Teille on tulossa mielenkiintoiset ajat. Muutamia vuosia sitten kuntaliitoksen kokeneena voin hyvin ennustaa teille muutamia asioita:</p><p>-Uuteen keskuskuntaan fuusioidut pikkukunnat tulevat menettämään suurimman osan palveluistaan parissa-kolmessa vuodessa.</p><p>-virkamiesten ja kaiken muun hehkilöstön palkat harmonisoidaan,ts. kaikki saavat kalleimman palkan mukaisen palkan.</p><p>-mahdolliset porkkanarahat eivät tule riittämään kuntaliitoksen fyysisiin kustannuksiin. (monia kalliita käytännön muutoksia)</p><p>-kunnallisvero harmosisoituu, ts. pikkukunnilla vero miltei aina nousee, myös seurakunnat joutuvat yhtymään seurakuntayhtymäksi ja harmonisoimaan kulunsa, ts. kirkollisvero nousee.</p><p>-valtionavut pienenevät, koska kunta on nyt suurempi ja kantokykyisempi.</p><p>-päätöksenteko muuttuu vaikeammaksi, entiset kunnat &quot;kummittelevat&quot; valtuustossa pitkään.</p><p>-kunnallinen demokratia kärsii. Seuraavissa vaaleissa joku entinen pikkukunta voi jäädä ilman edustusta.</p><p>-mahdollisesti valittavat aluevaltuustot tai -neuvostot ovat turhia, koska niille ei anneta budjettivaltaa.</p><p>-viiden vuoden suojasääntö antaa kaikille kuntien työntekijöille irtisanomissuojan. Viiden vuoden ajan teillä on johtajia &quot;pilvin pimein&quot;. Jollakin työtekijälle voi olla hyvinkin 5-6 esimiestä seuraavat viisi vuotta. Myös tavallisia työntekijöitä voi olla vuosia enemmän kuin löytyy töitä.</p><p>-kaikkein harmillisimmaksi osoittautuu kuitenkin parin vuoden päästä tuleva huomio siitä, ettei talous parantunutkaan vaan päinvastoin huononi.</p><p>&nbsp;</p><p>Listaa voisi vielä jatkaa monilla faktoilla jotka eivät kuntaliitoksia mairittele, mutta olkoon. Jotakin myönteistä pitää kuitenkin olla mahdollisuus odottaa ja toivoa.</p><p>Hyvän Uuden Vuoden 2015 toivotuksin</p><p>Veikko Kärkkäinen</p><p>-</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onnittelen kaikkia v.2015 alusta aloittavia uusia liitoskuntia. Teille on tulossa mielenkiintoiset ajat. Muutamia vuosia sitten kuntaliitoksen kokeneena voin hyvin ennustaa teille muutamia asioita:

-Uuteen keskuskuntaan fuusioidut pikkukunnat tulevat menettämään suurimman osan palveluistaan parissa-kolmessa vuodessa.

-virkamiesten ja kaiken muun hehkilöstön palkat harmonisoidaan,ts. kaikki saavat kalleimman palkan mukaisen palkan.

-mahdolliset porkkanarahat eivät tule riittämään kuntaliitoksen fyysisiin kustannuksiin. (monia kalliita käytännön muutoksia)

-kunnallisvero harmosisoituu, ts. pikkukunnilla vero miltei aina nousee, myös seurakunnat joutuvat yhtymään seurakuntayhtymäksi ja harmonisoimaan kulunsa, ts. kirkollisvero nousee.

-valtionavut pienenevät, koska kunta on nyt suurempi ja kantokykyisempi.

-päätöksenteko muuttuu vaikeammaksi, entiset kunnat "kummittelevat" valtuustossa pitkään.

-kunnallinen demokratia kärsii. Seuraavissa vaaleissa joku entinen pikkukunta voi jäädä ilman edustusta.

-mahdollisesti valittavat aluevaltuustot tai -neuvostot ovat turhia, koska niille ei anneta budjettivaltaa.

-viiden vuoden suojasääntö antaa kaikille kuntien työntekijöille irtisanomissuojan. Viiden vuoden ajan teillä on johtajia "pilvin pimein". Jollakin työtekijälle voi olla hyvinkin 5-6 esimiestä seuraavat viisi vuotta. Myös tavallisia työntekijöitä voi olla vuosia enemmän kuin löytyy töitä.

-kaikkein harmillisimmaksi osoittautuu kuitenkin parin vuoden päästä tuleva huomio siitä, ettei talous parantunutkaan vaan päinvastoin huononi.

 

Listaa voisi vielä jatkaa monilla faktoilla jotka eivät kuntaliitoksia mairittele, mutta olkoon. Jotakin myönteistä pitää kuitenkin olla mahdollisuus odottaa ja toivoa.

Hyvän Uuden Vuoden 2015 toivotuksin

Veikko Kärkkäinen

-

 

]]>
2 http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183337-onnea-kaikille-vuodenvaihteessa-aloittaville-liitoskunnille#comments Irtisanomissuoja Kouvola Kunnallinen palvelutuotanto Kuntaliitokset Maaseutu Wed, 31 Dec 2014 11:14:51 +0000 veikko kärkkäinen http://veksi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183337-onnea-kaikille-vuodenvaihteessa-aloittaville-liitoskunnille
Irtisanomissuojan heikennys on heikolla pohjalla http://simosuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181332-irtisanomissuojan-heikennys-on-heikolla-pohjalla <p>Perussuomalaisten Kaj Turunen varoittaa Keskustan Juha Sipilää turhasta populismista <a href="http://turuka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181275-populismin-sijaan-oikeat-laakkeet-sipila">blogikirjoituksessaan</a>. Vaikka kritiikki Sipilän yrittäjyys-kulttia kohtaan on enemmän kuin oikeutettu, on Turunen ironisesti mennyt vielä Sipilääkin populistisempaan suuntaan. Hän nimittäin ehdottaa työllisyyslääkkeeksi irtisanomissuojan poistamista mikroyrityksissä ja työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista.</p><p>Tämä lääke, tai &quot;myrkky&quot;, kuten jotkut sitä kutsuvat, perustuu blogissakin esitetylle maailmankuvalle, jossa yrittäjien työllistämistä haittaavista &quot;pullonkauloista&quot; suurimpia on työntekijöiden liika suoja. Irtisanomissuojan lisäksi suomalaista työelämää on ennenkin kritisoitu <a href="http://www.kauppalehti.fi/etusivu/olli+rehn+nyt+palkkamalttia/201308473565">liian korkeista palkoista</a> ja vaikka mistä.</p><p>Logiikka vaikuttaa hyvältä. Jos kerta haluamme lisää työpaikkoja, niin työpaikkojen luomisen esteet on poistettava. Kun esteet poistetaan, työpaikkoja tulee.</p><p>Ajatus ehkä olisikin hyvä, ellei tielle tulisi sellainen ikävä asia kuin faktat tai tutkimus. Työllistämisvaikutuksia ja suomalaisten työntekijöiden asemaa on nimittäin tarkkailtu muuallakin kuin filosofian piirissä.</p><p>Ensinnäkin, jos luulee irtisanomisen olevan kovinkin suuri este Suomessa toimivalle liiketoiminnalle, kannattaa ymmärtää, että Suomessa on EU-tasolla helppoa ja halpaa irtisanoa työntekijöitä. Näin siis ainakin <a href="http://yle.fi/uutiset/irtisanominen_on_suomessa_helppoa_ja_halpaa/6993257">jos uskomme YLE:ä</a>, ja miksi emme uskoisi? Myös aikaisemmin <a href="http://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/irtisanomissuoja-on-suomessa-euroopan-heikoimpia">2000-luvulla tehdyt tutkimukset</a> sanovat pitkälti samaa. Jos siis Suomessa on muihin maihin verrattuna hankalampi työllistää, niin sen ei pitäisi johtua ainakaan irtisanomissuojasta, eikä täten irtisanomissuojan purkamisellakaan ratkaistaisi kovin paljoa.</p><p>Myös Suomen myyttisestä palkkatasosta on mainittava sen verran, että tämän vuoden Tammikuussa aihe oli jälleen tapetilla. Wahlroos syytti suomalaisia liian korkeista palkkavaatimuksista, mutta onneksi Tilastokeskuksen työntekijät olivat huomauttamassa, että <a href="http://tietotrenditblogi.stat.fi/viimeinen-wahlroos-sammuttaa-valot/">Suomessa on itseasiassa kilpailijamaita alhaisempi työvoimakustannusten taso</a>.</p><p>Tarkkasilmäisimmät ovat jo huomanneet, että tämä kaikkihan sotii kriisitietoista ja &quot;yrittäjähenkisesti&quot; ajattelevaa maailmankuvaamme vastaan. Miksi täällä talous on ahdingossa, jos kerta työllistäminen on helppoa?</p><p>Onneksi edellä linkitetyssä Tieto &amp; trendit-blogikirjoituksessa vastattiin tähän:<br /><br />&quot;Yritykset investoivat aina, jos se on liiketaloudellisesti kannattavaa ja pidemmän ajan odotukset ovat hyvät. Investointeja houkuttelevat raaka-aineet, hyvät tuoteideat, toimiva infra, energian saatavuus ja hinta, hyvät rahoitusehdot, verotus, vakaat taloudelliset ja poliittiset olot, osaava työvoima &ndash; nämä kaikki tai niiden sopiva kombinaatio.</p><p>...</p><p>Viimeaikaisissa keskusteluissa on kuitenkin unohdettu kaikkein tärkein, hyvä ja oikea tuote. On turha itkeä, että kauppa ei käy, jos ei ole myytävänä oikeaa tavaraa tai palvelua.&quot;</p><p>Aivan, missä tahansa maassa voi olla korkea palkkataso ja hankala irtisanomissuoja, mutta se ei yrittäjän näkökulmasta ole suurin este. Jos kauppa käy, niin yritys palkkaa työvoimaa vaikka se olisi kallista ja hankalaa. Jos taas kauppa ei käy, niin miksi palkata työvoimaa, vaikka se olisi kuinka halpaa?</p><p>Kaiken maailman Wahlroosit, Sipilät ja Turuset eivät tietenkään anna faktojen haitata poliittista uraansa. Tässä maassa on jo moneen kertaan todettu, että elinkeinoelämän edustajat eivät pysähdy, ennen kuin irtisanomissuoja on kokonaan poistettu ja veroprosentti on nolla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten Kaj Turunen varoittaa Keskustan Juha Sipilää turhasta populismista blogikirjoituksessaan. Vaikka kritiikki Sipilän yrittäjyys-kulttia kohtaan on enemmän kuin oikeutettu, on Turunen ironisesti mennyt vielä Sipilääkin populistisempaan suuntaan. Hän nimittäin ehdottaa työllisyyslääkkeeksi irtisanomissuojan poistamista mikroyrityksissä ja työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista.

Tämä lääke, tai "myrkky", kuten jotkut sitä kutsuvat, perustuu blogissakin esitetylle maailmankuvalle, jossa yrittäjien työllistämistä haittaavista "pullonkauloista" suurimpia on työntekijöiden liika suoja. Irtisanomissuojan lisäksi suomalaista työelämää on ennenkin kritisoitu liian korkeista palkoista ja vaikka mistä.

Logiikka vaikuttaa hyvältä. Jos kerta haluamme lisää työpaikkoja, niin työpaikkojen luomisen esteet on poistettava. Kun esteet poistetaan, työpaikkoja tulee.

Ajatus ehkä olisikin hyvä, ellei tielle tulisi sellainen ikävä asia kuin faktat tai tutkimus. Työllistämisvaikutuksia ja suomalaisten työntekijöiden asemaa on nimittäin tarkkailtu muuallakin kuin filosofian piirissä.

Ensinnäkin, jos luulee irtisanomisen olevan kovinkin suuri este Suomessa toimivalle liiketoiminnalle, kannattaa ymmärtää, että Suomessa on EU-tasolla helppoa ja halpaa irtisanoa työntekijöitä. Näin siis ainakin jos uskomme YLE:ä, ja miksi emme uskoisi? Myös aikaisemmin 2000-luvulla tehdyt tutkimukset sanovat pitkälti samaa. Jos siis Suomessa on muihin maihin verrattuna hankalampi työllistää, niin sen ei pitäisi johtua ainakaan irtisanomissuojasta, eikä täten irtisanomissuojan purkamisellakaan ratkaistaisi kovin paljoa.

Myös Suomen myyttisestä palkkatasosta on mainittava sen verran, että tämän vuoden Tammikuussa aihe oli jälleen tapetilla. Wahlroos syytti suomalaisia liian korkeista palkkavaatimuksista, mutta onneksi Tilastokeskuksen työntekijät olivat huomauttamassa, että Suomessa on itseasiassa kilpailijamaita alhaisempi työvoimakustannusten taso.

Tarkkasilmäisimmät ovat jo huomanneet, että tämä kaikkihan sotii kriisitietoista ja "yrittäjähenkisesti" ajattelevaa maailmankuvaamme vastaan. Miksi täällä talous on ahdingossa, jos kerta työllistäminen on helppoa?

Onneksi edellä linkitetyssä Tieto & trendit-blogikirjoituksessa vastattiin tähän:

"Yritykset investoivat aina, jos se on liiketaloudellisesti kannattavaa ja pidemmän ajan odotukset ovat hyvät. Investointeja houkuttelevat raaka-aineet, hyvät tuoteideat, toimiva infra, energian saatavuus ja hinta, hyvät rahoitusehdot, verotus, vakaat taloudelliset ja poliittiset olot, osaava työvoima – nämä kaikki tai niiden sopiva kombinaatio.

...

Viimeaikaisissa keskusteluissa on kuitenkin unohdettu kaikkein tärkein, hyvä ja oikea tuote. On turha itkeä, että kauppa ei käy, jos ei ole myytävänä oikeaa tavaraa tai palvelua."

Aivan, missä tahansa maassa voi olla korkea palkkataso ja hankala irtisanomissuoja, mutta se ei yrittäjän näkökulmasta ole suurin este. Jos kauppa käy, niin yritys palkkaa työvoimaa vaikka se olisi kallista ja hankalaa. Jos taas kauppa ei käy, niin miksi palkata työvoimaa, vaikka se olisi kuinka halpaa?

Kaiken maailman Wahlroosit, Sipilät ja Turuset eivät tietenkään anna faktojen haitata poliittista uraansa. Tässä maassa on jo moneen kertaan todettu, että elinkeinoelämän edustajat eivät pysähdy, ennen kuin irtisanomissuoja on kokonaan poistettu ja veroprosentti on nolla.

]]>
6 http://simosuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181332-irtisanomissuojan-heikennys-on-heikolla-pohjalla#comments Irtisanomissuoja Mon, 01 Dec 2014 09:51:22 +0000 Simo Suominen http://simosuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181332-irtisanomissuojan-heikennys-on-heikolla-pohjalla
Velaksi ei voi elää http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181320-velaksi-ei-voi-elaa <p>Suomi elää tänäkin vuonna velaksi. Ensi vuonna valtion alijäämäksi <a href="http://valtioneuvosto.fi/toiminta/talousarvio/2015/fi.jsp">arvioidaan 4,5 miljardia</a> euroa. Siitä huolimatta rahaa jaetaan miljardikaupalla kehitysapuna, tukiaisina ja EU:n jäsenmaksuina, vaikka meillä on omassa maassa monta asiaa korjattavana. Missä on suhteellisuudentaju?</p><p>Kotimaamme peruspalveluista on leikattu, mutta todellisiin ongelmiin julkisella sektorilla ei puututa. Kunnissa ja valtiolla tulee keventää hallintoa. Se on vaikeaa, koska kukaan ei halua leikata omasta eikä kaverin palkasta. Sen sijaan kurjuus laitetaan valumaan alaspäin, minkä tuloksena leikkauslistat kohdistetaan niihin, jotka eivät voi puolustaa itseään. Tämä on väärin.</p><p>Palkkakehitys on ollut valtiolla kovaa. <a href="http://www.stat.fi/til/pra/2012/pra_2012_2013-10-11_tie_001_fi.html">Vuosien 2003&ndash;2012</a> välillä kokonaisansiot nousivat valtiolla keskimäärin 44 %, kun taas kunnissa ja yksityisellä sektorilla 35 %. Kovin nousu oli valtion palkkaamilla johtajilla (52 %) ja asiantuntijoilla (50 %). Näin ei voi jatkua.</p><p>Vanhojen puolueiden koplaamat 5 vuoden irtisanomissuojat kuntaliitoksissa täytyy perua. Vaikka töitä ei olisi ylimääräisille kunnanjohtajille, laki kieltää irtisanomisen. <a href="http://yle.fi/uutiset/lahes_ikuinen_irtisanomissuoja_ihmetyttaa_en_usko_etta_paattajat_ajattelivat_tallaista/6827563">Esimerkiksi </a>Kuopiossa ja siihen liittyneissä kunnissa henkilöstön irtisanomissuojat yltävät vuoteen 2022 asti. Onko tässä mitään järkeä? Kansa maksaa.</p><p>Jatkuvilla veronkorotuksilla ja kalliiksi tulevilla poliittisilla lehmänkaupoilla saadaan aikaan se, että Suomen kilpailukyky heikkenee. Eduskunnassa on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta talous saadaan uusille urille. Yrittäjyyttä on tuettava byrokratian purkamisella ja ottamalla käyttöön Viron yritysveromalli. Näillä kannustetaan investointeihin ja edesautetaan työpaikkojen syntymistä. Vai onko meillä varaa vielä odotella?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi elää tänäkin vuonna velaksi. Ensi vuonna valtion alijäämäksi arvioidaan 4,5 miljardia euroa. Siitä huolimatta rahaa jaetaan miljardikaupalla kehitysapuna, tukiaisina ja EU:n jäsenmaksuina, vaikka meillä on omassa maassa monta asiaa korjattavana. Missä on suhteellisuudentaju?

Kotimaamme peruspalveluista on leikattu, mutta todellisiin ongelmiin julkisella sektorilla ei puututa. Kunnissa ja valtiolla tulee keventää hallintoa. Se on vaikeaa, koska kukaan ei halua leikata omasta eikä kaverin palkasta. Sen sijaan kurjuus laitetaan valumaan alaspäin, minkä tuloksena leikkauslistat kohdistetaan niihin, jotka eivät voi puolustaa itseään. Tämä on väärin.

Palkkakehitys on ollut valtiolla kovaa. Vuosien 2003–2012 välillä kokonaisansiot nousivat valtiolla keskimäärin 44 %, kun taas kunnissa ja yksityisellä sektorilla 35 %. Kovin nousu oli valtion palkkaamilla johtajilla (52 %) ja asiantuntijoilla (50 %). Näin ei voi jatkua.

Vanhojen puolueiden koplaamat 5 vuoden irtisanomissuojat kuntaliitoksissa täytyy perua. Vaikka töitä ei olisi ylimääräisille kunnanjohtajille, laki kieltää irtisanomisen. Esimerkiksi Kuopiossa ja siihen liittyneissä kunnissa henkilöstön irtisanomissuojat yltävät vuoteen 2022 asti. Onko tässä mitään järkeä? Kansa maksaa.

Jatkuvilla veronkorotuksilla ja kalliiksi tulevilla poliittisilla lehmänkaupoilla saadaan aikaan se, että Suomen kilpailukyky heikkenee. Eduskunnassa on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta talous saadaan uusille urille. Yrittäjyyttä on tuettava byrokratian purkamisella ja ottamalla käyttöön Viron yritysveromalli. Näillä kannustetaan investointeihin ja edesautetaan työpaikkojen syntymistä. Vai onko meillä varaa vielä odotella?

]]>
0 Irtisanomissuoja Kotimaa Talous Velkaantuminen Mon, 01 Dec 2014 08:39:44 +0000 Aleksi Hernesniemi http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181320-velaksi-ei-voi-elaa
Kuntien keskityttävä peruspalveluihin http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160088-kuntien-keskityttava-peruspalveluihin <p>Keskustelu kuntauudistuksesta käy kuumana. Hallituksen viesti kuntarakenteesta sekä sosiaali- ja terveyspalveluista on sekava. Kunnissa ei tiedetä missä mennään, voimia käytetään turhaan kinaamiseen ja vatvomiseen. Nyt on viimeinkin aika laittaa jäitä hattuun koko uudistuksen suhteen. </p><p>Monet alueet maassamme ovat suurissa vaikeuksissa viime vuosien kuntaliitoshankkeiden jäljiltä. Puheet pakkoliitoksista ovat tämän pohjalta täysin vastuuttomia. Jos vapaaehtoiset liitokset ovat niin vaikeita, mikä sotku seuraisi pakottamisesta?</p> <p>Liitoksia kritisoidaan eniten ympäryskunnissa, mutta keskuskaupunkien asukkaatkaan eivät ole varauksetta niiden kannalla. Vaikka maaseudun palvelut ovat tärkeitä, myös kaupunkien taajamissa ja lähiöissä asuvilla on yhtäläinen oikeus vastineeseen verorahoilleen.</p> <p>Kuntien lukumääriin ei kannata takertua liikaa. Kuntaliitos ei tuo automaattisesti säästöä tai varsinkaan paranna palveluita. Toisaalta kunnantalojen lämmittäminen ja päällekkäisen hallintobyrokratian pyörittäminen on veronmaksajan näkökulmasta hyödytöntä.</p> <p>Tavoitteena pitää olla turhien kustannusten poistaminen ja keskittyminen pääasiaan, palveluihin. Jos rakennetaan uusi hallintohimmeli, on karsittava vielä enemmän entisestä. Valtiovallan tulee auttaa kuntia keventämällä liitosten tuomaa 5 vuoden irtisanomissuojaa erityisesti johtoportaan osalta.</p> <p>Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku - jotain on pakko tehdä. Ei voi kuluttaa enemmän kuin tuottaa. Asiat vain vaikeutuvat kun aikaa kuluu ja väestö ikääntyy. Tarvitaan kauaskantoisia ratkaisuja turvaamaan asuminen, koulutus ja terveydenhoito. Niille on tarve vielä vuosikymmenten päästäkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustelu kuntauudistuksesta käy kuumana. Hallituksen viesti kuntarakenteesta sekä sosiaali- ja terveyspalveluista on sekava. Kunnissa ei tiedetä missä mennään, voimia käytetään turhaan kinaamiseen ja vatvomiseen. Nyt on viimeinkin aika laittaa jäitä hattuun koko uudistuksen suhteen.

Monet alueet maassamme ovat suurissa vaikeuksissa viime vuosien kuntaliitoshankkeiden jäljiltä. Puheet pakkoliitoksista ovat tämän pohjalta täysin vastuuttomia. Jos vapaaehtoiset liitokset ovat niin vaikeita, mikä sotku seuraisi pakottamisesta?

Liitoksia kritisoidaan eniten ympäryskunnissa, mutta keskuskaupunkien asukkaatkaan eivät ole varauksetta niiden kannalla. Vaikka maaseudun palvelut ovat tärkeitä, myös kaupunkien taajamissa ja lähiöissä asuvilla on yhtäläinen oikeus vastineeseen verorahoilleen.

Kuntien lukumääriin ei kannata takertua liikaa. Kuntaliitos ei tuo automaattisesti säästöä tai varsinkaan paranna palveluita. Toisaalta kunnantalojen lämmittäminen ja päällekkäisen hallintobyrokratian pyörittäminen on veronmaksajan näkökulmasta hyödytöntä.

Tavoitteena pitää olla turhien kustannusten poistaminen ja keskittyminen pääasiaan, palveluihin. Jos rakennetaan uusi hallintohimmeli, on karsittava vielä enemmän entisestä. Valtiovallan tulee auttaa kuntia keventämällä liitosten tuomaa 5 vuoden irtisanomissuojaa erityisesti johtoportaan osalta.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku - jotain on pakko tehdä. Ei voi kuluttaa enemmän kuin tuottaa. Asiat vain vaikeutuvat kun aikaa kuluu ja väestö ikääntyy. Tarvitaan kauaskantoisia ratkaisuja turvaamaan asuminen, koulutus ja terveydenhoito. Niille on tarve vielä vuosikymmenten päästäkin.

]]>
6 http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160088-kuntien-keskityttava-peruspalveluihin#comments Irtisanomissuoja kestävyysvaje Kuntauudistus Pakkoliitos Peruspalvelut Thu, 06 Feb 2014 05:02:21 +0000 Jani Mäkelä http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160088-kuntien-keskityttava-peruspalveluihin