Nato http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132718/all Mon, 15 Jul 2019 22:34:07 +0300 fi Presidentti Niinistö, EU-puolustus ja Ranskan EI2-interventioaloite http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278397-presidentti-niinisto-eu-puolustus-ja-ranskan-ei2-interventioaloite <p>Ranskan presidentti Emmanuel Macron julkaisi Pariisin Sorbonnen yliopistoalueella pitämässään puheessa 26.9.2017 (<a href="http://international.blogs.ouest-france.fr/archive/2017/09/29/macron-sorbonne-verbatim-europe-18583.html"><u>Sorbonne speech 29.7.2017</u></a>) Euroopan tulevaisuushaasteita koskevat ajatuksensa englanninkielisellä otsikolla &rdquo;<em>Initiative for Europe, A sovereign, united, democratic Europe</em>&rdquo; (<a href="http://www.elysee.fr/assets/Initiative-for-Europe-a-sovereign-united-democratic-Europe-Emmanuel-Macron.pdf"><u>Elysee 26.9.2017</u></a>, <a href="https://fi.ambafrance.org/Ranskan-presidentin-Eurooppa-ehdotus-Sorbonnessa-26-09-17"><u>Ranskan Suomen-suurlähetystö 6.2.2018</u></a>). Otsikko on vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Aloite Euroopalle, itsenäinen, yhtenäinen, demokraattinen Eurooppa</em>&rdquo;.</p><p>Kyse englannin kielellä oli myös <em>European Intervention Initiative</em> -aloitteesta, suomennettuna kutakuinkin <em>eurooppalainen interventioaloite</em>.</p><p>Tuolloin syksyllä 2017 tuolla pohjaehdotuksella ei nimenä toki ollut tämän blogikirjoituksen otsikkoon kirjattua EI2-interventioaloitetta. Oli ensiksi EII-aloite etukirjainten perusteella. Aloitteesta käytetäänkin edelleen molempia EII- ja EI2-lyhenteitä, vaikka EI2 on EII:n päivitys (esim. <a href="https://researchbriefings.files.parliament.uk/documents/CBP-8432/CBP-8432.pdf"><u>House of Commons, Briefing Paper, Number 8432, 28.3.2019</u></a>).</p><p>Yhdeksän aloitteessa alkuvaiheessa olevaa maata olivat Ranskan lisäksi Saksa, Iso-Britannia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro. Italian piti olla mukana kesän 2018 tiedon mukaan kymmenentenä, mutta Italia ei lähtenytkään. EI2 käynnistettiin 25. kesäkuuta 2018 (<a href="https://www.theguardian.com/world/2018/jun/25/nine-eu-states-to-sign-off-on-joint-military-intervention-force"><u>The Guardian 25.8.2018</u></a>).</p><p>Suomelle tarjottiin pian alun jälkeen mahdollisuutta liittyä mukaan päivitettyyn aloitteeseen, mutta Suomi ei ollut alkuvaiheessa kovin innokkaasti menossa.</p><p>Presidentti Emmanuel Macron vieraili Helsingissä 29.-30.8.2018 ja tapasi presidentti Niinistön. Presidentin kanslia nimesi tiedotteessaan Macronin vierailun keskusteluaiheiksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, suhteet Venäjään ja Yhdysvaltoihin, arktiset kysymykset ja ilmastonmuutoksen sekä monenkeskisen kansainvälisen järjestyksen tilan (<a href="https://www.presidentti.fi/tiedote/ranskan-presidentti-emmanuel-macron-saapuu-vierailulle-suomeen/"><u>TPK 23.8.2018</u></a>).</p><p>Tärkein aihe kuitenkin oli Ranskan European Intervention Initiative -aloite ja Suomen liittyminen mukaan. Suomi ilmoitti Macron vierailun yhteydessä presidentti Niinistön suulla liittyvänsä mukaan (<a href="https://yle.fi/uutiset/osasto/news/finland_agrees_to_join_france-led_defence_coalition/10379658"><u>Yle 30.8.2018</u></a>). Macronin lisäksi myös Ranskan puolustusministeri Florence Parly vieraili Suomessa elokuun 23. päivänä tosiasiallisena aiheena Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen, vaikka tiedotteissa oli kirjattuna kaikkea muuta (esim. <a href="https://fi.ambafrance.org/Ranskan-puolustusministeri-Florence-Parly-virallisella-vierailulla-Suomessa-23"><u>Ranskan Suomen-suurlähetystö 22.8.2018</u></a>). Presidentin kanslia tiedotti Macronin vierailusta Helsingissä siis samana päivänä&nbsp;23.8.2018.</p><p>Presidentin johdolla kokoontuva hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) kokoontui 10.8.2018, jossa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen vain &rdquo;keskusteltiin&rdquo;. Ilmeisemmin presidentti Niinistö ei ollut vielä tuolloin vakuuttunut Suomen liittymisestä ja TP-UTVA kokoontui uudestaan jo 24.8.2018. Tuossa 24.8.2018-kokouksessa TP-UTVA teki tosiasiallisen poliittisen linjauksen Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen. Niinistön vakuuttuminen asialle varmistettiin Ranskan puolustusministeri Florence Parly vierailulla Suomeen vain päivää aikaisemmin 23.8.2018. Parlylta oli saatu riittävät varmentavat tiedot seuraavan päivän TP-UTVA-päätökselle.</p><p>TP-UTVA-tiedotteessa &rdquo;keskusteltiin&rdquo;- kirjaus tarkoittaa erimielisyyksiä ja asian päätöksenteon siirtymistä. Tässä tapauksessa päätös siirtyi siis 10.8.2018-päivämäärästä 24.8.2018-päivämäärälle.</p><p>Olisi mielenkiintoista tietää, ketä oli TP-UTVA:ssa milläkin puolella. Puolustusministeri Niinistön pään oli puolustusministeriön virkamiehet saaneet käännettyä jo aikaisemmin kesällä niiden asiakirjojen perusteella, jotka ovat menneet asiassa puolustusministeriöstä eduskuntaan.</p><p>Oliko hallituksen enemmistö ja presidentti vastakkain 10.8.2018-kokouksessa, kun päätöstä ei vielä silloin tehty? Vai pitikö päätökselle saada Venäjän hyväksyntä Sotšista 22.8.2018?</p><p>Valtioneuvoston 24.8.2018 julkaiseman tiedotteen mukaan ulkopoliittinen johto linjasi, että Suomi &rdquo;ilmaisee kiinnostuksensa&rdquo; osallistua Ranskan tekemään Euroopan interventioaloitteeseen: &rdquo;<em>Suomi ilmaisee kiinnostuksensa osallistua aloitteeseen. Aloitteella pyritään kehittämään eurooppalaista puolustusalan yhteistyötä ja toimintakykyjä.</em>&rdquo; (<a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomen-puheenjohtajuus-euroopan-neuvostossa-ranskan-tekema-euroopan-interventioaloite-ja-ydinasekysymykset-esilla-tp-utva-ssa?_101_INSTANCE_YZfcyWxQB2Me_groupId=10616"><u>VN 24.8.2018</u></a>). Tosiasiassa poliittinen päätös liittymisestä oli jo tehty.</p><p>Suomi ilmoitti 30.8.2018 presidentti Niinistön johdolla, että Suomi liittyy mukaan. Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö allekirjoitti Euroopan interventioaloitetta koskevan aiesopimuksen Pariisissa 7.11.2018 (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Liiteasiakirja/Documents/EDK-2018-AK-219841.pdf"><u>Puolustusministeriö, Muistio 5.11.2018</u></a>).</p><p>Mielenkiintoista on Niinistön esiintyminen Yle Radio 1:ssä tasavallan presidentin kyselytunnilla lauantaina 25.8.2018. Siis päivä sen jälkeen, jolloin päätös liittymisestä EI2-aloitteeseen TP-UTVA:ssa tehtiin. Niinistön esiintymistä analysoi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun Sanomissa (<a href="https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4064338/Tutkija+analysoi+Niiniston+haastattelun+Suomi+ei+ole+menossa+kovaa+kyytia+mukaan+Ranskan+interventiojoukkoihin"><u>TS 25.8.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Jokisipilä korostaa, että Niinistön haastattelun perusteella Suomi ei ole menossa kovaa kyytiä uuteen eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön.</em>&rdquo;</p><p>Jokainen voi käydä kuuntelemassa presidentin kannanotot Yle Areenassa (<a href="https://areena.yle.fi/1-4507372"><u>Yle Areena 24.8.2018</u></a>). Niinistö oli varmasti ilmoittanut 24.8.2018 keskustelussa Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenille Suomen menemisestä mukaan EI2-aloitteeseen. Ruotsi ei tuolloin ollut menossa.</p><p>Merkille pantavaa on, että samalla viikolla Niinistö tapasi presidentti Putinin Sotšissa 22.8.2018. Niinistö lienee kysynyt Venäjältä lupaa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tässä luvussa jäljempänä oleva teksti on lainattu kirjoituksestani toukokuulta 2018 otsikolla &rdquo;<em>Suomen tulee liittoutua sinne, missä on sotilaallista voimaa</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255033-suomen-tulee-liittoutua-sinne-missa-on-sotilaallista-voimaa"><u>US-blogi 9.5.2018</u></a>). Kirjoituksessa käsiteltiin perusteellisesti Euroopan puolustusyhteistyötä sekä myös Suomen mukanaoloa puolustusyhteistyössä. Kirjoitus on tuskastuttavan pitkä - 32&nbsp;404 merkkiä välilyönnit mukaan lukien -, mutta jos Euroopan puolustusyhteistyö ja etenkin sen perusteet kiinnostavat, se kannattaa käydä kertaamassa.</p><p>Keväällä&nbsp;2018 Suomi ei ollut vielä menossa mukaan EI2-aloitteeseen ja suhtautuminen oli penseää. Toukokuisen kirjoitukseni tarkoitus oli saada Suomen kanta kääntymään. Hyvä, että Suomen kanta kääntyi.</p><p>Lainaus blogitekstistä 9.5.2018:</p><p><strong>&rdquo;</strong>Suomi ei ole nyt lähtemässä mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, jos olemme uskomassa presidentti Niinistön mielipiteisiin.</p><p>&rdquo;<em>Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.</em>&rdquo;, &rdquo;<em>Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.</em>&rdquo;, Niinistö totesi Ilta-Sanomissa kolmella lauseella (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005667747.html"><u>IS 4.5.2018</u></a>).</p><p>Mikä on presidentti Niinistön mainitsema Suomen EU-raide puolustusyhteistyössä, on vielä epäselvää.</p><p>Sen sijaan puolustusministeri Niinistön mukaan Suomi ei olisi muodostanut vielä kantaa EII-hankkeeseen, vaan selvitystyö olisi käynnissä, mitä tähän Ranskan esittämään sotilaalliseen yhteistyöhön ryhtyminen merkitsisi ja mikä sen suhde Suomen muihin sitoumuksiin olisi (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>).</p><p>Eduskunnassa puolustusministeri on kuitenkin ollut samoilla linjoilla kuin sukunimikaima Mäntyniemessä.</p><p>&rdquo;<em>Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?</em>&rdquo;, Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EII-aloitteeseen (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>).</p><p>Puolustusministeriö on antanut selvitystyön pääesikunnalle, siis ammattisotilaille. Heidän tehtävä on keksiä tekniset perusteet poliittiselle päätökselle, miksi Suomi ei lähde mukaan. Pääesikunnan selvitys on meidän syytä käydä aikanaan tarkasti läpi teknisiltä perusteiltaan. Ovatko Suomen kieltäytymisperusteet uskottavia.</p><p>Poliittinen päätös on jo siis tehty ainakin Mäntyniemessä. Presidentti Niinistö totesi myös Ilta-Sanomissa, että Ranskan kaavailemat joukot eivät olisi osa eurooppalaista puolustusta.</p><p>Presidentti Niinistön näkemys, ettei Ranskan hanke ei olisi osa eurooppalaista puolustusta, on yllättävä näkemys. Se on myös väärä näkemys.</p><p>Niinistö lienee kuitenkin tarkoittanut, etteivät Ranskan kaavailemat joukot olisi osa EU:n puolustusyhteistyötä. Ranskan FNC-hanke tulee olemaan osanottajajoukon ja sotilaallisen sitoutumisen perusteella vahva osa eurooppalaista puolustusta, mutta ei tosiaankaan EU:n.</p><p>Presidentti Niinistön olisi syytä myös muistaa, etteivät Saksan, Iso-Britannian ja Italian johtamat kolme FNC-hanketta ole sen enempää sidottuja EU:hun kuin tuo neljäs Ranskan johtama FNC. Suomi on jo mukana aiesopimuksen muodossa Saksan ja Iso-Britannian johtamissa kahdessa FNC:ssä, joista Iso-Britannian johtama tunnetaan siis lyhenteellä JEF. Päätöksiä noissakaan FNC-hankkeissa ei tehdä EU:n puitteissa. Päätöksenteko myös noissa hankkeissa voi muodostua Suomelle ongelmaksi, jos Suomelta edellytettäisiin tiiviimpää sitoutumista kuin vain mitä aiesopimukseen on kirjattu.</p><p>Jos Suomi ei lähde mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, ei perustelu voi olla se, ettei kyseessä ole EU-puolustushanke, koska eivät muutkaan vastaavat hankkeet ole EU-puolustushankkeita. Suomi ei voi perustella myöskään päätöstä resurssien puuttumisella tai vähäisyydellä, koska aivan sama Suomen kriisinhallinnan valmius olisi käytettävissä myös näissä EII-joukoissa vastaavasti kuin Iso-Britannian JEF-joukoissa. Lisäksi, jos Viro voi olla mukana sekä Ranskan että Iso-Britannian FNC-hankkeissa pienenä maana ja pienellä armeijalla, kuinka sitten Suomi ei voisi olla mukana suurempana maana ja suuremmalla armeijalla?</p><p>Suomelle osallistuminen Ranskan EII-hankkeeseen on poliittinen kysymys ja jos Suomi ei lähde mukaan, on perustelut esitettävä poliittisina kannanottoina eikä sotilasteknisinä kannanottoina ammattisotilaiden harmiksi. On muistettava, että strateginen pragmatismi antaa liikkumavaraa mutta samanaikaisesti se asettaa myös rajat.<strong>&rdquo;</strong></p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Puolustusministeriö oli koko kesän 2018 myönteinen EI2-aloitteelle. Myönteisyys huokuu eduskunnalle menneessä aineistossa (esim. <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Liiteasiakirja/Documents/EDK-2018-AK-201131.pdf"><u>Puolustusministeriö, Ranskan tekemä interventioaloite, Muistio 17.8.2018</u></a>).</p><p>Pääesikunnan piti siis tehdä selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen, mutta sitä ei löydy mistään. Selvityksen piti valmistua &rdquo;kesän mittaan&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>). Tuskinpa selvitystä on edes tehty, kun sitä ei ole saatettu julkisuuteen tuolloisen puolustusministerin maininnasta huolimatta. Kysynkin: missä on Pääesikunnan selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen?</p><p>Mielenkiintoista tässä EI2-aloitteessa on poliittisten näkemysten kääntyminen puolessa vuodessa 180 astetta. Puhun Niinistöistä. Onni on, että näkemykset kääntyivät ja jota toivoin toukokuun 2018 kirjoituksessa. Kiitos näkemysten kääntymisestä kuulunee etenkin puolustusministeriön virkamiehille, mutta myös tietylle osaa ulkoministeriön virkamiehiä.</p><p>&rdquo;<em>Suomi suhtautuu penseästi Ranskan puolustus&shy;aloitteisiin &ndash; Jussi Niinistön mukaan puolustuskyvyn kannalta &rsquo;EU-yhteistyö on näpertelyä&rsquo;</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005568555.html"><u>HS 16.2.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?</em>&rdquo;, puolustusministeriä Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EI2-aloitteeseen (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>).</p><p>Tuo oli siis puolustusministeri Jussi Niinistön tilanne vielä 16.2.2018 ja 3.5.2018. Päivämäärällä 10.11.2018 tilanne oli toinen, kun EI2-aiesopimus oli allekirjoitettu:</p><p>&rdquo;<em>On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (Framework Paper). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.</em></p><p><em><u>Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta</u></em><em>. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen &ndash; kuten Britannian johtama JEF (Joint Expeditionary Force) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö &ndash; lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.</em>&rdquo; (<a href="http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263963-mika-on-ei2"><u>Jussi Niinistö, US-blogi 10.11.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.</em>&rdquo;, &rdquo;<em>Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.</em> <em>En väitä, että tässä sellaista olisi.</em>&rdquo;, presidentti Niinistö totesi Ilta-Sanomissa neljällä lauseella (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005667747.html"><u>IS 4.5.2018</u></a>). Presidentti Niinistö toisti kantaa, jonka sukunimikaima Niinistö oli päivää aikaisemmin eduskunnassa lausunut.</p><p>Tuo oli siis presidentti Sauli Niinistön tilanne vielä 4.5.2018. Päivämäärällä 14.7.2019 tilanne oli toinen, kun presidentti Niinistö oli viettämässä Ranskan kansallispäivää Pariisissa:</p><p>&rdquo;<em>Me olemme mukana hänen [Emmanuel Macronin] aloitteissaan, tässä interventioaloitteessa, <u>tuemme sitä voimakkaasti</u>. Se on aika hyvin linjassa sen kanssa, mitä Suomessa olemme vuosikausia puhuneet, että Euroopan on kyettävä ottamaan vastuuta itsestään.</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10877039"><u>Yle 14.7.2019</u></a>).</p><p>Presidentti Niinistön kannat eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ovat varsin vaihtelevia ja siksi epäselviä. Edes nopeinkaan tuuliviiri ei taida pysyä Niinistön tuulten perässä.</p><p>Kannat saa muuttua, mutta perusteet kantojen muuttumiselle on aina kerrottava yksityiskohtaisesti etenkin, jos olosuhteet eivät ole muuttuneet. Miksi vanha kanta oli väärä ja miksi uusi on oikea?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Presidentti Niinistö tapasi Ranskan kansallispäivänä 14.7.2019 kahden kesken presidentti Emmanuel Macronin. Niinistön huolenaiheita tapaamisessa olivat Venäjä-suhteet EI2-aloitteessa ja uusien maiden mahdollisuus päästä mukaan EI2-aloitteeseen. Niinistö lienee toimittanut Macronille Suomen toiveen Ruotsin ja Norjan liittymisestä.</p><p>Kyse Suomelle uusista jäsenmaista on etenkin Ruotsista, jonka Suomi haluaa mukaan. Ranska on ilmoittanut Ruotsin ja Norjan halukkuudesta mukaan (<a href="https://fr.reuters.com/article/topNews/idFRKCN1U90BQ-OFRTP"><u>Reuters 14.7.2019</u></a>).</p><p>Suomi haluaa sotkea nyt myös Venäjän tähän EI2-aloitteeseen.</p><p>&rdquo;<em>Kun tapaan Venäjän presidentti Putinia, mielelläni hänenkin [Macronin] näkemyksiään kuulen. Hänhän on esittänyt eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria, jonka eräs sisältö olisi selventää Venäjä-suhdetta.</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006173405.html"><u>HS 14.7.2019</u></a>). Niinistö alisti siis Macronin tapaamisen Putinin tapaamiselle.</p><p>Kun Niinistö tapaa Putinin, hän kysyy Putinilta Venäjän näkemystä Suomen osallistumisesta EI2-aloitteeseen. Voin jo arvata Niinistön anelevat kysymykset Putinilta. Venäjä on Niinistön Suomelle määrittäjä, mikä eurooppalainen puolustusyhteistyö Suomelle on Venäjän mahdollistamana sallittua. Suomen rajat tässäkin asiassa asettaa Suomen tahdosta Venäjä.</p><p>Jos Venäjä esittää jyrkän kielteisyytensä EI2-aloitteeseen, alkaako Suomi jarruttaa sotilaallista EI2-yhteistyötä kohti yhteisvastuullisuutta?</p><p>Venäjän sijaan Niinistön olisi syytä tiedustella Yhdysvalloilta sen näkemyksiä EI2-aloitteesta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>President Macron of France has just suggested that Europe build its own military in order to protect itself from the U.S., China and Russia. Very insulting, but perhaps Europe should first pay its fair share of NATO, which the U.S. subsidizes greatly!</em>&rdquo; (<a href="https://twitter.com/realdonaldtrump/status/1061003186125856769"><u>Twitter, realDonaldTrump 9.11.2018</u></a>).</p><p>Vapaasti suometettuna:</p><p>&rdquo;<em>Ranskan presidentti Macron on juuri ehdottanut, että Eurooppa rakentaisi oman armeijan suojatakseen itseään Yhdysvalloilta, Kiinalta ja Venäjältä. Hyvin loukkaavaa, mutta ehkä Euroopan pitäisi ensin maksaa oikeudenmukainen osuus Natosta, jota Yhdysvallat tukee suuresti!</em>&rdquo;, Trump viestitti.</p><p>Noin presidentti Trump totesi perjantaina 9.11.2018 Twitterissä, kun Suomi oli kahta päivää aiemmin liittynyt Ranskan EI2-aloitteeseen. Presidentti Trumpin purkauksen lähde oli Macronin &rdquo;True European army&rdquo; -puhe radiossa 6.11.2018 (esim. <a href="https://www.independent.co.uk/news/world/europe/emmanuel-macron-european-army-france-russia-us-military-defence-eu-a8619721.html"><u>The Independent 6.11.2018</u></a>). Macronin virhe ja munaus radiohaastattelussa oli rinnastaa Yhdysvallat Venäjään ja Kiinaan. Nopealiikkeisen Macronin munaus tuli hänen selkärangastaan kuvastaen hänen pohjimmaista ajatusmaailmaansa.</p><p>Kun ja jos Eurooppa on kehittämässä muodossa tai toisessa omaa armeijaansa, on Euroopan huomioitava puolustussuhteet Yhdysvaltoihin ja edelleen voimassa oleva riippuvuus Yhdysvaltain sotavoimasta. Euroopassa ei ole riittävästi sotavoimaa eikä etenkään sotilaallista yhteistä päätöskykyä ilman Yhdysvaltoja. Liittokunnan johtovaltion tulee olla suvereeni, ja Natossa tuo johtovaltio on Yhdysvallat. Euroopan sisällä johtovaltioksi ei nousta vain ilmoittautumalla. Pitää olla näyttöjä esimerkiksi yhteisvastuullisuudesta.</p><p>Euroopan sotilaallisen puolustusyhteistyön kehittäminen on siis syytä tehdä jatkossakin yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Työnjako kylmän sodan aikaan oli, että Yhdysvallat takasi Nato-Euroopan turvallisuuden ja vastapanoksi Länsi-Eurooppa tuki Yhdysvaltoja maailmanpolitiikassa. Neuvostoliitto tiesi tarkasti kuvion ja tuon historian vuoksi Venäjälle Nato on edelleen kirosana: Venäjälle Nato on yhtä kuin mahdollinen joutuminen vastakkain Yhdysvaltain sotavoiman kanssa.</p><p>Iso-Britannian johtamalla JEF-valmiusjoukoilla on Yhdysvaltojen tuki, mutta Ranskan EI2-aloitteesta en tiedä. Suomen pitää olla - niin kuin onkin - mukana EI2-aloitteessa, mutta aloitteen prosessoinnissa käytäntöön on syytä liittää yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Ranskakaan ei voi korvata Yhdysvaltoja Euroopan turvallisuuden luojana.</p><p>Nato on siis Euroopan sotilaallisen turvallisuuden ykköspilari nyt ja myös tulevaisuudessa.</p><p>Suurvalta-asemamaa haikailevalla Ranskalla ei välttämättä edelleenkään ole Natoon sitä suhtautumista, mikä on Euroopan etu. Kyse on yhden maan eduista ja liittokunnan eduista.</p><p>Presidentti De Gaulle arvosteli astuttuaan Ranskan presidentin virkaan Yhdysvaltain valta-asemaa puolustusliitossa sekä Britannian ja Yhdysvaltain erikoissuhdetta vaatien Naton toiminta-alueen laajentamista Ranskalle tärkeään Pohjois-Afrikkaan. Ranska oli erossa liittokunnan yhteistyöstä De Gaullen presidenttiaikakaudesta 1950-luvun lopulta aina vuoteen 1993. Siis ajankohtaan, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja kylmä sota loppunut.</p><p>Ranskan Nato-sitoutumisesta pitää olla riittävät takeet. Ranskan Nato-sooloilua ei tule Euroopan sallia.</p><p>Jatkossa EI2-aloitteessa on kunkin osallistuvan maan tiedettävä, mitä varten kyseinen liittokunta on perustettu ja mitkä ovat sen yhteiset tavoitteet. Puolustusyhteistyö ei ole arvo eikä tavoite sinänsä. Pitää tietää, mitä puolustusyhteistyö sekä muodossa tai toisessa oleva puolustusliittoutuma torjuu. Puolustus on torjuntaa. Porukka ei saa olla hajanainen ja vain omia etuja ajava.</p><p>Riski EI2-aloitteessa on, että siitä muodostuu liian monen erilaisia näkemyksiä omaavan maan yhteenliittymä, eikä se enää kykene tekemään yhteisiä päätöksiä ilman asettamiensa päämäärien vesittämistä. Kuva 1:n mukainen laajuus Norjalla ja Ruotsilla täydennettynä on vielä hyvä myös maantieteellisesti. Ranskalla kuten Iso-Britannialla on sinänsä sotilaspoliittista päätöksentekokykyä myös muiden eduksi, muilla EU-mailla ei niinkään. Jo päämäärien asettaminen voi muodostua haasteelliseksi. Kykeneekö EI2-aloite näkemään Euroopan uhat oikein, joista numero yksi on edelleen Venäjä.</p><p>Naton suhteen ei kenelläkään ole epäilyksiä sen tarkoituksesta, kun lukee sen perussopimusta. Epäilyksiä Naton tarkoituksesta &nbsp;ei ole Venäjälläkään.</p><p>Suomen pitää siis olla mukana EI2-aloitteessa, mutta Suomen on muistettava Yhdysvaltojen näkemykset Naton ensisijaisuudesta Euroopan turvallisuuden luojana. Tuo niin kauan, kun Euroopalla riippuvuus Yhdysvaltain sotilasvoimasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ranskan presidentti Emmanuel Macron julkaisi Pariisin Sorbonnen yliopistoalueella pitämässään puheessa 26.9.2017 (Sorbonne speech 29.7.2017) Euroopan tulevaisuushaasteita koskevat ajatuksensa englanninkielisellä otsikolla ”Initiative for Europe, A sovereign, united, democratic Europe” (Elysee 26.9.2017, Ranskan Suomen-suurlähetystö 6.2.2018). Otsikko on vapaasti suomennettuna: ”Aloite Euroopalle, itsenäinen, yhtenäinen, demokraattinen Eurooppa”.

Kyse englannin kielellä oli myös European Intervention Initiative -aloitteesta, suomennettuna kutakuinkin eurooppalainen interventioaloite.

Tuolloin syksyllä 2017 tuolla pohjaehdotuksella ei nimenä toki ollut tämän blogikirjoituksen otsikkoon kirjattua EI2-interventioaloitetta. Oli ensiksi EII-aloite etukirjainten perusteella. Aloitteesta käytetäänkin edelleen molempia EII- ja EI2-lyhenteitä, vaikka EI2 on EII:n päivitys (esim. House of Commons, Briefing Paper, Number 8432, 28.3.2019).

Yhdeksän aloitteessa alkuvaiheessa olevaa maata olivat Ranskan lisäksi Saksa, Iso-Britannia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro. Italian piti olla mukana kesän 2018 tiedon mukaan kymmenentenä, mutta Italia ei lähtenytkään. EI2 käynnistettiin 25. kesäkuuta 2018 (The Guardian 25.8.2018).

Suomelle tarjottiin pian alun jälkeen mahdollisuutta liittyä mukaan päivitettyyn aloitteeseen, mutta Suomi ei ollut alkuvaiheessa kovin innokkaasti menossa.

Presidentti Emmanuel Macron vieraili Helsingissä 29.-30.8.2018 ja tapasi presidentti Niinistön. Presidentin kanslia nimesi tiedotteessaan Macronin vierailun keskusteluaiheiksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, suhteet Venäjään ja Yhdysvaltoihin, arktiset kysymykset ja ilmastonmuutoksen sekä monenkeskisen kansainvälisen järjestyksen tilan (TPK 23.8.2018).

Tärkein aihe kuitenkin oli Ranskan European Intervention Initiative -aloite ja Suomen liittyminen mukaan. Suomi ilmoitti Macron vierailun yhteydessä presidentti Niinistön suulla liittyvänsä mukaan (Yle 30.8.2018). Macronin lisäksi myös Ranskan puolustusministeri Florence Parly vieraili Suomessa elokuun 23. päivänä tosiasiallisena aiheena Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen, vaikka tiedotteissa oli kirjattuna kaikkea muuta (esim. Ranskan Suomen-suurlähetystö 22.8.2018). Presidentin kanslia tiedotti Macronin vierailusta Helsingissä siis samana päivänä 23.8.2018.

Presidentin johdolla kokoontuva hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) kokoontui 10.8.2018, jossa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen vain ”keskusteltiin”. Ilmeisemmin presidentti Niinistö ei ollut vielä tuolloin vakuuttunut Suomen liittymisestä ja TP-UTVA kokoontui uudestaan jo 24.8.2018. Tuossa 24.8.2018-kokouksessa TP-UTVA teki tosiasiallisen poliittisen linjauksen Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen. Niinistön vakuuttuminen asialle varmistettiin Ranskan puolustusministeri Florence Parly vierailulla Suomeen vain päivää aikaisemmin 23.8.2018. Parlylta oli saatu riittävät varmentavat tiedot seuraavan päivän TP-UTVA-päätökselle.

TP-UTVA-tiedotteessa ”keskusteltiin”- kirjaus tarkoittaa erimielisyyksiä ja asian päätöksenteon siirtymistä. Tässä tapauksessa päätös siirtyi siis 10.8.2018-päivämäärästä 24.8.2018-päivämäärälle.

Olisi mielenkiintoista tietää, ketä oli TP-UTVA:ssa milläkin puolella. Puolustusministeri Niinistön pään oli puolustusministeriön virkamiehet saaneet käännettyä jo aikaisemmin kesällä niiden asiakirjojen perusteella, jotka ovat menneet asiassa puolustusministeriöstä eduskuntaan.

Oliko hallituksen enemmistö ja presidentti vastakkain 10.8.2018-kokouksessa, kun päätöstä ei vielä silloin tehty? Vai pitikö päätökselle saada Venäjän hyväksyntä Sotšista 22.8.2018?

Valtioneuvoston 24.8.2018 julkaiseman tiedotteen mukaan ulkopoliittinen johto linjasi, että Suomi ”ilmaisee kiinnostuksensa” osallistua Ranskan tekemään Euroopan interventioaloitteeseen: ”Suomi ilmaisee kiinnostuksensa osallistua aloitteeseen. Aloitteella pyritään kehittämään eurooppalaista puolustusalan yhteistyötä ja toimintakykyjä.” (VN 24.8.2018). Tosiasiassa poliittinen päätös liittymisestä oli jo tehty.

Suomi ilmoitti 30.8.2018 presidentti Niinistön johdolla, että Suomi liittyy mukaan. Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö allekirjoitti Euroopan interventioaloitetta koskevan aiesopimuksen Pariisissa 7.11.2018 (Puolustusministeriö, Muistio 5.11.2018).

Mielenkiintoista on Niinistön esiintyminen Yle Radio 1:ssä tasavallan presidentin kyselytunnilla lauantaina 25.8.2018. Siis päivä sen jälkeen, jolloin päätös liittymisestä EI2-aloitteeseen TP-UTVA:ssa tehtiin. Niinistön esiintymistä analysoi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun Sanomissa (TS 25.8.2018):

Jokisipilä korostaa, että Niinistön haastattelun perusteella Suomi ei ole menossa kovaa kyytiä uuteen eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön.

Jokainen voi käydä kuuntelemassa presidentin kannanotot Yle Areenassa (Yle Areena 24.8.2018). Niinistö oli varmasti ilmoittanut 24.8.2018 keskustelussa Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenille Suomen menemisestä mukaan EI2-aloitteeseen. Ruotsi ei tuolloin ollut menossa.

Merkille pantavaa on, että samalla viikolla Niinistö tapasi presidentti Putinin Sotšissa 22.8.2018. Niinistö lienee kysynyt Venäjältä lupaa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen.

                                                                                         ****

Tässä luvussa jäljempänä oleva teksti on lainattu kirjoituksestani toukokuulta 2018 otsikolla ”Suomen tulee liittoutua sinne, missä on sotilaallista voimaa” (US-blogi 9.5.2018). Kirjoituksessa käsiteltiin perusteellisesti Euroopan puolustusyhteistyötä sekä myös Suomen mukanaoloa puolustusyhteistyössä. Kirjoitus on tuskastuttavan pitkä - 32 404 merkkiä välilyönnit mukaan lukien -, mutta jos Euroopan puolustusyhteistyö ja etenkin sen perusteet kiinnostavat, se kannattaa käydä kertaamassa.

Keväällä 2018 Suomi ei ollut vielä menossa mukaan EI2-aloitteeseen ja suhtautuminen oli penseää. Toukokuisen kirjoitukseni tarkoitus oli saada Suomen kanta kääntymään. Hyvä, että Suomen kanta kääntyi.

Lainaus blogitekstistä 9.5.2018:

Suomi ei ole nyt lähtemässä mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, jos olemme uskomassa presidentti Niinistön mielipiteisiin.

Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.”, ”Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.” ja ”Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.”, Niinistö totesi Ilta-Sanomissa kolmella lauseella (IS 4.5.2018).

Mikä on presidentti Niinistön mainitsema Suomen EU-raide puolustusyhteistyössä, on vielä epäselvää.

Sen sijaan puolustusministeri Niinistön mukaan Suomi ei olisi muodostanut vielä kantaa EII-hankkeeseen, vaan selvitystyö olisi käynnissä, mitä tähän Ranskan esittämään sotilaalliseen yhteistyöhön ryhtyminen merkitsisi ja mikä sen suhde Suomen muihin sitoumuksiin olisi (HS 3.5.2018).

Eduskunnassa puolustusministeri on kuitenkin ollut samoilla linjoilla kuin sukunimikaima Mäntyniemessä.

Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?”, Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EII-aloitteeseen (HS 3.5.2018).

Puolustusministeriö on antanut selvitystyön pääesikunnalle, siis ammattisotilaille. Heidän tehtävä on keksiä tekniset perusteet poliittiselle päätökselle, miksi Suomi ei lähde mukaan. Pääesikunnan selvitys on meidän syytä käydä aikanaan tarkasti läpi teknisiltä perusteiltaan. Ovatko Suomen kieltäytymisperusteet uskottavia.

Poliittinen päätös on jo siis tehty ainakin Mäntyniemessä. Presidentti Niinistö totesi myös Ilta-Sanomissa, että Ranskan kaavailemat joukot eivät olisi osa eurooppalaista puolustusta.

Presidentti Niinistön näkemys, ettei Ranskan hanke ei olisi osa eurooppalaista puolustusta, on yllättävä näkemys. Se on myös väärä näkemys.

Niinistö lienee kuitenkin tarkoittanut, etteivät Ranskan kaavailemat joukot olisi osa EU:n puolustusyhteistyötä. Ranskan FNC-hanke tulee olemaan osanottajajoukon ja sotilaallisen sitoutumisen perusteella vahva osa eurooppalaista puolustusta, mutta ei tosiaankaan EU:n.

Presidentti Niinistön olisi syytä myös muistaa, etteivät Saksan, Iso-Britannian ja Italian johtamat kolme FNC-hanketta ole sen enempää sidottuja EU:hun kuin tuo neljäs Ranskan johtama FNC. Suomi on jo mukana aiesopimuksen muodossa Saksan ja Iso-Britannian johtamissa kahdessa FNC:ssä, joista Iso-Britannian johtama tunnetaan siis lyhenteellä JEF. Päätöksiä noissakaan FNC-hankkeissa ei tehdä EU:n puitteissa. Päätöksenteko myös noissa hankkeissa voi muodostua Suomelle ongelmaksi, jos Suomelta edellytettäisiin tiiviimpää sitoutumista kuin vain mitä aiesopimukseen on kirjattu.

Jos Suomi ei lähde mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, ei perustelu voi olla se, ettei kyseessä ole EU-puolustushanke, koska eivät muutkaan vastaavat hankkeet ole EU-puolustushankkeita. Suomi ei voi perustella myöskään päätöstä resurssien puuttumisella tai vähäisyydellä, koska aivan sama Suomen kriisinhallinnan valmius olisi käytettävissä myös näissä EII-joukoissa vastaavasti kuin Iso-Britannian JEF-joukoissa. Lisäksi, jos Viro voi olla mukana sekä Ranskan että Iso-Britannian FNC-hankkeissa pienenä maana ja pienellä armeijalla, kuinka sitten Suomi ei voisi olla mukana suurempana maana ja suuremmalla armeijalla?

Suomelle osallistuminen Ranskan EII-hankkeeseen on poliittinen kysymys ja jos Suomi ei lähde mukaan, on perustelut esitettävä poliittisina kannanottoina eikä sotilasteknisinä kannanottoina ammattisotilaiden harmiksi. On muistettava, että strateginen pragmatismi antaa liikkumavaraa mutta samanaikaisesti se asettaa myös rajat.

                                                                                         ****

Puolustusministeriö oli koko kesän 2018 myönteinen EI2-aloitteelle. Myönteisyys huokuu eduskunnalle menneessä aineistossa (esim. Puolustusministeriö, Ranskan tekemä interventioaloite, Muistio 17.8.2018).

Pääesikunnan piti siis tehdä selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen, mutta sitä ei löydy mistään. Selvityksen piti valmistua ”kesän mittaan” (HS 3.5.2018). Tuskinpa selvitystä on edes tehty, kun sitä ei ole saatettu julkisuuteen tuolloisen puolustusministerin maininnasta huolimatta. Kysynkin: missä on Pääesikunnan selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen?

Mielenkiintoista tässä EI2-aloitteessa on poliittisten näkemysten kääntyminen puolessa vuodessa 180 astetta. Puhun Niinistöistä. Onni on, että näkemykset kääntyivät ja jota toivoin toukokuun 2018 kirjoituksessa. Kiitos näkemysten kääntymisestä kuulunee etenkin puolustusministeriön virkamiehille, mutta myös tietylle osaa ulkoministeriön virkamiehiä.

Suomi suhtautuu penseästi Ranskan puolustus­aloitteisiin – Jussi Niinistön mukaan puolustuskyvyn kannalta ’EU-yhteistyö on näpertelyä’” (HS 16.2.2018).

Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?”, puolustusministeriä Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EI2-aloitteeseen (HS 3.5.2018).

Tuo oli siis puolustusministeri Jussi Niinistön tilanne vielä 16.2.2018 ja 3.5.2018. Päivämäärällä 10.11.2018 tilanne oli toinen, kun EI2-aiesopimus oli allekirjoitettu:

On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (Framework Paper). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.

Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen – kuten Britannian johtama JEF (Joint Expeditionary Force) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö – lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.” (Jussi Niinistö, US-blogi 10.11.2018).

Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.”, ”Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.” ja ”Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä. En väitä, että tässä sellaista olisi.”, presidentti Niinistö totesi Ilta-Sanomissa neljällä lauseella (IS 4.5.2018). Presidentti Niinistö toisti kantaa, jonka sukunimikaima Niinistö oli päivää aikaisemmin eduskunnassa lausunut.

Tuo oli siis presidentti Sauli Niinistön tilanne vielä 4.5.2018. Päivämäärällä 14.7.2019 tilanne oli toinen, kun presidentti Niinistö oli viettämässä Ranskan kansallispäivää Pariisissa:

Me olemme mukana hänen [Emmanuel Macronin] aloitteissaan, tässä interventioaloitteessa, tuemme sitä voimakkaasti. Se on aika hyvin linjassa sen kanssa, mitä Suomessa olemme vuosikausia puhuneet, että Euroopan on kyettävä ottamaan vastuuta itsestään.” (Yle 14.7.2019).

Presidentti Niinistön kannat eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ovat varsin vaihtelevia ja siksi epäselviä. Edes nopeinkaan tuuliviiri ei taida pysyä Niinistön tuulten perässä.

Kannat saa muuttua, mutta perusteet kantojen muuttumiselle on aina kerrottava yksityiskohtaisesti etenkin, jos olosuhteet eivät ole muuttuneet. Miksi vanha kanta oli väärä ja miksi uusi on oikea?

                                                                                         ****

Presidentti Niinistö tapasi Ranskan kansallispäivänä 14.7.2019 kahden kesken presidentti Emmanuel Macronin. Niinistön huolenaiheita tapaamisessa olivat Venäjä-suhteet EI2-aloitteessa ja uusien maiden mahdollisuus päästä mukaan EI2-aloitteeseen. Niinistö lienee toimittanut Macronille Suomen toiveen Ruotsin ja Norjan liittymisestä.

Kyse Suomelle uusista jäsenmaista on etenkin Ruotsista, jonka Suomi haluaa mukaan. Ranska on ilmoittanut Ruotsin ja Norjan halukkuudesta mukaan (Reuters 14.7.2019).

Suomi haluaa sotkea nyt myös Venäjän tähän EI2-aloitteeseen.

Kun tapaan Venäjän presidentti Putinia, mielelläni hänenkin [Macronin] näkemyksiään kuulen. Hänhän on esittänyt eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria, jonka eräs sisältö olisi selventää Venäjä-suhdetta.” (HS 14.7.2019). Niinistö alisti siis Macronin tapaamisen Putinin tapaamiselle.

Kun Niinistö tapaa Putinin, hän kysyy Putinilta Venäjän näkemystä Suomen osallistumisesta EI2-aloitteeseen. Voin jo arvata Niinistön anelevat kysymykset Putinilta. Venäjä on Niinistön Suomelle määrittäjä, mikä eurooppalainen puolustusyhteistyö Suomelle on Venäjän mahdollistamana sallittua. Suomen rajat tässäkin asiassa asettaa Suomen tahdosta Venäjä.

Jos Venäjä esittää jyrkän kielteisyytensä EI2-aloitteeseen, alkaako Suomi jarruttaa sotilaallista EI2-yhteistyötä kohti yhteisvastuullisuutta?

Venäjän sijaan Niinistön olisi syytä tiedustella Yhdysvalloilta sen näkemyksiä EI2-aloitteesta.

                                                                                         ****

President Macron of France has just suggested that Europe build its own military in order to protect itself from the U.S., China and Russia. Very insulting, but perhaps Europe should first pay its fair share of NATO, which the U.S. subsidizes greatly!” (Twitter, realDonaldTrump 9.11.2018).

Vapaasti suometettuna:

Ranskan presidentti Macron on juuri ehdottanut, että Eurooppa rakentaisi oman armeijan suojatakseen itseään Yhdysvalloilta, Kiinalta ja Venäjältä. Hyvin loukkaavaa, mutta ehkä Euroopan pitäisi ensin maksaa oikeudenmukainen osuus Natosta, jota Yhdysvallat tukee suuresti!”, Trump viestitti.

Noin presidentti Trump totesi perjantaina 9.11.2018 Twitterissä, kun Suomi oli kahta päivää aiemmin liittynyt Ranskan EI2-aloitteeseen. Presidentti Trumpin purkauksen lähde oli Macronin ”True European army” -puhe radiossa 6.11.2018 (esim. The Independent 6.11.2018). Macronin virhe ja munaus radiohaastattelussa oli rinnastaa Yhdysvallat Venäjään ja Kiinaan. Nopealiikkeisen Macronin munaus tuli hänen selkärangastaan kuvastaen hänen pohjimmaista ajatusmaailmaansa.

Kun ja jos Eurooppa on kehittämässä muodossa tai toisessa omaa armeijaansa, on Euroopan huomioitava puolustussuhteet Yhdysvaltoihin ja edelleen voimassa oleva riippuvuus Yhdysvaltain sotavoimasta. Euroopassa ei ole riittävästi sotavoimaa eikä etenkään sotilaallista yhteistä päätöskykyä ilman Yhdysvaltoja. Liittokunnan johtovaltion tulee olla suvereeni, ja Natossa tuo johtovaltio on Yhdysvallat. Euroopan sisällä johtovaltioksi ei nousta vain ilmoittautumalla. Pitää olla näyttöjä esimerkiksi yhteisvastuullisuudesta.

Euroopan sotilaallisen puolustusyhteistyön kehittäminen on siis syytä tehdä jatkossakin yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Työnjako kylmän sodan aikaan oli, että Yhdysvallat takasi Nato-Euroopan turvallisuuden ja vastapanoksi Länsi-Eurooppa tuki Yhdysvaltoja maailmanpolitiikassa. Neuvostoliitto tiesi tarkasti kuvion ja tuon historian vuoksi Venäjälle Nato on edelleen kirosana: Venäjälle Nato on yhtä kuin mahdollinen joutuminen vastakkain Yhdysvaltain sotavoiman kanssa.

Iso-Britannian johtamalla JEF-valmiusjoukoilla on Yhdysvaltojen tuki, mutta Ranskan EI2-aloitteesta en tiedä. Suomen pitää olla - niin kuin onkin - mukana EI2-aloitteessa, mutta aloitteen prosessoinnissa käytäntöön on syytä liittää yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Ranskakaan ei voi korvata Yhdysvaltoja Euroopan turvallisuuden luojana.

Nato on siis Euroopan sotilaallisen turvallisuuden ykköspilari nyt ja myös tulevaisuudessa.

Suurvalta-asemamaa haikailevalla Ranskalla ei välttämättä edelleenkään ole Natoon sitä suhtautumista, mikä on Euroopan etu. Kyse on yhden maan eduista ja liittokunnan eduista.

Presidentti De Gaulle arvosteli astuttuaan Ranskan presidentin virkaan Yhdysvaltain valta-asemaa puolustusliitossa sekä Britannian ja Yhdysvaltain erikoissuhdetta vaatien Naton toiminta-alueen laajentamista Ranskalle tärkeään Pohjois-Afrikkaan. Ranska oli erossa liittokunnan yhteistyöstä De Gaullen presidenttiaikakaudesta 1950-luvun lopulta aina vuoteen 1993. Siis ajankohtaan, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja kylmä sota loppunut.

Ranskan Nato-sitoutumisesta pitää olla riittävät takeet. Ranskan Nato-sooloilua ei tule Euroopan sallia.

Jatkossa EI2-aloitteessa on kunkin osallistuvan maan tiedettävä, mitä varten kyseinen liittokunta on perustettu ja mitkä ovat sen yhteiset tavoitteet. Puolustusyhteistyö ei ole arvo eikä tavoite sinänsä. Pitää tietää, mitä puolustusyhteistyö sekä muodossa tai toisessa oleva puolustusliittoutuma torjuu. Puolustus on torjuntaa. Porukka ei saa olla hajanainen ja vain omia etuja ajava.

Riski EI2-aloitteessa on, että siitä muodostuu liian monen erilaisia näkemyksiä omaavan maan yhteenliittymä, eikä se enää kykene tekemään yhteisiä päätöksiä ilman asettamiensa päämäärien vesittämistä. Kuva 1:n mukainen laajuus Norjalla ja Ruotsilla täydennettynä on vielä hyvä myös maantieteellisesti. Ranskalla kuten Iso-Britannialla on sinänsä sotilaspoliittista päätöksentekokykyä myös muiden eduksi, muilla EU-mailla ei niinkään. Jo päämäärien asettaminen voi muodostua haasteelliseksi. Kykeneekö EI2-aloite näkemään Euroopan uhat oikein, joista numero yksi on edelleen Venäjä.

Naton suhteen ei kenelläkään ole epäilyksiä sen tarkoituksesta, kun lukee sen perussopimusta. Epäilyksiä Naton tarkoituksesta  ei ole Venäjälläkään.

Suomen pitää siis olla mukana EI2-aloitteessa, mutta Suomen on muistettava Yhdysvaltojen näkemykset Naton ensisijaisuudesta Euroopan turvallisuuden luojana. Tuo niin kauan, kun Euroopalla riippuvuus Yhdysvaltain sotilasvoimasta.

]]>
7 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278397-presidentti-niinisto-eu-puolustus-ja-ranskan-ei2-interventioaloite#comments Emmanuel Macron EU-puolustuspolitiikka Nato Turpo Venäjän uhka Mon, 15 Jul 2019 19:34:07 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278397-presidentti-niinisto-eu-puolustus-ja-ranskan-ei2-interventioaloite
Naton vastustus vähentynyt? http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277645-naton-vastustus-vahentynyt <p>Suomen Reserviupseeriliiton, Reserviläisliiton, Maanpuolustuskiltojen liiton ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimeksiannosta <strong>Taloustutkimus selvitti kansalaisten puolustuspoliittisia näkemyksiä huhtikuussa 2019 tehdyssä kyselyssä.</strong></p> <p><a href="https://www.reservilaisliitto.fi/uutishuone/uutiset/aktiivireservilaiset_nato-myonteisia.43500.news?fbclid=IwAR2Pda2SNxR-kMPCGmpzUyFQ4ELD37dan47CdCchw2HyPM6m-_DNR6ESYyM">https://www.reservilaisliitto.fi/uutishuone/uutiset/aktiivireservilaiset_nato-myonteisia.43500.news?fbclid=IwAR2Pda2SNxR-kMPCGmpzUyFQ4ELD37dan47CdCchw2HyPM6m-_DNR6ESYyM</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Näissä tutkimuksissa selvisi, että 14 prosenttia suomalaisista hakisi NATO-jäsenyyttä heti tai lähivuosina ja että <strong>44 prosenttia suomalaisista suhtautuvat Natoon myönteisesti </strong>eli säilyttäisivät mahdollisuuden hakea jäsenyyttä myöhemmin .</p> <p><strong>Kielteisesti jäsenyyteen suhtautuu 36 prosenttia suomalaista</strong> kun tuo luku aiemmissa kyselyissä on ollut yli 50%.</p> <p>Vuosikausia, jopa valtiojohdon korkeimmalta taholta, on vedottu siihen, että kansan enemmistö vastustaa Natoa. Kovin vähän tuo Taloustutkimuksen kyselytutkimus on saanut julkisuutta mediassa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Jos tuo luku 36% pitää paikkansa, Naton vastustajien tärkeimmältä argumentiltä on pudonnut pohja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Reserviupseeriliiton, Reserviläisliiton, Maanpuolustuskiltojen liiton ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimeksiannosta Taloustutkimus selvitti kansalaisten puolustuspoliittisia näkemyksiä huhtikuussa 2019 tehdyssä kyselyssä.

https://www.reservilaisliitto.fi/uutishuone/uutiset/aktiivireservilaiset_nato-myonteisia.43500.news?fbclid=IwAR2Pda2SNxR-kMPCGmpzUyFQ4ELD37dan47CdCchw2HyPM6m-_DNR6ESYyM

 

Näissä tutkimuksissa selvisi, että 14 prosenttia suomalaisista hakisi NATO-jäsenyyttä heti tai lähivuosina ja että 44 prosenttia suomalaisista suhtautuvat Natoon myönteisesti eli säilyttäisivät mahdollisuuden hakea jäsenyyttä myöhemmin .

Kielteisesti jäsenyyteen suhtautuu 36 prosenttia suomalaista kun tuo luku aiemmissa kyselyissä on ollut yli 50%.

Vuosikausia, jopa valtiojohdon korkeimmalta taholta, on vedottu siihen, että kansan enemmistö vastustaa Natoa. Kovin vähän tuo Taloustutkimuksen kyselytutkimus on saanut julkisuutta mediassa.

 

Jos tuo luku 36% pitää paikkansa, Naton vastustajien tärkeimmältä argumentiltä on pudonnut pohja.

]]>
10 http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277645-naton-vastustus-vahentynyt#comments Kyselytutkimus puolustuspolitiikasta Nato Mon, 24 Jun 2019 07:14:40 +0000 Matti Villikari http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277645-naton-vastustus-vahentynyt
Presidenttimme kysyy, miksi EU:n puolustus on ”ulkoistettu” Natolle http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277484-presidenttimme-kysyy-miksi-eun-puolustus-on-ulkoistettu-natolle <p>SAKSAN LIITTOPRESIDENTTI <strong>Frank-Walter Steinmeierin</strong> tapaaminen oli hyvin tärkeä presidentti <strong>Sauli Niinistölle</strong>. Suomen presidentti kysyi EU:n suurimman maan johtajalta, mitä unioni tekisi, jos Natoon kuulumaton Suomi joutuisi sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi.</p><p>&nbsp;&nbsp; Niinistö tietenkin toivoi, että Saksan johtaja vakuuttaisi unionin puolustavan kaikin voimin jäsenvaltiotaan. Mutta sellaista vakuutusta ei tullut. Saksan liitopresidentti kiersi kysymyksen ja totesi, että Suomen tilanne on erilainen kuin Saksan.</p><p>&nbsp;&nbsp; Tuo Saksan liittopresidentin kannanotto huoletti jotenkin Niinistöä koko Kultaranta-keskustelujen ajan. Hänen mielestään EU ei hoida tehtäviään kunnolla, ellei vastaa kansalaistensa turvallisuudesta, joka on &rdquo;ulkoistettu&rdquo; Natolle.</p><p>&nbsp;</p><p>TUOSTA JÄI SE KUVA, että Suomi ja Saksa eivät ymmärrä toisiaan sataprosenttisesti. Saksalaiset eivät voi täysin käsittää, miksi Suomi ei liity Natoon. Mutta eivät sitä voi käsittää monet suomalaisetkaan. Jotenkin jäi se vaikutelma, että jopa Ranska ymmärtää Suomea paremmin kuin Saksa. Suomihan tarjosi EU:n pykälissä mainittua sotilaallista apua Ranskalle verisen terrori-iskun jälkeen.</p><p>&nbsp;</p><p>SUOMELLA ON 100-vuotisen itsenäisyytensä aikana ollut erityissuhde Venäjä-Neuvostoliittoon ja Saksaan. Saksa oli ainoa valtio, joka oli valmis ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa auttamaan Suomea irrottautumaan bolshevikkien Venäjästä.</p><p>&nbsp;&nbsp; Talvisodassa Suomi taisteli <strong>Stalinin</strong> Neuvostoliittoa ja <strong>Hitlerin</strong> Saksaa vastaan, jatkosodassa Neuvostoliittoa ja Lapin sodassa Saksaa vastaan.</p><p>&nbsp;&nbsp; Yya-sopimuksessa Suomelta kiellettiin puolustusyhteistyö &rdquo;Saksan tai sen liittolaisten kanssa&rdquo;. Tämän kaiken jälkeen ei ole ihme, että Suomen suhteet Moskovaan ja Berliiniin ovat yhä jotenkin ongelmalliset, täynnä menneiden vuosikymmenien kummituksia ja mörköjä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SAKSAN LIITTOPRESIDENTTI Frank-Walter Steinmeierin tapaaminen oli hyvin tärkeä presidentti Sauli Niinistölle. Suomen presidentti kysyi EU:n suurimman maan johtajalta, mitä unioni tekisi, jos Natoon kuulumaton Suomi joutuisi sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi.

   Niinistö tietenkin toivoi, että Saksan johtaja vakuuttaisi unionin puolustavan kaikin voimin jäsenvaltiotaan. Mutta sellaista vakuutusta ei tullut. Saksan liitopresidentti kiersi kysymyksen ja totesi, että Suomen tilanne on erilainen kuin Saksan.

   Tuo Saksan liittopresidentin kannanotto huoletti jotenkin Niinistöä koko Kultaranta-keskustelujen ajan. Hänen mielestään EU ei hoida tehtäviään kunnolla, ellei vastaa kansalaistensa turvallisuudesta, joka on ”ulkoistettu” Natolle.

 

TUOSTA JÄI SE KUVA, että Suomi ja Saksa eivät ymmärrä toisiaan sataprosenttisesti. Saksalaiset eivät voi täysin käsittää, miksi Suomi ei liity Natoon. Mutta eivät sitä voi käsittää monet suomalaisetkaan. Jotenkin jäi se vaikutelma, että jopa Ranska ymmärtää Suomea paremmin kuin Saksa. Suomihan tarjosi EU:n pykälissä mainittua sotilaallista apua Ranskalle verisen terrori-iskun jälkeen.

 

SUOMELLA ON 100-vuotisen itsenäisyytensä aikana ollut erityissuhde Venäjä-Neuvostoliittoon ja Saksaan. Saksa oli ainoa valtio, joka oli valmis ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa auttamaan Suomea irrottautumaan bolshevikkien Venäjästä.

   Talvisodassa Suomi taisteli Stalinin Neuvostoliittoa ja Hitlerin Saksaa vastaan, jatkosodassa Neuvostoliittoa ja Lapin sodassa Saksaa vastaan.

   Yya-sopimuksessa Suomelta kiellettiin puolustusyhteistyö ”Saksan tai sen liittolaisten kanssa”. Tämän kaiken jälkeen ei ole ihme, että Suomen suhteet Moskovaan ja Berliiniin ovat yhä jotenkin ongelmalliset, täynnä menneiden vuosikymmenien kummituksia ja mörköjä.

 

]]>
40 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277484-presidenttimme-kysyy-miksi-eun-puolustus-on-ulkoistettu-natolle#comments Frank-Walter Steinmeier Nato Sauli Niinistö Tue, 18 Jun 2019 23:32:37 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277484-presidenttimme-kysyy-miksi-eun-puolustus-on-ulkoistettu-natolle
Nato-optio, tuhannen kerran http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277385-nato-optio-tuhannen-kerran <p>Olipa täällä blogistaniassa kerrassaan tyhjentävä kirjoitus tietämättömyydestä ns. Nato-optio -asiassa. En ole enää hirveästi viitsinyt puuttua optioasiaan sen jälkeen kun presidenttikin ilmoitti ettei viitsi käyttää ko. ilmaisua. Teen kuitenkin poikkeuksen koska kirjoitus paljasti sen ilmeisimmän suomalaisten virheluulon:&nbsp;Pahassa paikassa Suomesta tulee Naton jäsen, jos Suomi vetää optiokortin esiin.</p><p>Veikkaan että suurella osalla suomalaisia on juuri sama käsitys &quot;Nato-optiosta&quot;. Vain tietämättömät tai aidosti typerykset luulevat että Suomi pääsee automaattisesti Naton jäseneksi jos tilanne on paha.</p><p>En tiedä monta kertaa tämä pitää sanoa että asia ymmärretään. Jos kykyä ymmärrykseen ei ole, ei kai sille mitään voi. Suomella ei ole Nato-optiota. Suomi ei automaattisesti pääse jäseneksi, jos tilanne menee huonoksi. En viitsi enää tätä edes perustella koska &quot;Nato-option&quot; ilosanoman levittäjillä on omista väitteistään todistustaakka.</p><p>Hölmöimmät voivat silti lähestyä ongelmaa seuraavien selvittelyjen kautta:</p><p>- kuka tai pikemminkin ketkä päättävät jäsenyydestä loppupeleissä?<br />- tarvitaanko jäsenyyteen Nato-maiden yksimielisyys<br />- mikä on hakemus, mikä on jäsenyys<br />- mitä Nato on kertonut jäsenien ottamisesta ns. pahassa tilanteessa<br />- onko millään jäsenvaltiolla intressiä puoltaa hakemusta tilanteessa jossa hakijavaltio riitelee vakavasti otettavan uhkaajan kanssa tai on jo joutunut sen hyökkäyksen kohteeksi<br />- kuinka kauan hakuvaihe kestää<br />- voiko uhkaaja tehdä hakemisen tyhjäksi jo ennen hakuvaihetta tai hakuvaiheessa<br />- mitä se optio tarkoittikaan</p><p>Hallituksen kannattaisi tutkia tarkemmin, onko suomalaisilla todella tällainen optiokäsitys. Samalla voisi tutkia päättäjien omia käsityksiä asiasta. Olisihan käsittämätöntä että suomalaisten usko lepäisi ison valheen päällä. Uskon varassahan valtiojohto on ilmoittanut toimivansa pahassa paikassa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olipa täällä blogistaniassa kerrassaan tyhjentävä kirjoitus tietämättömyydestä ns. Nato-optio -asiassa. En ole enää hirveästi viitsinyt puuttua optioasiaan sen jälkeen kun presidenttikin ilmoitti ettei viitsi käyttää ko. ilmaisua. Teen kuitenkin poikkeuksen koska kirjoitus paljasti sen ilmeisimmän suomalaisten virheluulon: Pahassa paikassa Suomesta tulee Naton jäsen, jos Suomi vetää optiokortin esiin.

Veikkaan että suurella osalla suomalaisia on juuri sama käsitys "Nato-optiosta". Vain tietämättömät tai aidosti typerykset luulevat että Suomi pääsee automaattisesti Naton jäseneksi jos tilanne on paha.

En tiedä monta kertaa tämä pitää sanoa että asia ymmärretään. Jos kykyä ymmärrykseen ei ole, ei kai sille mitään voi. Suomella ei ole Nato-optiota. Suomi ei automaattisesti pääse jäseneksi, jos tilanne menee huonoksi. En viitsi enää tätä edes perustella koska "Nato-option" ilosanoman levittäjillä on omista väitteistään todistustaakka.

Hölmöimmät voivat silti lähestyä ongelmaa seuraavien selvittelyjen kautta:

- kuka tai pikemminkin ketkä päättävät jäsenyydestä loppupeleissä?
- tarvitaanko jäsenyyteen Nato-maiden yksimielisyys
- mikä on hakemus, mikä on jäsenyys
- mitä Nato on kertonut jäsenien ottamisesta ns. pahassa tilanteessa
- onko millään jäsenvaltiolla intressiä puoltaa hakemusta tilanteessa jossa hakijavaltio riitelee vakavasti otettavan uhkaajan kanssa tai on jo joutunut sen hyökkäyksen kohteeksi
- kuinka kauan hakuvaihe kestää
- voiko uhkaaja tehdä hakemisen tyhjäksi jo ennen hakuvaihetta tai hakuvaiheessa
- mitä se optio tarkoittikaan

Hallituksen kannattaisi tutkia tarkemmin, onko suomalaisilla todella tällainen optiokäsitys. Samalla voisi tutkia päättäjien omia käsityksiä asiasta. Olisihan käsittämätöntä että suomalaisten usko lepäisi ison valheen päällä. Uskon varassahan valtiojohto on ilmoittanut toimivansa pahassa paikassa. 

]]>
129 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277385-nato-optio-tuhannen-kerran#comments Nato Nato-optio Suomi Sun, 16 Jun 2019 05:46:29 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277385-nato-optio-tuhannen-kerran
BALTOPS- ja ilmatilaloukkaus uhka?, Jenkit ja Svedet käyvät Venäjällä? http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277242-baltops-ja-ilmatilaloukkaus-jenkit-ja-svedet-kayvat-venajalla <p><em><strong>Baltic Operations (BALTOPS) 2019 sanoin ;&nbsp; Partnerships. Presence. Professionals.</strong></em><strong><em> Näin alkaa Vise Amiral Andrew Lewisin Commanded second fleet;&nbsp; Aloituspuhe Jenkkien Top Gun tyyppisellä mainosvideolla, U.S. NAVY!&nbsp; jonka se on tuonut&nbsp; julki 5.6.2019. Naton hallinoima harjoitus, johti Su- 27 hävittäjän KOHTAAMISEEN Venäjän rajan läheisydessä. Amiraali, taatusti tietää, että sen on pysyttävä kansainvälisillä vesillä, ilmassa jne. Ainakin hän tässä videossa antaa näin ymmärtää. Naton amiraalin aiheuttamia sotilaallisia kriisejä Suomen, ja Venäjän välille en halua. &quot;Andy&quot; myös korostaa 47- vuotta kestänyttä toimintaa. Videossa halaillaan, ja sanotaan että kukaan ei selviä yksin. - Nato johdattelu on lahjakasta! Sankaruutta, ja hienoutta- patriotismia kuin hunajaa- todellisuuden voitte todeta Ernroothin sanoista! Seuraavassa videossa muistutus sodan hienoudesta!</em></strong></p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/pPTFp8YIB1U?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/pPTFp8YIB1U?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p><strong><em>Naton koneissa on laadukkaat gprs kartat, ja varoitusäänet, monenlaiset toiminnot, jotta rajanylityksia ei sattuisi tahtomatta. Mutta lensikö kone &quot;pimeänä&quot; testissä, tarkoitan ikäänkuin elektronisesti pimeänä ? Ehkäpä Herra Lewis määräsi testaamaan gps - häirintää? Lentokoneissa on muitakin tapoja todentaa missä lentää kuten gps, ja myös jos ajattelen natokoneita, ovat ne data yhteydessä merelle, maahan ja ilmassa samaan aikaan. Suomalaiset johtokeskukset toimivat runsaammin harjoituksen aikana, ja myös merellä olevilla aluksilla on yhteysmahdollisuudet. Tutkat tietävät kokoajan missä koneet lentävät- Suomen sotilaslennonjohdon on kaiken järjen mukaan ollut oltava myös reagoida koneiden sijaintiin!</em></strong></p><p><strong><em>Ehkäpä naton amiraali LEWIS halusi testata tilanteen- hauskuuttaa itseään, ja pilata Suomen ja Venäjän välejäkin hiukan. Onko muuten Herra Lewis konsultoinut naton sotilastiedottajaa miten mahdollinen uutinen olisi hyvä välittää Suomen medialle, ja sitä kautta kansalle- koska iltasanomien uutinen on reutersin toimittajan on uutinen myös kansainvälinen. En nyt oman blogini pituuden vuoksi ala sitä enää tähän liittämään, miten Venäjän Su- 27 hävittäjän Sveddu koneen&nbsp; &quot;ahdistelu&quot;oli kuvattu maailmalla?&nbsp; Negatiivinen kuvaus on kuitenkin välitetty poliittisin, ja sotilaallisin tarkoituksin. Onko natolla omat motiivit tähän? Kannustaa Suomea pelotteen kautta naton aktiivi jäseneksi? Onko kansaa tarkoitus viilata linssiin, ja edelleen maailman sotaisin valtio Amerikka pesee naton paitoja puhtaaksi- ettei meillä mitään omaa motiivia ole väärälle tiedottamiselle, jonka siunaa Suomen valtio.&nbsp; JA hävettää sanoa, että puolustusvoimatkin. Aijah nyt hävettää, että omat amiraalimme, montakos heitä onkaan- kumartaa nato matolle? Ai jätkät lipsahtiko siihen väärää tiedotusta, ei kerrota, että te niin lähellä Venäjän rajaa. :O, HUPS.</em></strong></p><p><strong>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/e1Ckv0btMZs?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/e1Ckv0btMZs?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></strong></p><p><em><strong>Nato sitten ei voinut välttää kiusausta, vaan vei RC-135 koneensa lähelle Venäjän rajaa. Venäläiset ovat suhtautuneet ihmeen tyynesti ko. tapaukseen, ja hivenen humoristisesti jopa liittäneet youtubeen videon, jossa heidän Su-27 hävittäjänsä saattaa &quot;eksyneet &quot;Hurrit, Ja &quot;Jenkit&quot; pois läheltä ilmastaan! </strong></em></p><p><em><strong>Venäjän puolustusministeriön mukaan kansainvälisellä ilmatilalla lentäneet koneet, joista toinen Venäjän tunnistuslennon mukaan, (jonka teki Su- 27 hävittäjä), ja toinen tunnistettu kone oli USA;n&nbsp; RC-135 (kuinka ollakaan :) Naton RC-135 tiedustelukone, ja toinen syyllinen oli Ruotsalainen Svedde- poikien Gulfstream (mitä on Gulfsteamin sisällä?, käsittääkseni&nbsp; myös tiedusteluun liittyvää eloektroniikkaa, joka on nato yhteesopivaa dataa) mallinen kone. Venäjän mukaan koneet olivat lähestyneet maan rajaa, Siis Venäjän rajaa, itämeren yllä. Raja ylittyy myös ilmassa, jossa on ilmatilaraja. </strong></em></p><p><em><strong>Jos koneet olisivat&nbsp; ylittäneet rajan&nbsp; toisen maan puolelle olisi se ollut ilmatilaloukkaus. Venäjä on myös julkaissut videon, jossa Su-27 hävittäjä on saattanut ko, koneet pois LÄHELTÄ Venäjän raja-aluetta. Itämerellä on tällähetkellä menossa Naton Baltop -2019 harjoitus, johon osallistuu 18 eri maasta sotilaita ja eritason toimintaa harjoituksen luonteeseen liittyen. Miksi harjoitus on itämerellä- siihen kaikki varmaan arvaavat vastaukset. Venäjä on periaatteessa Naton ainut viholliskuva itämerellä. </strong></em></p><p><em><strong>Seuraavassa videossa on iltasanominen mukaan seuraavanlainen tapahtuma. Su- 27- hävittäjä &quot;ahdistelee&quot; Ruotsalaiskonetta. Herättää ainakin&nbsp; minussa mielettömän paljon hilpeyttä &quot;ahdistelu&quot;kuvaus. Olemmeko polittisesti, ja sotilaallisesti valmiita jo mediassa valehtelemaan kansalle, ja ainakin jakamaan nato harjoituksen aikaan disinformaatiota sotilaallisista tilanteista?. </strong></em><em><strong>Kyseessä voisi olla normaalitilanne harjoituksen aikaan, ja vahinko loukkausyritys-tekelmä ellei paremmin tuntisi sotilaallista ajatusmaailmaa, ja harjoitusten testitarkoituksia. </strong></em><em><strong>Ilmatilaloukkauksia tapahtuu silloin tällöin, ja on normaalia sotilaallista toimintaa </strong></em><em><strong>Venäläisiltä lähteä välittömästi sekä tunnistamaan koneita, että ehkäisemään rajan ylitys, ja tai tapahtunut loukkaus, on normaalia. Normaalia toimintaa on myös saattaa koneet pois määrätyn matkan, se on myös merkki rajaa lähestyneille koneille, että Venäläiset ovat valveilla, valvovat rajaa, ja reagoivat jos sen lähellä tapahtuu epäilyttävää toimintaa. Ahdistelu, on liioteltu ja vääristelevä sana, toiminnasta joka on kyseisissä olosuhteissa normaalia toimintaa myös Suomen ja Ruotsin puolelta Venäjää kohtaan kyseisessä tilanteessa. </strong></em></p><p><em><strong>Median välittämällä mielikuvalla saattaa olla kohtalokkaita vaikutuksia kansaan. Erityisesti sen tietämättömiin osiin kuten lapsiin. Olisin myös huolissani siitä, miksi ahdistelusta on kyse toisinpäin, eikä siten että naton toiminta ei ollut oikein? Tottakai, nato pyrkii harjoituksellaan testaamaan Venäjän toimintakykyä, mutta koska sillä on Baltian alueella myös natomaita, joissa ko. koneet lentää, ei kyseessä ole ensimmäinen saattokeikka jonka Venäjän Su-27 hävittäjä tekee RC-135 koneelle. On huolestuttaavaa, että Suomen sekä polittinen että sotilaallinen johto, on ko, tapauksissa heikkotasoisen tiedottamisen linjalla. Emme voi maksaa hintaa siitä, että &quot;vieraille&quot; kumarellaan, ja suurinpiirtein &quot; APRILLIÄ; APRILLIÄ; SYÖ SILLIÄ JA JUO KURAVETTÄ. -Minna</strong></em></p><p><strong>https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006139044.html&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; (Su- 27-hävittäjä &quot;ahdistelee &quot; ) :)</strong></p><p><strong>(iltasanominen sivulta),</strong></p><p><em><strong>Maallikko kysyy, että eikö nykyiset politiikot oppineet MAAN ISÄLTÄ- KEKKOSELTA MITÄÄN?- Parhaimmat välit lähimpään- ja paskemmat kaukaisempaan. - Minna</strong></em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Baltic Operations (BALTOPS) 2019 sanoin ;  Partnerships. Presence. Professionals. Näin alkaa Vise Amiral Andrew Lewisin Commanded second fleet;  Aloituspuhe Jenkkien Top Gun tyyppisellä mainosvideolla, U.S. NAVY!  jonka se on tuonut  julki 5.6.2019. Naton hallinoima harjoitus, johti Su- 27 hävittäjän KOHTAAMISEEN Venäjän rajan läheisydessä. Amiraali, taatusti tietää, että sen on pysyttävä kansainvälisillä vesillä, ilmassa jne. Ainakin hän tässä videossa antaa näin ymmärtää. Naton amiraalin aiheuttamia sotilaallisia kriisejä Suomen, ja Venäjän välille en halua. "Andy" myös korostaa 47- vuotta kestänyttä toimintaa. Videossa halaillaan, ja sanotaan että kukaan ei selviä yksin. - Nato johdattelu on lahjakasta! Sankaruutta, ja hienoutta- patriotismia kuin hunajaa- todellisuuden voitte todeta Ernroothin sanoista! Seuraavassa videossa muistutus sodan hienoudesta!

https://www.youtube.com/watch?v=pPTFp8YIB1U

Naton koneissa on laadukkaat gprs kartat, ja varoitusäänet, monenlaiset toiminnot, jotta rajanylityksia ei sattuisi tahtomatta. Mutta lensikö kone "pimeänä" testissä, tarkoitan ikäänkuin elektronisesti pimeänä ? Ehkäpä Herra Lewis määräsi testaamaan gps - häirintää? Lentokoneissa on muitakin tapoja todentaa missä lentää kuten gps, ja myös jos ajattelen natokoneita, ovat ne data yhteydessä merelle, maahan ja ilmassa samaan aikaan. Suomalaiset johtokeskukset toimivat runsaammin harjoituksen aikana, ja myös merellä olevilla aluksilla on yhteysmahdollisuudet. Tutkat tietävät kokoajan missä koneet lentävät- Suomen sotilaslennonjohdon on kaiken järjen mukaan ollut oltava myös reagoida koneiden sijaintiin!

Ehkäpä naton amiraali LEWIS halusi testata tilanteen- hauskuuttaa itseään, ja pilata Suomen ja Venäjän välejäkin hiukan. Onko muuten Herra Lewis konsultoinut naton sotilastiedottajaa miten mahdollinen uutinen olisi hyvä välittää Suomen medialle, ja sitä kautta kansalle- koska iltasanomien uutinen on reutersin toimittajan on uutinen myös kansainvälinen. En nyt oman blogini pituuden vuoksi ala sitä enää tähän liittämään, miten Venäjän Su- 27 hävittäjän Sveddu koneen  "ahdistelu"oli kuvattu maailmalla?  Negatiivinen kuvaus on kuitenkin välitetty poliittisin, ja sotilaallisin tarkoituksin. Onko natolla omat motiivit tähän? Kannustaa Suomea pelotteen kautta naton aktiivi jäseneksi? Onko kansaa tarkoitus viilata linssiin, ja edelleen maailman sotaisin valtio Amerikka pesee naton paitoja puhtaaksi- ettei meillä mitään omaa motiivia ole väärälle tiedottamiselle, jonka siunaa Suomen valtio.  JA hävettää sanoa, että puolustusvoimatkin. Aijah nyt hävettää, että omat amiraalimme, montakos heitä onkaan- kumartaa nato matolle? Ai jätkät lipsahtiko siihen väärää tiedotusta, ei kerrota, että te niin lähellä Venäjän rajaa. :O, HUPS.

https://www.youtube.com/watch?v=e1Ckv0btMZs

Nato sitten ei voinut välttää kiusausta, vaan vei RC-135 koneensa lähelle Venäjän rajaa. Venäläiset ovat suhtautuneet ihmeen tyynesti ko. tapaukseen, ja hivenen humoristisesti jopa liittäneet youtubeen videon, jossa heidän Su-27 hävittäjänsä saattaa "eksyneet "Hurrit, Ja "Jenkit" pois läheltä ilmastaan!

Venäjän puolustusministeriön mukaan kansainvälisellä ilmatilalla lentäneet koneet, joista toinen Venäjän tunnistuslennon mukaan, (jonka teki Su- 27 hävittäjä), ja toinen tunnistettu kone oli USA;n  RC-135 (kuinka ollakaan :) Naton RC-135 tiedustelukone, ja toinen syyllinen oli Ruotsalainen Svedde- poikien Gulfstream (mitä on Gulfsteamin sisällä?, käsittääkseni  myös tiedusteluun liittyvää eloektroniikkaa, joka on nato yhteesopivaa dataa) mallinen kone. Venäjän mukaan koneet olivat lähestyneet maan rajaa, Siis Venäjän rajaa, itämeren yllä. Raja ylittyy myös ilmassa, jossa on ilmatilaraja.

Jos koneet olisivat  ylittäneet rajan  toisen maan puolelle olisi se ollut ilmatilaloukkaus. Venäjä on myös julkaissut videon, jossa Su-27 hävittäjä on saattanut ko, koneet pois LÄHELTÄ Venäjän raja-aluetta. Itämerellä on tällähetkellä menossa Naton Baltop -2019 harjoitus, johon osallistuu 18 eri maasta sotilaita ja eritason toimintaa harjoituksen luonteeseen liittyen. Miksi harjoitus on itämerellä- siihen kaikki varmaan arvaavat vastaukset. Venäjä on periaatteessa Naton ainut viholliskuva itämerellä.

Seuraavassa videossa on iltasanominen mukaan seuraavanlainen tapahtuma. Su- 27- hävittäjä "ahdistelee" Ruotsalaiskonetta. Herättää ainakin  minussa mielettömän paljon hilpeyttä "ahdistelu"kuvaus. Olemmeko polittisesti, ja sotilaallisesti valmiita jo mediassa valehtelemaan kansalle, ja ainakin jakamaan nato harjoituksen aikaan disinformaatiota sotilaallisista tilanteista?. Kyseessä voisi olla normaalitilanne harjoituksen aikaan, ja vahinko loukkausyritys-tekelmä ellei paremmin tuntisi sotilaallista ajatusmaailmaa, ja harjoitusten testitarkoituksia. Ilmatilaloukkauksia tapahtuu silloin tällöin, ja on normaalia sotilaallista toimintaa Venäläisiltä lähteä välittömästi sekä tunnistamaan koneita, että ehkäisemään rajan ylitys, ja tai tapahtunut loukkaus, on normaalia. Normaalia toimintaa on myös saattaa koneet pois määrätyn matkan, se on myös merkki rajaa lähestyneille koneille, että Venäläiset ovat valveilla, valvovat rajaa, ja reagoivat jos sen lähellä tapahtuu epäilyttävää toimintaa. Ahdistelu, on liioteltu ja vääristelevä sana, toiminnasta joka on kyseisissä olosuhteissa normaalia toimintaa myös Suomen ja Ruotsin puolelta Venäjää kohtaan kyseisessä tilanteessa.

Median välittämällä mielikuvalla saattaa olla kohtalokkaita vaikutuksia kansaan. Erityisesti sen tietämättömiin osiin kuten lapsiin. Olisin myös huolissani siitä, miksi ahdistelusta on kyse toisinpäin, eikä siten että naton toiminta ei ollut oikein? Tottakai, nato pyrkii harjoituksellaan testaamaan Venäjän toimintakykyä, mutta koska sillä on Baltian alueella myös natomaita, joissa ko. koneet lentää, ei kyseessä ole ensimmäinen saattokeikka jonka Venäjän Su-27 hävittäjä tekee RC-135 koneelle. On huolestuttaavaa, että Suomen sekä polittinen että sotilaallinen johto, on ko, tapauksissa heikkotasoisen tiedottamisen linjalla. Emme voi maksaa hintaa siitä, että "vieraille" kumarellaan, ja suurinpiirtein " APRILLIÄ; APRILLIÄ; SYÖ SILLIÄ JA JUO KURAVETTÄ. -Minna

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006139044.html     (Su- 27-hävittäjä "ahdistelee " ) :)

(iltasanominen sivulta),

Maallikko kysyy, että eikö nykyiset politiikot oppineet MAAN ISÄLTÄ- KEKKOSELTA MITÄÄN?- Parhaimmat välit lähimpään- ja paskemmat kaukaisempaan. - Minna

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
37 http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277242-baltops-ja-ilmatilaloukkaus-jenkit-ja-svedet-kayvat-venajalla#comments Ilmatilaloukkaus Nato Puolustuspolitiikka Sotaharjoitukset Tue, 11 Jun 2019 19:20:32 +0000 Katriina Minna Koskela http://minskukoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277242-baltops-ja-ilmatilaloukkaus-jenkit-ja-svedet-kayvat-venajalla
Myös Suomi tarvitsee turvakseen ydinasepelotteen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277141-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen <p>&quot;<em>Venäjä valtaa Suomen - realistinen kohuelokuva puhuttaa ranskalaisdiplomaatteja: &#39;Se, että Suomi ei ole Natossa, on ongelma&#39;</em>&rdquo; on tuore otsikko Iltalehdessä (<u><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20">IL 9.6.2019</a></u>).<br /><br />Odotan, milloin tuo ranskalaisen <em>Le chant du loup</em> -elokuva (suom. <em>Suden huuto</em>) nähtäisiin vaikka Ylen kanavilla ja olisi koko Suomen kansan opiksi, että Natoon myös Suomen olisi syytä kuulua.<br /><br />Se ydinaseturva siis Suomelta puuttuu Naton ulkopuolella.</p><p>Milloinkohan tuo asia, jota minäkin olen yrittänyt monessa blogikirjoituksessani toitottaa, menisi suomalaispäättäjien ja suomalaisten päähän.</p><p>Suomessa tulisi myös ymmärtää, että jos Venäjä kykenisi valtaamaan vaikkapa vain pienen saaripahasen - Ahvenanmaan siis -, olisi koko Suomen sotilaallisen turvan menettämistä yli 200 000 sotilaan reservistä huolimatta. Venäjä tietää Ukrainasta, kuinka Naton ulkopuolinen maa otetaan haltuun varsin vähäisin voimavaroin.<br /><br />Myös Suomi tarvitsee Naton ydinaseturvan kuten 27 muuta eurooppalaista maata on jo todennut tarvitsevansa turvakseen.</p><p><u><a href="https://m.youtube.com/watch?v=0-LTTNiGgUA">Le Chant du Loup - Bande-annonce Officielle HD</a></u></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Venäjä valtaa Suomen - realistinen kohuelokuva puhuttaa ranskalaisdiplomaatteja: 'Se, että Suomi ei ole Natossa, on ongelma'” on tuore otsikko Iltalehdessä (IL 9.6.2019).

Odotan, milloin tuo ranskalaisen Le chant du loup -elokuva (suom. Suden huuto) nähtäisiin vaikka Ylen kanavilla ja olisi koko Suomen kansan opiksi, että Natoon myös Suomen olisi syytä kuulua.

Se ydinaseturva siis Suomelta puuttuu Naton ulkopuolella.

Milloinkohan tuo asia, jota minäkin olen yrittänyt monessa blogikirjoituksessani toitottaa, menisi suomalaispäättäjien ja suomalaisten päähän.

Suomessa tulisi myös ymmärtää, että jos Venäjä kykenisi valtaamaan vaikkapa vain pienen saaripahasen - Ahvenanmaan siis -, olisi koko Suomen sotilaallisen turvan menettämistä yli 200 000 sotilaan reservistä huolimatta. Venäjä tietää Ukrainasta, kuinka Naton ulkopuolinen maa otetaan haltuun varsin vähäisin voimavaroin.

Myös Suomi tarvitsee Naton ydinaseturvan kuten 27 muuta eurooppalaista maata on jo todennut tarvitsevansa turvakseen.

Le Chant du Loup - Bande-annonce Officielle HD

 

]]>
54 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277141-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen#comments EU-puolustuspolitiikka Lissabonin sopimus Nato Turpo Venäjän uhka Sun, 09 Jun 2019 07:14:13 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277141-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen
Myös Suomi tarvitsee turvakseen ydinasepelotteen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277140-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen "Venäjä valtaa Suomen - realistinen kohuelokuva puhuttaa ranskalaisdiplomaatteja: 'Se, että Suomi ei ole Natossa, on ongelma'” on tuore otsikko Iltalehdessä (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20" title="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20">https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/01e5c619-20c6-48e3-a360-19e809421e20</a>). Odotan, milloin tuo tuo ranskalaisen Le chant du loup -elokuva (suom. Suden huuto) nähtäisiin vaikka Ylen kanavilla ja olisi koko Suomen kansan opiksi, että Natoon myös Suomen olisi syytä kuulua. Se ydinaseturva siis Suomelta puuttuu Naton ulkopuolella. Milloinkohan tuo asia, jota minäkin olen yrittänyt monessa blogikirjoituksessani toitottaa, menisi suomalaispäättäjien ja suomalaisten päähän. Suomessa tulisi myös ymmrtää, että jos Venäjä kykenisi valtaamaan vaikkapa vain pienen saaripahasen - Ahvenanmaan siis -, olisi koko Suomen sotilaallisen turvan menettämistä yli 200 000 sotilaan reservistä huolimatta. Venäjä tietää Ukrainasta, kuinka Naton ulkopuolinen maa otetaan haltuun batsin vähäisin voimavaroin. Myös Suomi tarvitsee Naton ydinaseturvan kuten 27 muuta eurooppalaista maata on jo todennut tarvitsevansa turvakseen. https://m.<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/0-LTTNiGgUA?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/0-LTTNiGgUA?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 0 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277140-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen#comments EU-puolustuspolitiikka Lissabonin sopimus Nato Turpo Venäjän uhka Sun, 09 Jun 2019 07:14:12 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277140-myos-suomi-tarvitsee-turvakseen-ydinasepelotteen Rinteen hallituksen Suomen ulkopoliittisen aseman määrittely on Venäjän mieleen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277008-rinteen-hallituksen-suomen-ulkopoliittisen-aseman-maarittely-on-venajan-mieleen <p>Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta 6. huhtikuuta 1948, 1 artikla:</p><p>&rdquo;<em>Siinä tapauksessa, että <u>Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat <strong>aseellisen hyökkäyksen</strong> kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta,</u> Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1948/19480017">Finlex 17/1948, 6.4.1948</a></u>).</p><p>Sopimus Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 27. heinäkuuta 1992, 4 artikla:</p><p>&rdquo;<em>Sopimuspuolet <u>pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä</u> toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta </em><em>tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.</em></p><p><em><u>Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän <strong>aseelliseen hyökkäykseen</strong> toista sopimuspuolta vastaan.</u></em></p><p><em>Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja <strong><u>pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle</u></strong><u>.</u></em>&rdquo; (<u><a href="https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920063#idp445802464">Finlex 63/1992, 27.7.1992</a></u>).</p><p>Venäjän arkistoista tuo vuoden 1992 sopimus löytyy mm. <u><a href="http://docs.cntd.ru/document/1901000">täältä</a></u>.</p><p>Rinteen hallituksen hallitusohjelma 3. kesäkuuta 2019:</p><p>&rdquo;<em>Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on estää joutuminen sotilaalliseen konfliktiin. Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa sotilaallisten uhkien ehkäisemiseksi ja jännitteiden vähentämiseksi.</em> <em><u>Suomi ei salli alueensa käyttämistä <strong>vihamielisiin tarkoituksiin </strong>muita valtioita vastaan.</u></em>&rdquo;&nbsp;(<u><a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/13883062/Neuvottelutulos+hallitusohjelmasta+3.6.2019.pdf/e60d2023-3596-daee-05db-d36c96e629fa/Neuvottelutulos+hallitusohjelmasta+3.6.2019.pdf.pdf?version=1.0&amp;download=true">Neuvottelutulos hallitusohjelmasta 3.6.2019</a></u>).</p><p>Oheinen Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmaan kirjattu Suomen ulkopoliittisen aseman määrittely on kuin kylmän sodan ajan kumpujen yöstä. Kumpujen yöstä, jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa ja jolle Suomi antoi myötämielellä vielä jatkon vuonna 1992 naapuruussopimuksessa. Neljän vuoden tauon jälkeen tuo kumpujen öiden kumina on jälleen elvytetty uuteen kukoistukseen Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan.</p><p>Mistä oikein on kysymys? Miksi oikein &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termi on otettu käyttöön Suomen alueen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa määrittelyssä?</p><p>Miksi Suomi on neljän vuoden länsisuuntauksen jälkeen reivaamassa linjaansa taas kohti Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisia päämääriä? Niitä päämääriä, joita Venäjällä on ollut Suomea kohtaan jo vuosisatojen ajan.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>&rdquo;<em>Suomi ei salli alueensa käyttämistä<strong> vihamielisiin tarkoituksiin</strong> muita valtioita vastaan.</em>&rdquo;, on siis kirjattu Rinteen hallitusohjelmaan.</p><p>Vielä muutaman päivän ulkoministerinä istuva Timo Soini (sin.) kysyi aiheellisesti:</p><p>&rdquo;<em>Kenelle tämä lause on kirjoitettu?</em><em>&rdquo;</em> (<u><a href="http://timosoini.fi/2019/06/ummehtunutta-ulkopolitiikkaa-tiedossa/">Timo Soini -ploki 2.6.2019, &rdquo;<em>Ummehtunutta ulkopolitiikkaa tiedossa</em>&rdquo;</a></u>).</p><p>Tuo hallitusohjelman &rdquo;<em>vihamielisiin tarkoituksiin</em>&rdquo; -kirjaus on lähtöisin Erkki Tuomioajasta (sd.).</p><p>Yksikään muu maa Euroopassa ei tuollaisia kirjoittele hallitusohjelmiinsa eikä muuallekaan maan ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Suomi on tässä asiassa oman tiensä yksinkulkija.</p><p>Sanapari &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; perustuu siis jo YYA-sopimuksen kirjaukseen &rdquo;<em>aseellinen hyökkäys</em>&rdquo;. Venäjä on määrittelyt molemmat termit ja vetää niiden välille yhtäläisyysmerkin.</p><p>&rdquo;<em>Vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -sanapari on venäjän kielellä враждебные цели. Venäjä käyttää tuota sanaparia silloin, kun venäläisjoukkoja tai Venäjän liittolaisia vastaan on kohdistunut aseellisia toimia. Sanapari on tullut meille viimeksi tutuksi Syyrian sodasta, kun Israel on suorittanut sotatoimia Syyrian alueella. Venäjä ja Syyria ovat nimenneet nämä Israelin puolustustoimet vihamielisessä tarkoituksessa tehdyiksi.</p><p>Suomessa on syytä kavahtaa, kun ja jos venäläiset käyttävät vihamielinen-sanaa (враждебный). Vanhana esimerkkinä ulkoministeri V. M. Molotovin Suomea koskeva puhe 29.11.1939 (<u><a href="https://histdoc.net/history/ru/NKID1939-11-29c.htm">Известия № 276 (7046) от 30 ноября 1939 г</a></u>).</p><p>Suomelle sanapari on siis erityisen tuttu ajalta ennen talvisotaa, jolloin Neuvostoliitto syytti Suomea vihamielisistä tarkoituksista ja vihamielisistä toimista.</p><p>Tuomioja on pihalla historiasta kuin lumiukko, kun ottanut &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -sanaparin aktiiviseen käyttöön kuvaamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Ja Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa!</p><p>Tuolla hallitusohjelmakirjauksella Tuomioja on saanut viimein sen, mitä hän on ollut neljä Suomen länsimyönteistä vuotta paitsi. Venäjä-mielinen entinen ulkoministeri Tuomioja haluaa näyttää vielä kaapin paikkaa länsimieliselle ulkoministeri Soinille.</p><p>Kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteista. Tuolla vähäiseltä vaikuttavalta hallitusohjelmakirjauksella on tosiasiallisesti todella suuri merkitys. Kysymys ei ole vain kahdesta sanasta.</p><p>Kirjaus on aikanaan keksitty ja nyt tehty SDP:n ja Vasemmistoliiton voimin, johon Keskustan ulko- ja turvallisuuspolitiikan vanhoilliset ovat mielellään eduskunnassa yhtyneet. Suomen yli 70-vuotiaiden ulkopoliittisten vanhusten ajama YYA-henki on noussut kuolleista neljän vuoden jälkeen. Tarkoitan yli 70-vuotiailla presidentti Sauli Niinistöä ja kansanedustaja Erkki Tuomiojaa. Keskustan Seppo Kääriäinen on sen sijaan jo älynnyt jäädä eläkkeelle.</p><p>Niinistön kanta näyttää muuttuvan hallitusten tahdissa. Se siitä hänen Suomen ulkopolitiikan vetämisestä.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Kerrataanpa hieman, mihin olemme nyt Sipilän hallituksen jälkeen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa palaamassa. Näistä ulkopoliittisista linjariidoista kirjoitti ansiokkaasti useassa eri kirjoituksessa Iltalehden edesmennyt toimittaja Olli Ainola. Hänen juttunsa parin vuoden ajalta ovat jälleen konkretisoituneet hallitusvaihdoksen myötä.</p><p>Pohjimmiltaan kyse näissä Suomen ulkopoliittisissa linjariidoissa on Baltian maista. Baltian maat ovat joskus kuuluneet Neuvostoliittoon, mutta ovat nykyisin EU:n jäsenmaita kuten Suomikin. Suomelle tuottaisi suuria vaikeuksia tilanne, jossa Baltian maat joutuisivat Venäjän sotatoimien kohteeksi ja Baltian maita puolustaakseen EU-maat joutuisivat kohdistamaan &rdquo;<em>vihamielisiä tarkoituksia</em>&rdquo; Venäjää vastaan. Suomelle tuottaa ongelmia jo se tulkinta, onko EU:hun kuuluva Nato-maa ensisijaisesti Pohjois-Atlantin liittoon kuuluva vai Euroopan unioniin kuuluva maa.</p><p>On selvää, että Suomen kautta Baltian maihin virtaavalla millä tahansa avulla, olipa kysymys vaikkapa oliiviöljystä, olisi Venäjän mielestä &rdquo;<em>vihamielinen tarkoitus</em>&rdquo; sitä kohtaan. Kyse Venäjälle on siitä, millä puolella mikin maa seisoo.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Menemättä tarkemmin Suomen ja Neuvostoliiton välisiin YYA-sopimusneuvotteluihin, saamme kiittää Ruotsia ja etenkin ruotsalaisdiplomaatti Rolf Sohlmania siitä, ettei Stalinin Neuvostoliitto sanellut Suomelle muuta kuin mitä YYA-sopimukseen saneli.</p><p>Ruotsi teki Neuvostoliitolle selväksi, että mikäli Suomen asemaa ei määritellä Ruotsin turvallisuuspoliittiset vaateet huomioiden, Ruotsi liittyy perusteilla olevaan Pohjois-Atlantin puolustusliittoon.</p><p>Käsittelin Ruotsin vaikutuksen Suomen YYA-sopimukseen aikanaan melko tarkasti kolme vuotta sitten blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Liittoutumisessa Natoon ja Yhdysvaltoihin Suomi ei saa jäädä Ruotsin taakse</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213082-liittoutumisessa-natoon-ja-yhdysvaltoihin-suomi-ei-saa-jaada-ruotsin-taakse">US-blogi 5.3.2016</a></u>). En lähde nyt toistamaan tuota kirjoitusta.</p><p>Kun Suomi neuvotteli Neuvostoliiton hajotessa sopimusta Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 1990-luvun alussa, tilanne oli toinen kuin heti sotien jälkeen YYA-sopimusta neuvoteltaessa. Itänaapurillamme ei enää ollut mahdollisuutta sanella yksin ystävyyssopimuksen sisältöä. Itse asiassa koko sopimus olisi voitu jättää myös solmimatta. Pakkoa sen solmimiseen Suomella ei enää ollut.</p><p>Hajoavan Neuvostoliiton tilanne oli niin heikko, YYA-sopimuksesta irtautuminen olisi voitu hoitaa vastaavasti kuin mitä Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista irtautuminen hoidettiin. Neuvostoliitto toki laati myös muiden Euroopan maiden kanssa vastaavanlaisia ystävyyssopimuksia, jotka eivät kuitenkaan astuneet voimaan Neuvostoliiton hajottua. Nuo 1990-luvun alun eri maiden sopimukset Venäjän kanssa ovat menettäneet merkitystä eikä niitä kaikkia enää edes löydy eri maiden sopimusluetteloista.</p><p>Pohjaa Suomen ja hajoamassa olevan Neuvostoliiton - siis Venäjän - välisille sopimussuhteille luotiin kesäkuussa 1991 presidentti Mauno Koiviston ja Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsinin tapaamisessa. Tuolloin kaavailussa oli vain Suomen ja Venäjän sopimussuhteiden luominen, eikä Suomen ulkopoliittinen johto vielä tuolloin tehnyt aloitetta YYA-sopimuksen korvaamisesta. Sopimus oli Suomelle edelleen pyhä.</p><p>Koivisto ja Suomi olivat sangen varovaisia. Kylmän sodan kylmät muistikuvat olivat vielä kirkkaina mielissä eikä uutta tilanteen vaatimaa ajattelua uskallettu ottaa käyttöön.</p><p>Kannat Suomessa muuttuivat Moskovan elokuun 1991 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen. Kuukauden kuluessa vallankaappauksesta Suomi teki aloitteen myös YYA-sopimuksen korvaamisesta, koska se katsottiin olevan myös esteen Suomen EY-jäsenyydelle.</p><p>Kun uutta Venäjää ei vielä ollut olemassa eikä vanhaa Neuvostoliittoa ollut vielä kuopattu, syntyivät kaksiraiteiset sopimusneuvottelut, joissa Suomen ja Venäjän välille kaavailtu sopimus oli alisteinen Suomen ja Neuvostoliiton väliselle sopimukselle.</p><p>Sopimukset laadittiin pitkälti samansisältöisiksi, joskin Suomen ja Venäjän sopimukseen sisällytettiin myös yksityiskohtaisempia yhteistyötä käsitteleviä kirjauksia. Koivistolla oli siis pitkään käsitys, että YYA-sopimus olisi korvattavissa Neuvostoliiton kanssa tehtävällä sopimuksella ja Neuvostoliitto pysyisi siis vielä voimissaan.</p><p>Suomen ja Neuvostoliiton välien sopimus parafoitiin 9.12.1991, joka sittemmin pian raukesi Neuvostoliiton hajoamiseen. Rauennut sopimus oli nimeltään Suomen ja SNTL:n välisen naapuruus- ja yhteistyösopimus (HNY-sopimus).</p><p>Neuvostoliiton elämä tuli täyteen päivämäärällä 25.12.1991, minkä seurauksena Suomen ja Neuvostoliiton jo parafoima sopimus ja Suomen ja Venäjän välillä aiemmin neuvoteltu sopimus yhdistettiin sopimukseksi suhteiden perusteista.</p><p>Neuvotteluja 1990-luvun alussa käytiin vielä melko vahvassa kylmän sodan ajan hengessä, jossa jokaista sanaa ja kirjausta käytiin tarkasti läpi. Neuvostoliiton pääneuvottelija oli Suomen syöjänä tunnettu Juri Derjabin. Derjabin säilytti neuvotteluissa vanhan kylmän sodan aikaisen linjansa, koska sillä yleensä saatiin Suomesta halutut tulokset itärajan yli Moskovaan.</p><p>Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa Venäjä ehdotti Suomelle sopimukseen ns. hyökkäyksen avustamiskieltoa, joka oli muotoiltu luonnokseen koskemaan &quot;<em>minkäänlaista sotilaallista tai muuta tukea</em>&quot;. Suomi puolestaan ehdotti tuon kohdan kirjoitettavaksi muotoon: &rdquo;<em>[toinen sopimuspuoli] pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.</em>&rdquo; Suomi oli valmis ottamaan &rdquo;<em>velvoite</em>&rdquo;-sanan mukaan.</p><p>Neuvostoliiton vaatimus tämän jälkeen Suomelle oli, ettei hyökkääjille saa antaa minkäänlaista apua. Suomi piti vaatimusta tulkinnanvaraisena.&nbsp;Venäjä ehdotti vaihtoehtona avun kieltoa <em>hyökkäykselle</em> eikä <em>hyökkääjälle</em>, minkä Suomi torjui.</p><p>Lopputuloksena kirjaus siis oli:</p><p>&rdquo;<em>Sopimuspuolet <strong><u>pidättyvät</u></strong> voimakeinoilla <strong><u>uhkaamisesta</u></strong> tai niiden <strong><u>käytöstä</u></strong> toisen osapuolen <strong><u>alueellista koskemattomuutta vastaan</u></strong>&hellip;</em>&rdquo;</p><p>ja:</p><p>&rdquo;<em>Sopimuspuolet <strong><u>eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen</u></strong> toista sopimuspuolta vastaan.</em>&rdquo;</p><p>sekä:</p><p><em>&rdquo;&hellip;<strong><u>pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle</u></strong><strong><u>.</u></strong></em>&rdquo;</p><p>Neuvottelun käänteistä on hyvä kuvaelma ulkoasiainministeriön laatimassa asiakirjassa otsikolla &rdquo;<em>Suomen ja Venäjän perussopimus, Turvallisuuspoliittisten määräysten tausta</em>&rdquo; päivämäärällä 3.2.1992 ja tuon asiakirjan &rdquo;<em>Kahdenväliset turvallisuustakeet</em>&rdquo; -luvussa. Asiakirjan etusivu on esitetty kuvassa 1. Asiakirja ei ole enää salainen 25 vuoden jälkeen ja on saatavissa ulkoministeriöstä.</p><p>Suomi olisi saanut sopimukseen vielä miedommatkin kirjaukset, jos olisi vain osannut ja uskaltanut vaatia. Ei osannut eikä uskaltanut. Suomen neuvotteluvastapuoli oli todella heikoissa kantimissa. Suomi olisi saanut pois myös &rdquo;<em>eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen</em>&rdquo;- ja &rdquo;<em>pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle</em>&rdquo; -kirjaukset. Viite tämän jälkeen olisivat olleet vain ETYK-asiakirjat.</p><p>Venäjä varmasti nyt kiittää, että tuon ystävyyssopimuksen kirjaus on se, mikä se on.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>&rdquo;<em>Suomi pitää huolta, että <u>sen maaperää ei käytetä sotilaalliseen tarkoitukseen. Suomi ei salli kenenkään käyttää <strong>aluettaan</strong> <strong>sotilaallisiin hyökkäyksiin</strong> tai <strong>vihamielisiin tarkoituksiin</strong></u>. Näin esimerkiksi, jos Venäjä haluaisi käyttää meitä Ruotsia tai Baltiaa vastaan.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016062021764850">IL 20.6.2016</a></u>).</p><p>Noin linjasi Erkki Tuomioja presidentti Niinistön Kultaranta-keskusteluissa kesällä 2016. Iltalehden jutun otsikko on kuvaava: &rdquo;<em>Erkki Tuomioja linjasi: &rsquo;Suomi ei salli kenenkään käyttää aluettaan sotilaallisiin hyökkäyksiin&rsquo;</em>&quot;.</p><p>Tuomiojan linja on siis se, mitä Suomen ja Venäjän väliseen vuoden 1991 ystävyyssopimukseen on kirjattu, ja jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa. Tuomiojan linja on tosiasiallisesti se, mikä on ollut Neuvostoliiton tai Venäjän päämääränä vielä kauempaa vuosisatojen takaa.</p><p>Miksi tuollaista asiaa pitää Suomen esittää ja kirjata, mitä yksikään muu maa Euroopassa ei esitä eikä kirjaa? Ulkoministeri Soini kysyy aivan oikein: kenelle nuo kannanotot ovat oikein tarkoitettuja?</p><p>Tuomioja on tehnyt paljon määrätietoista työtä saadakseen haluamansa kirjaukset Suomen viralliseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.</p><p>Venäjä kiittää nyt Tuomiojaa. Kirjaus on kirjattu Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan, jossa muka-Nato-jäsenyyttä-kannattavana istuu myös RKP.</p><p>Jos Tuomioja olisi Venäjän kansalainen, Venäjän hyväksi tehdystä työstä Putin varmasti palkitsisi Tuomiojan Venäjän federaation sankarin arvonimellä (Герой Российской Федерации). Arvonimi on korkein, mitä Venäjällä voi saada. Tuomioja on toimillaan ajanut todella ansiokkaasti Venäjän etuja.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Tuomioja teki ahkerasti työtä eliminoidakseen Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja samalla itse asiassa myös puolustuspoliittisen selonteon länsimyönteisiä kirjauksia.</p><p>Hallitusohjelmakirjauksen myötä Tuomioja on nyt voittanut kamppailut. Kamppailuvoitosta kertoo hyvin myös presidentti Niinistön muuttuneet kannat viime syksynä. Niinistöstä tuli julkinen tuomiojalainen maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuun 5. päivänä 2018.</p><p>Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selontekoluonnos meni eduskunnan käsittelyyn kesällä 2016 päivämäärällä 17.6.2016. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui päivämäärällä 22.11.2016 (<u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/UaVM_9+2016.pdf">Valiokunnan mietintö UaVM 9/2016 vp</a></u>).</p><p>Tuota Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi käydä tutkailemassa <u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/VNS_6+2016.aspx">täältä</a></u>.</p><p>Ulkoasianvaliokunnan mietinnön sivulle 8 on kirjattu Tuomiojan lähtökohdista teksti: &rdquo;<em><u>Suomi ei <strong>salli</strong> <strong>alueensa käyttämistä</strong> <strong>vihamielisiin tarkoituksiin</strong> muita valtioita vastaan.</u></em>&rdquo;</p><p>Sipilän hallituksen selontekoluonnoksessa ei tuota kirjausta ollut missään. Luonnoksen oli hyväksynyt myös presidentti Niinistö ennen eduskuntaan lähettämistä. Tuomioja onnistui siis ujuttamaan kirjauksen ulkoasianvaliokunnan mietintöön.</p><p>Loppumuotoinen Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko löytyy <u><a href="https://vnk.fi/documents/10616/1986338/VNKJ072016_fi.pdf/9a3a074a-d97f-43c4-a1d8-e3ddbbd8d1da/VNKJ072016_fi.pdf.pdf?version=1.0">täältä</a></u>. Jokaisen on syytä kuitenkin huomioida, mikä merkitys on itse hyväksytyllä selontekotekstillä ja mikä merkitys on hyväksytyllä muistiotekstillä.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Seuraavana oli vuorossa puolustuspoliittinen selosteko, jonka Sipilän hallitus antoi eduskunnalle päivämäärällä 16.2.2017.</p><p>Selontekoluonnoksen UaVM 9/2016 vp -mietintöön kirjattu &rdquo;<em>Suomen alueen käytön kieltämisestä vihamielisessä tarkoituksessa muita valtioita vastaan</em>&rdquo;&nbsp;-kirjaus oli neutralisoitu puolustusselonteon sivulle 14 viedyllä &quot;<em>ei rajoita Suomen mahdollisuuksia antaa ja ottaa vastaan kansainvälistä apua tai tiivistää puolustusyhteistyötä</em>&quot; -kirjauksella (<u><a href="https://www.defmin.fi/files/3683/J05_2017_VN_puolustusselonteko_Su_PLM.pdf">Valtioneuvoston puolustusselonteko 5/2017</a></u>).</p><p>Hallituksessa ei siis katsottu Tuomiojan sooloilua ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä hyvällä, mikä huomioitiin eduskunnalle annetutussa puolustusselonteossa.</p><p>Valtioneuvoston puolustuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi voi käydä tutkailemassa <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/VNS_3+2017.aspx"><u>täältä</u></a>, josta on luettavissa myös puolustusvaliokunnan mietintö (<u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/PuVM_4+2017.pdf">PuVM 4/2017 vp</a></u>) sekä ulkoasiainvaliokunnan mietintö (<u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Documents/UaVL_6+2017.pdf">UaVL 6/2017 vp</a></u>) selonteosta.</p><p>Noista erimielisyyksistä hallituksen ja tuomiojalaisten kesken kirjoitti ensi kerran keväällä 2017 Iltalehden toimittaja Olli Ainola (<u><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201705062200123108">IL 6.5.2017</a></u>). Ainolan kirjoitus ärsytti pahoin sekä presidentti Niinistön (<u><a href="https://www.presidentti.fi/uutinen/presidentin-kynasta-ongelmatonta-yhteistyota/">Tasavallan presidentti 6.5.2017</a></u>) että kansanedustaja Erkki Tuomiojan (<a href="https://tuomioja.org/blogi/2017/05/kenen-asialla-paivan-ainola/"><u>Tuomioja.org-blogi 6.5.2017</u></a>).</p><p>Niinistön ja Tuomiojan kärjekäs ja nopea reagointi kirjoituksen julkaisupäivänä osoitti jo sinänsä Ainolan osuneen täysin oikeaan: Suomessa oli kaksi ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, jotka olivat Tuomiojan linja ja hallituksen linja.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Palataan vielä Tuomiojan toimintaan ulkoasianvaliokunnassa, kun valiokunta oli käsittelemässä Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa syksyllä 2016.</p><p>Tarkastellaan ulkoasiainvaliokunnan <u><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KokousPoytakirja/Documents/UaVP_93+2016.pdf">UaVP 93/2016 vp</a></u> -pöytäkirjaa päivämäärällä 22.11.2016, jolloin myös selonteon mietintö valmistui. Pöytäkirjaan on kirjattu valiokuntajäsenten viimeiset muutosesitykset mietintöön. Muutosesityksiä hyväksytysti teki ylivoimaisesti eniten Tuomioja (Kpl 9, 16, 22, 26, 28, 30, 31, 34, 35, 35b, 40, 43, 59, 60, 67, 70, 73, 74, 75 ja 79).</p><p>Tuomioja mm. vaati lisättäväksi seuraavan tekstin: &rdquo;<em>Vaikka Itämeren alueella on esiintynyt Venäjän ja Naton kasvavaa voimannäyttöä, ei alueella ole sellaisia vain täällä esiintyviä ristiriitoja, jotka voisivat johtaa voimankäyttöön.</em>&rdquo; (Kpl 30).</p><p>Tuomioja siis vähätteli sotilaallisen voimankäytön mahdollisuutta Itämerellä. Tuomiojan kanta oli sama, mitä Venäjä oli viestittänyt Itämeren sotilaallisesta tilanteesta. Nato-maiden kanta oli eri. Erityisesti Yhdysvaltojen kanta oli eri, jonka sota-alukset olivat joutuneet jatkuvasti venäläishävittäjien häirinnän kohteeksi.</p><p>Kpl 74:n muutosesitys on puolestaan kirjattu oheisesti:</p><p>&rdquo;<em>Kpl 74, muokattiin yksimielisesti ed. Tuomiojan ehdotuksesta kappaleen 3. virke muotoon <u>&rsquo;osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen</u>&rsquo; sekä vaihtaa ed. Heinäluoman ehdotuksesta sana &rsquo;turvatakuita&rsquo; sanaksi &rsquo;<u>avunantovelvoitetta</u>&rsquo; ja poistaa ed. Anttilan ehdotuksesta 4. virkkeen sana &rsquo;kuitenkin&rsquo;.</em>&rdquo;</p><p>Lopullisessa ulkoasiavaliokunnan muistiossa Kpl 74:ää koskea luku on kirjattu:</p><p>&rdquo;<em>Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että merkittävyydestään huolimatta Nato-kumppanuusyhteistyön&nbsp;</em><em>kansallisen puolustuksen näkökulmasta tuoma lisäarvo Suomelle on vain täydentävää. Sen, kuten muunkin kansainvälisen yhteistyön avulla vahvistetaan kansallista puolustuskykyä. On selvää, että kumppanuusyhteistyö ei sisällä Washingtonin sopimuksen 5. artiklan mukaista <u>avunantovelvoitetta</u>, velvoitteita <u>osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen</u> tai Suomen alueen antamista liittokunnan käyttöön. Selonteossa todetaan, että kumppanuusyhteistyön kauttasaavutettu yhteensopivuus varmistaa osaltaan sitä, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön estettä. Naton kanssa tehtävä kumppanuusyhteistyö parantaa Suomen valmiuksia myös EU:ssa ja Pohjoismaiden kanssa tehtävässä puolustusyhteistyössä, koska Naton standardit, toimintamallit ja suorituskykyvaatimukset muodostavat yleisen perustan eurooppalaiselle puolustusyhteistyölle</em>.&rdquo;</p><p>On selvää, mihin ulkoasianvaliokunnan jäsenet Tuomioja ja Heinäluoma hyväksytyillä muutosesityksillä pyrkivät. Naton turvatakuu-sanaa ei saanut mainita ja Suomen osallistuminen samoihin operaatioihin Nato-maiden kanssa on muistion pohjalta kielletty.</p><p>Turvatakuu-sana vaihtaminen avunantovelvoite-sanaan oli asian kääntämistä päälaelleen. Suomella ei ole Naton turvatakuita eikä puolestaan Suomella ole avunantovelvoitetta Natolle.</p><p>Myös yhteispuolustus Nato-maiden kanssa olisi Suomelta kielletty, jos ulkoasianvaliokunnan muistion kanssa elettäisiin.</p><p>Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa siitä työstä, mitä Tuomioja jatkuvasti tekee Suomessa Venäjän etuja ajaakseen. Tuomiojan toiminta Venäjän etujen mukaisesti ei ole satunnaista, vaan systemaattista pienistä asioista lähtien.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Presidentti Niinistö muutti linjaansa tuomiojalaiseksi viime syksynä. Niinistö lienee jo silloin tehnyt johtopäätöksen, että tuleva hallitus on demarijohtoinen ja puolustuksen länsimyönteisyyden nelivuotiskausi on ohi.</p><p>&rdquo;<em>Eduskunnan kannan mukaisesti pidämme huolen omasta alueestamme, emmekä anna muiden käyttää sitä <strong><u>vihamielisiin tarkoituksiin</u></strong> kolmansia osapuolia kohtaan.</em>&rdquo; (<a href="https://www.presidentti.fi/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-puhe-227-maanpuolustuskurssin-avajaisissa-5-11-2018/"><u>Tasavallan presidentti 5.11.2018</u></a>).</p><p>Demarien haluama &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termi oli siis Niinistön puheessa, jonka hän piti maanpuolustuskurssin avajaisissa 5.11.2018.</p><p>Toisaalta on syytä tosin myös huomata, että Niinistö käytti termiä &rdquo;<em>kolmansia osapuolia kohtaan</em>&rdquo;. Jos Nato-maat ja Nato ovat yksi osapuoli ja Venäjä on toinen osapuoli, kuka on kolmas? Vai tarkoittiko Niinistö, että Nato on yksi osapuoli, Suomi toinen osapuoli ja Venäjä kolmas? Suomi olisi siis eri osapuoli kuin EU- ja Nato-maat, joita EU:ssakin on 22 kappaletta. Nato-maita Euroopassa onkin sitten jo 27 kappaletta.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Kyse koko tässä Suomen omintakeisessa ja hieman lapsellisessa &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -revohkassa on toisaalta yhden miehen päähänpinttymästä, toisaalta Suomen suhteista Baltiaan. Kyse on Suomen osallistumisesta EU-maana etenkin EU-maa Viron puolustamiseen sotilaallisin keinoin.</p><p>Suomelle ovat vaikeita maat, jotka ovat EU:n jäsenmaita Suomen tapaan, mutta jotka ovat lisäksi Nato-maita. Ikään kuin näiden maiden Nato-jäsenyys sallisi Suomen toiminnan näitä maita kohtaan eri tavoin kuin EU-maita kohtaan. Suomelle Nato-maat ovat ikään kuin merkittyjä Daavidin tähdellä.</p><p>Venäjällä ja Neuvostoliitolla on ollut aina pyrkimys varmistaa, ettei sitä vastaan hyökätä eikä sitä vastaan käytetä sotilaallista voimaa Suomen kautta. Tuota pyrkimystä ei keksitty YYA-sopimuksessa, vaan se on vuosisatainen.</p><p>Suomikin tietää, etteivät Nato-maat hyökkää Suomen kautta Venäjälle, mutta kyse on nimenomaan Baltiasta, jossa Venäjän mahdollisessa hyökkäyksessä käytäisiin sotaa Venäjää vastaan sellaisilla Nato-maiden aseilla, joita mahdollisesti olisi kuljetettu myös Suomen kautta.</p><p>Tuon Venäjä haluaa estää ja hyvin onkin onnistunut. Suomi Tuomiojan keksimillä &rdquo;<em>vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termeillä osoittaa nyt Venäjän alamaisuutta vastaavasti kuin osoitti kylmän sodan aikaan &rdquo;<em>rauhanomainen rinnakkaiselo</em>&rdquo;- tai <em>rauhanomainen rinnakkaisolo</em>&rdquo; -termeillä. On aina muistettava, missä käytettävät termit on keksitty ja minkä kuvan ne antavat ulkopuolisille. En käyttäisi alkuunkaan termejä, joiden syntyjäljet johtavat Venäjälle.</p><p>Rinteen hallituksen hallitusohjelman myötä viesti Suomi Venäjän alamaisena on mennyt jälleen kerran selkeänä maailmalle. Kahdella sanalla väärässä paikassa on todella suuri merkitys. &rdquo;<em>Vihamieliset tarkoitukset</em>&rdquo; -termiä on nyt alettu työntää ihan joka paikaan vastaavasti &rdquo;<em>rauhanomainen rinnakkaiselo</em>&rdquo; -termiä suomettuneisuuden kultakaudella.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Lopuksi vielä palaan Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltolan näkemyksiin hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittista linjauksista. Liikkumatilan korostus on Aaltolan mielestä hyvin tärkeä ja tilanteen niin vaatiessa Nato-jäsenyys on Aaltolan mukaan Suomelle mahdollisuus. Hallitusohjelmakirjaus heijastaa Aaltolan mielestä sitä, miten suomalainen yleinen ajattelutapa on viime vuosina kehittynyt (<u><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006128735.html">IS 2.6.2019</a></u>).</p><p>En voi yhtyä Aaltolan näkemyksiin ollenkaan enkä alkukaan. Aaltolan näkemykset ovat omintakeisia eivätkä kestä syvempää analyyttista tarkastelua.</p><p>Vakaata ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on se, että kunkin maan toiminta on muille osapuolille ennalta tiedossa. Jos Itämeren alueelle syntyisi sotilaallinen kriisi, niin Venäjä kuin myöskään Nato eivät tietäisi Suomen nykyistä toimintaa kriisissä. Suomen mahdollisia toimia leimaisi epävarmuus eikä niin suurta ennalta ehkäisevää vaikutusta olisi, kuin jos Suomen toimet tiedettäisiin ennalta.</p><p>Epävarmuus Suomen toimista tarkoittaa myös sitä, että Venäjä tulkitsee mahdolliseksi vaikuttaa Suomen kantoihin painostamalla. Ja Venäjähän todella osaa painostaa Suomea menestyksekkäästi, siitä meillä on liikaakin näyttöä. Historiassa Suomi on ollut hyvin altis venäläiselle painostukselle eikä mikään ole muuttunut. Paljon ei tarvita, kun täällä ollaan taas hyvin nöyrää Venäjän intresseille.</p><p>Suomen liikkumatila voi merkitä myös avun saannin estymistä EU- ja Nato-mailta. Venäjällä on kyvykkyys uhkailla EU- ja Nato-maita vaikkapa ydinaseilla: &rdquo;<em>Jos autatte sotilaallisesti Suomea, olemme valmiit kohdistamaan teitä vastaan vaikkapa ydinaseiskuja.</em>&rdquo;</p><p>Nato-maat ovat ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta 6. huhtikuuta 1948, 1 artikla:

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.” (Finlex 17/1948, 6.4.1948).

Sopimus Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 27. heinäkuuta 1992, 4 artikla:

Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.” (Finlex 63/1992, 27.7.1992).

Venäjän arkistoista tuo vuoden 1992 sopimus löytyy mm. täältä.

Rinteen hallituksen hallitusohjelma 3. kesäkuuta 2019:

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on estää joutuminen sotilaalliseen konfliktiin. Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa sotilaallisten uhkien ehkäisemiseksi ja jännitteiden vähentämiseksi. Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.” (Neuvottelutulos hallitusohjelmasta 3.6.2019).

Oheinen Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmaan kirjattu Suomen ulkopoliittisen aseman määrittely on kuin kylmän sodan ajan kumpujen yöstä. Kumpujen yöstä, jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa ja jolle Suomi antoi myötämielellä vielä jatkon vuonna 1992 naapuruussopimuksessa. Neljän vuoden tauon jälkeen tuo kumpujen öiden kumina on jälleen elvytetty uuteen kukoistukseen Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan.

Mistä oikein on kysymys? Miksi oikein ”vihamieliset tarkoitukset” -termi on otettu käyttöön Suomen alueen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa määrittelyssä?

Miksi Suomi on neljän vuoden länsisuuntauksen jälkeen reivaamassa linjaansa taas kohti Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisia päämääriä? Niitä päämääriä, joita Venäjällä on ollut Suomea kohtaan jo vuosisatojen ajan.

                                                                                           ****

Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.”, on siis kirjattu Rinteen hallitusohjelmaan.

Vielä muutaman päivän ulkoministerinä istuva Timo Soini (sin.) kysyi aiheellisesti:

Kenelle tämä lause on kirjoitettu? (Timo Soini -ploki 2.6.2019, ”Ummehtunutta ulkopolitiikkaa tiedossa).

Tuo hallitusohjelman ”vihamielisiin tarkoituksiin” -kirjaus on lähtöisin Erkki Tuomioajasta (sd.).

Yksikään muu maa Euroopassa ei tuollaisia kirjoittele hallitusohjelmiinsa eikä muuallekaan maan ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Suomi on tässä asiassa oman tiensä yksinkulkija.

Sanapari ”vihamieliset tarkoitukset” perustuu siis jo YYA-sopimuksen kirjaukseen ”aseellinen hyökkäys”. Venäjä on määrittelyt molemmat termit ja vetää niiden välille yhtäläisyysmerkin.

Vihamieliset tarkoitukset” -sanapari on venäjän kielellä враждебные цели. Venäjä käyttää tuota sanaparia silloin, kun venäläisjoukkoja tai Venäjän liittolaisia vastaan on kohdistunut aseellisia toimia. Sanapari on tullut meille viimeksi tutuksi Syyrian sodasta, kun Israel on suorittanut sotatoimia Syyrian alueella. Venäjä ja Syyria ovat nimenneet nämä Israelin puolustustoimet vihamielisessä tarkoituksessa tehdyiksi.

Suomessa on syytä kavahtaa, kun ja jos venäläiset käyttävät vihamielinen-sanaa (враждебный). Vanhana esimerkkinä ulkoministeri V. M. Molotovin Suomea koskeva puhe 29.11.1939 (Известия № 276 (7046) от 30 ноября 1939 г).

Suomelle sanapari on siis erityisen tuttu ajalta ennen talvisotaa, jolloin Neuvostoliitto syytti Suomea vihamielisistä tarkoituksista ja vihamielisistä toimista.

Tuomioja on pihalla historiasta kuin lumiukko, kun ottanut ”vihamieliset tarkoitukset” -sanaparin aktiiviseen käyttöön kuvaamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Ja Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa!

Tuolla hallitusohjelmakirjauksella Tuomioja on saanut viimein sen, mitä hän on ollut neljä Suomen länsimyönteistä vuotta paitsi. Venäjä-mielinen entinen ulkoministeri Tuomioja haluaa näyttää vielä kaapin paikkaa länsimieliselle ulkoministeri Soinille.

Kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteista. Tuolla vähäiseltä vaikuttavalta hallitusohjelmakirjauksella on tosiasiallisesti todella suuri merkitys. Kysymys ei ole vain kahdesta sanasta.

Kirjaus on aikanaan keksitty ja nyt tehty SDP:n ja Vasemmistoliiton voimin, johon Keskustan ulko- ja turvallisuuspolitiikan vanhoilliset ovat mielellään eduskunnassa yhtyneet. Suomen yli 70-vuotiaiden ulkopoliittisten vanhusten ajama YYA-henki on noussut kuolleista neljän vuoden jälkeen. Tarkoitan yli 70-vuotiailla presidentti Sauli Niinistöä ja kansanedustaja Erkki Tuomiojaa. Keskustan Seppo Kääriäinen on sen sijaan jo älynnyt jäädä eläkkeelle.

Niinistön kanta näyttää muuttuvan hallitusten tahdissa. Se siitä hänen Suomen ulkopolitiikan vetämisestä.

                                                                                           ****

Kerrataanpa hieman, mihin olemme nyt Sipilän hallituksen jälkeen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa palaamassa. Näistä ulkopoliittisista linjariidoista kirjoitti ansiokkaasti useassa eri kirjoituksessa Iltalehden edesmennyt toimittaja Olli Ainola. Hänen juttunsa parin vuoden ajalta ovat jälleen konkretisoituneet hallitusvaihdoksen myötä.

Pohjimmiltaan kyse näissä Suomen ulkopoliittisissa linjariidoissa on Baltian maista. Baltian maat ovat joskus kuuluneet Neuvostoliittoon, mutta ovat nykyisin EU:n jäsenmaita kuten Suomikin. Suomelle tuottaisi suuria vaikeuksia tilanne, jossa Baltian maat joutuisivat Venäjän sotatoimien kohteeksi ja Baltian maita puolustaakseen EU-maat joutuisivat kohdistamaan ”vihamielisiä tarkoituksia” Venäjää vastaan. Suomelle tuottaa ongelmia jo se tulkinta, onko EU:hun kuuluva Nato-maa ensisijaisesti Pohjois-Atlantin liittoon kuuluva vai Euroopan unioniin kuuluva maa.

On selvää, että Suomen kautta Baltian maihin virtaavalla millä tahansa avulla, olipa kysymys vaikkapa oliiviöljystä, olisi Venäjän mielestä ”vihamielinen tarkoitus” sitä kohtaan. Kyse Venäjälle on siitä, millä puolella mikin maa seisoo.

                                                                                           ****

Menemättä tarkemmin Suomen ja Neuvostoliiton välisiin YYA-sopimusneuvotteluihin, saamme kiittää Ruotsia ja etenkin ruotsalaisdiplomaatti Rolf Sohlmania siitä, ettei Stalinin Neuvostoliitto sanellut Suomelle muuta kuin mitä YYA-sopimukseen saneli.

Ruotsi teki Neuvostoliitolle selväksi, että mikäli Suomen asemaa ei määritellä Ruotsin turvallisuuspoliittiset vaateet huomioiden, Ruotsi liittyy perusteilla olevaan Pohjois-Atlantin puolustusliittoon.

Käsittelin Ruotsin vaikutuksen Suomen YYA-sopimukseen aikanaan melko tarkasti kolme vuotta sitten blogikirjoituksessa otsikolla ”Liittoutumisessa Natoon ja Yhdysvaltoihin Suomi ei saa jäädä Ruotsin taakse” (US-blogi 5.3.2016). En lähde nyt toistamaan tuota kirjoitusta.

Kun Suomi neuvotteli Neuvostoliiton hajotessa sopimusta Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista 1990-luvun alussa, tilanne oli toinen kuin heti sotien jälkeen YYA-sopimusta neuvoteltaessa. Itänaapurillamme ei enää ollut mahdollisuutta sanella yksin ystävyyssopimuksen sisältöä. Itse asiassa koko sopimus olisi voitu jättää myös solmimatta. Pakkoa sen solmimiseen Suomella ei enää ollut.

Hajoavan Neuvostoliiton tilanne oli niin heikko, YYA-sopimuksesta irtautuminen olisi voitu hoitaa vastaavasti kuin mitä Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista irtautuminen hoidettiin. Neuvostoliitto toki laati myös muiden Euroopan maiden kanssa vastaavanlaisia ystävyyssopimuksia, jotka eivät kuitenkaan astuneet voimaan Neuvostoliiton hajottua. Nuo 1990-luvun alun eri maiden sopimukset Venäjän kanssa ovat menettäneet merkitystä eikä niitä kaikkia enää edes löydy eri maiden sopimusluetteloista.

Pohjaa Suomen ja hajoamassa olevan Neuvostoliiton - siis Venäjän - välisille sopimussuhteille luotiin kesäkuussa 1991 presidentti Mauno Koiviston ja Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsinin tapaamisessa. Tuolloin kaavailussa oli vain Suomen ja Venäjän sopimussuhteiden luominen, eikä Suomen ulkopoliittinen johto vielä tuolloin tehnyt aloitetta YYA-sopimuksen korvaamisesta. Sopimus oli Suomelle edelleen pyhä.

Koivisto ja Suomi olivat sangen varovaisia. Kylmän sodan kylmät muistikuvat olivat vielä kirkkaina mielissä eikä uutta tilanteen vaatimaa ajattelua uskallettu ottaa käyttöön.

Kannat Suomessa muuttuivat Moskovan elokuun 1991 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen. Kuukauden kuluessa vallankaappauksesta Suomi teki aloitteen myös YYA-sopimuksen korvaamisesta, koska se katsottiin olevan myös esteen Suomen EY-jäsenyydelle.

Kun uutta Venäjää ei vielä ollut olemassa eikä vanhaa Neuvostoliittoa ollut vielä kuopattu, syntyivät kaksiraiteiset sopimusneuvottelut, joissa Suomen ja Venäjän välille kaavailtu sopimus oli alisteinen Suomen ja Neuvostoliiton väliselle sopimukselle.

Sopimukset laadittiin pitkälti samansisältöisiksi, joskin Suomen ja Venäjän sopimukseen sisällytettiin myös yksityiskohtaisempia yhteistyötä käsitteleviä kirjauksia. Koivistolla oli siis pitkään käsitys, että YYA-sopimus olisi korvattavissa Neuvostoliiton kanssa tehtävällä sopimuksella ja Neuvostoliitto pysyisi siis vielä voimissaan.

Suomen ja Neuvostoliiton välien sopimus parafoitiin 9.12.1991, joka sittemmin pian raukesi Neuvostoliiton hajoamiseen. Rauennut sopimus oli nimeltään Suomen ja SNTL:n välisen naapuruus- ja yhteistyösopimus (HNY-sopimus).

Neuvostoliiton elämä tuli täyteen päivämäärällä 25.12.1991, minkä seurauksena Suomen ja Neuvostoliiton jo parafoima sopimus ja Suomen ja Venäjän välillä aiemmin neuvoteltu sopimus yhdistettiin sopimukseksi suhteiden perusteista.

Neuvotteluja 1990-luvun alussa käytiin vielä melko vahvassa kylmän sodan ajan hengessä, jossa jokaista sanaa ja kirjausta käytiin tarkasti läpi. Neuvostoliiton pääneuvottelija oli Suomen syöjänä tunnettu Juri Derjabin. Derjabin säilytti neuvotteluissa vanhan kylmän sodan aikaisen linjansa, koska sillä yleensä saatiin Suomesta halutut tulokset itärajan yli Moskovaan.

Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa Venäjä ehdotti Suomelle sopimukseen ns. hyökkäyksen avustamiskieltoa, joka oli muotoiltu luonnokseen koskemaan "minkäänlaista sotilaallista tai muuta tukea". Suomi puolestaan ehdotti tuon kohdan kirjoitettavaksi muotoon: ”[toinen sopimuspuoli] pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.” Suomi oli valmis ottamaan ”velvoite”-sanan mukaan.

Neuvostoliiton vaatimus tämän jälkeen Suomelle oli, ettei hyökkääjille saa antaa minkäänlaista apua. Suomi piti vaatimusta tulkinnanvaraisena. Venäjä ehdotti vaihtoehtona avun kieltoa hyökkäykselle eikä hyökkääjälle, minkä Suomi torjui.

Lopputuloksena kirjaus siis oli:

Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta vastaan

ja:

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

sekä:

”…pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.

Neuvottelun käänteistä on hyvä kuvaelma ulkoasiainministeriön laatimassa asiakirjassa otsikolla ”Suomen ja Venäjän perussopimus, Turvallisuuspoliittisten määräysten tausta” päivämäärällä 3.2.1992 ja tuon asiakirjan ”Kahdenväliset turvallisuustakeet” -luvussa. Asiakirjan etusivu on esitetty kuvassa 1. Asiakirja ei ole enää salainen 25 vuoden jälkeen ja on saatavissa ulkoministeriöstä.

Suomi olisi saanut sopimukseen vielä miedommatkin kirjaukset, jos olisi vain osannut ja uskaltanut vaatia. Ei osannut eikä uskaltanut. Suomen neuvotteluvastapuoli oli todella heikoissa kantimissa. Suomi olisi saanut pois myös ”eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen”- ja ”pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle” -kirjaukset. Viite tämän jälkeen olisivat olleet vain ETYK-asiakirjat.

Venäjä varmasti nyt kiittää, että tuon ystävyyssopimuksen kirjaus on se, mikä se on.

                                                                                           ****

Suomi pitää huolta, että sen maaperää ei käytetä sotilaalliseen tarkoitukseen. Suomi ei salli kenenkään käyttää aluettaan sotilaallisiin hyökkäyksiin tai vihamielisiin tarkoituksiin. Näin esimerkiksi, jos Venäjä haluaisi käyttää meitä Ruotsia tai Baltiaa vastaan.” (IL 20.6.2016).

Noin linjasi Erkki Tuomioja presidentti Niinistön Kultaranta-keskusteluissa kesällä 2016. Iltalehden jutun otsikko on kuvaava: ”Erkki Tuomioja linjasi: ’Suomi ei salli kenenkään käyttää aluettaan sotilaallisiin hyökkäyksiin’".

Tuomiojan linja on siis se, mitä Suomen ja Venäjän väliseen vuoden 1991 ystävyyssopimukseen on kirjattu, ja jonka juuret ovat vuoden 1948 YYA-sopimuksessa. Tuomiojan linja on tosiasiallisesti se, mikä on ollut Neuvostoliiton tai Venäjän päämääränä vielä kauempaa vuosisatojen takaa.

Miksi tuollaista asiaa pitää Suomen esittää ja kirjata, mitä yksikään muu maa Euroopassa ei esitä eikä kirjaa? Ulkoministeri Soini kysyy aivan oikein: kenelle nuo kannanotot ovat oikein tarkoitettuja?

Tuomioja on tehnyt paljon määrätietoista työtä saadakseen haluamansa kirjaukset Suomen viralliseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Venäjä kiittää nyt Tuomiojaa. Kirjaus on kirjattu Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan, jossa muka-Nato-jäsenyyttä-kannattavana istuu myös RKP.

Jos Tuomioja olisi Venäjän kansalainen, Venäjän hyväksi tehdystä työstä Putin varmasti palkitsisi Tuomiojan Venäjän federaation sankarin arvonimellä (Герой Российской Федерации). Arvonimi on korkein, mitä Venäjällä voi saada. Tuomioja on toimillaan ajanut todella ansiokkaasti Venäjän etuja.

                                                                                           ****

Tuomioja teki ahkerasti työtä eliminoidakseen Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja samalla itse asiassa myös puolustuspoliittisen selonteon länsimyönteisiä kirjauksia.

Hallitusohjelmakirjauksen myötä Tuomioja on nyt voittanut kamppailut. Kamppailuvoitosta kertoo hyvin myös presidentti Niinistön muuttuneet kannat viime syksynä. Niinistöstä tuli julkinen tuomiojalainen maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuun 5. päivänä 2018.

Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selontekoluonnos meni eduskunnan käsittelyyn kesällä 2016 päivämäärällä 17.6.2016. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui päivämäärällä 22.11.2016 (Valiokunnan mietintö UaVM 9/2016 vp).

Tuota Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi käydä tutkailemassa täältä.

Ulkoasianvaliokunnan mietinnön sivulle 8 on kirjattu Tuomiojan lähtökohdista teksti: ”Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.

Sipilän hallituksen selontekoluonnoksessa ei tuota kirjausta ollut missään. Luonnoksen oli hyväksynyt myös presidentti Niinistö ennen eduskuntaan lähettämistä. Tuomioja onnistui siis ujuttamaan kirjauksen ulkoasianvaliokunnan mietintöön.

Loppumuotoinen Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko löytyy täältä. Jokaisen on syytä kuitenkin huomioida, mikä merkitys on itse hyväksytyllä selontekotekstillä ja mikä merkitys on hyväksytyllä muistiotekstillä.

                                                                                           ****

Seuraavana oli vuorossa puolustuspoliittinen selosteko, jonka Sipilän hallitus antoi eduskunnalle päivämäärällä 16.2.2017.

Selontekoluonnoksen UaVM 9/2016 vp -mietintöön kirjattu ”Suomen alueen käytön kieltämisestä vihamielisessä tarkoituksessa muita valtioita vastaan” -kirjaus oli neutralisoitu puolustusselonteon sivulle 14 viedyllä "ei rajoita Suomen mahdollisuuksia antaa ja ottaa vastaan kansainvälistä apua tai tiivistää puolustusyhteistyötä" -kirjauksella (Valtioneuvoston puolustusselonteko 5/2017).

Hallituksessa ei siis katsottu Tuomiojan sooloilua ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä hyvällä, mikä huomioitiin eduskunnalle annetutussa puolustusselonteossa.

Valtioneuvoston puolustuspoliittisen selonteon käsittelytietohistoriaa eduskunnassa voi voi käydä tutkailemassa täältä, josta on luettavissa myös puolustusvaliokunnan mietintö (PuVM 4/2017 vp) sekä ulkoasiainvaliokunnan mietintö (UaVL 6/2017 vp) selonteosta.

Noista erimielisyyksistä hallituksen ja tuomiojalaisten kesken kirjoitti ensi kerran keväällä 2017 Iltalehden toimittaja Olli Ainola (IL 6.5.2017). Ainolan kirjoitus ärsytti pahoin sekä presidentti Niinistön (Tasavallan presidentti 6.5.2017) että kansanedustaja Erkki Tuomiojan (Tuomioja.org-blogi 6.5.2017).

Niinistön ja Tuomiojan kärjekäs ja nopea reagointi kirjoituksen julkaisupäivänä osoitti jo sinänsä Ainolan osuneen täysin oikeaan: Suomessa oli kaksi ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, jotka olivat Tuomiojan linja ja hallituksen linja.

                                                                                           ****

Palataan vielä Tuomiojan toimintaan ulkoasianvaliokunnassa, kun valiokunta oli käsittelemässä Sipilän hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa syksyllä 2016.

Tarkastellaan ulkoasiainvaliokunnan UaVP 93/2016 vp -pöytäkirjaa päivämäärällä 22.11.2016, jolloin myös selonteon mietintö valmistui. Pöytäkirjaan on kirjattu valiokuntajäsenten viimeiset muutosesitykset mietintöön. Muutosesityksiä hyväksytysti teki ylivoimaisesti eniten Tuomioja (Kpl 9, 16, 22, 26, 28, 30, 31, 34, 35, 35b, 40, 43, 59, 60, 67, 70, 73, 74, 75 ja 79).

Tuomioja mm. vaati lisättäväksi seuraavan tekstin: ”Vaikka Itämeren alueella on esiintynyt Venäjän ja Naton kasvavaa voimannäyttöä, ei alueella ole sellaisia vain täällä esiintyviä ristiriitoja, jotka voisivat johtaa voimankäyttöön.” (Kpl 30).

Tuomioja siis vähätteli sotilaallisen voimankäytön mahdollisuutta Itämerellä. Tuomiojan kanta oli sama, mitä Venäjä oli viestittänyt Itämeren sotilaallisesta tilanteesta. Nato-maiden kanta oli eri. Erityisesti Yhdysvaltojen kanta oli eri, jonka sota-alukset olivat joutuneet jatkuvasti venäläishävittäjien häirinnän kohteeksi.

Kpl 74:n muutosesitys on puolestaan kirjattu oheisesti:

Kpl 74, muokattiin yksimielisesti ed. Tuomiojan ehdotuksesta kappaleen 3. virke muotoon ’osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen’ sekä vaihtaa ed. Heinäluoman ehdotuksesta sana ’turvatakuita’ sanaksi ’avunantovelvoitetta’ ja poistaa ed. Anttilan ehdotuksesta 4. virkkeen sana ’kuitenkin’.

Lopullisessa ulkoasiavaliokunnan muistiossa Kpl 74:ää koskea luku on kirjattu:

Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että merkittävyydestään huolimatta Nato-kumppanuusyhteistyön kansallisen puolustuksen näkökulmasta tuoma lisäarvo Suomelle on vain täydentävää. Sen, kuten muunkin kansainvälisen yhteistyön avulla vahvistetaan kansallista puolustuskykyä. On selvää, että kumppanuusyhteistyö ei sisällä Washingtonin sopimuksen 5. artiklan mukaista avunantovelvoitetta, velvoitteita osallistua Naton operaatioihin ja yhteiseen puolustukseen tai Suomen alueen antamista liittokunnan käyttöön. Selonteossa todetaan, että kumppanuusyhteistyön kauttasaavutettu yhteensopivuus varmistaa osaltaan sitä, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön estettä. Naton kanssa tehtävä kumppanuusyhteistyö parantaa Suomen valmiuksia myös EU:ssa ja Pohjoismaiden kanssa tehtävässä puolustusyhteistyössä, koska Naton standardit, toimintamallit ja suorituskykyvaatimukset muodostavat yleisen perustan eurooppalaiselle puolustusyhteistyölle.”

On selvää, mihin ulkoasianvaliokunnan jäsenet Tuomioja ja Heinäluoma hyväksytyillä muutosesityksillä pyrkivät. Naton turvatakuu-sanaa ei saanut mainita ja Suomen osallistuminen samoihin operaatioihin Nato-maiden kanssa on muistion pohjalta kielletty.

Turvatakuu-sana vaihtaminen avunantovelvoite-sanaan oli asian kääntämistä päälaelleen. Suomella ei ole Naton turvatakuita eikä puolestaan Suomella ole avunantovelvoitetta Natolle.

Myös yhteispuolustus Nato-maiden kanssa olisi Suomelta kielletty, jos ulkoasianvaliokunnan muistion kanssa elettäisiin.

Venäjä varmasti kiittää Tuomiojaa siitä työstä, mitä Tuomioja jatkuvasti tekee Suomessa Venäjän etuja ajaakseen. Tuomiojan toiminta Venäjän etujen mukaisesti ei ole satunnaista, vaan systemaattista pienistä asioista lähtien.

                                                                                           ****

Presidentti Niinistö muutti linjaansa tuomiojalaiseksi viime syksynä. Niinistö lienee jo silloin tehnyt johtopäätöksen, että tuleva hallitus on demarijohtoinen ja puolustuksen länsimyönteisyyden nelivuotiskausi on ohi.

Eduskunnan kannan mukaisesti pidämme huolen omasta alueestamme, emmekä anna muiden käyttää sitä vihamielisiin tarkoituksiin kolmansia osapuolia kohtaan.” (Tasavallan presidentti 5.11.2018).

Demarien haluama ”vihamieliset tarkoitukset” -termi oli siis Niinistön puheessa, jonka hän piti maanpuolustuskurssin avajaisissa 5.11.2018.

Toisaalta on syytä tosin myös huomata, että Niinistö käytti termiä ”kolmansia osapuolia kohtaan”. Jos Nato-maat ja Nato ovat yksi osapuoli ja Venäjä on toinen osapuoli, kuka on kolmas? Vai tarkoittiko Niinistö, että Nato on yksi osapuoli, Suomi toinen osapuoli ja Venäjä kolmas? Suomi olisi siis eri osapuoli kuin EU- ja Nato-maat, joita EU:ssakin on 22 kappaletta. Nato-maita Euroopassa onkin sitten jo 27 kappaletta.

                                                                                           ****

Kyse koko tässä Suomen omintakeisessa ja hieman lapsellisessa ”vihamieliset tarkoitukset” -revohkassa on toisaalta yhden miehen päähänpinttymästä, toisaalta Suomen suhteista Baltiaan. Kyse on Suomen osallistumisesta EU-maana etenkin EU-maa Viron puolustamiseen sotilaallisin keinoin.

Suomelle ovat vaikeita maat, jotka ovat EU:n jäsenmaita Suomen tapaan, mutta jotka ovat lisäksi Nato-maita. Ikään kuin näiden maiden Nato-jäsenyys sallisi Suomen toiminnan näitä maita kohtaan eri tavoin kuin EU-maita kohtaan. Suomelle Nato-maat ovat ikään kuin merkittyjä Daavidin tähdellä.

Venäjällä ja Neuvostoliitolla on ollut aina pyrkimys varmistaa, ettei sitä vastaan hyökätä eikä sitä vastaan käytetä sotilaallista voimaa Suomen kautta. Tuota pyrkimystä ei keksitty YYA-sopimuksessa, vaan se on vuosisatainen.

Suomikin tietää, etteivät Nato-maat hyökkää Suomen kautta Venäjälle, mutta kyse on nimenomaan Baltiasta, jossa Venäjän mahdollisessa hyökkäyksessä käytäisiin sotaa Venäjää vastaan sellaisilla Nato-maiden aseilla, joita mahdollisesti olisi kuljetettu myös Suomen kautta.

Tuon Venäjä haluaa estää ja hyvin onkin onnistunut. Suomi Tuomiojan keksimillä ”vihamieliset tarkoitukset” -termeillä osoittaa nyt Venäjän alamaisuutta vastaavasti kuin osoitti kylmän sodan aikaan ”rauhanomainen rinnakkaiselo”- tai rauhanomainen rinnakkaisolo” -termeillä. On aina muistettava, missä käytettävät termit on keksitty ja minkä kuvan ne antavat ulkopuolisille. En käyttäisi alkuunkaan termejä, joiden syntyjäljet johtavat Venäjälle.

Rinteen hallituksen hallitusohjelman myötä viesti Suomi Venäjän alamaisena on mennyt jälleen kerran selkeänä maailmalle. Kahdella sanalla väärässä paikassa on todella suuri merkitys. ”Vihamieliset tarkoitukset” -termiä on nyt alettu työntää ihan joka paikaan vastaavasti ”rauhanomainen rinnakkaiselo” -termiä suomettuneisuuden kultakaudella.

                                                                                           ****

Lopuksi vielä palaan Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltolan näkemyksiin hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittista linjauksista. Liikkumatilan korostus on Aaltolan mielestä hyvin tärkeä ja tilanteen niin vaatiessa Nato-jäsenyys on Aaltolan mukaan Suomelle mahdollisuus. Hallitusohjelmakirjaus heijastaa Aaltolan mielestä sitä, miten suomalainen yleinen ajattelutapa on viime vuosina kehittynyt (IS 2.6.2019).

En voi yhtyä Aaltolan näkemyksiin ollenkaan enkä alkukaan. Aaltolan näkemykset ovat omintakeisia eivätkä kestä syvempää analyyttista tarkastelua.

Vakaata ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on se, että kunkin maan toiminta on muille osapuolille ennalta tiedossa. Jos Itämeren alueelle syntyisi sotilaallinen kriisi, niin Venäjä kuin myöskään Nato eivät tietäisi Suomen nykyistä toimintaa kriisissä. Suomen mahdollisia toimia leimaisi epävarmuus eikä niin suurta ennalta ehkäisevää vaikutusta olisi, kuin jos Suomen toimet tiedettäisiin ennalta.

Epävarmuus Suomen toimista tarkoittaa myös sitä, että Venäjä tulkitsee mahdolliseksi vaikuttaa Suomen kantoihin painostamalla. Ja Venäjähän todella osaa painostaa Suomea menestyksekkäästi, siitä meillä on liikaakin näyttöä. Historiassa Suomi on ollut hyvin altis venäläiselle painostukselle eikä mikään ole muuttunut. Paljon ei tarvita, kun täällä ollaan taas hyvin nöyrää Venäjän intresseille.

Suomen liikkumatila voi merkitä myös avun saannin estymistä EU- ja Nato-mailta. Venäjällä on kyvykkyys uhkailla EU- ja Nato-maita vaikkapa ydinaseilla: ”Jos autatte sotilaallisesti Suomea, olemme valmiit kohdistamaan teitä vastaan vaikkapa ydinaseiskuja.

Nato-maat ovat ydinasesuojan alla, Suomi ei ole.

]]>
47 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277008-rinteen-hallituksen-suomen-ulkopoliittisen-aseman-maarittely-on-venajan-mieleen#comments Antti Rinteen hallitus Erkki Tuomioja Nato Turpo Venäjän uhka Wed, 05 Jun 2019 07:15:17 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277008-rinteen-hallituksen-suomen-ulkopoliittisen-aseman-maarittely-on-venajan-mieleen
USA:n seuraava kyykytyksen kohde: EU:n asetekniikan kehitys http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276883-usan-seuraava-kyykytyksen-kohde-eun-asetekniikan-kehitys <p>Huawein kyykytys on parhaillaan menossa taistelussa maailmanherruudesta mobiiliverkkojen teknologian kehittämisessä ja markkinajohtajuudessa. Mutta NATOn sotilaallinen isoveli ei tyydy mihinkään vähempään kuin maailmanherruuteen myöskään aseteknologian kehityksessä.</p><p>Sattumalta törmäsin tällaiseen uutiseen Espanjan suurimmassa sanomalehdessä El Paísissa, mutta en ole huomannut että tätä olisi uutisoitu Suomessa. No, tämä olisi kyllä lupaavasti orastavaa suomalaisten NATO-intoa laimentava uutinen, joten siinä mielessä ehkä tarpeetonta tuoda kansalaisille ajateltavaksi tällaista huolen aihetta.</p><p>Suora linkki alkuperäiseen uutiseen, espanjaksi:<br /><br /><a href="https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613.html" title="https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613.html">https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613...</a></p><p>Linkki Google-kääntäjään, jonka pitäisi tuottaa englannin kielinen käännös tuolle artikkelille:</p><p><a href="https://translate.google.com/translate?hl=en&amp;sl=es&amp;tl=en&amp;u=https%3A%2F%2Felpais.com%2Finternacional%2F2019%2F06%2F01%2Factualidad%2F1559389670_532613.html" title="https://translate.google.com/translate?hl=en&amp;sl=es&amp;tl=en&amp;u=https%3A%2F%2Felpais.com%2Finternacional%2F2019%2F06%2F01%2Factualidad%2F1559389670_532613.html">https://translate.google.com/translate?hl=en&amp;sl=es&amp;tl=en&amp;u=https%3A%2F%2...</a></p><p>Uutinen on kaikessa Trump-maisessa röyhkeydessään, että USA vaatii Eurooppaa perumaan nykyiset suunnitelmansa kehittää aseteknologiaa itsenäisesti, ja ottamaan USA:n keskeiseen rooliin aseteknologian kehitysprojekteissa. Jotta palvelija ei vain kasvaisi itsenäiseksi ja omavaraiseksi, irti sotilaallisesta riippuvuudesta armolliseen ja kaikkivaltiaaseen isäntäänsä.</p><p>Ainahan saa ehdottaa kaikenlaista, mutta nyt siis on USA asialla, ja USA:lla ei ole tapana ehdottaa, vaan vaatia isännän ja maailmanherruuden oikeudella. Niinpä tämäkään ei ole mikä tahansa ehdotus, vaan tiukkasanainen uhkavaatimus, englanniksi &quot;ultimatum&quot;.</p><p>Tällä foorumilla onkin ollut viime aikoina niin paljon mukavia keskusteluita NATO-intoilijoiden kanssa aiheesta, mikä ihmeen isoveli USA muka olisi Suomelle, jos liittyisimme NATOon. Tai vaikka ostaisimme USA:lta niitä kuuluisia ihania hävittäjiä. No juuri tuollainen, joka ei ehdota mitä tehdään, vaan määrää mitä tehdään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huawein kyykytys on parhaillaan menossa taistelussa maailmanherruudesta mobiiliverkkojen teknologian kehittämisessä ja markkinajohtajuudessa. Mutta NATOn sotilaallinen isoveli ei tyydy mihinkään vähempään kuin maailmanherruuteen myöskään aseteknologian kehityksessä.

Sattumalta törmäsin tällaiseen uutiseen Espanjan suurimmassa sanomalehdessä El Paísissa, mutta en ole huomannut että tätä olisi uutisoitu Suomessa. No, tämä olisi kyllä lupaavasti orastavaa suomalaisten NATO-intoa laimentava uutinen, joten siinä mielessä ehkä tarpeetonta tuoda kansalaisille ajateltavaksi tällaista huolen aihetta.

Suora linkki alkuperäiseen uutiseen, espanjaksi:

https://elpais.com/internacional/2019/06/01/actualidad/1559389670_532613.html

Linkki Google-kääntäjään, jonka pitäisi tuottaa englannin kielinen käännös tuolle artikkelille:

https://translate.google.com/translate?hl=en&sl=es&tl=en&u=https%3A%2F%2Felpais.com%2Finternacional%2F2019%2F06%2F01%2Factualidad%2F1559389670_532613.html

Uutinen on kaikessa Trump-maisessa röyhkeydessään, että USA vaatii Eurooppaa perumaan nykyiset suunnitelmansa kehittää aseteknologiaa itsenäisesti, ja ottamaan USA:n keskeiseen rooliin aseteknologian kehitysprojekteissa. Jotta palvelija ei vain kasvaisi itsenäiseksi ja omavaraiseksi, irti sotilaallisesta riippuvuudesta armolliseen ja kaikkivaltiaaseen isäntäänsä.

Ainahan saa ehdottaa kaikenlaista, mutta nyt siis on USA asialla, ja USA:lla ei ole tapana ehdottaa, vaan vaatia isännän ja maailmanherruuden oikeudella. Niinpä tämäkään ei ole mikä tahansa ehdotus, vaan tiukkasanainen uhkavaatimus, englanniksi "ultimatum".

Tällä foorumilla onkin ollut viime aikoina niin paljon mukavia keskusteluita NATO-intoilijoiden kanssa aiheesta, mikä ihmeen isoveli USA muka olisi Suomelle, jos liittyisimme NATOon. Tai vaikka ostaisimme USA:lta niitä kuuluisia ihania hävittäjiä. No juuri tuollainen, joka ei ehdota mitä tehdään, vaan määrää mitä tehdään.

]]>
6 http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276883-usan-seuraava-kyykytyksen-kohde-eun-asetekniikan-kehitys#comments Aseteknologia Nato Turpo Yhdysvallat Sun, 02 Jun 2019 17:46:58 +0000 Ion Mittler http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276883-usan-seuraava-kyykytyksen-kohde-eun-asetekniikan-kehitys
Venäjän tehokas ase - ennen se oli rauhanliike, nyt oikeistopopulistit http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276154-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit <p>Julkaisin kirjoituksen tuolla &rdquo;<em>Venäjän tehokas ase - ennen se oli rauhanliike, nyt oikeistopopulistit</em>&rdquo; -otsikolla ensi kerran jo vuosi sitten heinäkuussa (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258025-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit"><u>US-blogi 9.7.2018</u></a>).</p><p>Kirjoitus on syytä julkaista uudestaan sen ajankohtaisuuden vuoksi.</p><p>Käymme parhaillaan eurovaaleja. Ennakkoäänestys on menossa ensi tiistaihin saakka. Varsinainen vaalipäivä on viikon päästä sunnuntaina 26.5.2019.</p><p>EU:n oikeistopopulistiset liikkeet ovat liittoutumassa - tai vähintäänkin hakemassa tiivistä yhteistyötä - keskenään. Suomesta kuvioissa mukana on myös Perussuomalaiset Laura Huhtasaaren johdolla.</p><p>Oikeistopopulistisesta liikehdinnästä on käytetty myös sävyisämpää kansallismieliset puolueet -määritelmää. Minä en voisi koskaan käyttää tuosta sekasikiöliikkeestä kansallismieliset puolueet -määritelmää. En koskaan. Kansallismielisyyden määritelmää tuo sekasikiöliike ei koskaan ansaitse.</p><p>Kyse oikeistopopulismissa on ennen kaikkea Venäjä-mielisyydestä, ei kansallismielisyydestä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Oikeistopopulistiset liikkeet ovat kokoontuneet tänään Italian Milanoon. Mukana Suomesta on myös Perusuomalaiset. Italia on EU:n nykyinen ja tuleva murheenkryyni ja Italian oikeistopopulismi on tuon kryynin yksi ilmentymä.</p><p>Italian talous on kuralla eikä maa ole kyennyt taloudellisen kyvykkyyden parantamisen edellyttämiin uudistuksiin. Italia on taloudellisessa rapakunnossa. Italia on ollut jo pitkään taloudellisessa rapakunnossa.</p><p>Rapakuntoisen valtion kansa on nyt viimeisimpänä keinona tukeutunut oikeistopopulistiseen liikkeeseen ratkaisuna saada asiat paremmalle tolalle tekemättä itse mitään. Kysymys on siitä, että omat laskut halutaan muiden maksettavaksi.</p><p>Italiasta on tullut oikeistopopulistisen liikkeen johtovaltio, ja se on nähnyt mahdollisuudekseen kokoamalla Euroopan oikeistopopulistiset liikkeet yhteen pönkittää omaa asemaansa EU:ssa. Italia on siis pyrkimässä eurooppalaisen oikeistopopulismin vetäjäksi - ja Venäjän avittamana, tietty.</p><p>Suomessa mukaan tuohon EU:n sisällä Italian johdolla törröttävään sekasikiölaumaan on lähtenyt Perussuomalaiset.</p><p>Muutoin en tuon &rdquo;<em>vika kaikkiin ongelmiin on muissa, ei missään nimissä meissä</em> &rdquo; -sekasikiölauman toimiin puuttuisi, mutta Venäjä on nähnyt liikkeessä taas kerran oivallisen mahdollisuuden hajottaa EU:ta sisältä päin.</p><p>Venäjä on &nbsp;toiminut määrätietoisesti jo vuosien ajan oikeistopopulististen liikkeiden tukemisessa. Venäjä on jo saanut itselleen myös jo tulosta aikaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>Onko Venäjälle tulossa eurovaaleissa jättipotti?</p><p>Jos minusta on kiinni, ei kuuna päivänä. En koskaan voisi äänestää Putin- ja Venäjä-mielisiä Euroopan parlamenttiin eurovaaleissa. En koskaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Itävallan hallituspuolueen ryhmänjohtaja lieventäisi Venäjä-pakotteita: &rsquo;Pakotteista ei ole ollut minkäänlaista apua&rsquo;</em>&rdquo; (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7ec2ae85-7047-4f23-a662-340006807816"><u>IL 10.11.2018</u></a>).</p><p>Tuo Iltalehden uutisotsikko oli siis viime vuoden puolelta. Itävallan oikeistopopulistinen hallitus halusi ja haluaa Venäjä-pakotteista eroon.</p><p>&rdquo;<em>Itävallan varaliittokansleri Strache eroaa tehtävästään: käy salaa kuvatulla videolla kauppaa venäläis&shy;oligarkin sukulaista esittävän naisen kanssa</em>&rdquo; on tuore uutisotsikko Helsingin Sanomien nettisivuilla (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006110100.html"><u>HS 18.5.2019</u></a>).</p><p>Oikeistopopulistisen hallituspuolueen FPÖ:n johtaja, varaliittokansleri Heinz-Christian Strache joutui tänään eroamaan tiedotusvälineiden kerrottua hänen halukkuudestaan ottaa vastaan lahjuksia venäläisen oligarkin sukulaisena esiintyneeltä naiselta. Nainen kertoi olevansa Putinin ystävä. &nbsp;</p><p>Strache suostui salaa kuvatulla videolla Kronen Zeitung -lehteä koskeviin venäläisnaisen esittämiin järjestelyihin, jos lehti puolestaan auttaa FPÖ:n&nbsp;vaalikampanjointia. Vastineeksi Strache lisäksi esitti, että hallitukseen noustuaan hän voisi tehdä venäläisnaisen kanssa tätä hyödyttäviä julkisia sopimuksia esimerkiksi rakennusalalla.</p><p>Tuo Itävallan tapaus on hyvä esimerkki, miksi tuota helvetin oikeistopopulistista sekasikiölaumaa ei kenenkään pidä äänestää Euroopan parlamenttiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Oheinen tämän luvun jälkeinen kirjoitus on siis julkaistu ensi kerran 9.7.2018 ja siinä on kirjattuna tuon ajankohdan tapahtumia, jotka saattavat tuntua nyt vanhoilta.</p><p>Kyse kaiken kaikkiaan on siis siitä, että Venäjällä ja Venäjää ennen Neuvostoliitolla on erittäin hyvä hajuaisti haistella Euroopasta sellaisia trendejä ja ihmisten mieltymyksiä, joita se osaa taitavasti vahvistaa edukseen ja hajottaa vastapuolta. Rauhanliikkeen on korvannut oikeistopopulismi.</p><p>Nyt oikeistopopulistit keinolla millä hyvänsä pyrkivät saamaan valtaa hinnasta tai keinoista välittämättä. Venäjä on haistanut oikeistopopulistisen haaskan ja käyttää tuota halukasta haaskaa häikäilemättä hyväkseen. On käyttänyt jo pitkän aikaa kuten rauhanliikettäkin aikanaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Elokuva Mieletön elokuu, 22.6.2018 klo 20.45, TV 1.</p><p>&rdquo;<em>Komedia kylmän sodan Helsingistä vuonna 1962. Kansainvälinen nuorisofestivaali aiheuttaa mellakoita ja naiset menettävät sydämensä ulkomaalaisille miehille. N: Kati Outinen, Laura Birn. O: Taru Mäkelä. Suomi 2013. (U)&nbsp;1 h 39 min.</em>&rdquo;</p><p>Edellä mainittu TV 1:ssä juhannusaattona esitetty elokuva antoi minulle kipinän kirjoittaa tämän pitkän blogikirjoituksen. Elokuva ensiesitys televisiossa oli 3.1.2016 (<a href="https://areena.yle.fi/1-2382147"><u>Yle Areena 3.1.2016</u></a>).</p><p>Tämä kirjoitus edellyttää lukijalta suurta kärsivällisyyttä. Blogikirjoitus on tarkoitettu luettavaksi kirjoituksen teemaan syvästi vihkiytyneille - siis niille, joita kiinnostaa itäisen naapurinne kyseenalaiset toimintatavat länsimaissa niin historiassa kuin tänä päivänä.</p><p>Itäisen naapurimme toimintatavat noudattavat edelleen samaa peruskaavaa kuin kylmän sodan aikaan. Mikään ei ole muuttunut.</p><p>Tuo Mieletön elokuu -elokuva on vain aasinsilta kirjoitukseni aiheeseen. Aasinsilta siihen, millaisia keinoja entinen Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä ovatkaan keksineet edistääkseen omia päämääriä länsimaissa. Miten tavallisia ihmisiä eikä vain pelkästään poliitikkoja tai silmäätekeviä on käytetty hyväksi.</p><p>&rdquo;Rauha ja ystävyys&rdquo;, &rdquo;rauha ja ystävyys&rdquo;, &rdquo;rauha ja ystävyys&rdquo; -huudot toistuvat Mieletön elokuu -elokuvassa noin kahdeksan minuutin kohdalla, kun nuorisofestivaalilaiset vyöryivät banderolleineen pitkin Helsinkiä.</p><p>Helsingin kymmenpäiväisen nuorisofestivaalin (<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/nuorisofestivaalit-helsingissa-1962"><u>Yle 8.9.2006</u></a>) järjestäjinä toimivat Demokraattisen nuorison maailmanliitto (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Demokraattisen_nuorison_maailmanliitto"><u>DNML</u></a>) sekä Prahassa päämajaansa pitänyt International Union of Students (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/International_Union_of_Students"><u>IUS</u></a>). Kyseisten järjestöjen taustalla oli Neuvostoliitto liittolaisineen.</p><p>Vuosikymmentä myöhemmin vuonna 1973 Agit Prop lauloi Rauha, ystävyys, solidaarisuus -kappaletta jatkaen vuoden 1962 kansainvälisen nuorisofestivaalin teemaa sanasta sanaan. Tuo Agit Propin esitys löytyy vaikkapa YouTubesta tuolla laulun nimen hakusanalla. Kannattaa käydä kuuntelemassa, että pääsee mukaan itäisen ystävämme rauhanaatteen tunnelmaan.</p><p>Noina kylmän sodan vuosina ja vuosikymmeninä Neuvostoliitolla riitti lännessä ja lännen tuntumassa rauhanaatteen agitaattoreita ihan ilmaiseksi aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Kolme vuosikymmentä aikaisemmin 1950-luvun alussa Neuvostoliitto myös tiesi, mikä vetosi sodan kokeneiden tunteeseen, kun toisen maailmansota oli vielä tuoreessa muistissa.</p><p><strong>Rauhanliike ennen</strong></p><p>Maailman rauhanneuvosto - World Peace Council (<a href="http://www.wpc-in.org/about-wpc"><u>WPC</u></a>) - on omien sanojensa mukaa anti-imperialistinen, riippumaton ja liittoutumaton rauhanliike. Siis riippumaton ja liittoutumaton.</p><p>WPC perustettiin vuoden 1950 marraskuussa, mutta liikkeen synnyinprosessi sai alkunsa jo vuonna 1948 Puolassa pidetyssä Älymystön rauhankongressissa rauhan puolustamiseksi (Мировой Конгресс Интеллектуалов в защиту Мира, Światowy Kongres Intelektualistów w Obronie Pokoju). Ajankohta on melko tarkalleen sama, jolloin myös Naton perustamisprosessi alkoi.</p><p>Puolan rauhankongressilla ei tosiasiallisesti ollut mitään tekemistä rauhanliikkeen kanssa.</p><p>Raadollisesti rauhankongressi oli osa Neuvostoliiton ja Stalinin alkavaa tavoitetta hidastaa Yhdysvaltain johtamaa ydinaseohjelmaa länsimaissa vaikuttamalla maailman yleiseen mielipiteeseen edistämällä kommunistisia voimia rauhankannattajina ja vastaavasti kuvaamalla lännen toimia uhkana rauhalle.</p><p>Tuolloin vuonna 1948 sai alkunsa myös nykyisessä muodossa Neuvostoliiton määrittelemänä käsite &rdquo;amerikkalainen imperialismi&rdquo;, joka edelleen pitää puoliaan täällä Suomessa vielä 70 vuoden jälkeen.</p><p>WPC:stä muodostui Neuvostoliiton tärkein sodanjälkeinen näyteikkunajärjestö ja politiikantekoväline, jolla pyrittiin vaikuttamaan länsimaissa asuvien ihmisten mielipiteeseen tavoilla, jotka ihmiset kokivat tärkeäksi tuolloin. WPC oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean kansainvälinen osaston ja Neuvostoliiton rauhan komitean suorassa ohjauksessa.</p><p>WPC:n ensimmäinen päämaja oli Pariisissa, mistä se karkotettiin ns. viidennen kolonnan edustajana, kun Ranskalle selvisi rauhanneuvoston todellinen luonne. Pariisin jälkeen WPC:n päämajalle ei enää löytynyt tilaa Nato-maissa, ja Neuvostoliitto joutui etsimään uutta päämajasijaintia blokkien väliseltä alueelta.</p><p>Itävallassa vuosina 1954-1968 ollessaan neuvosto joutui vuonna 1957 muuttamaan nimeään International Institute for Peace -järjestöksi tullakseen jotenkin toiminnalleen mahdolliseksi Itävallassa. Vuodesta 1968 vuoteen 1991 WPC:n päämaja oli Helsingissä ja sen jälkeen Kreikassa.</p><p>Jos Neuvostoliiton kylmän sodan alkuvaiheen rauhankampanja kiinnostaa enemmän, esitän luettavaksi Vladimir Dobrenkon laatiman tutkielman otsikolla &rdquo;<em>Conspiracy of Peace: The Cold War, the International Peace Movement, and the Soviet Peace Campaign, 1946-1956</em>&rdquo;, joka löytyy <a href="http://etheses.lse.ac.uk/3479/1/Dobrenko_Conspiracy_of_Peace.pdf"><u>täältä</u></a>.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhanliikkeen välineeksi suurvaltapolitiikkaan heti toisen maailmansodan jälkeen? Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhan käsitteen kaikessa mahdollisessa välineeksi suurvaltapolitiikkaan, josta yhtenä esimerkkinä olivat nuorisofestivaalit vaikkapa Helsingin tapaan vuonna 1962?</p><p>Rauhalla ja pyyteettömällä rauhatahtoisuudella ei ollut mitään tekemistä Neuvostoliiton tavoitteissa, kyse oli puhtaasta turvallisuus-, puolustus- ja suurvaltastrategiasta. Jo vuoden 1948 Puolan rauhankongressissa kyse oli ydinaseista ja niihin liittyen Naton perustamisesta. Toisen maailmansodan tiimoilta Yhdysvalloilla oli jo ydinase, mitä Neuvostoliitolla ei vielä ollut.</p><p>Naton perustamisen myötä länsi pyrki luomaan vastavoimaa Neuvostoliiton konventionaalisten aseiden ylivoimalle Euroopassa. Neuvostoliitto olisi kyennyt tuolla ylivoimalla valtaamaan koko Euroopan ilman suurempia menetyksiä aina Atlantin rannikolle saakka.</p><p>Läntisen Euroopan puolustaminen perustui Natossa toisen maailmasodan jälkeen siis ydinaseisiin.</p><p>Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen atomipomminsa 29. elokuuta 1949 ollen reilun puolivuosikymmentä Yhdysvaltoja jäljessä. Puolivuosikymmentä ydinaseiden kaltaisissa joukkotuhoaseissa on pitkä aika. Stalin ja Neuvostoliitto olivat hieman hädissään.</p><p>Offset strategy on nimitys yhdysvaltalaiselle turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle strategialle, joita Yhdysvallat on luonut toisen maailmansodan jälkeen sekä itsensä että liittolaistensa turvaksi. Osuvin suomalainen käännös Offset strategy -sanalle lienee vastavoimastrategia.</p><p>Ensimmäisen strategian loi kenraali Dwight David Eisenhower 1950-luvun puolivälissä ja tuon vastavoimastrategian kausi kesti 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin. Alun perin strategian nimi oli New Look, historian valossa käytetään nykyisin nimenä myös Offset Strategy (The U.S. Offset Strategy).</p><p>Neuvostoliiton konventionaalinen armeija oli siis vahva toisen maailmasodan jäljiltä. Vastavoimastrategian pohjimmainen lähtökohta oli, ettei Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden kannata rakentaa Neuvostoliiton vertaista konventionaalista armeijaa, vaan vastavoima luodaan asymmetrisesti ydinasein.</p><p>Ensimmäinen vastavoimastrategia olikin hyvin toimiva strategia siihen saakka, kunnes Neuvostoliitto teki suuria panostuksia taktiseen ja strategiseen ydinasearsenaaliinsa ja ylitti lännen ydinasekapasiteetin kuvan 1 mukaisesti 1970-luvun jälkipuolella. Kuva 1 kertoo myös Yhdysvaltain ydinaseiden ylivoiman toisen sodan jälkeen, joka perustui siis Eisenhowerin johdolla luotuun ensimmäiseen vastavoimastrategiaan.</p><p>Ymmärrettävästi rauhanaatteella oli laajaa kantapintaa Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Lännessä ihmiset eivät vielä 1940- ja 1950-lukujen taitteessa täysin ymmärtäneet muuttunutta tilannetta, jossa Neuvostoliitto olisi lännen vihollinen.</p><p>Neuvostoliitto otti yhdeksi keskeisemmäksi toimintastrategiakseen pyrkimyksen vaikuttaa eurooppalaisten ihmisten rauhantahtoisuuteen perustamalla rauhanaatteen liikkeitä eri muodoissa. Muotoja ja liikkeitä rauhan ja solidaarisuuden teemoilla Neuvostoliitolla riitti.</p><p>Kun nyt 2010-luvulla puhutaan Venäjän hybridivaikuttamisesta, ei mitään uutta ole tapahtunut. Neuvostoliitolle ja nykyisin Venäjälle mielipidevaikuttaminen vastustajien joukossa on tuttua puuhaa. Nyt poikkeuksellista on se, että toisin kuin kylmän sodan aikaan, Venäjä on onnistunut tällä vuosikymmenellä tavoitteissaan lähes täysin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Neuvostoliitolla oli ja Venäjä edelleen on suuri kyky löytää lännestä ns. hyödyllisiä idiootteja ajamaan etujaan. 1950-luvulla WPC värväsi johtoasemiin vasemmistolaisia rauhanaktivisteja, jotka eivät välttämättä oivaltaneet liittyneensä järjestöön, jota Neuvostoliitto käytti vain välineenä ajamaan raadollisia suurvaltapoliittisia päämääriään.</p><p>Neuvostoliitto onnistui valjastamaan runsaasti eurooppalaisia kuuluisuuksia ajamaan pyyteellisiä etujaan WPC-rauhanliikkeen kautta.</p><p>Yksi esimerkki WPC:hen &rdquo;värvätyistä&rdquo; on ranskalainen Jean Frédéric Joliot-Curie, josta tuli Maailman rauhanneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja. Nuorempana Joliot-Curie toimi nobelisti Marie Curien assistenttina. Hänen tieteellinen uransa koski atomin ytimen tutkimusta, kuinkas muuten. Joliot-Curie sai vaimonsa Irène Joliot-Curien kanssa kemian Nobelin vuonna 1935.</p><p>Muita kylmän sodan aikaisia Neuvostoliiton palvelukseen rauhanliikkeen kautta valjastaneita suuruuksia olivat muun muassa yhdysvaltalainen sosiologi ja kansalaisoikeusliikkeen johtajia W. E. B. Du Bois, yhdysvaltalainen näyttelijä, urheilija, kirjailija ja kansalaisoikeusaktivisti Paul Robeson, yhdysvaltalainen kirjailija Howard Fast, espanjalainen kuvataiteilija Pablo Picasso, ranskalainen historioitsija, runoilija ja kirjailija Louis Aragon, brasilialainen kirjailija Jorge Amado, chileläinen Nobel-palkittu runoilija Pablo Neruda, unkarilainen marxilainen filosofi ja kirjallisuuskriitikko György Lukacs, italialainen taidemaalari Renato Guttuso, ranskalainen filosofi ja kirjailija Jean-Paul Sartre, meksikolainen taidemaalari ja graafikko Diego Rivera ja syyrialainen vallankumousjohtaja Muhammad al-Ashmar.</p><p>Neuvostoliiton hybridivaikuttamisen kyvykkyydestä jo tuolloin kertoo Pablo Picasson tapaus. Picasson kuuluisa kyyhkynen (<a href="https://www.pablopicasso.org/dove-of-peace.jsp"><u>La Colombe</u></a> -litografia) valittiin aluksi Pariisissa vuonna 1949 pidetyn Rauhankannattajien maailmankongressin (World Congress of Partisans for Peace) tunnukseksi ja myöhemmin Picasson kyyhkynen hyväksyttiin koko WPC:n symboliksi.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kuva 2 on otettu vuonna 1952 Itä-Berliinissä pidetyssä WPC:n kongressissa, jossa Picasson kyyhkysen alapuolisessa bannerissa luki &rdquo;<em>Deutschland muss ein Land des Friedens sein</em>&ldquo;. Vapaasti suomennettuna: &quot;<em>Saksan on oltava rauhan maa</em>&quot;.</p><p>Neuvostoliitto tyrkytti siis rauhaa ihan joka paikkaan.</p><p>Jaetusta Saksasta &rdquo;rauhan maana&rdquo; oli tulossa Neuvostoliiton seuraava ongelma. Berliinin saarto oli jo ollut 24.6.1948-12.5.1949 välisenä aikana, ja Saksan tilanne kärjistyi Berlinin muurin rakentamiseen vuonna 1961. Ponnisteluilla rauhaan vedoten Neuvostoliitto ei kyennyt ratkaisemaan Saksan kysymystä luomansa rauhanliikeagendan ja WPC:n avulla.</p><p>Tuorein WPC:n esimerkki Venäjän poliittisten etujen ajamisesta tältä kesältä on &rdquo;<em>WPC against NATO Summit 2018</em>&rdquo; -tapahtumat, joiden iskulause on &rdquo;<em>Yes to peace, no to Nato</em>&rdquo; (<a href="http://www.wpc-in.org/"><u>WPC 6.7.-7.7.2018</u></a>). Kuvassa 3 esitetty WPC:n Naton vastainen juliste kertoo paljon järjestöstä, joka näyttää edelleenkin perustavan toimintaansa kylmän sodan aikaisiin menetelmiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Rauhanaatteella ja rauhanliikkeellä ratsastaminen osoittaa entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän kyvykkyyttä löytää lännessä tapoja, jotka vetoavat päättäjiin, merkkihenkilöihin sekä myös tavallisiin ihmisiin.</p><p>WPC:n pääsihteeriksi vuonna 1977 valitun intialaisen Romesh Chandran &rdquo;<em>Neuvostoliiton ulkopolitiikan päämäärinä ovat saada aikaan pysyvä rauha ja rauhanomainen rinnakkaiselo erilaisten yhteiskuntajärjestelmien omaavien maiden kesken</em>&rdquo; -sanojen perusta kantaa edelleen hyvin etenkin Suomessa.</p><p>Chandran rakentamat rauhankampanjat oli suunnattu pelkästään länttä vastaan. Rauhanomainen rinnakkaiselo -termi on meille liiankin tuttu, jonka käyttöä ei presidentti Urho Kekkonenkaan kavahtanut.</p><p>Olisi pitänyt kavahtaa.</p><p>Venäjä osaa edelleen muodostaa monimutkaisia kuvioita ja valjastaa länsimaissa vaikutusvaltaisia ihmisiä mukaansa täyttämään Venäjän intressejä. Monet WPC:n piirissä keksityt vanhat iskulauseet ja iskusanat toistettuna ovat iskostuneet ihmismieliin pysyvästi ja ne vaikuttavat takaraivossa edelleen.</p><p>WPC:n rahoitus kokonaisuudessaan tuli käytännössä Neuvostoliitolta. 1970-luvun lopulla Neuvostoliitto antoi järjestölle noin 50 miljoonaa dollaria vuodessa, mikä oli tuohon aikaan iso rahasumma. Rahaa kierrätettiin WPC:n päämajan kautta, siis vuosina 1968-1991 Helsingin kautta ja osaltaan - mutta vain osaltaan - Neuvostoliitto sijoitti päämajan maahan, josta rahan liikkeet länteen olivat helpommin mahdollisia.</p><p>Neuvostoliiton rahavirroille otollisia kanavia WPC:n kautta länteen olivat mm. Sosialistinen internationaali (<a href="http://www.socialistinternational.org/"><u>SI</u></a>), joka oli sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö ja jossa myös Suomen SDP oli mukana. WPC:n kautta Neuvostoliiton rahavirroille Suomeen oli esimerkiksi SDP:n Kansainvälinen solidaarisuussäätiö (nykyinen <a href="https://www.solidaarisuus.fi/"><u>Solidaarisuus</u></a>).</p><p>SDP:n Nato-vastaisuudella ja Yhdysvaltojen vastustamisella on siis vanhat juuret pitkälle kylmän sodan aikaan. Noista WPC:n rahavirroista löytyisi vielä paljon tutkittavaa Suomenkin osalta.</p><p>Suomessa WPC:hen kuului aikaisemmin myös vuonna 1949 perustettu Suomen rauhanpuolustajat ry (<a href="https://www.rauhanpuolustajat.org/?v=f0aa03aaca95"><u>Suomen Rauhanpuolustajat</u></a>), joka ei ollut sidoksissa SDP:hen. Sen sijaan SKDL oli Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö ennen puolueen lakkauttamista.</p><p>Jos haluaa peilata Venäjän nykyisiä vaikutustapoja ja vaikutuskyvykkyyttä lännessä, kannattaa tutustua tarkasti siihen laajaan kudelmaan, jonka Neuvostoliitto loi kylmän sodan jälkeen ja joka kesti voimissaan pitkälle 1980-luvulle aina Reaganin ja Gorbatšovin aikoihin saakka. Aineistoa on runsaasti, jonka tunteminen on suureksi eduksi Venäjän nykyajan monimutkaisten toimintamallien ymmärtämiseksi.</p><p>Pari lukemisen arvoista kirjaa on vuonna 1991 julkaistu Richard F. Staarin <a href="https://books.google.fi/books?id=Hvv7U15xCtMC&amp;pg=PR3&amp;hl=ru&amp;source=gbs_selected_pages&amp;cad=2#v=onepage&amp;q&amp;f=false"><u>Foreign Policies of the Soviet Union</u></a> -kirja ja vuonna 2001 julkaistu Andrew G. Bonen <a href="https://slider.mcmaster.ca/index.php/russelljournal/article/view/1994"><u>Russell and the Communist-Aligned Peace Movement in the Mid-1950s</u></a> -kirja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vietnamin sodan jälkeen WPC sai uutta nostetta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun maailmanpoliittinen tilanne kiristyi. Vaikka Vietnamin sodan vastaisen rauhanliikkeen enemmistöllä ei ollut mitään tekemistä WPC:n kanssa, Vietnamin sotaan liittyvä rauhanliike loi kuitenkin Neuvostoliiton päämääriä tukevaa kansaismielipidettä Eurooppaan.</p><p>Vuodesta 1976 Neuvostoliitto alkoi sijoittaa Eurooppaan SS-20 keskipitkän matkan ydinohjuksia. Nuo ohjukset käänsivät kuvan 1 mukaisesti Neuvostoliiton ydinaseiden lukumäärän Yhdysvaltoja suuremmaksi.</p><p>Yhdysvallat oli kuitenkin aloittanut toisen vastavoimastrategian (The Second U.S. Offset Strategy) kehittämisen jo ennen 1970-luvun puoliväliä, kun Neuvostoliiton ydinaseiden määrän kehityssuunta ja sen muodostama uhka Euroopalle oli tiedossa.</p><p>Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden huoli 1970-luvun alkupuolelta oli ollut, miten pitää yllä turvallisuutta turvautumatta ydinaseisiin, kun Neuvostoliitto oli saavuttamassa Yhdysvaltain ydinase-etumatkan.&nbsp;Neuvostoliiton ydinasemäärä ja tuhovoima ylitti siis Yhdysvaltain ydinasemäärän ja tuhovoiman vuosien 1977-78 ajankohtana.</p><p>Vuonna 1979 Nato ja Yhdysvallat tekivät päätöksen sijoittaa Eurooppaan uuden sukupolven tutkaohjatut Pershing II -ohjukset sekä BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset.</p><p>Pershing II -ohjukset tulivat Saksaan vuonna 1983 ja BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset kuuteen eri sijaintipaikkaan Euroopassa niin ikään vuodesta 1983 lähtien. Vuodesta 1984 lähtien Euroopassa oli ilmasta maahan laukaistavia tuolloin uudentyyppisiä laserohjattuja AGM-114 Hellfire -panssarintorjuntaohjuksia.</p><p>Noina 1980-luvun alun vuosina uudet risteilyohjukset tulivat tutuksi käsitteeksi koko Euroopassa. Puheissa olivat myös euro-ohjukset. Parhaillaan uusintana esitettävä Deutchland 83 -saksalaissarja kuvaa hyvin vallinnutta kireää ydinaseiden luomaa turvallisuustilannetta Euroopassa 1980-luvun alkupuolella (<a href="https://areena.yle.fi/1-2635438"><u>Yle Areena, Deutchland 83</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>WPC kampanjoi voimakkaasti uusien yhdysvaltalaisohjuksien sijoittamista vastaan. 1980-luvun alussa Euroopassa oli laajoja ydinohjuksia vastustavia mielenosoituksia ja ohjusvastainen toiminta oli kiivasta. WPC järjesti mielenosoituksia nimenomaan yhdysvaltalaisohjuksia vastaan, ei neuvostoliittolaisohjuksia vastaan. Se siitä järjestön riippumattomuudesta ja liittoutumattomuudesta.</p><p>WPC rahoitti 1980-luvun alkupuolella eurooppalaista rauhanliikettä, joka pääosin tietämättään tuki Neuvostoliiton päämääriä ydinasekysymyksissä.</p><p>Syyskuussa 1981 Tanskan viranomaiset karkottivat Neuvostoliiton suurlähetystön toisen sihteerin ja KGB:n toimihenkilön Vladimir Merkulovin. Tanskalaisviranomaisten mukaan Merkulov antoi rahaa tanskalaiselle Arne Herløv Petersenille hämärässä tarkoituksessa (<a href="http://insidethecoldwar.org/sites/default/files/documents/Department%20of%20State%20Note%20World%20Peace%20Council%27s%20Peace%20Assemblies%20May%201983.pdf"><u>U.S. Department of State, Foreign Affairs Note, 3-1983</u></a>). Petersen johti tuolloin kööpenhaminalaista rauhan ja turvallisuuden yhteyskomiteaa (Liaison Committee for Peace and Security), joka toimi yhteistyössä WPC:n kanssa ja tavallaan WPC:n alaisuudessa. Vladimir Merkulovin antamilla rahoilla kööpenhaminalaisen rauhankomitean oli määrä rahoittaa sanomalehtikampanjaa, jossa vaaditaan pohjoismaisen ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista.</p><p>Pohjolan ydinaseeton vyöhyke oli ollut Neuvostoliiton pitkäaikainen toive ja tavoite.</p><p>Oheinen on vain yksi esimerkki, kuinka Neuvostoliitto toimi lännessä ajaakseen etujaan rauhanliikkeen kautta toisesta maailmansodassa pitkälle hajoamiseensa saakka. Salaisia rahavirtoja Venäjä käyttää edelleen.</p><p>Tuskinpa kaikki ydinaseita vastustavat mielenosoittajat tuolloin tajusivat, mikä merkitys läntisillä ydinaseilla oli myös heidän turvallisuudelleen. Monien mieli on muuttunut tuon jälkeen päinvastaiseksi, esimerkkinä Naton nykyinen pääsihteeri Jens Stoltenberg, joka oli 1960-luvulla Rød Ungdom -järjestön ahkera Vietnamin sodan, ydinaseiden ja Naton vastustaja.</p><p><strong>Oikeistopopulismi nyt</strong></p><p>Helsingin Sanomissa oli viime vuoden helmikuussa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Saska Saarikosken kirjoitus otsikolla &rdquo;<em>Lännen hyödylliset idiootit Putinin apureina &ndash; Takinkääntö on ollut Suomessakin vauhdikasta</em>&rdquo; (<a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005098851.html"><u>HS 23.2.2017</u></a>).</p><p>Kirjoitus kannattaa käydä kertaamassa nyt ja tulevaisuudessa vielä uudelleen ymmärtääkseen yhä enemmän Venäjän tämän vuosikymmenen toimia ja ennen kaikkea sitä, miten Venäjä taitavasti osaa käyttää hyväkseen länsimaihin syntyviä suuntauksia ja teemoja sekä niitä kannattavia poliitikkoja.&nbsp;</p><p>Saska Saarikoski kirjoitti: &rdquo;<em>Länsimaiden vasemmistolaiset tukivat aikanaan Neuvostoliiton diktatuuria, nyt oikeistopopulistit tukevat Venäjän diktatuuria. Moskovassa tiedetään, että lännessä riittää hyödyllisiä idiootteja.</em>&rdquo;</p><p>Juuri tuosta kysymys oli ennen kylmän sodan aikaan. Juuri tuosta kysymys on edelleen nyt: hyödyllisistä idiooteista, joita tuntuu lännessä aina vain riittävän.</p><p>Kerroin edellä lähes neljä vuosikymmentä kestäneen esimerkin, kuinka Neuvostoliitto käytti rauhanliikettä ajamaan etujaan lännessä. Kylmän sodan aikaan näitä hyödyllisiä idiootteja oli älymystössä ja korkeasti koulutettujen keskuudessa eikä niinkään poliitikkojen keskuudessa kommunismiin ja sosialismiin vetoa tuntevia vasemmistopoliitikkoja lukuun ottamatta.</p><p>Nyt tilanne kääntynyt päinvastaiseksi.</p><p>Venäjän pitkäaikainen ulkoministeri Sergei Lavrov lausui vuoden 2017 Münchenin turvallisuuskonferenssissa Venäjän kannan länsimaiseen demokratiaan ja markkinatalouteen: &rdquo;<em>Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä</em>&rdquo;.</p><p>Lavrov tarkoitti lännen liberaalia maailmanjärjestystä, jonka Venäjä on kokenut samalla tavalla eduilleen uhkana kuin Neuvostoliitto Yhdysvaltain ydinaseita heti toisen maailmansodan jälkeen ja 1980-luvun alussa ja johon se valjasti yhdeksi toimintavälineekseen rauhanliikkeen.</p><p>Vielä tuolloin vuoden 2017 talvella Lavrovin sanoja ei juurikaan noteerattu lännessä. Ehkäpä viimeistään nyt noteerataan, kun maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka kurittaa läntistä Eurooppaa ja haastaa Euroopan kautta vähäpätöisenä asiana jopa lännen maailmanjärjestystä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjä on aina perustunut autoritääriseen yhden johtajatahon järjestelmään. Niin tsaarin aika, niin kommunismin aika Neuvostoliiton ilmentymänä, niin Putinin aika. Venäjällä ei tule koskaan olemaan muun muotoista aatejärjestelmää, ei koskaan.</p><p>Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti toukokuun 7. päivänä vuonna 2000, ja sitä ennen hän oli ollut virkaa tekevä presidentti vuoden 1999 viimeisestä päivästä lukien.</p><p>Valtaan noustuaan Putin sai voimakkaasti tukea venäläisiltä neo-eurasianisteilta, joiden kärkihahmo oli Moskovan valtionyliopiston professori Aleksandr Dugin (<a href="http://dugin.ru/"><u>Александр Дугин</u></a>).</p><p>Dugin kirjoitti vuonna 1997 kirjan nimellä Geopolitiikan perusteet, Venäjän geopoliittinen tulevaisuus (<a href="http://ratnikjournal.narod.ru/zip/Dugin.Geopolitika.pdf"><u>Основы Геополитики, Геополитическое будущее России</u></a>).</p><p>Kirja on melko ikävää luettavaa eikä sitä jaksa oikein kokonaan lukea, mutta siitä on kaivettavissa Putinin toteuttamien Venäjän toimien 2000-luvun ideologinen perusta, joka perustuu pitkälti imperialismiin ja Venäjän halukkuuteen laajentaa intressipiiriään.</p><p>Putinin aikakaudella keskeisin pilari Venäjän ideologisessa perustelussa mm. vahvistaa otetta rajanaapurimaissa pohjautuu jo 1920-luvulla alkunsa saaneisiin eurasianismiin (евразийство) ja neo-eurasianismiin (неоевразийство). Nykyajan tunnetuin venäläinen neo-eurasianisti on juuri Aleksandr Dugin.</p><p>Venäjän imperialistiset pyrkimykset ja halukkuus laajentaa intressipiiriään on vain toinen puoli Venäjän geopolitiikkaa ja maailmanpolitiikkaa. Toinen puoli on pyrkimys hajottaa Venäjän vastavoimia ja mieluummin vieläpä sisältäpäin ikään kuin virus.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Oikeistoradikalismia, uuskonservatismia ja oikeistopopulismia on läntisessä maailmassa ollut aina muodossa tai toisessa, enemmän tai vähemmän.</p><p>Lännessä vahvistuneilla oikean laidan oikeistoaatteilla populistisessa muodossa on yllättäen yhteyttä Duginin ajatuksiin, vaikka yhteyttä ei ole luotu tietoisesti. Duginin teoria näyttää vain kohtaavan käytännön.</p><p>Toisen maailmansodan jälkeen oikeistopopulismi eri muodoissa ei ole koskaan ollut lännessä niin vahva ja vaikuttava kuin nyt. Osittain tähän löytyy vastaus Venäjältä, joka on haistanut hyvin vaikutusmahdollisuudet toimintaan lännen sisällä vastaavasti kuten Neuvostoliitto oli haistanut rauhanliikkeen vaikutusmahdollisuudeksi toimintaan lännen sisällä.</p><p>Läntisten maiden oikeistopopulismin perusta ei siis kuitenkaan ole lähtenyt Venäjältä, mutta Venäjä on edesauttanut syntynyttä tilaisuutta edistääkseen päämääriään maailmanpolitiikassa sekoittamalla ja hajottamalla länttä vähäisin voimavaroin. Hajotukseen tarvittavia voimavaroja ja välineitä Venäjä on saanut lännestä itsessään. Venäjän ei ole tarvinnut tehdä kummoisia investointeja suureen aikaansaannokseen. Pelkkä venäläinen katalyytti on riittänyt lännen sekoittamiseen.</p><p>Aleksandr Dugin tunnetaan melko hyvin lännen tietyissä piireissä, muttei täysin.</p><p>Duginin vahva noususuhdanne muutama vuosi sitten Venäjän ulkopuolella mm. Itä-Euroopan ns. &rdquo;epäliberaalin demokratian&rdquo; teoreetikoiden ja lännen uustraditionalistien piirissä ei kuitenkaan perustu geopolitiikkaan tai eurasianismin muotoisiin ajatuksiin vaan ns. Neljänteen poliittiseen teoriaan (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/The_Fourth_Political_Theory"><u>The Fourth Political Theory</u></a>, <a href="http://cyclowiki.org/wiki/%D0%A7%D0%B5%D1%82%D0%B2%D1%91%D1%80%D1%82%D0%B0%D1%8F_%D0%BF%D0%BE%D0%BB%D0%B8%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%82%D0%B5%D0%BE%D1%80%D0%B8%D1%8F"><u>Четвертая политическая теория</u></a>), jonka Dugin julkaisi vuonna 2009.</p><p>Duginin kirja neljännestä poliittisesta teoriasta löytyy venäjänkielisenä <a href="https://www.e-reading.club/bookreader.php/129538/Dugin_-_Chetvertaya_politicheskaya_teoriya.html"><u>täältä</u></a>.</p><p>Duginin neljännen poliittisen teorian päämäärä on korvata ja yhdistää liberaali demokratia, marxismi ja fasismi. Neljäs teoria hyökkää erityisesti liberalismia vastaan, koska liberalismi on jo voittanut fasismin ja marxismin. Fasismi oli voitettu kuusivuotisessa toisessa maailmansodassa ja marxismi 45-vuotisessa kylmässä sodassa.</p><p>Neljäs poliittinen teoria näkee individualismiin perustuvan liberalismin viholliseksi. Duginin näkemyksen mukaan menetettyään haastajansa liberalismi - tai liberaali demokratia - menettää myös aktiivisen roolinsa poliittisena voimana ja jähmettyy &rdquo;postliberalismiksi&rdquo;, joka on haastettavissa uudella yhteiskunnallisella aatesuuntauksella.</p><p>Liberaalidemokratiaan kohdistuva haaste on nyt meneillään.</p><p>Eteneminen liberalismista neljänteen poliittiseen teoriaan ei kuitenkaan ole Duginin mukaan helppoa, koska teoria on käytännössä vastakohta kaikenlaiselle liberalismille. Koska vallankumouksia ei enää nykymaailmassa tapahdu, eteneminen on hidasta askel askeleelta.</p><p>Neljännessä poliittisessa teoriassa kylmän sodan jälkeinen kahden ideologisen leirin sijaan maailma jakautuu historian, kulttuuriperinnön, uskonnon, kielen tai kansallisuuden määrittämiin piireihin, jotka eivät ole liberalismia ja individualismia. Kehityksessä voi syntyä valtiollisesti epäyhtenäisiä, mutta yhteisiä arvoja ja intressejä omaavia etupiirejä.</p><p>Oleelliset sanat edellisessä kappaleessa ovat epäyhtenäisyys ja etupiiri. Epäyhtenäisyyttä voi olla valtion sisällä ja liittokunnissa eivätkä etupiirit muodostaisi yhteistä rajaa, siis blokkia. Etupiirien muodostuminen luo siis hajaannusta ja siihen myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov viittasi viime vuonna Münchenissä: &rdquo;<em>Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä</em>&rdquo;.</p><p>Yle Areenasta reilun vuoden takaa löytyvä Duginia käsittelevä radiojuttu otsikolla &quot;<em>Alexander Dugin: Liberalismi on tullut hulluksi</em>&quot; kertoo hyvin neljännestä poliittisesta teoriasta (<a href="https://areena.yle.fi/1-4123469"><u>Yle Areena 24.4.2017</u></a>):&nbsp;</p><p>&quot;<em>Dugin kertoo edustavansa &#39;neljättä poliittista teoriaa&#39; - eli käytännössä hän haluaisi katkaista läntisen liberalismin voittokulun. Tilalle traditionalistinen Dugin tarjoaa konservatiivisia arvoja ja uskonnon maineenpalautusta. Duginin näkemyksen mukaan läntinen liberalismi on tullut hulluksi ja tätä hulluutta edustavat niin <u>rajat auki -politiikka</u> kuin sukupuolivähemmistöjen oikeudetkin.</em>&quot;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Neljännessä poliittisessa teoriassa 2000-luvun maailma olisi siis moninapainen. Maailma olisi sitä, mitä Venäjä on pitkään halunnut edistääkseen asemaansa maailmanpolitiikassa.</p><p>Lännessä on yllättävän paljon myötämieltä Duginin ajatuslogiikalle, vaikka Duginin teoria ei olekaan ollut lähtökohta. Kehityskulku on tapahtunut ilman tietoa Duginista, mutta Venäjä on tietoisesti edesauttanut toimillaan asioiden kehittymistä kohti hajaannusta.</p><p>Tällä hetkellä eniten meidän on syytä olla huolissaan Yhdysvalloista. Presidentti Donald Trump on käytännön toiminnassaan jo toteuttanut Duginin teoriaa osoittaessaan myötämieltä autoritääristä johtamismallia kohtaan sekä myös Venäjää kohtaan. Euroopassa Donald Trump on löytänyt läheisimmän hengenheimolaisen Puolasta, jonne hän olisi tuoreimpana kiitollisen myötämielisyyden esimerkkinä siirtämässä yhdysvaltalaisia sotajoukkoja Saksasta ikään kuin kiitoksena.</p><p>Euroopan oikeistopopulistiset puolueet ja oikeistopopulistisesti ajattelevat poliitikot ovat alttiimpia neljännen poliittisen teorian vaikutuksille, vaikkeivat nämä tahot tietäisikään mitään koko teoriasta. Visegrád-maat ovat Duginin neljännen teorian ajatusten ensimmäiset ja tukevimmat kannattajat tietämättään teoriasta mitään.</p><p>Oleellista tässä on, että Venäjä sen sijaan tietää Duginin teorian ja osaa siksi käyttää syntynyttä tilannetta lännessä hyväkseen. Hyväksikäyttö on periaatteiltaan samaa kuin rauhanliike kylmän sodan aikaan. Viljellään ajatuksia, jotka saavat länsimaiden kansalaisissa ja poliitikoissa vastakaikua.</p><p>Kun puhutaan Venäjästä, ideologia on vain väline venäläiselle vallalle ja venäläiseen vallanhankintaan. Niin oli ennen kommunismi niin kotimaassa kuin myös maailmalla ja on niin nyt se uusi ideologia niin kotimaassa kuin myös maailmalla, jonka eteen Venäjä tekee kovasti työtä.</p><p>Kyse Venäjälle on hajottamisesta ja sitä kautta hallitsemisesta. Hajottamisesta hyvä esimerkki on Viktor Orbánin yksinvaltaisesti johtama Visegrád-maa Unkari. Unkari on jopa valmis haastamaan EU:n veto-oikeudellaan Venäjän etuja puolustaessaan. Venäjä kykenee tarvittaessa tekemään Orbánin johtaman Unkarin avulla EU:n toimintakyvyttömäksi.</p><p>Kehitys monessa länsimaassa on nyt mennyt Duginin neljännen teorian mukaisesti. Liberaali demokratia on haastettu lännen sisällä Venäjän ja Kiinan harjoittamalla autoritarismilla.</p><p>Esimerkiksi pakolaiskysymyserimielisyydet, maahanmuuttoerimielisyydet, erimielisyydet oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden asemasta sekä erimielisyydet suhtautumisessa Venäjään ovat vain ilmentymiä eivätkä vielä välttämättä osoita suurtakaan erimielisyyttä ideologian perusteissa. Sen sijaan ideologisesti ratkaisevaa pitemmällä aikavälillä on, onko EU löysä kansallisvaltioiden liitto - jos sitäkään - vai kohti maailmanpolitiikan vaikuttajaksi pyrkivä monoliittinen yhteenliittymä yhtenevine kantoineen.</p><p>Hajotetaanko läntiset liittoutumat ja instituutiot, joka olisi Venäjän etu. Läntisten liittoutumien ja instituutioiden hajoaminen tai rapautuminen olisi Venäjälle todellinen jättipotti. Duginin ajatuksista mitään tietämättään Trump toimii jo nyt hajottaen juuri näitä läntisiä liittoutumia ja instituutioita. Trump jakaa Duginin teorian mukaisesti maailmaa uusiin etupiireihin, joiden perusta ei ole samanlaisten maiden muodostamat blokit.</p><p>Venäjä ei ole kyennyt luomaan Euraasian unionilla eikä BRICS-maiden liittoutumalla Venäjän johdettavissa olevaa maailmaanpolitiikan hallintaan kykenevää yhteenliittymää, joten ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt pyrkiä hajottamaan muut maailmapolitiikan hallintaan kykenevät yhteenliittymät.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vielä vuonna 2010 Euroopan maista vain kahdessa nationalistipuolueet olivat hallituksessa: Sveitsin kansanpuolue Sveitsissä ja Pohjoisen liitto Italiassa. Tanskan kansanpuolue on ollut Tanskan hallituksen tukipuolue vuodesta 2001. Muukalaisvihamieliset puolueet olivat kuitenkin edustettuina noin joka toisen EU-maan sekä Sveitsin ja Norjan parlamenteissa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Nyt tilanne on muuttunut. Kevään 2018 Italian parlamenttivaaleissa yli puolet kansasta kannatti populistisia puolueita. Syksyn 2017 parlamenttivaaleissa Itävallan kansanpuolue ÖVP voitti vaalit nationalistisella ja maahanmuuttovastaisella ohjelmalla ja muodosti Itävallan vapauspuolueen kanssa äärioikeistolaismieliseksi mielletyn koalitiohallituksen. Itävalta on ensimmäinen Länsi-Euroopan maa, jossa äärioikeisto nousi hallitukseen.</p><p>Putin kiitti Itävaltaa ja teki maahan presidenttikautensa ensimmäisen EU-vierailun 5.6.2018.</p><p>Venäjä on nyt haistanut taas kerran ne keinot, joilla toimia vastapuolen sisällä ajaakseen omia etuja. Kylmän sodan aikaan yhtenä keinona oli vetoaminen ihmisten rauhantunteeseen, nyt vetoaminen tunteisiin, jotka ovat voimistaneet oikeistopopulistisia suuntauksia ja joita Venäjän on sekä rahoittanut että auttanut menestymään muutoin.</p><p>Tukea Venäjältä ovat saaneet varmuudella ainakin Ranskan Kansallinen rintama, Hollannin Vapauspuolue ja Saksan Vaihtoehto Saksalle. Venäjä on myös vaaleissa auttanut menestymään kyseenalaisilla toimilla niitä voimia, jotka Venäjän mielestä parhaiten kykenisivät haastamaan Duginin neljännen poliittisen teorian mukaisesti liberaalia ideologiaan ja individualismia. Venäjä on sekaantunut varmuudella Yhdysvaltain vuoden 2017 presidentinvaaleihin.</p><p>Venäjän nykyiset toimet eivät nyt ole niin läpinäkyviä kuin kylmän sodan aikaan. Venäjän toimien pohjimmaisista päämääristä on vaikeampi ottaa nyt selvää. Venäjä osaa aina olla pitkäjännitteinen ja kärsivällinen.</p><p>Missään nimessä oikeistopopulistia liikkeitä ei pidä nyt syyllistää vastaavasti kuten ei niitäkään, jotka tukivat neuvostoliitolaislähtöistä rauhanliikettä kylmän sodan aikaan. Pitää vaan ymmärtää maailmapolitiikan kuviot laajemmin ja mitkä ovat Venäjän sekä myös Kiinan päämäärät noissa kuvioissa.</p><p>Arvostelua on sen sijaan syytä esittää liberaalia ideologiaa kohtaan, jonka kehityksessä on havaittavissa piirteitä, joista Dugin kirjoitti vuonna 2009. Ideologia haastetaan nyt ja sen on kyettävä vastaamaan.</p><p>Yhdysvallat harjoittaa nyt omalta kannaltaan huonoa maailmanpolitiikkaa. Suorastaan järjetöntä maailmanpolitiikkaa. Yhdysvallat ei selviä enää maailmanpolitiikan haasteista yksin, vaan tarvitsee Euroopan avukseen. Euroopan on myös syytä kantaa oma vastuunsa eikä pitää yllä turvallisuuttaan muiden kustannuksella.</p><p>On helppo kirjoittaa yksityiskohtaisesti Neuvostoliiton rauhanliikkeen historiasta, mutta vielä ei ole helppo kirjoittaa niistä toimista, mitä Venäjä tekee nyt lännessä vastaavasti. Harva meistä tiesi esimerkiksi 1980-luvun alussa Euroopan ydinaseiden suhteen, mistä oli kysymys ja mikä oli Neuvostoliiton agenda.</p><p>Me tiedämme nyt Venäjälle myönteisten toimijoiden rahoituksen ja puuttumiset vaaleihin sekä yleisen hybridiagitaation, mutta herkulliset yksityiskohtaiset faktat dokumentteineen ja samalla kokonaiskuva ovat vielä jäsentymättömiä. Asia on kuitenkin syytä jo nyt tiedostaa, eikä odottaa vuosikymmenten päästä historiankirjoitusta nyt tapahtuneesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaisin kirjoituksen tuolla ”Venäjän tehokas ase - ennen se oli rauhanliike, nyt oikeistopopulistit” -otsikolla ensi kerran jo vuosi sitten heinäkuussa (US-blogi 9.7.2018).

Kirjoitus on syytä julkaista uudestaan sen ajankohtaisuuden vuoksi.

Käymme parhaillaan eurovaaleja. Ennakkoäänestys on menossa ensi tiistaihin saakka. Varsinainen vaalipäivä on viikon päästä sunnuntaina 26.5.2019.

EU:n oikeistopopulistiset liikkeet ovat liittoutumassa - tai vähintäänkin hakemassa tiivistä yhteistyötä - keskenään. Suomesta kuvioissa mukana on myös Perussuomalaiset Laura Huhtasaaren johdolla.

Oikeistopopulistisesta liikehdinnästä on käytetty myös sävyisämpää kansallismieliset puolueet -määritelmää. Minä en voisi koskaan käyttää tuosta sekasikiöliikkeestä kansallismieliset puolueet -määritelmää. En koskaan. Kansallismielisyyden määritelmää tuo sekasikiöliike ei koskaan ansaitse.

Kyse oikeistopopulismissa on ennen kaikkea Venäjä-mielisyydestä, ei kansallismielisyydestä.

                                                                                  ****

Oikeistopopulistiset liikkeet ovat kokoontuneet tänään Italian Milanoon. Mukana Suomesta on myös Perusuomalaiset. Italia on EU:n nykyinen ja tuleva murheenkryyni ja Italian oikeistopopulismi on tuon kryynin yksi ilmentymä.

Italian talous on kuralla eikä maa ole kyennyt taloudellisen kyvykkyyden parantamisen edellyttämiin uudistuksiin. Italia on taloudellisessa rapakunnossa. Italia on ollut jo pitkään taloudellisessa rapakunnossa.

Rapakuntoisen valtion kansa on nyt viimeisimpänä keinona tukeutunut oikeistopopulistiseen liikkeeseen ratkaisuna saada asiat paremmalle tolalle tekemättä itse mitään. Kysymys on siitä, että omat laskut halutaan muiden maksettavaksi.

Italiasta on tullut oikeistopopulistisen liikkeen johtovaltio, ja se on nähnyt mahdollisuudekseen kokoamalla Euroopan oikeistopopulistiset liikkeet yhteen pönkittää omaa asemaansa EU:ssa. Italia on siis pyrkimässä eurooppalaisen oikeistopopulismin vetäjäksi - ja Venäjän avittamana, tietty.

Suomessa mukaan tuohon EU:n sisällä Italian johdolla törröttävään sekasikiölaumaan on lähtenyt Perussuomalaiset.

Muutoin en tuon ”vika kaikkiin ongelmiin on muissa, ei missään nimissä meissä ” -sekasikiölauman toimiin puuttuisi, mutta Venäjä on nähnyt liikkeessä taas kerran oivallisen mahdollisuuden hajottaa EU:ta sisältä päin.

Venäjä on  toiminut määrätietoisesti jo vuosien ajan oikeistopopulististen liikkeiden tukemisessa. Venäjä on jo saanut itselleen myös jo tulosta aikaan.  

Onko Venäjälle tulossa eurovaaleissa jättipotti?

Jos minusta on kiinni, ei kuuna päivänä. En koskaan voisi äänestää Putin- ja Venäjä-mielisiä Euroopan parlamenttiin eurovaaleissa. En koskaan.

                                                                                  ****

Itävallan hallituspuolueen ryhmänjohtaja lieventäisi Venäjä-pakotteita: ’Pakotteista ei ole ollut minkäänlaista apua’” (IL 10.11.2018).

Tuo Iltalehden uutisotsikko oli siis viime vuoden puolelta. Itävallan oikeistopopulistinen hallitus halusi ja haluaa Venäjä-pakotteista eroon.

Itävallan varaliittokansleri Strache eroaa tehtävästään: käy salaa kuvatulla videolla kauppaa venäläis­oligarkin sukulaista esittävän naisen kanssa” on tuore uutisotsikko Helsingin Sanomien nettisivuilla (HS 18.5.2019).

Oikeistopopulistisen hallituspuolueen FPÖ:n johtaja, varaliittokansleri Heinz-Christian Strache joutui tänään eroamaan tiedotusvälineiden kerrottua hänen halukkuudestaan ottaa vastaan lahjuksia venäläisen oligarkin sukulaisena esiintyneeltä naiselta. Nainen kertoi olevansa Putinin ystävä.  

Strache suostui salaa kuvatulla videolla Kronen Zeitung -lehteä koskeviin venäläisnaisen esittämiin järjestelyihin, jos lehti puolestaan auttaa FPÖ:n vaalikampanjointia. Vastineeksi Strache lisäksi esitti, että hallitukseen noustuaan hän voisi tehdä venäläisnaisen kanssa tätä hyödyttäviä julkisia sopimuksia esimerkiksi rakennusalalla.

Tuo Itävallan tapaus on hyvä esimerkki, miksi tuota helvetin oikeistopopulistista sekasikiölaumaa ei kenenkään pidä äänestää Euroopan parlamenttiin.

                                                                                  ****

Oheinen tämän luvun jälkeinen kirjoitus on siis julkaistu ensi kerran 9.7.2018 ja siinä on kirjattuna tuon ajankohdan tapahtumia, jotka saattavat tuntua nyt vanhoilta.

Kyse kaiken kaikkiaan on siis siitä, että Venäjällä ja Venäjää ennen Neuvostoliitolla on erittäin hyvä hajuaisti haistella Euroopasta sellaisia trendejä ja ihmisten mieltymyksiä, joita se osaa taitavasti vahvistaa edukseen ja hajottaa vastapuolta. Rauhanliikkeen on korvannut oikeistopopulismi.

Nyt oikeistopopulistit keinolla millä hyvänsä pyrkivät saamaan valtaa hinnasta tai keinoista välittämättä. Venäjä on haistanut oikeistopopulistisen haaskan ja käyttää tuota halukasta haaskaa häikäilemättä hyväkseen. On käyttänyt jo pitkän aikaa kuten rauhanliikettäkin aikanaan.

                                                                                  ****

Elokuva Mieletön elokuu, 22.6.2018 klo 20.45, TV 1.

Komedia kylmän sodan Helsingistä vuonna 1962. Kansainvälinen nuorisofestivaali aiheuttaa mellakoita ja naiset menettävät sydämensä ulkomaalaisille miehille. N: Kati Outinen, Laura Birn. O: Taru Mäkelä. Suomi 2013. (U) 1 h 39 min.

Edellä mainittu TV 1:ssä juhannusaattona esitetty elokuva antoi minulle kipinän kirjoittaa tämän pitkän blogikirjoituksen. Elokuva ensiesitys televisiossa oli 3.1.2016 (Yle Areena 3.1.2016).

Tämä kirjoitus edellyttää lukijalta suurta kärsivällisyyttä. Blogikirjoitus on tarkoitettu luettavaksi kirjoituksen teemaan syvästi vihkiytyneille - siis niille, joita kiinnostaa itäisen naapurinne kyseenalaiset toimintatavat länsimaissa niin historiassa kuin tänä päivänä.

Itäisen naapurimme toimintatavat noudattavat edelleen samaa peruskaavaa kuin kylmän sodan aikaan. Mikään ei ole muuttunut.

Tuo Mieletön elokuu -elokuva on vain aasinsilta kirjoitukseni aiheeseen. Aasinsilta siihen, millaisia keinoja entinen Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä ovatkaan keksineet edistääkseen omia päämääriä länsimaissa. Miten tavallisia ihmisiä eikä vain pelkästään poliitikkoja tai silmäätekeviä on käytetty hyväksi.

”Rauha ja ystävyys”, ”rauha ja ystävyys”, ”rauha ja ystävyys” -huudot toistuvat Mieletön elokuu -elokuvassa noin kahdeksan minuutin kohdalla, kun nuorisofestivaalilaiset vyöryivät banderolleineen pitkin Helsinkiä.

Helsingin kymmenpäiväisen nuorisofestivaalin (Yle 8.9.2006) järjestäjinä toimivat Demokraattisen nuorison maailmanliitto (DNML) sekä Prahassa päämajaansa pitänyt International Union of Students (IUS). Kyseisten järjestöjen taustalla oli Neuvostoliitto liittolaisineen.

Vuosikymmentä myöhemmin vuonna 1973 Agit Prop lauloi Rauha, ystävyys, solidaarisuus -kappaletta jatkaen vuoden 1962 kansainvälisen nuorisofestivaalin teemaa sanasta sanaan. Tuo Agit Propin esitys löytyy vaikkapa YouTubesta tuolla laulun nimen hakusanalla. Kannattaa käydä kuuntelemassa, että pääsee mukaan itäisen ystävämme rauhanaatteen tunnelmaan.

Noina kylmän sodan vuosina ja vuosikymmeninä Neuvostoliitolla riitti lännessä ja lännen tuntumassa rauhanaatteen agitaattoreita ihan ilmaiseksi aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Kolme vuosikymmentä aikaisemmin 1950-luvun alussa Neuvostoliitto myös tiesi, mikä vetosi sodan kokeneiden tunteeseen, kun toisen maailmansota oli vielä tuoreessa muistissa.

Rauhanliike ennen

Maailman rauhanneuvosto - World Peace Council (WPC) - on omien sanojensa mukaa anti-imperialistinen, riippumaton ja liittoutumaton rauhanliike. Siis riippumaton ja liittoutumaton.

WPC perustettiin vuoden 1950 marraskuussa, mutta liikkeen synnyinprosessi sai alkunsa jo vuonna 1948 Puolassa pidetyssä Älymystön rauhankongressissa rauhan puolustamiseksi (Мировой Конгресс Интеллектуалов в защиту Мира, Światowy Kongres Intelektualistów w Obronie Pokoju). Ajankohta on melko tarkalleen sama, jolloin myös Naton perustamisprosessi alkoi.

Puolan rauhankongressilla ei tosiasiallisesti ollut mitään tekemistä rauhanliikkeen kanssa.

Raadollisesti rauhankongressi oli osa Neuvostoliiton ja Stalinin alkavaa tavoitetta hidastaa Yhdysvaltain johtamaa ydinaseohjelmaa länsimaissa vaikuttamalla maailman yleiseen mielipiteeseen edistämällä kommunistisia voimia rauhankannattajina ja vastaavasti kuvaamalla lännen toimia uhkana rauhalle.

Tuolloin vuonna 1948 sai alkunsa myös nykyisessä muodossa Neuvostoliiton määrittelemänä käsite ”amerikkalainen imperialismi”, joka edelleen pitää puoliaan täällä Suomessa vielä 70 vuoden jälkeen.

WPC:stä muodostui Neuvostoliiton tärkein sodanjälkeinen näyteikkunajärjestö ja politiikantekoväline, jolla pyrittiin vaikuttamaan länsimaissa asuvien ihmisten mielipiteeseen tavoilla, jotka ihmiset kokivat tärkeäksi tuolloin. WPC oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean kansainvälinen osaston ja Neuvostoliiton rauhan komitean suorassa ohjauksessa.

WPC:n ensimmäinen päämaja oli Pariisissa, mistä se karkotettiin ns. viidennen kolonnan edustajana, kun Ranskalle selvisi rauhanneuvoston todellinen luonne. Pariisin jälkeen WPC:n päämajalle ei enää löytynyt tilaa Nato-maissa, ja Neuvostoliitto joutui etsimään uutta päämajasijaintia blokkien väliseltä alueelta.

Itävallassa vuosina 1954-1968 ollessaan neuvosto joutui vuonna 1957 muuttamaan nimeään International Institute for Peace -järjestöksi tullakseen jotenkin toiminnalleen mahdolliseksi Itävallassa. Vuodesta 1968 vuoteen 1991 WPC:n päämaja oli Helsingissä ja sen jälkeen Kreikassa.

Jos Neuvostoliiton kylmän sodan alkuvaiheen rauhankampanja kiinnostaa enemmän, esitän luettavaksi Vladimir Dobrenkon laatiman tutkielman otsikolla ”Conspiracy of Peace: The Cold War, the International Peace Movement, and the Soviet Peace Campaign, 1946-1956”, joka löytyy täältä.

                                                                                  ****

Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhanliikkeen välineeksi suurvaltapolitiikkaan heti toisen maailmansodan jälkeen? Mikä sai Stalinin ja Neuvostoliiton ottamaan rauhan käsitteen kaikessa mahdollisessa välineeksi suurvaltapolitiikkaan, josta yhtenä esimerkkinä olivat nuorisofestivaalit vaikkapa Helsingin tapaan vuonna 1962?

Rauhalla ja pyyteettömällä rauhatahtoisuudella ei ollut mitään tekemistä Neuvostoliiton tavoitteissa, kyse oli puhtaasta turvallisuus-, puolustus- ja suurvaltastrategiasta. Jo vuoden 1948 Puolan rauhankongressissa kyse oli ydinaseista ja niihin liittyen Naton perustamisesta. Toisen maailmansodan tiimoilta Yhdysvalloilla oli jo ydinase, mitä Neuvostoliitolla ei vielä ollut.

Naton perustamisen myötä länsi pyrki luomaan vastavoimaa Neuvostoliiton konventionaalisten aseiden ylivoimalle Euroopassa. Neuvostoliitto olisi kyennyt tuolla ylivoimalla valtaamaan koko Euroopan ilman suurempia menetyksiä aina Atlantin rannikolle saakka.

Läntisen Euroopan puolustaminen perustui Natossa toisen maailmasodan jälkeen siis ydinaseisiin.

Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen atomipomminsa 29. elokuuta 1949 ollen reilun puolivuosikymmentä Yhdysvaltoja jäljessä. Puolivuosikymmentä ydinaseiden kaltaisissa joukkotuhoaseissa on pitkä aika. Stalin ja Neuvostoliitto olivat hieman hädissään.

Offset strategy on nimitys yhdysvaltalaiselle turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle strategialle, joita Yhdysvallat on luonut toisen maailmansodan jälkeen sekä itsensä että liittolaistensa turvaksi. Osuvin suomalainen käännös Offset strategy -sanalle lienee vastavoimastrategia.

Ensimmäisen strategian loi kenraali Dwight David Eisenhower 1950-luvun puolivälissä ja tuon vastavoimastrategian kausi kesti 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin. Alun perin strategian nimi oli New Look, historian valossa käytetään nykyisin nimenä myös Offset Strategy (The U.S. Offset Strategy).

Neuvostoliiton konventionaalinen armeija oli siis vahva toisen maailmasodan jäljiltä. Vastavoimastrategian pohjimmainen lähtökohta oli, ettei Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden kannata rakentaa Neuvostoliiton vertaista konventionaalista armeijaa, vaan vastavoima luodaan asymmetrisesti ydinasein.

Ensimmäinen vastavoimastrategia olikin hyvin toimiva strategia siihen saakka, kunnes Neuvostoliitto teki suuria panostuksia taktiseen ja strategiseen ydinasearsenaaliinsa ja ylitti lännen ydinasekapasiteetin kuvan 1 mukaisesti 1970-luvun jälkipuolella. Kuva 1 kertoo myös Yhdysvaltain ydinaseiden ylivoiman toisen sodan jälkeen, joka perustui siis Eisenhowerin johdolla luotuun ensimmäiseen vastavoimastrategiaan.

Ymmärrettävästi rauhanaatteella oli laajaa kantapintaa Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Lännessä ihmiset eivät vielä 1940- ja 1950-lukujen taitteessa täysin ymmärtäneet muuttunutta tilannetta, jossa Neuvostoliitto olisi lännen vihollinen.

Neuvostoliitto otti yhdeksi keskeisemmäksi toimintastrategiakseen pyrkimyksen vaikuttaa eurooppalaisten ihmisten rauhantahtoisuuteen perustamalla rauhanaatteen liikkeitä eri muodoissa. Muotoja ja liikkeitä rauhan ja solidaarisuuden teemoilla Neuvostoliitolla riitti.

Kun nyt 2010-luvulla puhutaan Venäjän hybridivaikuttamisesta, ei mitään uutta ole tapahtunut. Neuvostoliitolle ja nykyisin Venäjälle mielipidevaikuttaminen vastustajien joukossa on tuttua puuhaa. Nyt poikkeuksellista on se, että toisin kuin kylmän sodan aikaan, Venäjä on onnistunut tällä vuosikymmenellä tavoitteissaan lähes täysin.

                                                                                  ****

Neuvostoliitolla oli ja Venäjä edelleen on suuri kyky löytää lännestä ns. hyödyllisiä idiootteja ajamaan etujaan. 1950-luvulla WPC värväsi johtoasemiin vasemmistolaisia rauhanaktivisteja, jotka eivät välttämättä oivaltaneet liittyneensä järjestöön, jota Neuvostoliitto käytti vain välineenä ajamaan raadollisia suurvaltapoliittisia päämääriään.

Neuvostoliitto onnistui valjastamaan runsaasti eurooppalaisia kuuluisuuksia ajamaan pyyteellisiä etujaan WPC-rauhanliikkeen kautta.

Yksi esimerkki WPC:hen ”värvätyistä” on ranskalainen Jean Frédéric Joliot-Curie, josta tuli Maailman rauhanneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja. Nuorempana Joliot-Curie toimi nobelisti Marie Curien assistenttina. Hänen tieteellinen uransa koski atomin ytimen tutkimusta, kuinkas muuten. Joliot-Curie sai vaimonsa Irène Joliot-Curien kanssa kemian Nobelin vuonna 1935.

Muita kylmän sodan aikaisia Neuvostoliiton palvelukseen rauhanliikkeen kautta valjastaneita suuruuksia olivat muun muassa yhdysvaltalainen sosiologi ja kansalaisoikeusliikkeen johtajia W. E. B. Du Bois, yhdysvaltalainen näyttelijä, urheilija, kirjailija ja kansalaisoikeusaktivisti Paul Robeson, yhdysvaltalainen kirjailija Howard Fast, espanjalainen kuvataiteilija Pablo Picasso, ranskalainen historioitsija, runoilija ja kirjailija Louis Aragon, brasilialainen kirjailija Jorge Amado, chileläinen Nobel-palkittu runoilija Pablo Neruda, unkarilainen marxilainen filosofi ja kirjallisuuskriitikko György Lukacs, italialainen taidemaalari Renato Guttuso, ranskalainen filosofi ja kirjailija Jean-Paul Sartre, meksikolainen taidemaalari ja graafikko Diego Rivera ja syyrialainen vallankumousjohtaja Muhammad al-Ashmar.

Neuvostoliiton hybridivaikuttamisen kyvykkyydestä jo tuolloin kertoo Pablo Picasson tapaus. Picasson kuuluisa kyyhkynen (La Colombe -litografia) valittiin aluksi Pariisissa vuonna 1949 pidetyn Rauhankannattajien maailmankongressin (World Congress of Partisans for Peace) tunnukseksi ja myöhemmin Picasson kyyhkynen hyväksyttiin koko WPC:n symboliksi.  

Kuva 2 on otettu vuonna 1952 Itä-Berliinissä pidetyssä WPC:n kongressissa, jossa Picasson kyyhkysen alapuolisessa bannerissa luki ”Deutschland muss ein Land des Friedens sein“. Vapaasti suomennettuna: "Saksan on oltava rauhan maa".

Neuvostoliitto tyrkytti siis rauhaa ihan joka paikkaan.

Jaetusta Saksasta ”rauhan maana” oli tulossa Neuvostoliiton seuraava ongelma. Berliinin saarto oli jo ollut 24.6.1948-12.5.1949 välisenä aikana, ja Saksan tilanne kärjistyi Berlinin muurin rakentamiseen vuonna 1961. Ponnisteluilla rauhaan vedoten Neuvostoliitto ei kyennyt ratkaisemaan Saksan kysymystä luomansa rauhanliikeagendan ja WPC:n avulla.

Tuorein WPC:n esimerkki Venäjän poliittisten etujen ajamisesta tältä kesältä on ”WPC against NATO Summit 2018” -tapahtumat, joiden iskulause on ”Yes to peace, no to Nato” (WPC 6.7.-7.7.2018). Kuvassa 3 esitetty WPC:n Naton vastainen juliste kertoo paljon järjestöstä, joka näyttää edelleenkin perustavan toimintaansa kylmän sodan aikaisiin menetelmiin.

                                                                                  ****

Rauhanaatteella ja rauhanliikkeellä ratsastaminen osoittaa entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän kyvykkyyttä löytää lännessä tapoja, jotka vetoavat päättäjiin, merkkihenkilöihin sekä myös tavallisiin ihmisiin.

WPC:n pääsihteeriksi vuonna 1977 valitun intialaisen Romesh Chandran ”Neuvostoliiton ulkopolitiikan päämäärinä ovat saada aikaan pysyvä rauha ja rauhanomainen rinnakkaiselo erilaisten yhteiskuntajärjestelmien omaavien maiden kesken” -sanojen perusta kantaa edelleen hyvin etenkin Suomessa.

Chandran rakentamat rauhankampanjat oli suunnattu pelkästään länttä vastaan. Rauhanomainen rinnakkaiselo -termi on meille liiankin tuttu, jonka käyttöä ei presidentti Urho Kekkonenkaan kavahtanut.

Olisi pitänyt kavahtaa.

Venäjä osaa edelleen muodostaa monimutkaisia kuvioita ja valjastaa länsimaissa vaikutusvaltaisia ihmisiä mukaansa täyttämään Venäjän intressejä. Monet WPC:n piirissä keksityt vanhat iskulauseet ja iskusanat toistettuna ovat iskostuneet ihmismieliin pysyvästi ja ne vaikuttavat takaraivossa edelleen.

WPC:n rahoitus kokonaisuudessaan tuli käytännössä Neuvostoliitolta. 1970-luvun lopulla Neuvostoliitto antoi järjestölle noin 50 miljoonaa dollaria vuodessa, mikä oli tuohon aikaan iso rahasumma. Rahaa kierrätettiin WPC:n päämajan kautta, siis vuosina 1968-1991 Helsingin kautta ja osaltaan - mutta vain osaltaan - Neuvostoliitto sijoitti päämajan maahan, josta rahan liikkeet länteen olivat helpommin mahdollisia.

Neuvostoliiton rahavirroille otollisia kanavia WPC:n kautta länteen olivat mm. Sosialistinen internationaali (SI), joka oli sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö ja jossa myös Suomen SDP oli mukana. WPC:n kautta Neuvostoliiton rahavirroille Suomeen oli esimerkiksi SDP:n Kansainvälinen solidaarisuussäätiö (nykyinen Solidaarisuus).

SDP:n Nato-vastaisuudella ja Yhdysvaltojen vastustamisella on siis vanhat juuret pitkälle kylmän sodan aikaan. Noista WPC:n rahavirroista löytyisi vielä paljon tutkittavaa Suomenkin osalta.

Suomessa WPC:hen kuului aikaisemmin myös vuonna 1949 perustettu Suomen rauhanpuolustajat ry (Suomen Rauhanpuolustajat), joka ei ollut sidoksissa SDP:hen. Sen sijaan SKDL oli Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö ennen puolueen lakkauttamista.

Jos haluaa peilata Venäjän nykyisiä vaikutustapoja ja vaikutuskyvykkyyttä lännessä, kannattaa tutustua tarkasti siihen laajaan kudelmaan, jonka Neuvostoliitto loi kylmän sodan jälkeen ja joka kesti voimissaan pitkälle 1980-luvulle aina Reaganin ja Gorbatšovin aikoihin saakka. Aineistoa on runsaasti, jonka tunteminen on suureksi eduksi Venäjän nykyajan monimutkaisten toimintamallien ymmärtämiseksi.

Pari lukemisen arvoista kirjaa on vuonna 1991 julkaistu Richard F. Staarin Foreign Policies of the Soviet Union -kirja ja vuonna 2001 julkaistu Andrew G. Bonen Russell and the Communist-Aligned Peace Movement in the Mid-1950s -kirja.

                                                                                  ****

Vietnamin sodan jälkeen WPC sai uutta nostetta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kun maailmanpoliittinen tilanne kiristyi. Vaikka Vietnamin sodan vastaisen rauhanliikkeen enemmistöllä ei ollut mitään tekemistä WPC:n kanssa, Vietnamin sotaan liittyvä rauhanliike loi kuitenkin Neuvostoliiton päämääriä tukevaa kansaismielipidettä Eurooppaan.

Vuodesta 1976 Neuvostoliitto alkoi sijoittaa Eurooppaan SS-20 keskipitkän matkan ydinohjuksia. Nuo ohjukset käänsivät kuvan 1 mukaisesti Neuvostoliiton ydinaseiden lukumäärän Yhdysvaltoja suuremmaksi.

Yhdysvallat oli kuitenkin aloittanut toisen vastavoimastrategian (The Second U.S. Offset Strategy) kehittämisen jo ennen 1970-luvun puoliväliä, kun Neuvostoliiton ydinaseiden määrän kehityssuunta ja sen muodostama uhka Euroopalle oli tiedossa.

Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden huoli 1970-luvun alkupuolelta oli ollut, miten pitää yllä turvallisuutta turvautumatta ydinaseisiin, kun Neuvostoliitto oli saavuttamassa Yhdysvaltain ydinase-etumatkan. Neuvostoliiton ydinasemäärä ja tuhovoima ylitti siis Yhdysvaltain ydinasemäärän ja tuhovoiman vuosien 1977-78 ajankohtana.

Vuonna 1979 Nato ja Yhdysvallat tekivät päätöksen sijoittaa Eurooppaan uuden sukupolven tutkaohjatut Pershing II -ohjukset sekä BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset.

Pershing II -ohjukset tulivat Saksaan vuonna 1983 ja BGM-109G Gryphon -risteilyohjukset kuuteen eri sijaintipaikkaan Euroopassa niin ikään vuodesta 1983 lähtien. Vuodesta 1984 lähtien Euroopassa oli ilmasta maahan laukaistavia tuolloin uudentyyppisiä laserohjattuja AGM-114 Hellfire -panssarintorjuntaohjuksia.

Noina 1980-luvun alun vuosina uudet risteilyohjukset tulivat tutuksi käsitteeksi koko Euroopassa. Puheissa olivat myös euro-ohjukset. Parhaillaan uusintana esitettävä Deutchland 83 -saksalaissarja kuvaa hyvin vallinnutta kireää ydinaseiden luomaa turvallisuustilannetta Euroopassa 1980-luvun alkupuolella (Yle Areena, Deutchland 83).

                                                                                  ****

WPC kampanjoi voimakkaasti uusien yhdysvaltalaisohjuksien sijoittamista vastaan. 1980-luvun alussa Euroopassa oli laajoja ydinohjuksia vastustavia mielenosoituksia ja ohjusvastainen toiminta oli kiivasta. WPC järjesti mielenosoituksia nimenomaan yhdysvaltalaisohjuksia vastaan, ei neuvostoliittolaisohjuksia vastaan. Se siitä järjestön riippumattomuudesta ja liittoutumattomuudesta.

WPC rahoitti 1980-luvun alkupuolella eurooppalaista rauhanliikettä, joka pääosin tietämättään tuki Neuvostoliiton päämääriä ydinasekysymyksissä.

Syyskuussa 1981 Tanskan viranomaiset karkottivat Neuvostoliiton suurlähetystön toisen sihteerin ja KGB:n toimihenkilön Vladimir Merkulovin. Tanskalaisviranomaisten mukaan Merkulov antoi rahaa tanskalaiselle Arne Herløv Petersenille hämärässä tarkoituksessa (U.S. Department of State, Foreign Affairs Note, 3-1983). Petersen johti tuolloin kööpenhaminalaista rauhan ja turvallisuuden yhteyskomiteaa (Liaison Committee for Peace and Security), joka toimi yhteistyössä WPC:n kanssa ja tavallaan WPC:n alaisuudessa. Vladimir Merkulovin antamilla rahoilla kööpenhaminalaisen rauhankomitean oli määrä rahoittaa sanomalehtikampanjaa, jossa vaaditaan pohjoismaisen ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista.

Pohjolan ydinaseeton vyöhyke oli ollut Neuvostoliiton pitkäaikainen toive ja tavoite.

Oheinen on vain yksi esimerkki, kuinka Neuvostoliitto toimi lännessä ajaakseen etujaan rauhanliikkeen kautta toisesta maailmansodassa pitkälle hajoamiseensa saakka. Salaisia rahavirtoja Venäjä käyttää edelleen.

Tuskinpa kaikki ydinaseita vastustavat mielenosoittajat tuolloin tajusivat, mikä merkitys läntisillä ydinaseilla oli myös heidän turvallisuudelleen. Monien mieli on muuttunut tuon jälkeen päinvastaiseksi, esimerkkinä Naton nykyinen pääsihteeri Jens Stoltenberg, joka oli 1960-luvulla Rød Ungdom -järjestön ahkera Vietnamin sodan, ydinaseiden ja Naton vastustaja.

Oikeistopopulismi nyt

Helsingin Sanomissa oli viime vuoden helmikuussa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Saska Saarikosken kirjoitus otsikolla ”Lännen hyödylliset idiootit Putinin apureina – Takinkääntö on ollut Suomessakin vauhdikasta” (HS 23.2.2017).

Kirjoitus kannattaa käydä kertaamassa nyt ja tulevaisuudessa vielä uudelleen ymmärtääkseen yhä enemmän Venäjän tämän vuosikymmenen toimia ja ennen kaikkea sitä, miten Venäjä taitavasti osaa käyttää hyväkseen länsimaihin syntyviä suuntauksia ja teemoja sekä niitä kannattavia poliitikkoja. 

Saska Saarikoski kirjoitti: ”Länsimaiden vasemmistolaiset tukivat aikanaan Neuvostoliiton diktatuuria, nyt oikeistopopulistit tukevat Venäjän diktatuuria. Moskovassa tiedetään, että lännessä riittää hyödyllisiä idiootteja.

Juuri tuosta kysymys oli ennen kylmän sodan aikaan. Juuri tuosta kysymys on edelleen nyt: hyödyllisistä idiooteista, joita tuntuu lännessä aina vain riittävän.

Kerroin edellä lähes neljä vuosikymmentä kestäneen esimerkin, kuinka Neuvostoliitto käytti rauhanliikettä ajamaan etujaan lännessä. Kylmän sodan aikaan näitä hyödyllisiä idiootteja oli älymystössä ja korkeasti koulutettujen keskuudessa eikä niinkään poliitikkojen keskuudessa kommunismiin ja sosialismiin vetoa tuntevia vasemmistopoliitikkoja lukuun ottamatta.

Nyt tilanne kääntynyt päinvastaiseksi.

Venäjän pitkäaikainen ulkoministeri Sergei Lavrov lausui vuoden 2017 Münchenin turvallisuuskonferenssissa Venäjän kannan länsimaiseen demokratiaan ja markkinatalouteen: ”Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä”.

Lavrov tarkoitti lännen liberaalia maailmanjärjestystä, jonka Venäjä on kokenut samalla tavalla eduilleen uhkana kuin Neuvostoliitto Yhdysvaltain ydinaseita heti toisen maailmansodan jälkeen ja 1980-luvun alussa ja johon se valjasti yhdeksi toimintavälineekseen rauhanliikkeen.

Vielä tuolloin vuoden 2017 talvella Lavrovin sanoja ei juurikaan noteerattu lännessä. Ehkäpä viimeistään nyt noteerataan, kun maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka kurittaa läntistä Eurooppaa ja haastaa Euroopan kautta vähäpätöisenä asiana jopa lännen maailmanjärjestystä.

                                                                                  ****

Venäjä on aina perustunut autoritääriseen yhden johtajatahon järjestelmään. Niin tsaarin aika, niin kommunismin aika Neuvostoliiton ilmentymänä, niin Putinin aika. Venäjällä ei tule koskaan olemaan muun muotoista aatejärjestelmää, ei koskaan.

Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti toukokuun 7. päivänä vuonna 2000, ja sitä ennen hän oli ollut virkaa tekevä presidentti vuoden 1999 viimeisestä päivästä lukien.

Valtaan noustuaan Putin sai voimakkaasti tukea venäläisiltä neo-eurasianisteilta, joiden kärkihahmo oli Moskovan valtionyliopiston professori Aleksandr Dugin (Александр Дугин).

Dugin kirjoitti vuonna 1997 kirjan nimellä Geopolitiikan perusteet, Venäjän geopoliittinen tulevaisuus (Основы Геополитики, Геополитическое будущее России).

Kirja on melko ikävää luettavaa eikä sitä jaksa oikein kokonaan lukea, mutta siitä on kaivettavissa Putinin toteuttamien Venäjän toimien 2000-luvun ideologinen perusta, joka perustuu pitkälti imperialismiin ja Venäjän halukkuuteen laajentaa intressipiiriään.

Putinin aikakaudella keskeisin pilari Venäjän ideologisessa perustelussa mm. vahvistaa otetta rajanaapurimaissa pohjautuu jo 1920-luvulla alkunsa saaneisiin eurasianismiin (евразийство) ja neo-eurasianismiin (неоевразийство). Nykyajan tunnetuin venäläinen neo-eurasianisti on juuri Aleksandr Dugin.

Venäjän imperialistiset pyrkimykset ja halukkuus laajentaa intressipiiriään on vain toinen puoli Venäjän geopolitiikkaa ja maailmanpolitiikkaa. Toinen puoli on pyrkimys hajottaa Venäjän vastavoimia ja mieluummin vieläpä sisältäpäin ikään kuin virus.

                                                                                  ****

Oikeistoradikalismia, uuskonservatismia ja oikeistopopulismia on läntisessä maailmassa ollut aina muodossa tai toisessa, enemmän tai vähemmän.

Lännessä vahvistuneilla oikean laidan oikeistoaatteilla populistisessa muodossa on yllättäen yhteyttä Duginin ajatuksiin, vaikka yhteyttä ei ole luotu tietoisesti. Duginin teoria näyttää vain kohtaavan käytännön.

Toisen maailmansodan jälkeen oikeistopopulismi eri muodoissa ei ole koskaan ollut lännessä niin vahva ja vaikuttava kuin nyt. Osittain tähän löytyy vastaus Venäjältä, joka on haistanut hyvin vaikutusmahdollisuudet toimintaan lännen sisällä vastaavasti kuten Neuvostoliitto oli haistanut rauhanliikkeen vaikutusmahdollisuudeksi toimintaan lännen sisällä.

Läntisten maiden oikeistopopulismin perusta ei siis kuitenkaan ole lähtenyt Venäjältä, mutta Venäjä on edesauttanut syntynyttä tilaisuutta edistääkseen päämääriään maailmanpolitiikassa sekoittamalla ja hajottamalla länttä vähäisin voimavaroin. Hajotukseen tarvittavia voimavaroja ja välineitä Venäjä on saanut lännestä itsessään. Venäjän ei ole tarvinnut tehdä kummoisia investointeja suureen aikaansaannokseen. Pelkkä venäläinen katalyytti on riittänyt lännen sekoittamiseen.

Aleksandr Dugin tunnetaan melko hyvin lännen tietyissä piireissä, muttei täysin.

Duginin vahva noususuhdanne muutama vuosi sitten Venäjän ulkopuolella mm. Itä-Euroopan ns. ”epäliberaalin demokratian” teoreetikoiden ja lännen uustraditionalistien piirissä ei kuitenkaan perustu geopolitiikkaan tai eurasianismin muotoisiin ajatuksiin vaan ns. Neljänteen poliittiseen teoriaan (The Fourth Political Theory, Четвертая политическая теория), jonka Dugin julkaisi vuonna 2009.

Duginin kirja neljännestä poliittisesta teoriasta löytyy venäjänkielisenä täältä.

Duginin neljännen poliittisen teorian päämäärä on korvata ja yhdistää liberaali demokratia, marxismi ja fasismi. Neljäs teoria hyökkää erityisesti liberalismia vastaan, koska liberalismi on jo voittanut fasismin ja marxismin. Fasismi oli voitettu kuusivuotisessa toisessa maailmansodassa ja marxismi 45-vuotisessa kylmässä sodassa.

Neljäs poliittinen teoria näkee individualismiin perustuvan liberalismin viholliseksi. Duginin näkemyksen mukaan menetettyään haastajansa liberalismi - tai liberaali demokratia - menettää myös aktiivisen roolinsa poliittisena voimana ja jähmettyy ”postliberalismiksi”, joka on haastettavissa uudella yhteiskunnallisella aatesuuntauksella.

Liberaalidemokratiaan kohdistuva haaste on nyt meneillään.

Eteneminen liberalismista neljänteen poliittiseen teoriaan ei kuitenkaan ole Duginin mukaan helppoa, koska teoria on käytännössä vastakohta kaikenlaiselle liberalismille. Koska vallankumouksia ei enää nykymaailmassa tapahdu, eteneminen on hidasta askel askeleelta.

Neljännessä poliittisessa teoriassa kylmän sodan jälkeinen kahden ideologisen leirin sijaan maailma jakautuu historian, kulttuuriperinnön, uskonnon, kielen tai kansallisuuden määrittämiin piireihin, jotka eivät ole liberalismia ja individualismia. Kehityksessä voi syntyä valtiollisesti epäyhtenäisiä, mutta yhteisiä arvoja ja intressejä omaavia etupiirejä.

Oleelliset sanat edellisessä kappaleessa ovat epäyhtenäisyys ja etupiiri. Epäyhtenäisyyttä voi olla valtion sisällä ja liittokunnissa eivätkä etupiirit muodostaisi yhteistä rajaa, siis blokkia. Etupiirien muodostuminen luo siis hajaannusta ja siihen myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov viittasi viime vuonna Münchenissä: ”Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä”.

Yle Areenasta reilun vuoden takaa löytyvä Duginia käsittelevä radiojuttu otsikolla "Alexander Dugin: Liberalismi on tullut hulluksi" kertoo hyvin neljännestä poliittisesta teoriasta (Yle Areena 24.4.2017): 

"Dugin kertoo edustavansa 'neljättä poliittista teoriaa' - eli käytännössä hän haluaisi katkaista läntisen liberalismin voittokulun. Tilalle traditionalistinen Dugin tarjoaa konservatiivisia arvoja ja uskonnon maineenpalautusta. Duginin näkemyksen mukaan läntinen liberalismi on tullut hulluksi ja tätä hulluutta edustavat niin rajat auki -politiikka kuin sukupuolivähemmistöjen oikeudetkin."

                                                                                  ****

Neljännessä poliittisessa teoriassa 2000-luvun maailma olisi siis moninapainen. Maailma olisi sitä, mitä Venäjä on pitkään halunnut edistääkseen asemaansa maailmanpolitiikassa.

Lännessä on yllättävän paljon myötämieltä Duginin ajatuslogiikalle, vaikka Duginin teoria ei olekaan ollut lähtökohta. Kehityskulku on tapahtunut ilman tietoa Duginista, mutta Venäjä on tietoisesti edesauttanut toimillaan asioiden kehittymistä kohti hajaannusta.

Tällä hetkellä eniten meidän on syytä olla huolissaan Yhdysvalloista. Presidentti Donald Trump on käytännön toiminnassaan jo toteuttanut Duginin teoriaa osoittaessaan myötämieltä autoritääristä johtamismallia kohtaan sekä myös Venäjää kohtaan. Euroopassa Donald Trump on löytänyt läheisimmän hengenheimolaisen Puolasta, jonne hän olisi tuoreimpana kiitollisen myötämielisyyden esimerkkinä siirtämässä yhdysvaltalaisia sotajoukkoja Saksasta ikään kuin kiitoksena.

Euroopan oikeistopopulistiset puolueet ja oikeistopopulistisesti ajattelevat poliitikot ovat alttiimpia neljännen poliittisen teorian vaikutuksille, vaikkeivat nämä tahot tietäisikään mitään koko teoriasta. Visegrád-maat ovat Duginin neljännen teorian ajatusten ensimmäiset ja tukevimmat kannattajat tietämättään teoriasta mitään.

Oleellista tässä on, että Venäjä sen sijaan tietää Duginin teorian ja osaa siksi käyttää syntynyttä tilannetta lännessä hyväkseen. Hyväksikäyttö on periaatteiltaan samaa kuin rauhanliike kylmän sodan aikaan. Viljellään ajatuksia, jotka saavat länsimaiden kansalaisissa ja poliitikoissa vastakaikua.

Kun puhutaan Venäjästä, ideologia on vain väline venäläiselle vallalle ja venäläiseen vallanhankintaan. Niin oli ennen kommunismi niin kotimaassa kuin myös maailmalla ja on niin nyt se uusi ideologia niin kotimaassa kuin myös maailmalla, jonka eteen Venäjä tekee kovasti työtä.

Kyse Venäjälle on hajottamisesta ja sitä kautta hallitsemisesta. Hajottamisesta hyvä esimerkki on Viktor Orbánin yksinvaltaisesti johtama Visegrád-maa Unkari. Unkari on jopa valmis haastamaan EU:n veto-oikeudellaan Venäjän etuja puolustaessaan. Venäjä kykenee tarvittaessa tekemään Orbánin johtaman Unkarin avulla EU:n toimintakyvyttömäksi.

Kehitys monessa länsimaassa on nyt mennyt Duginin neljännen teorian mukaisesti. Liberaali demokratia on haastettu lännen sisällä Venäjän ja Kiinan harjoittamalla autoritarismilla.

Esimerkiksi pakolaiskysymyserimielisyydet, maahanmuuttoerimielisyydet, erimielisyydet oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden asemasta sekä erimielisyydet suhtautumisessa Venäjään ovat vain ilmentymiä eivätkä vielä välttämättä osoita suurtakaan erimielisyyttä ideologian perusteissa. Sen sijaan ideologisesti ratkaisevaa pitemmällä aikavälillä on, onko EU löysä kansallisvaltioiden liitto - jos sitäkään - vai kohti maailmanpolitiikan vaikuttajaksi pyrkivä monoliittinen yhteenliittymä yhtenevine kantoineen.

Hajotetaanko läntiset liittoutumat ja instituutiot, joka olisi Venäjän etu. Läntisten liittoutumien ja instituutioiden hajoaminen tai rapautuminen olisi Venäjälle todellinen jättipotti. Duginin ajatuksista mitään tietämättään Trump toimii jo nyt hajottaen juuri näitä läntisiä liittoutumia ja instituutioita. Trump jakaa Duginin teorian mukaisesti maailmaa uusiin etupiireihin, joiden perusta ei ole samanlaisten maiden muodostamat blokit.

Venäjä ei ole kyennyt luomaan Euraasian unionilla eikä BRICS-maiden liittoutumalla Venäjän johdettavissa olevaa maailmaanpolitiikan hallintaan kykenevää yhteenliittymää, joten ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt pyrkiä hajottamaan muut maailmapolitiikan hallintaan kykenevät yhteenliittymät.

                                                                                  ****

Vielä vuonna 2010 Euroopan maista vain kahdessa nationalistipuolueet olivat hallituksessa: Sveitsin kansanpuolue Sveitsissä ja Pohjoisen liitto Italiassa. Tanskan kansanpuolue on ollut Tanskan hallituksen tukipuolue vuodesta 2001. Muukalaisvihamieliset puolueet olivat kuitenkin edustettuina noin joka toisen EU-maan sekä Sveitsin ja Norjan parlamenteissa.  

Nyt tilanne on muuttunut. Kevään 2018 Italian parlamenttivaaleissa yli puolet kansasta kannatti populistisia puolueita. Syksyn 2017 parlamenttivaaleissa Itävallan kansanpuolue ÖVP voitti vaalit nationalistisella ja maahanmuuttovastaisella ohjelmalla ja muodosti Itävallan vapauspuolueen kanssa äärioikeistolaismieliseksi mielletyn koalitiohallituksen. Itävalta on ensimmäinen Länsi-Euroopan maa, jossa äärioikeisto nousi hallitukseen.

Putin kiitti Itävaltaa ja teki maahan presidenttikautensa ensimmäisen EU-vierailun 5.6.2018.

Venäjä on nyt haistanut taas kerran ne keinot, joilla toimia vastapuolen sisällä ajaakseen omia etuja. Kylmän sodan aikaan yhtenä keinona oli vetoaminen ihmisten rauhantunteeseen, nyt vetoaminen tunteisiin, jotka ovat voimistaneet oikeistopopulistisia suuntauksia ja joita Venäjän on sekä rahoittanut että auttanut menestymään muutoin.

Tukea Venäjältä ovat saaneet varmuudella ainakin Ranskan Kansallinen rintama, Hollannin Vapauspuolue ja Saksan Vaihtoehto Saksalle. Venäjä on myös vaaleissa auttanut menestymään kyseenalaisilla toimilla niitä voimia, jotka Venäjän mielestä parhaiten kykenisivät haastamaan Duginin neljännen poliittisen teorian mukaisesti liberaalia ideologiaan ja individualismia. Venäjä on sekaantunut varmuudella Yhdysvaltain vuoden 2017 presidentinvaaleihin.

Venäjän nykyiset toimet eivät nyt ole niin läpinäkyviä kuin kylmän sodan aikaan. Venäjän toimien pohjimmaisista päämääristä on vaikeampi ottaa nyt selvää. Venäjä osaa aina olla pitkäjännitteinen ja kärsivällinen.

Missään nimessä oikeistopopulistia liikkeitä ei pidä nyt syyllistää vastaavasti kuten ei niitäkään, jotka tukivat neuvostoliitolaislähtöistä rauhanliikettä kylmän sodan aikaan. Pitää vaan ymmärtää maailmapolitiikan kuviot laajemmin ja mitkä ovat Venäjän sekä myös Kiinan päämäärät noissa kuvioissa.

Arvostelua on sen sijaan syytä esittää liberaalia ideologiaa kohtaan, jonka kehityksessä on havaittavissa piirteitä, joista Dugin kirjoitti vuonna 2009. Ideologia haastetaan nyt ja sen on kyettävä vastaamaan.

Yhdysvallat harjoittaa nyt omalta kannaltaan huonoa maailmanpolitiikkaa. Suorastaan järjetöntä maailmanpolitiikkaa. Yhdysvallat ei selviä enää maailmanpolitiikan haasteista yksin, vaan tarvitsee Euroopan avukseen. Euroopan on myös syytä kantaa oma vastuunsa eikä pitää yllä turvallisuuttaan muiden kustannuksella.

On helppo kirjoittaa yksityiskohtaisesti Neuvostoliiton rauhanliikkeen historiasta, mutta vielä ei ole helppo kirjoittaa niistä toimista, mitä Venäjä tekee nyt lännessä vastaavasti. Harva meistä tiesi esimerkiksi 1980-luvun alussa Euroopan ydinaseiden suhteen, mistä oli kysymys ja mikä oli Neuvostoliiton agenda.

Me tiedämme nyt Venäjälle myönteisten toimijoiden rahoituksen ja puuttumiset vaaleihin sekä yleisen hybridiagitaation, mutta herkulliset yksityiskohtaiset faktat dokumentteineen ja samalla kokonaiskuva ovat vielä jäsentymättömiä. Asia on kuitenkin syytä jo nyt tiedostaa, eikä odottaa vuosikymmenten päästä historiankirjoitusta nyt tapahtuneesta.

]]>
12 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276154-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit#comments Eurovaalit 2019 Nato Oikeistopopulismi Presidentti Putin Venäjän uhka Sat, 18 May 2019 13:58:00 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276154-venajan-tehokas-ase-ennen-se-oli-rauhanliike-nyt-oikeistopopulistit
Sauli Niinistö jatkaa Suomen hivuttamista Natoon http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275870-sauli-niinisto-jatkaa-suomen-hivuttamista-natoon <p>&nbsp;</p><p>Presidentti Sauli Niinistö kommentoi Ylen Ykkösaamussa Puolustusvoimien uuden komentajan valintaa. Nimitys on jäämässä uuden hallituksen vastuulle, koska Sipilän hallituksen erottua se ei enää virallisesti kykene nimitystä tekemään. Tämä asia ei kuitenkaan estä Sauli Niinistöä, vaan hän yrittää saada komentajan nimitetyksi jo eronneen hallituksen toimesta. Syy, miksi Niinistö näin haluaa toimia on selvä ja se syy on Nato.</p><p>Sauli Niinistö on tehnyt kaikkensa hivuttaakseen Suomea kohti Natoa. Ennen vaaleja ollut hallitus suhtautuu Natoon paljon tulossa olevaa myönteisemmin ja Jussi Niinistökin vaikuttaa olevan Naton miehiä. Jos tämä hallitusneuvottelijoiden vedättämisyritys onnistuu, niin Niinistöjen tavoitteena on junailla komentajan virkaan Natoa kannattava komentaja, joka istuu virassaan vähintään mahdollisen Rinteen hallituksen ajan. Jos tässä onnistutaan, Suomella on Nato-hivutusta kannattava presidentti ja Nato-mielinen Puolustusvoimien komentaja. Tämä kaksikko toimisi syntymässä olevan, Nato-vastaisen hallituksen vastavoimana ja se pyrkisi jatkamaan Suomen hivuttamista kohti Natoa.</p><p>Hallitusneuvottelijoiden tulee viheltää tämä peli poikki ja presidentin koijausyritys tulee estää. Jos Rinteen mahdollisessa hallituksessa on jotain hyvää, niin sitä löytyy siitä, että se suhtautuu kielteisesti Suomelle haitalliseen Nato-jäsenyyteen. Presidentin vedätysyrityksen tarkoitus on luoda vastavoima tälle linjalle ja jos vedätys onnistuu, niin Nato-myönteinen presidentti ja Puolustusvoimien komentaja ovat yhdistelmä, jolla Suomen hivuttaminen Natoon voi jatkua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Presidentti Sauli Niinistö kommentoi Ylen Ykkösaamussa Puolustusvoimien uuden komentajan valintaa. Nimitys on jäämässä uuden hallituksen vastuulle, koska Sipilän hallituksen erottua se ei enää virallisesti kykene nimitystä tekemään. Tämä asia ei kuitenkaan estä Sauli Niinistöä, vaan hän yrittää saada komentajan nimitetyksi jo eronneen hallituksen toimesta. Syy, miksi Niinistö näin haluaa toimia on selvä ja se syy on Nato.

Sauli Niinistö on tehnyt kaikkensa hivuttaakseen Suomea kohti Natoa. Ennen vaaleja ollut hallitus suhtautuu Natoon paljon tulossa olevaa myönteisemmin ja Jussi Niinistökin vaikuttaa olevan Naton miehiä. Jos tämä hallitusneuvottelijoiden vedättämisyritys onnistuu, niin Niinistöjen tavoitteena on junailla komentajan virkaan Natoa kannattava komentaja, joka istuu virassaan vähintään mahdollisen Rinteen hallituksen ajan. Jos tässä onnistutaan, Suomella on Nato-hivutusta kannattava presidentti ja Nato-mielinen Puolustusvoimien komentaja. Tämä kaksikko toimisi syntymässä olevan, Nato-vastaisen hallituksen vastavoimana ja se pyrkisi jatkamaan Suomen hivuttamista kohti Natoa.

Hallitusneuvottelijoiden tulee viheltää tämä peli poikki ja presidentin koijausyritys tulee estää. Jos Rinteen mahdollisessa hallituksessa on jotain hyvää, niin sitä löytyy siitä, että se suhtautuu kielteisesti Suomelle haitalliseen Nato-jäsenyyteen. Presidentin vedätysyrityksen tarkoitus on luoda vastavoima tälle linjalle ja jos vedätys onnistuu, niin Nato-myönteinen presidentti ja Puolustusvoimien komentaja ovat yhdistelmä, jolla Suomen hivuttaminen Natoon voi jatkua.

]]>
41 http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275870-sauli-niinisto-jatkaa-suomen-hivuttamista-natoon#comments Erkki Tuomioja Hallitusneuvottelut maanpuolustus Nato Uusi hallitus Sun, 12 May 2019 10:08:31 +0000 Risto Huovinen http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275870-sauli-niinisto-jatkaa-suomen-hivuttamista-natoon
Nato for dummies http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275832-nato-for-dummies <p>Suosittua ulkomaista kirjasarjaa läheisesti lainaten Nato for dummies -kirjoitus perustuu Suomen ulkopolitiikan erityispiirteisiin,&nbsp; joita ilman täsmällistä termistöä on vaikea muuten selittää asiaan perehtymättömille. Virheitä kirjoituksesta on turha etsiä, koska se on erehtymätön ja täydellinen tekele.</p><p>NATO:&nbsp;Järjestö, joka etsii syytä ja jäseniä hyökätäkseen kaikin voimin Venäjälle. Eurooppalaisten sotahullujen valtioiden yhteenliittymä, joiden ainoa päämäärä on tuhota rauhaa rakastava Venäjä ja sen erityisen viisaat johtajat. USA johtaa sotahulluja ja voi tuoda ydinaseet milloin tahansa Suomeen lupaa kysymättä.</p><p>VENÄJÄ: Rauhaa rakastava, viisaiden johtajien johdossa toimiva demokratia. Ainoa maailman maa, joka on mainittu kuuluvaksi Suomen ulkoturvallisuuspolitiikan peruspilareihin, ja jonka etu huomioidaan kaikessa suomalaisessa ulkoturvallisuuspäätöksenteossa. Ainoa eurooppalainen maa, joka on toisen maailmansodan jälkeen huomioinut naapurimaansa haluamalla siirtyä vapaaseen liikkuvuuteen ainakin sotavoimiensa osalta ja siirtänyt joukkoja niihin melkein sulassa yhteistyössä naapureidensa kanssa.</p><p>SUOMEN JA VENÄJÄN RAJA: Reilu 1300 kilometriä, toistaiseksi Venäjän armosta. Raja, johon vedotaan aina välillä kun halutaan korostaa ystävällisiä välejä rauhaa rakastavien naapureiden välillä. Tällä hetkellä raja kulkee reilusti Kymijoen itäpuolella eikä Pohjanlahdella. Kiitos, Vladimir.</p><p>NATO-OPTIO: Turvallisuuspolitiikan ammattilaisten luoma käsite, joka takaa Suomen turvallisuuden kaikissa tilanteissa, varsinkin pahassa paikassa.&nbsp; &nbsp;</p><p>PAHA PAIKKA: Tilannekombinaatio Suomessa, jossa Nato-kortti vedetään esiin ja esitetään maahan ystävällisesti siirtyneille Venäjän sotilasjoukoille. Nato-kortin odotetaan tässä vaiheessa poistavan tänne siirtyneet joukot. Pahaa paikkaa ei tule, jos teemme kuten naapuri kertoo. Paikka sinänsä ei ole sen pahempi kuin ennen, mutta tilannetta voi kuvata pahaksi, jos Venäjän etua ei huomioida sen armeijan Suomeen siirtymisen jälkeen.&nbsp;</p><p>NATO-JÄSENYYS: Sotahullujen eurooppalaisten maiden kerho, johon Suomi pääsee uskomuksen mukaan heti, ilman vuosia kestävää hakuvaihetta. Jäsenyys lopettaa erään uskomuksen mukaan Suomen ja Venäjän välisen kaupan kokonaan. Tasapainon vuoksi muut Nato-maat onneksi lisäävät kahdenvälistä kauppaa Venäjän kanssa, jotta järjestö ei näyttäytyisi nappikauppiaana.&nbsp;&nbsp;</p><p>HUOLTOVARMUUS: Ei koske Suomea, joka pystyy lentokoneillaan ja sotalaivastollaan turvaamaan meriliikenteen missä tahansa ja miten pitkään hyvänsä. Suomessa uskotaan olevan rajattomat resurssit myös sotatilanteessa. Meriliikenne tavaran kuljetuksissa on yliarvostettua muutenkin. Tavaran odotetaan sotatilanteessa muutenkin tulevan idästä.</p><p>USA: Maa, joka yksin johtaa eurooppalaisia valtioita sotaan kaikkialle maailmassa, erityisesti Venäjälle.</p><p>ITÄMERI: Kommunistikielellä Rauhanmeri, pahimmassa tapauksessa Nato-meri, jossa Naton sotalaivat rauhan aikana tuhoavat ja estävät venäläisiä aluksia kulkemasta siellä. Ikävimmässä tilanteessa, eli sotatilanteessa, Nato upottaa ystävällismielisiä vaikkakin sotaa käyviä venäläisiä sota-aluksia. Siksi Itämeri pitää jättää venäläisille. He eivät upota aluksia tai estä niiden kulkua rauhan aikana missään päin maailmaa.&nbsp; &nbsp;</p><p>SUOMALAINEN TURVALLISUUSPOLITIIKKA Lujaan uskoon ja juoksuhautoihin perustuva agenda, jolle ei löydy vertaa maailmasta. Talvisotakin voitettiin, joten se takaa kaikki voitot jatkossa. Tosi sissit elävät vuosikausia metsässä ja iskevät puukoilla ja kivillä ketä tahansa miehittäjää ja kovaa. Usko voittaa sopimusvelvoitteet ja sanonnan mukaan usko siirtää vuoria. Tähän eivät sopimukset pysty, paperia kun ovat.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suosittua ulkomaista kirjasarjaa läheisesti lainaten Nato for dummies -kirjoitus perustuu Suomen ulkopolitiikan erityispiirteisiin,  joita ilman täsmällistä termistöä on vaikea muuten selittää asiaan perehtymättömille. Virheitä kirjoituksesta on turha etsiä, koska se on erehtymätön ja täydellinen tekele.

NATO: Järjestö, joka etsii syytä ja jäseniä hyökätäkseen kaikin voimin Venäjälle. Eurooppalaisten sotahullujen valtioiden yhteenliittymä, joiden ainoa päämäärä on tuhota rauhaa rakastava Venäjä ja sen erityisen viisaat johtajat. USA johtaa sotahulluja ja voi tuoda ydinaseet milloin tahansa Suomeen lupaa kysymättä.

VENÄJÄ: Rauhaa rakastava, viisaiden johtajien johdossa toimiva demokratia. Ainoa maailman maa, joka on mainittu kuuluvaksi Suomen ulkoturvallisuuspolitiikan peruspilareihin, ja jonka etu huomioidaan kaikessa suomalaisessa ulkoturvallisuuspäätöksenteossa. Ainoa eurooppalainen maa, joka on toisen maailmansodan jälkeen huomioinut naapurimaansa haluamalla siirtyä vapaaseen liikkuvuuteen ainakin sotavoimiensa osalta ja siirtänyt joukkoja niihin melkein sulassa yhteistyössä naapureidensa kanssa.

SUOMEN JA VENÄJÄN RAJA: Reilu 1300 kilometriä, toistaiseksi Venäjän armosta. Raja, johon vedotaan aina välillä kun halutaan korostaa ystävällisiä välejä rauhaa rakastavien naapureiden välillä. Tällä hetkellä raja kulkee reilusti Kymijoen itäpuolella eikä Pohjanlahdella. Kiitos, Vladimir.

NATO-OPTIO: Turvallisuuspolitiikan ammattilaisten luoma käsite, joka takaa Suomen turvallisuuden kaikissa tilanteissa, varsinkin pahassa paikassa.   

PAHA PAIKKA: Tilannekombinaatio Suomessa, jossa Nato-kortti vedetään esiin ja esitetään maahan ystävällisesti siirtyneille Venäjän sotilasjoukoille. Nato-kortin odotetaan tässä vaiheessa poistavan tänne siirtyneet joukot. Pahaa paikkaa ei tule, jos teemme kuten naapuri kertoo. Paikka sinänsä ei ole sen pahempi kuin ennen, mutta tilannetta voi kuvata pahaksi, jos Venäjän etua ei huomioida sen armeijan Suomeen siirtymisen jälkeen. 

NATO-JÄSENYYS: Sotahullujen eurooppalaisten maiden kerho, johon Suomi pääsee uskomuksen mukaan heti, ilman vuosia kestävää hakuvaihetta. Jäsenyys lopettaa erään uskomuksen mukaan Suomen ja Venäjän välisen kaupan kokonaan. Tasapainon vuoksi muut Nato-maat onneksi lisäävät kahdenvälistä kauppaa Venäjän kanssa, jotta järjestö ei näyttäytyisi nappikauppiaana.  

HUOLTOVARMUUS: Ei koske Suomea, joka pystyy lentokoneillaan ja sotalaivastollaan turvaamaan meriliikenteen missä tahansa ja miten pitkään hyvänsä. Suomessa uskotaan olevan rajattomat resurssit myös sotatilanteessa. Meriliikenne tavaran kuljetuksissa on yliarvostettua muutenkin. Tavaran odotetaan sotatilanteessa muutenkin tulevan idästä.

USA: Maa, joka yksin johtaa eurooppalaisia valtioita sotaan kaikkialle maailmassa, erityisesti Venäjälle.

ITÄMERI: Kommunistikielellä Rauhanmeri, pahimmassa tapauksessa Nato-meri, jossa Naton sotalaivat rauhan aikana tuhoavat ja estävät venäläisiä aluksia kulkemasta siellä. Ikävimmässä tilanteessa, eli sotatilanteessa, Nato upottaa ystävällismielisiä vaikkakin sotaa käyviä venäläisiä sota-aluksia. Siksi Itämeri pitää jättää venäläisille. He eivät upota aluksia tai estä niiden kulkua rauhan aikana missään päin maailmaa.   

SUOMALAINEN TURVALLISUUSPOLITIIKKA Lujaan uskoon ja juoksuhautoihin perustuva agenda, jolle ei löydy vertaa maailmasta. Talvisotakin voitettiin, joten se takaa kaikki voitot jatkossa. Tosi sissit elävät vuosikausia metsässä ja iskevät puukoilla ja kivillä ketä tahansa miehittäjää ja kovaa. Usko voittaa sopimusvelvoitteet ja sanonnan mukaan usko siirtää vuoria. Tähän eivät sopimukset pysty, paperia kun ovat.

     

 

]]>
17 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275832-nato-for-dummies#comments Nato Suomi Sat, 11 May 2019 11:15:32 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275832-nato-for-dummies
Tuleva hallitus, Naton sotapolitiikasta irtautuminen ja vasemmiston rooli http://juhakovanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275167-tuleva-hallitus-naton-sotapolitiikasta-irtautuminen-ja-vasemmiston-rooli <p>Onko tulevalla hallituksella mahdollisuuksia luopua harjoitettusta sotilas- ja hybridipolitiikasta Natomaiden ja erityisesti USAn kanssa, mikä on lisännyt jännitystä alueellamme?</p> <p>Puolustuspoliittisia kysymyksiä käsiteltiin eduskuntavaalikeskusteluissa vain ohuesti.&nbsp; Ajankohtaiset hävittäjä- ja muut puolustusvälinehankinnat olivat esillä, mutta ne liittyvät vain osaan Suomen sotilaallista sitoutumista länteen. Laajemmin puolustuspolitiikasta vaiettiin eduskuntapuolueiden keskeisellä sopimuksella. Vaikeneminen jatkuu Antti Rinteen hallitustunnustelijana esittämissä kysymyksissä puolueille.</p> <p>Suomalaisen politiikan natottumisen ensimmäinen iso askel otettiin v. 1994 Suomen liittymiessä Naton rauhankumppanuusohjelmaan, jota kukaan (vasemmistokaan) ei vastustanut eikä Eduskunta käsitellyt ja jolla ei ollut mitään tekemistä rauhanturvaamisen kanssa. Se oli ja on ohjelma Suomen puolustuvoimien Nato-yhteeensopivuuden ja yhteistoiminnan kehittämiseksi ja Suomen ulkopolitiikan reivaamiseksi Yhdysvalloille suopeaksi.</p> <p>Suomi lähti yksimielisenä Naton kanssa Afganistaniin.&nbsp;</p> <p>Pentagonin esitys Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan Naton kanssa oli pari vuotta jäissä perustuslainvastaisuutensa takia. Esitys eteni Suomen politiikassa vasta kun vasemmistopoliitikot Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki ilmiotivat kannattavansa sitä.</p> <p>Viime vuodet ovat olleet kiihtyvää nato-yhteistyön tiivistämistä isäntämaasopimuksineen, kahdenvälisine sotilassopimuksineen Yhdysvaltain, Britanninan ja Ranskan kanssa sekä kymmenin vuosittaisin sotaharjoituksin, kaikki vasemmiston siunaamana. Yksittäisiä vastalauseita on sentään kuulunut.</p> <p>Vasemmisto on 25 vuotta ollut mukana lähentämässä Suomea sotilallisesti USAhan ja Natoon ja suunta todennäköisesti jatkuu seuraavassa hallituksessa ellei vasemmistossa ja laajemminkin tapahdu perusteellista puolustuspoliittista uudelleenarviota. Vasemmisto ei ole tällä politiikallaan parantanut rooliaan yhteiskunnassamme. Politiikan seurauksena sodan vaara on kasvanut.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onko tulevalla hallituksella mahdollisuuksia luopua harjoitettusta sotilas- ja hybridipolitiikasta Natomaiden ja erityisesti USAn kanssa, mikä on lisännyt jännitystä alueellamme?

Puolustuspoliittisia kysymyksiä käsiteltiin eduskuntavaalikeskusteluissa vain ohuesti.  Ajankohtaiset hävittäjä- ja muut puolustusvälinehankinnat olivat esillä, mutta ne liittyvät vain osaan Suomen sotilaallista sitoutumista länteen. Laajemmin puolustuspolitiikasta vaiettiin eduskuntapuolueiden keskeisellä sopimuksella. Vaikeneminen jatkuu Antti Rinteen hallitustunnustelijana esittämissä kysymyksissä puolueille.

Suomalaisen politiikan natottumisen ensimmäinen iso askel otettiin v. 1994 Suomen liittymiessä Naton rauhankumppanuusohjelmaan, jota kukaan (vasemmistokaan) ei vastustanut eikä Eduskunta käsitellyt ja jolla ei ollut mitään tekemistä rauhanturvaamisen kanssa. Se oli ja on ohjelma Suomen puolustuvoimien Nato-yhteeensopivuuden ja yhteistoiminnan kehittämiseksi ja Suomen ulkopolitiikan reivaamiseksi Yhdysvalloille suopeaksi.

Suomi lähti yksimielisenä Naton kanssa Afganistaniin. 

Pentagonin esitys Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan Naton kanssa oli pari vuotta jäissä perustuslainvastaisuutensa takia. Esitys eteni Suomen politiikassa vasta kun vasemmistopoliitikot Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki ilmiotivat kannattavansa sitä.

Viime vuodet ovat olleet kiihtyvää nato-yhteistyön tiivistämistä isäntämaasopimuksineen, kahdenvälisine sotilassopimuksineen Yhdysvaltain, Britanninan ja Ranskan kanssa sekä kymmenin vuosittaisin sotaharjoituksin, kaikki vasemmiston siunaamana. Yksittäisiä vastalauseita on sentään kuulunut.

Vasemmisto on 25 vuotta ollut mukana lähentämässä Suomea sotilallisesti USAhan ja Natoon ja suunta todennäköisesti jatkuu seuraavassa hallituksessa ellei vasemmistossa ja laajemminkin tapahdu perusteellista puolustuspoliittista uudelleenarviota. Vasemmisto ei ole tällä politiikallaan parantanut rooliaan yhteiskunnassamme. Politiikan seurauksena sodan vaara on kasvanut.

]]>
5 http://juhakovanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275167-tuleva-hallitus-naton-sotapolitiikasta-irtautuminen-ja-vasemmiston-rooli#comments hallitus Nato Sotapolitiikka Vasemmisto Sun, 28 Apr 2019 09:50:16 +0000 Juha Kovanen http://juhakovanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275167-tuleva-hallitus-naton-sotapolitiikasta-irtautuminen-ja-vasemmiston-rooli
Antti Rinne Nato-vastaisena on Venäjälle mieluisin pääministeri http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274035-antti-rinne-nato-vastaisena-on-venajalle-mieluisin-paaministeri <p>SDP:n puheenjohtaja ja SDP:n pääministeriehdokas on onnistunut vaalitaistossaan läpäisemään kansainvälisen uutiskynnyksen.</p><p>Kyse uutiskynnyksen ylittämisessä ei ole ollut sotesta eikä muusta vastaavasta, vaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja siinä meille pyhimmästä: Natosta.</p><p>&ldquo;<em>Option of joining NATO loses credibility in Finland following comment by PM hopeful</em>&rdquo; oli kiinalaisen Xinhua-lehden englanninkielisen version otsikko (<u><a href="http://www.xinhuanet.com/english/2019-04/06/c_137954533.htm">Xinhua 6.4.2019</a></u>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;P<em>ääministeriehdokkaan kommentissa Suomen Nato-optio menetti uskottavuuttaan</em>&rdquo;.</p><p>SDP:n puheenjohtaja Rinteen - sanotaanko varsin yllättävät - Nato-kommentit noteerattiin laajasti maailmalla. Maailmalla tulkittiin, että Suomi on muuttamassa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa seuraavan hallituksen aikana. SDP:n johtamassa Suomessa Nato-optio turvallisuuden luojana ollaan heittämässä roskakoriin.</p><p>&ldquo;<em>Political rift over NATO widens in Finland</em>&rdquo; oli kyproslaisen englanninkielisen Fagamusta Gasette -julkaisun otsikko eilen (<u><a href="http://famagusta-gazette.com/2019/04/10/political-rift-over-nato-widens-in-finland/">Famagusta Gazette 10.4.2019</a></u>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Poliittinen vääntö Naton laajenemisesta kasvaa Suomessa</em>&rdquo;. Tämäkin julkaisu tulkitsi edellä mainitun kiinalaisjulkaisun tapaan, että Suomen Nato-kanta on muuttumassa uuden pääministerin myötä.</p><p>Kiinalaislehdistössä Rinteen kannanotot noteerattiin yleisesti, onhan kyseessä kenties tuleva pääministerimme:</p><p>&rdquo;<em>总理候选人,民意调查领导的反对党社会民主党主席安提&bull;</em><em>林</em><em>纳</em><em> (Antti Rinne</em> <em>质疑芬兰加入北约的现实主义。在一次芬兰商业电视频道的采访中</em><em>, Rinne </em><em>表示他完全不相信芬</em><em>兰会&ldquo;</em><em>被芬</em><em>兰申请成为北约成员</em>&rdquo; (<u><a href="http://www.xtwxjx.com/xwzx/44.html">Xtwxjx 6.4.2019</a></u>).</p><p>En osaa kiinan kieltä kuin kaksi merkkiä, joten konekäännös on:</p><p><em>&rdquo;Pääministerinehdokas ja mielipidemittauksia johtava oppositiopuolueen puheenjohtaja Antti Rinne kyseenalaisti Suomen mahdollisuuden liittyä Natoon. Haastattelussa suomalaisella kaupallisella televisiokanavalla Rinne totesi, että hän ei usko, että Suomea &rsquo;haettaisiin Naton jäseneksi&rsquo;</em>&quot;.</p><p>Harvoin pelkkä pääministeriehdokas pääsee kommenteillaan vastaavaan julkisuuteen ympäri maailman. Kun nyt Suomi on muuttamassa Rinteen johdolla ryminällä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa, niin varmasti pääsee maailmanlaajuiseen julkisuuteen.</p><p>Johtopäätös:</p><p>Jos Antti Rinne on tuleva pääministeri, maailmalla tulkitaan Suomen suhtautuvan entistä kielteisemmin Natoon ja Suomen Nato-jäsenyyteen. Suomen Nato-optio on kuopattu eikä Suomi missään olosuhteissa voi liittyä Natoon.</p><p>No, Venäjä kiittää tästäkin Suomea sekä Rinnettä. Venäjä kumartaa Rinteelle syvään. Venäjä voi aina luottaa suomalaiseen sosialidemokratiaan, ikuisesti ja joka ikisessä paikassa. Suomessa ei ole mikään muuttunut Tarja Halosen aikakaudesta, jos vain demarit johtavat Suomea vähintään pääministerin voimin. Suomessa SDP on Venäjän luottopeluri.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Venäläisillä uutissivustoilla seurataan tarkasti Suomen eduskuntavaaleja. Venäläismediassa pidetään yleisesti SDP:n pääsemistä valtaan hyvänä sekä Venäjän että Suomen Nato-jäsenyyden estämisen kannalta.</p><p>Onpahan Suomen Nato-jäsenyys onnistuttu torppaamaan jälleen kerran ainakin neljäksi vuodeksi ihan suomalaisten omalla äänestyspäätöksellä. Nuo ajatukset ovat kiteytettyjä monessa venäläislehdissä. Jokaisessa venäläislehtijutussa muistutetaan jollain tavoin SDP:n Nato-vastaisuutta.</p><p>&rdquo;<em>Партия выступает за не присоединение к военному альянсу НАТО.</em>&rdquo; uutisoi Ria Novosti vastikään <a href="https://ria.ru/20.3.2019">(<u>РИА Новости 20.3.2019</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Puolue [SDP] kannattaa sitä, ettei se [Suomi] liittyisi Natoon.</em>&rdquo;</p><p>Pääministeriehdokas Rinne on venäläisen Ria Novostin jutun perustella varmasti miellyttänyt kannanotoillaan venäläistä lukijakuntaa.</p><p>Nykyinen pääministeriehdokas Rinne on miellyttänyt venäläistä Nato-ajattelumaailmaa jo kauan sitten istuessaan valtiovarainministerinä Stubbin ja Kataisen hallituksessa. Venäläislehdistössä ollaan hanakoita tarttumaan kaikkiin niihin SDP:stä kumpuaviin viesteihin, jotka ovat Nato-vastaisia ja Suomen Nato-jäsenyyttä kieltäviä.</p><p>&rdquo;<em>Министр финансов Финляндии: идея вступления страны в НАТО в нынешних условиях ошибочна</em>&rdquo; (<u><a href="https://tass.ru15.4.2015/">Тасс 15.4.2015</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Suomen valtiovarainministeri [Rinne]: ajatus maasta, joka liittyy Natoon nykyisissä olosuhteissa, on väärä</em>&rdquo;.</p><p>Rinteellä ei siis ollut oheisen Tassin jutun perusteella Nato-optio voimassa edes vuonna 2015 kuten ei nytkään ole tuoreimpien lausuntojen perusteella. Rinteen lausuntojen ajankohtaa peilaten Venäjä oli vain vuotta aikaisemmin miehittänyt Krimin niemimaan rikkoen kaikki yhteiset turvallisuusrakennelmat Euroopassa.</p><p>Tuossa uutistoimisto Tassin jutussa Rinne laukoi Suomesta ja Natosta:</p><p>&rdquo;<em>Это было бы ошибкой. Не могу оценить, насколько фатальной, но точно ошибкой. А их не нужно совершать во внешней политике и политике безопасности.</em>&quot;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Se [Suomen Nato-jäsenyys] olisi virhe. En osaa arvioida kuinka kohtalokas virhe, mutta virhe kuitenkin. Ja niitä [virheitä] ei ole syytä tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.</em>&rdquo;</p><p>Rinne oli sulkemassa pois Suomen Nato-jäsenyyden jo vuonna 2015 venäläisten eduksi.</p><p>&rdquo;<em>Две трети членов оппозиционной Социал-демократической партии Финляндии </em><em>SDP</em><em> в последнем опросе высказались против вступления страны в НАТО.</em></p><p>&rdquo;<em>Противниками членства в Альянсе являются и основные претенденты на февральских выборах председателя этой политической силы - это нынешний лидер социал-демократов Антти Ринне и депутат Тимо Харакка</em>.&rdquo; kirjoitti Venäjän suurin päivälehti Komsomolskaja pravda tammikuussa 2017 (<u><a href="https://www.kompravda.eu/daily/26632/3650867/">Комсомольская правда 20.1.2017</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Kaksi kolmasosaa Suomen sosialidemokraattisen puolueen jäsenistä vastusti edellisessä mielipidekyselyssä maan liittymisestä Natoon.</em></p><p>&rdquo;<em>[Suomen] Nato-jäsenyyden <u>vastustajat</u> ovat myös keskeiset kilpailijat SDP:n helmikuisessa puheenjohtajakisassa - nykyinen sosiaalidemokraattien johtaja Antti Rinne ja debytantti Timo Harakka.&rdquo;</em></p><p>Venäläislehdistö noteerasi siis jo SDP:n puheenjohtajavaalien alkumetreillä, että SDP:n puheenjohtajakisan kaksi kärkiehdokasta ovat Suomen Nato-jäsenyyden vastustajia.</p><p>Venäjällä Suomen Nato-jäsenyysvastustajat ovat yhtä kuin SDP ja SDP takaa Venäjälle sen, ettei Suomi liity Natoon eikä nyt ole edes Nato-optiotakaan.</p><p>Venäjän henkivakuutus Suomen Nato-vastaisuudelle on siis Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP. Se on varsin halpa henkivakuutus. Venäjä kiittää.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Nyt tässä tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen presidentin epävarmuustekijät kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat, en ole yhtään vakuuttunut siitä, että meitä edes hyväksyttäisiin Natoon, jos me hakisimme.</em>&rdquo; (<a href="https://www.mtv.fi/sarja/paaministeritentti-33001053001/paaministeritentti-1066046"><u>MTV3 2.4.2019</u></a>).</p><p>Noilla sanoilla pääministeriehdokas Antti Rinne teki itsestään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhä syvemmän Nato-vastustajan juuri ennen eduskuntavaaleja.</p><p>Kuten aikaisemmin totesin, Venäjä kiittää Suomen SDP:tä ja kumartaa syvään pääministeriehdokas Antti Rinteelle.</p><p>Kun kuulin nuo Rinteen sanat televisiosta viikko sitten suorana, ajattelin, että mikä helvetin sekopää siellä oikein horisee puolikuntoisena. Ärtymys ei ole laantunut vieläkään, kuten tästä kirjoituksestani voi päätellä.</p><p>Tollojen tollo, sekopäitten sekopää, ääliöitten ääliö siis tuo Rinne. Miten tuollaisella älyttömyyksien laukojalla ja Venäjän etujen ajajana voisi olla mitään asiaa Suomen pääministeriksi? Ei pitäisi olla mitään eikä pienintäkään asiaa. Rinne on tehnyt jo ehdokkaana Suomelle enemmän hallaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle kuin moni istunut pääministeri neljän vuoden aikana.</p><p>Nyt on tehtävä kaikki se, ettei tuollaisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta katastrofista vain tulisi Suomen seuraavaa pääministeriä. Ylen uusimman mielipidetiedustelun perusteella vain perussuomalaisista on enää SDP:n haastajaksi (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10731903">Yle 11.4.2019</a></u>). Kokoomuksesta ja Keskustasta ei enää ole haastajaksi.</p><p>Toivon Perussuomalaisten menestystä näissä vaaleissa niin, ettei Antti Rinteestä ulko- ja turvallisuuspoliittisena katastrofina vain tulisi Suomen seuraavaa pääministeriä. 29.3.2019 julkaisemani &rdquo;<em>Perussuomalaiset tulevat tekemään sen taas ja nousevat toiseksi suurimmaks</em>i&rdquo; -bogikirjoituksen ennuste on nyt jo pitkälti toteutunut (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272933-perussuomalaiset-tulevat-tekemaan-sen-taas-ja-nousevat-toiseksi-suurimmaksi">US-blogi 29.3.2019</a></u>).</p><p>Kovaa vauhtia supistuva 2,7 prosentin ero on vielä sunnuntaina kurottavissa täysin kiinni. Sitä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja ennen kaikkea puolustuspolitiikan länsimyönteisyyttä, jota nyt neljän vuoden aikana ilman sosiaalidemokraatteja on saatu aikaan, ei saa ensi vaalikaudella tuhota.</p><p>Antti Rinteestä ei ole pääministeriksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP:n puheenjohtaja ja SDP:n pääministeriehdokas on onnistunut vaalitaistossaan läpäisemään kansainvälisen uutiskynnyksen.

Kyse uutiskynnyksen ylittämisessä ei ole ollut sotesta eikä muusta vastaavasta, vaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja siinä meille pyhimmästä: Natosta.

Option of joining NATO loses credibility in Finland following comment by PM hopeful” oli kiinalaisen Xinhua-lehden englanninkielisen version otsikko (Xinhua 6.4.2019). Vapaasti suomennettuna: ”Pääministeriehdokkaan kommentissa Suomen Nato-optio menetti uskottavuuttaan”.

SDP:n puheenjohtaja Rinteen - sanotaanko varsin yllättävät - Nato-kommentit noteerattiin laajasti maailmalla. Maailmalla tulkittiin, että Suomi on muuttamassa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa seuraavan hallituksen aikana. SDP:n johtamassa Suomessa Nato-optio turvallisuuden luojana ollaan heittämässä roskakoriin.

Political rift over NATO widens in Finland” oli kyproslaisen englanninkielisen Fagamusta Gasette -julkaisun otsikko eilen (Famagusta Gazette 10.4.2019). Vapaasti suomennettuna: ”Poliittinen vääntö Naton laajenemisesta kasvaa Suomessa”. Tämäkin julkaisu tulkitsi edellä mainitun kiinalaisjulkaisun tapaan, että Suomen Nato-kanta on muuttumassa uuden pääministerin myötä.

Kiinalaislehdistössä Rinteen kannanotot noteerattiin yleisesti, onhan kyseessä kenties tuleva pääministerimme:

总理候选人,民意调查领导的反对党社会民主党主席安提• (Antti Rinne 质疑芬兰加入北约的现实主义。在一次芬兰商业电视频道的采访中, Rinne 表示他完全不相信芬兰会“被芬兰申请成为北约成员” (Xtwxjx 6.4.2019).

En osaa kiinan kieltä kuin kaksi merkkiä, joten konekäännös on:

”Pääministerinehdokas ja mielipidemittauksia johtava oppositiopuolueen puheenjohtaja Antti Rinne kyseenalaisti Suomen mahdollisuuden liittyä Natoon. Haastattelussa suomalaisella kaupallisella televisiokanavalla Rinne totesi, että hän ei usko, että Suomea ’haettaisiin Naton jäseneksi’".

Harvoin pelkkä pääministeriehdokas pääsee kommenteillaan vastaavaan julkisuuteen ympäri maailman. Kun nyt Suomi on muuttamassa Rinteen johdolla ryminällä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa, niin varmasti pääsee maailmanlaajuiseen julkisuuteen.

Johtopäätös:

Jos Antti Rinne on tuleva pääministeri, maailmalla tulkitaan Suomen suhtautuvan entistä kielteisemmin Natoon ja Suomen Nato-jäsenyyteen. Suomen Nato-optio on kuopattu eikä Suomi missään olosuhteissa voi liittyä Natoon.

No, Venäjä kiittää tästäkin Suomea sekä Rinnettä. Venäjä kumartaa Rinteelle syvään. Venäjä voi aina luottaa suomalaiseen sosialidemokratiaan, ikuisesti ja joka ikisessä paikassa. Suomessa ei ole mikään muuttunut Tarja Halosen aikakaudesta, jos vain demarit johtavat Suomea vähintään pääministerin voimin. Suomessa SDP on Venäjän luottopeluri.

                                                                                      ****

Venäläisillä uutissivustoilla seurataan tarkasti Suomen eduskuntavaaleja. Venäläismediassa pidetään yleisesti SDP:n pääsemistä valtaan hyvänä sekä Venäjän että Suomen Nato-jäsenyyden estämisen kannalta.

Onpahan Suomen Nato-jäsenyys onnistuttu torppaamaan jälleen kerran ainakin neljäksi vuodeksi ihan suomalaisten omalla äänestyspäätöksellä. Nuo ajatukset ovat kiteytettyjä monessa venäläislehdissä. Jokaisessa venäläislehtijutussa muistutetaan jollain tavoin SDP:n Nato-vastaisuutta.

Партия выступает за не присоединение к военному альянсу НАТО.” uutisoi Ria Novosti vastikään (РИА Новости 20.3.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Puolue [SDP] kannattaa sitä, ettei se [Suomi] liittyisi Natoon.

Pääministeriehdokas Rinne on venäläisen Ria Novostin jutun perustella varmasti miellyttänyt kannanotoillaan venäläistä lukijakuntaa.

Nykyinen pääministeriehdokas Rinne on miellyttänyt venäläistä Nato-ajattelumaailmaa jo kauan sitten istuessaan valtiovarainministerinä Stubbin ja Kataisen hallituksessa. Venäläislehdistössä ollaan hanakoita tarttumaan kaikkiin niihin SDP:stä kumpuaviin viesteihin, jotka ovat Nato-vastaisia ja Suomen Nato-jäsenyyttä kieltäviä.

Министр финансов Финляндии: идея вступления страны в НАТО в нынешних условиях ошибочна” (Тасс 15.4.2015).

Vapaasti suomennettuna:

Suomen valtiovarainministeri [Rinne]: ajatus maasta, joka liittyy Natoon nykyisissä olosuhteissa, on väärä”.

Rinteellä ei siis ollut oheisen Tassin jutun perusteella Nato-optio voimassa edes vuonna 2015 kuten ei nytkään ole tuoreimpien lausuntojen perusteella. Rinteen lausuntojen ajankohtaa peilaten Venäjä oli vain vuotta aikaisemmin miehittänyt Krimin niemimaan rikkoen kaikki yhteiset turvallisuusrakennelmat Euroopassa.

Tuossa uutistoimisto Tassin jutussa Rinne laukoi Suomesta ja Natosta:

Это было бы ошибкой. Не могу оценить, насколько фатальной, но точно ошибкой. А их не нужно совершать во внешней политике и политике безопасности."

Vapaasti suomennettuna:

Se [Suomen Nato-jäsenyys] olisi virhe. En osaa arvioida kuinka kohtalokas virhe, mutta virhe kuitenkin. Ja niitä [virheitä] ei ole syytä tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Rinne oli sulkemassa pois Suomen Nato-jäsenyyden jo vuonna 2015 venäläisten eduksi.

Две трети членов оппозиционной Социал-демократической партии Финляндии SDP в последнем опросе высказались против вступления страны в НАТО.

Противниками членства в Альянсе являются и основные претенденты на февральских выборах председателя этой политической силы - это нынешний лидер социал-демократов Антти Ринне и депутат Тимо Харакка.” kirjoitti Venäjän suurin päivälehti Komsomolskaja pravda tammikuussa 2017 (Комсомольская правда 20.1.2017).

Vapaasti suomennettuna:

Kaksi kolmasosaa Suomen sosialidemokraattisen puolueen jäsenistä vastusti edellisessä mielipidekyselyssä maan liittymisestä Natoon.

[Suomen] Nato-jäsenyyden vastustajat ovat myös keskeiset kilpailijat SDP:n helmikuisessa puheenjohtajakisassa - nykyinen sosiaalidemokraattien johtaja Antti Rinne ja debytantti Timo Harakka.”

Venäläislehdistö noteerasi siis jo SDP:n puheenjohtajavaalien alkumetreillä, että SDP:n puheenjohtajakisan kaksi kärkiehdokasta ovat Suomen Nato-jäsenyyden vastustajia.

Venäjällä Suomen Nato-jäsenyysvastustajat ovat yhtä kuin SDP ja SDP takaa Venäjälle sen, ettei Suomi liity Natoon eikä nyt ole edes Nato-optiotakaan.

Venäjän henkivakuutus Suomen Nato-vastaisuudelle on siis Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP. Se on varsin halpa henkivakuutus. Venäjä kiittää.

                                                                                      ****

Nyt tässä tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen presidentin epävarmuustekijät kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat, en ole yhtään vakuuttunut siitä, että meitä edes hyväksyttäisiin Natoon, jos me hakisimme.” (MTV3 2.4.2019).

Noilla sanoilla pääministeriehdokas Antti Rinne teki itsestään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhä syvemmän Nato-vastustajan juuri ennen eduskuntavaaleja.

Kuten aikaisemmin totesin, Venäjä kiittää Suomen SDP:tä ja kumartaa syvään pääministeriehdokas Antti Rinteelle.

Kun kuulin nuo Rinteen sanat televisiosta viikko sitten suorana, ajattelin, että mikä helvetin sekopää siellä oikein horisee puolikuntoisena. Ärtymys ei ole laantunut vieläkään, kuten tästä kirjoituksestani voi päätellä.

Tollojen tollo, sekopäitten sekopää, ääliöitten ääliö siis tuo Rinne. Miten tuollaisella älyttömyyksien laukojalla ja Venäjän etujen ajajana voisi olla mitään asiaa Suomen pääministeriksi? Ei pitäisi olla mitään eikä pienintäkään asiaa. Rinne on tehnyt jo ehdokkaana Suomelle enemmän hallaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle kuin moni istunut pääministeri neljän vuoden aikana.

Nyt on tehtävä kaikki se, ettei tuollaisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta katastrofista vain tulisi Suomen seuraavaa pääministeriä. Ylen uusimman mielipidetiedustelun perusteella vain perussuomalaisista on enää SDP:n haastajaksi (Yle 11.4.2019). Kokoomuksesta ja Keskustasta ei enää ole haastajaksi.

Toivon Perussuomalaisten menestystä näissä vaaleissa niin, ettei Antti Rinteestä ulko- ja turvallisuuspoliittisena katastrofina vain tulisi Suomen seuraavaa pääministeriä. 29.3.2019 julkaisemani ”Perussuomalaiset tulevat tekemään sen taas ja nousevat toiseksi suurimmaksi” -bogikirjoituksen ennuste on nyt jo pitkälti toteutunut (US-blogi 29.3.2019).

Kovaa vauhtia supistuva 2,7 prosentin ero on vielä sunnuntaina kurottavissa täysin kiinni. Sitä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja ennen kaikkea puolustuspolitiikan länsimyönteisyyttä, jota nyt neljän vuoden aikana ilman sosiaalidemokraatteja on saatu aikaan, ei saa ensi vaalikaudella tuhota.

Antti Rinteestä ei ole pääministeriksi.

]]>
38 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274035-antti-rinne-nato-vastaisena-on-venajalle-mieluisin-paaministeri#comments 2019 eduskuntavaalit Antti Rinne Nato SDP Venäjän uhka Thu, 11 Apr 2019 06:08:08 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274035-antti-rinne-nato-vastaisena-on-venajalle-mieluisin-paaministeri
Natossa ei olla mutta Nato on täällä. http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274007-natossa-ei-olla-mutta-nato-on-taalla <p>Paavo Väyrysen vaalimainos on kummallinen &quot;Suomi ei ole NATO:ssa, mutta NATO on Suomessa&quot;. &nbsp; Kaikki puolueiden puheenjohtajat kannattivat juuri päättyneessä MTV3 puheenjohtajatentissä Nato-optiota. &nbsp;Paavo siis toteaa vaalimainoksessaan vain todellisen tilanteen.</p><p>&nbsp;</p><p>Sen verran kettu Paavokin on, ettei kerro mainoksessaan onko tuo hyvä vai huono asia.&nbsp; Hän haluaa äänet sekä kannattajilta että vastustajilta.&nbsp; Todella venkoilun mestari.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paavo Väyrysen vaalimainos on kummallinen "Suomi ei ole NATO:ssa, mutta NATO on Suomessa".   Kaikki puolueiden puheenjohtajat kannattivat juuri päättyneessä MTV3 puheenjohtajatentissä Nato-optiota.  Paavo siis toteaa vaalimainoksessaan vain todellisen tilanteen.

 

Sen verran kettu Paavokin on, ettei kerro mainoksessaan onko tuo hyvä vai huono asia.  Hän haluaa äänet sekä kannattajilta että vastustajilta.  Todella venkoilun mestari.

]]>
1 http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274007-natossa-ei-olla-mutta-nato-on-taalla#comments Nato Wed, 10 Apr 2019 19:48:24 +0000 Matti Villikari http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274007-natossa-ei-olla-mutta-nato-on-taalla