Journalismi http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132617/all Fri, 11 Jan 2019 08:21:45 +0200 fi Suomi suomalaisille - Suomi ensin urheilussakin http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267286-suomi-suomalaisille-suomi-ensin-urheilussakin <p>Patrik Laine yhä pimennossa ja Kaisa Mäkäräiselle valtava romahdus. Siniristilippu ja sitä rataa. Suomi ensin ja ainoana, ei muulla väliä, ei edes journalismissa. Mitä väliä sillä kuka voitti, kunhan saamme tietää kaiken Räikkösestä ja Bottaksesta.</p><p>Seurasin eilen naisten ampumahiihtoa Yleltä, mutta työn vuoksi jouduin jättämään kisan kesken. Yritin sitten myöhemmin Ylen sivuilta tutkailla kuka lopulta kisan voitti, kuka oli toinen ja kuka kolmas.</p><p>Oliko helppoa?</p><p>No ei ollut, koska urheilujournalistit ovat journalisteja. Uutiset pyörivät ja kieppuivat asiantuntija-arvioineen vain Kaisa Mäkäräisen valtavan romahduksen ympärillä. Siis onhan se kansallinen häpeä kun suomalainen ei voita, vaan romahtaa valtavasti. Eihän silloin ketään kiinnosta kuka voitti, kuka oli toinen ja kuka oli kolmas. Eikä sitä kerrottukaan, koska Mäkäräisen valtava romahdus.</p><p>Tärkeintä on että Suomi teurastaa, tykittää ja ampuu itsensä maailman huipulle.</p><p>En hirveästi journalisteja arvosta, mutta urheilujournalisteja en arvosta sitäkään vähää, itse asiassa en lainkaan. Urheilujournalistit ovat yhtä kansallisikiihkoisia nationalisteja kuin Suomi ensin ynnä sun muut hörhöporukat.</p><p>Tunteet kuohuvat, isänmaa kiiltää silmissä ja järki on sammahtanut.</p><p>Onneksi on olemassa kansainvälisiä kanavia ja kansainvälisiä tulospalveluita. Niiden avulla pääsee perille tuloksistakin.</p><p>Ei juosta Suomea enää maailmankartalle. Eikä hiihdetä. Niinpä uutiset ja studiot ovat täynnä toimittajia ja entisistä urheilijoista haalittuja asiantuntijoita, jotka yhdessä moittivat nykyisten urheilijoiden ja nykyisten valmentajien menetelmiä. Paitsi Sanna-Leena Perunka, jonka isänmaallisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi, koska hän arvostaa ulkomaalaisiakin urheilijoita.</p><p>Patrik Laine on yhä pimennossa. On se niin väärin. Suomelle ja suomalaisuudelle.&nbsp;</p><p>Olen kyllästynyt sinivalkoiseen ääneen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Patrik Laine yhä pimennossa ja Kaisa Mäkäräiselle valtava romahdus. Siniristilippu ja sitä rataa. Suomi ensin ja ainoana, ei muulla väliä, ei edes journalismissa. Mitä väliä sillä kuka voitti, kunhan saamme tietää kaiken Räikkösestä ja Bottaksesta.

Seurasin eilen naisten ampumahiihtoa Yleltä, mutta työn vuoksi jouduin jättämään kisan kesken. Yritin sitten myöhemmin Ylen sivuilta tutkailla kuka lopulta kisan voitti, kuka oli toinen ja kuka kolmas.

Oliko helppoa?

No ei ollut, koska urheilujournalistit ovat journalisteja. Uutiset pyörivät ja kieppuivat asiantuntija-arvioineen vain Kaisa Mäkäräisen valtavan romahduksen ympärillä. Siis onhan se kansallinen häpeä kun suomalainen ei voita, vaan romahtaa valtavasti. Eihän silloin ketään kiinnosta kuka voitti, kuka oli toinen ja kuka oli kolmas. Eikä sitä kerrottukaan, koska Mäkäräisen valtava romahdus.

Tärkeintä on että Suomi teurastaa, tykittää ja ampuu itsensä maailman huipulle.

En hirveästi journalisteja arvosta, mutta urheilujournalisteja en arvosta sitäkään vähää, itse asiassa en lainkaan. Urheilujournalistit ovat yhtä kansallisikiihkoisia nationalisteja kuin Suomi ensin ynnä sun muut hörhöporukat.

Tunteet kuohuvat, isänmaa kiiltää silmissä ja järki on sammahtanut.

Onneksi on olemassa kansainvälisiä kanavia ja kansainvälisiä tulospalveluita. Niiden avulla pääsee perille tuloksistakin.

Ei juosta Suomea enää maailmankartalle. Eikä hiihdetä. Niinpä uutiset ja studiot ovat täynnä toimittajia ja entisistä urheilijoista haalittuja asiantuntijoita, jotka yhdessä moittivat nykyisten urheilijoiden ja nykyisten valmentajien menetelmiä. Paitsi Sanna-Leena Perunka, jonka isänmaallisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi, koska hän arvostaa ulkomaalaisiakin urheilijoita.

Patrik Laine on yhä pimennossa. On se niin väärin. Suomelle ja suomalaisuudelle. 

Olen kyllästynyt sinivalkoiseen ääneen.

]]>
29 http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267286-suomi-suomalaisille-suomi-ensin-urheilussakin#comments Huippu-urheilu Isänmaa Journalismi Kotimaa suomalaisuus Fri, 11 Jan 2019 06:21:45 +0000 Pekka Siikala http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267286-suomi-suomalaisille-suomi-ensin-urheilussakin
Rikoksia ja roskajournalismia - Mutta asioista ei saa puhua http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266496-rikoksia-ja-roskajournalismia-mutta-asioista-ei-saa-puhua <p>Jotkut asiat kuohuttavat tunteita ja pahimmoilaan sammuttavat järjen. Ilmiötä voidaan hyödyntää monessa, esimerkiksi politiikassa, ja niin on taatusti tehtykin, ja tehdään joka päivä. Erittäin ikävää ja jopa halveksittavaa kuitenkin on se, että vastuulliseksi itseään kutsuva media toimii täsmälleen samalla tavalla.</p><p>Joistain asioista saa olla vain jotain mieltä, ja hiukankaan syvällisempi tarkastelu lentää roskakoriin. Samaan aikaan mässäillään tunteilla, järkytyksellä ja pahemman luokan tirkistelyllä. Alla linkki omasta mielestäni vuoden laaduttomimpaan tekstiin:</p><p><a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-miksi-poliisi-vaikenee-arabianrannan-pikkupojan-murhasta/7217752#gs.M9O=b6M" title="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-miksi-poliisi-vaikenee-arabianrannan-pikkupojan-murhasta/7217752#gs.M9O=b6M">https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-miksi-poliisi-vaikenee-ara...</a></p><p>Tällaiset &quot;Miksi poliisi vaikenee&quot; jutut ovat täydellistä polttoainetta somekansan vaarallisimmille tahoille, niille jotka näkevät kaikessa salaliittoja ja omalta kannaltaan vastenmielisten tahojen suojelua. Ne ovat loistavaa ravintoa myös poliitikoile, jotka ratsastavat yhdellä asialla.</p><p>Onneksi media joskus antaa tilaa journalismille tunnemössön sijaan. Alla hyvä esimerkki asiallisesta jutusta, jossa käsitellään hyvin tärkeitä ilmiöitä.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10567566" title="https://yle.fi/uutiset/3-10567566">https://yle.fi/uutiset/3-10567566</a></p><p>Asiantuntija saa jutussa käsitellä seikkoja, joista esimerkiksi täällä ei voi kirjoittaa, koska ne ovat liian arkoja ja poikkevat liiaksi siitä mikä on somen hyvksyttyä valtavirtaa.</p><p>Ehkä tämä blogiteksikin on liikaa joillekin, mahdollisesti myös ylläpidolle?</p><p>Ei se mitään. Roskakorissa on loputtomasti tilaa, ja roskajournalismillekin on loputtomasti tilaa. Valitettavasti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jotkut asiat kuohuttavat tunteita ja pahimmoilaan sammuttavat järjen. Ilmiötä voidaan hyödyntää monessa, esimerkiksi politiikassa, ja niin on taatusti tehtykin, ja tehdään joka päivä. Erittäin ikävää ja jopa halveksittavaa kuitenkin on se, että vastuulliseksi itseään kutsuva media toimii täsmälleen samalla tavalla.

Joistain asioista saa olla vain jotain mieltä, ja hiukankaan syvällisempi tarkastelu lentää roskakoriin. Samaan aikaan mässäillään tunteilla, järkytyksellä ja pahemman luokan tirkistelyllä. Alla linkki omasta mielestäni vuoden laaduttomimpaan tekstiin:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-miksi-poliisi-vaikenee-arabianrannan-pikkupojan-murhasta/7217752#gs.M9O=b6M

Tällaiset "Miksi poliisi vaikenee" jutut ovat täydellistä polttoainetta somekansan vaarallisimmille tahoille, niille jotka näkevät kaikessa salaliittoja ja omalta kannaltaan vastenmielisten tahojen suojelua. Ne ovat loistavaa ravintoa myös poliitikoile, jotka ratsastavat yhdellä asialla.

Onneksi media joskus antaa tilaa journalismille tunnemössön sijaan. Alla hyvä esimerkki asiallisesta jutusta, jossa käsitellään hyvin tärkeitä ilmiöitä.

https://yle.fi/uutiset/3-10567566

Asiantuntija saa jutussa käsitellä seikkoja, joista esimerkiksi täällä ei voi kirjoittaa, koska ne ovat liian arkoja ja poikkevat liiaksi siitä mikä on somen hyvksyttyä valtavirtaa.

Ehkä tämä blogiteksikin on liikaa joillekin, mahdollisesti myös ylläpidolle?

Ei se mitään. Roskakorissa on loputtomasti tilaa, ja roskajournalismillekin on loputtomasti tilaa. Valitettavasti.

]]>
24 http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266496-rikoksia-ja-roskajournalismia-mutta-asioista-ei-saa-puhua#comments Asiantuntijat Journalismi Raiskaukset Seksuaalirikokset Some ja vallankäyttö Thu, 27 Dec 2018 06:57:09 +0000 Pekka Siikala http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266496-rikoksia-ja-roskajournalismia-mutta-asioista-ei-saa-puhua
Julkisen Sanan Neuvostoliitto http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265276-julkisen-sanan-neuvostoliitto <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/l1Xmvz9IJPQ?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/l1Xmvz9IJPQ?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Kaikki aktiivisesti mediaa seuraavat tietävät Julkisen sanan neuvoston (JSN), joka on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama itsesäätelyelin, ja joka valvoo hyvää journalistista tapaa suomalaisella mediakentällä. Sen pitäisi olla poliittisesti ja aatteellisesti sitoutumaton, mikä mielestäni vaatisi neuvoston jäsenyyden sulkemista esimerkiksi puolueaktiiveilta ja poliitkoilta. En ole varma, onko tällaiseen periaatteeseen aikaisemmin sitouduttu, mutta ainakaan pariin viime vuoteen ei ole ja parin viime vuoden aikana JSN näyttäisi politisoituneen ennätysvauhtia.</p><p>Toimittajakunnasta kuuluvien huhujen mukaan JSN:n nykyisen puheenjohtaja Elina Grundströmin aloitettua toimikautensa neuvoston eettinen integriteetti olisi alkanut murentua. Silmiinpistävää Grundströmin taustassa on se, että hän on entinen Vihreiden puolueaviisin, Vihreän Langan, päätoimittaja. En tiedä teistä, mutta minun mielestäni puoluelehden päätoimittajaa on vaikeaa pitää oikeana valintana johtamaan suomalaisen journalismin sisäistä omaatuntoa ja valvomaan puolueettomuutta. Nimiä mainitsematta satun myös tietämään, että moni toimittaja ajattelee samalla tavalla.&nbsp;</p><p>JSN:ssä jäsenenä toimii myös Vihreiden presidenttiehdokkaan, Pekka Haaviston, kampanjavastaavana toiminut Maria Swanljung. Ja niin kuin tilanne ei olisi jo tarpeeksi vakava JSN:n seilatessa Grundströmin johdolla PR-katastrofista toiseen, teki neuvosto juuri päätöksen ottaa jäsenekseen Tuomas Rantasen ja Nitin Soodin.&nbsp;</p><p>Teille, jotka ette seuraa politiikkaa ja mediaa tarkalla silmällä, Tuomas Rantanen on umpivasemmistolaiseen Voima-lehteen kirjoittava toimittaja sekä Voima Kustannus Oy:n osakas yhdessä mm. Suomen rauhanpuolustajien, Luonto-Liiton ja Maan Ystävien, sekä Heikki Hiilamon kanssa. Kaikki näistä tunnetaan kytköksistään mm. kommunisteihin, Vasemmistoliittoon, Vihreisiin ja muihin puoluepoliittisiin projekteihin sekä ääriaatteisiin.</p><p>Mitä taas tulee Nitin Soodiin, hän on Vihreiden kansanedustaja Jani Toivolan entinen avustaja ja vaikuttanut pitkään Vihreiden aatteelliseen työhön. Twitteristit tuntevat Soodin lähinnä vasemmistoaatteen ja feminismin värjäämästä nettiräyhäämisestään, sekä vähintäänkin kulmakarvoja kohottavista rotuteorioistaan, joissa valkoihoiset, ja erityisesti valkoiset miehet, edustavat kaikkea maailmassa tapahtuvaa pahaa.</p><p>Kerrataanpa siis: Vihreiden puoluelehden Vihreän langan entinen päätoimittaja johtaa Julkisen sanan neuvostoa, joka nyt valitsi varajäsenekseen kaksi aktiivista Vihreän puolueen kannattajaa. Kun vieläpä tiedetään, että neuvosto valitsee varajäsenet itse, niin on vaikeaa olla uskomatta, etteikö Grundström itse olisi esittänyt Soodia neuvoston varajäseneksi. Toki tämä viimeisin menee arvuutteluksi, koska kaikki JSN:n toiminta ei ole julkista, mikä ei tietenkään ole ollenkaan arveluttavaa, kun sen tehtävä kuitenkin on valvoa sananvapauden ja lehdistönvapauden toteutumista.&nbsp;</p><p>Minusta on ilmiselvää, että yhdelläkään näistä henkilöistä ei tulisi olla roolia riippumattomassa ja poliittisesti sitoutumattomassa median itsesääntelyelimessä. Mediaa kuluttavan kansalaisen, saati muiden journalistien, on mahdotonta vakuuttua JSN:n poliittisesta neutraaliudesta, jos sen jäsenistöön otetaan puoluepoliittisesti sitoutuneita ihmisiä ja aatteensa sokaisemia nettiagitaattoreita. Kun soppaan vielä lisätään Grundströmin julkisuuteen vuotaneet johtamismetodit, joita ei hyvällä tahdollakaan voi kytkeä tehtävänsä vaatimaan lahjomattomaan etiikkaan ja moraaliin, niin voi vain kysyä, miksei asiasta puhuta julkisuudessa enempää? Eikö journalisteja ja medioita kiinnosta Julkisen sanan neuvoston korruptoituminen?&nbsp;</p><p>Jos Julkisen sanan neuvosto kyllästetään puoluepoliittisesti sitoutuneella ja aatteellisten ääripäiden edustajilla, olemme menettäneet sen tahon, joka vahtii vallan vahtikoiraa. Nyt tehtyjen linjausten puitteissa Julkisen sanan neuvostoon voitaisiin valita myös pääministerin henkilökohtainen avustaja, Kokoomuksen puoluelehden päätoimittaja tai vaikkapa minut, Kokoomuksen kansanedustajaehdokas. Jokainen voi tykönään kysyä, uskoisitteko tällaisessa tapauksessa JSN:n kykenevän puolueettomaan ja objektiiviseen päätöksentekoon?</p><p>Jokaisen journalistin, poliitikon ja valveutuneen kansalaisen tulisi nousta vastustamaan tällaista kehitystä, joka syö lehdistönvapautta ja ja suomalaisen median uskottavuutta rotan lailla. Puoluepolitiikalla tulee olla journalismiin tai journalisteihin mahdollisimman pieni vaikutus, jotta äänestäjät saavat mahdollisimman todenmukaista tietoa siitä, miten tätä maata hallitaan ja johdetaan, se on yksi avoimen ja toimivan demokratian kulmakivistä.</p><p><a href="http://www.jsn.fi/uutiset/jsn-n-uudet-jasenet-valittu-2/" title="http://www.jsn.fi/uutiset/jsn-n-uudet-jasenet-valittu-2/">http://www.jsn.fi/uutiset/jsn-n-uudet-jasenet-valittu-2/</a><br /><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Rantanen" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Rantanen">https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Rantanen</a><br /><a href="https://www.vihreat.fi/tyoryhmat-2014-2015" title="https://www.vihreat.fi/tyoryhmat-2014-2015">https://www.vihreat.fi/tyoryhmat-2014-2015</a><br /><a href="https://www.marmai.fi/uutiskommentti/vyoryiko-jsn-aan-vihreiden-hyokyaalto-6751745" title="https://www.marmai.fi/uutiskommentti/vyoryiko-jsn-aan-vihreiden-hyokyaalto-6751745">https://www.marmai.fi/uutiskommentti/vyoryiko-jsn-aan-vihreiden-hyokyaal...</a><br /><a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/julkisen-sanan-neuvosto-napertaa-eika-kykene-puuttumaan-oikeasti-isoihin-asioihin-onko-jsn-rikki/" title="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/julkisen-sanan-neuvosto-napertaa-eika-kykene-puuttumaan-oikeasti-isoihin-asioihin-onko-jsn-rikki/">https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/julkisen-sanan-neuvosto-naperta...</a><br /><a href="https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/valemedia-vai-mediavale-korjaako-valtamedia-omat-virheensa-enta-mita-siihen-sanoo-jsn" title="https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/valemedia-vai-mediavale-korjaako-valtamedia-omat-virheensa-enta-mita-siihen-sanoo-jsn">https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/valemedia-vai-mediavale-k...</a><br /><a href="https://www.rapport.fi/static/attachment/Kulissien-takana.pdf" title="https://www.rapport.fi/static/attachment/Kulissien-takana.pdf">https://www.rapport.fi/static/attachment/Kulissien-takana.pdf</a><br /><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005800513.html" title="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005800513.html">https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005800513.html</a><br /><a href="http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto" title="http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto">http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa...</a><br /><a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/huutamista-sai-pelata-me-itkettiin-siella-puheenjohtaja-elina-grundstrom-pani-johtamisellaan-jsnn-sekaisin/?shared=1035629-9c7ae5a2-10" title="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/huutamista-sai-pelata-me-itkettiin-siella-puheenjohtaja-elina-grundstrom-pani-johtamisellaan-jsnn-sekaisin/?shared=1035629-9c7ae5a2-10">https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/huutamista-sai-pelata-me-itkett...</a><br /><a href="https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/elina-grundstrom-pyytaa-anteeksi-virheitaan-johtamisessa/" title="https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/elina-grundstrom-pyytaa-anteeksi-virheitaan-johtamisessa/">https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/elina-grundstrom-pyytaa-anteeks...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=l1Xmvz9IJPQ

Kaikki aktiivisesti mediaa seuraavat tietävät Julkisen sanan neuvoston (JSN), joka on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama itsesäätelyelin, ja joka valvoo hyvää journalistista tapaa suomalaisella mediakentällä. Sen pitäisi olla poliittisesti ja aatteellisesti sitoutumaton, mikä mielestäni vaatisi neuvoston jäsenyyden sulkemista esimerkiksi puolueaktiiveilta ja poliitkoilta. En ole varma, onko tällaiseen periaatteeseen aikaisemmin sitouduttu, mutta ainakaan pariin viime vuoteen ei ole ja parin viime vuoden aikana JSN näyttäisi politisoituneen ennätysvauhtia.

Toimittajakunnasta kuuluvien huhujen mukaan JSN:n nykyisen puheenjohtaja Elina Grundströmin aloitettua toimikautensa neuvoston eettinen integriteetti olisi alkanut murentua. Silmiinpistävää Grundströmin taustassa on se, että hän on entinen Vihreiden puolueaviisin, Vihreän Langan, päätoimittaja. En tiedä teistä, mutta minun mielestäni puoluelehden päätoimittajaa on vaikeaa pitää oikeana valintana johtamaan suomalaisen journalismin sisäistä omaatuntoa ja valvomaan puolueettomuutta. Nimiä mainitsematta satun myös tietämään, että moni toimittaja ajattelee samalla tavalla. 

JSN:ssä jäsenenä toimii myös Vihreiden presidenttiehdokkaan, Pekka Haaviston, kampanjavastaavana toiminut Maria Swanljung. Ja niin kuin tilanne ei olisi jo tarpeeksi vakava JSN:n seilatessa Grundströmin johdolla PR-katastrofista toiseen, teki neuvosto juuri päätöksen ottaa jäsenekseen Tuomas Rantasen ja Nitin Soodin. 

Teille, jotka ette seuraa politiikkaa ja mediaa tarkalla silmällä, Tuomas Rantanen on umpivasemmistolaiseen Voima-lehteen kirjoittava toimittaja sekä Voima Kustannus Oy:n osakas yhdessä mm. Suomen rauhanpuolustajien, Luonto-Liiton ja Maan Ystävien, sekä Heikki Hiilamon kanssa. Kaikki näistä tunnetaan kytköksistään mm. kommunisteihin, Vasemmistoliittoon, Vihreisiin ja muihin puoluepoliittisiin projekteihin sekä ääriaatteisiin.

Mitä taas tulee Nitin Soodiin, hän on Vihreiden kansanedustaja Jani Toivolan entinen avustaja ja vaikuttanut pitkään Vihreiden aatteelliseen työhön. Twitteristit tuntevat Soodin lähinnä vasemmistoaatteen ja feminismin värjäämästä nettiräyhäämisestään, sekä vähintäänkin kulmakarvoja kohottavista rotuteorioistaan, joissa valkoihoiset, ja erityisesti valkoiset miehet, edustavat kaikkea maailmassa tapahtuvaa pahaa.

Kerrataanpa siis: Vihreiden puoluelehden Vihreän langan entinen päätoimittaja johtaa Julkisen sanan neuvostoa, joka nyt valitsi varajäsenekseen kaksi aktiivista Vihreän puolueen kannattajaa. Kun vieläpä tiedetään, että neuvosto valitsee varajäsenet itse, niin on vaikeaa olla uskomatta, etteikö Grundström itse olisi esittänyt Soodia neuvoston varajäseneksi. Toki tämä viimeisin menee arvuutteluksi, koska kaikki JSN:n toiminta ei ole julkista, mikä ei tietenkään ole ollenkaan arveluttavaa, kun sen tehtävä kuitenkin on valvoa sananvapauden ja lehdistönvapauden toteutumista. 

Minusta on ilmiselvää, että yhdelläkään näistä henkilöistä ei tulisi olla roolia riippumattomassa ja poliittisesti sitoutumattomassa median itsesääntelyelimessä. Mediaa kuluttavan kansalaisen, saati muiden journalistien, on mahdotonta vakuuttua JSN:n poliittisesta neutraaliudesta, jos sen jäsenistöön otetaan puoluepoliittisesti sitoutuneita ihmisiä ja aatteensa sokaisemia nettiagitaattoreita. Kun soppaan vielä lisätään Grundströmin julkisuuteen vuotaneet johtamismetodit, joita ei hyvällä tahdollakaan voi kytkeä tehtävänsä vaatimaan lahjomattomaan etiikkaan ja moraaliin, niin voi vain kysyä, miksei asiasta puhuta julkisuudessa enempää? Eikö journalisteja ja medioita kiinnosta Julkisen sanan neuvoston korruptoituminen? 

Jos Julkisen sanan neuvosto kyllästetään puoluepoliittisesti sitoutuneella ja aatteellisten ääripäiden edustajilla, olemme menettäneet sen tahon, joka vahtii vallan vahtikoiraa. Nyt tehtyjen linjausten puitteissa Julkisen sanan neuvostoon voitaisiin valita myös pääministerin henkilökohtainen avustaja, Kokoomuksen puoluelehden päätoimittaja tai vaikkapa minut, Kokoomuksen kansanedustajaehdokas. Jokainen voi tykönään kysyä, uskoisitteko tällaisessa tapauksessa JSN:n kykenevän puolueettomaan ja objektiiviseen päätöksentekoon?

Jokaisen journalistin, poliitikon ja valveutuneen kansalaisen tulisi nousta vastustamaan tällaista kehitystä, joka syö lehdistönvapautta ja ja suomalaisen median uskottavuutta rotan lailla. Puoluepolitiikalla tulee olla journalismiin tai journalisteihin mahdollisimman pieni vaikutus, jotta äänestäjät saavat mahdollisimman todenmukaista tietoa siitä, miten tätä maata hallitaan ja johdetaan, se on yksi avoimen ja toimivan demokratian kulmakivistä.

http://www.jsn.fi/uutiset/jsn-n-uudet-jasenet-valittu-2/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Rantanen
https://www.vihreat.fi/tyoryhmat-2014-2015
https://www.marmai.fi/uutiskommentti/vyoryiko-jsn-aan-vihreiden-hyokyaalto-6751745
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/julkisen-sanan-neuvosto-napertaa-eika-kykene-puuttumaan-oikeasti-isoihin-asioihin-onko-jsn-rikki/
https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/valemedia-vai-mediavale-korjaako-valtamedia-omat-virheensa-enta-mita-siihen-sanoo-jsn
https://www.rapport.fi/static/attachment/Kulissien-takana.pdf
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005800513.html
http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/huutamista-sai-pelata-me-itkettiin-siella-puheenjohtaja-elina-grundstrom-pani-johtamisellaan-jsnn-sekaisin/?shared=1035629-9c7ae5a2-10
https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/elina-grundstrom-pyytaa-anteeksi-virheitaan-johtamisessa/

]]>
11 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265276-julkisen-sanan-neuvostoliitto#comments Journalismi JSN Julkisen sanan neuvosto Media Puoluepolitiikka Wed, 05 Dec 2018 17:37:37 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265276-julkisen-sanan-neuvostoliitto
Nyt-liitteen poliittisuus syö Helsingin Sanomien uskottavuutta http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264595-nyt-liitteen-poliittisuus-syo-helsingin-sanomien-uskottavuutta <p>Ok, sanon nyt jotain, mitä poliitikko ei kai saisi mediasta koskaan sanoa: Helsingin Sanomien Nyt-liite ei ole journalistinen, vaan poliittinen julkaisu.</p><p>Asia hiertää, koska yleisesti ottaen Hesarin journalismi on todella laadukasta ja tekisi mieli heidät siitä palkita. Irtisanoin tilaukseni joitain aikoja sitten, koska en halua maksaa Nyt-liitteen poliittisesta propagandasta, sitä voin lukea ilmaisista puoluelehdistäkin.</p><p>Viimeinen niitti oli tämä Feministipuolueen VPJ Tuuli&nbsp;Kamppilan keissi. Muutama viikko sitten Kamppila väitti kaikkien miesten yleisten käytösmallien edustavan &quot;toksista maskuliinisuutta&quot;, johon puutuin. Hän reagoi lyömällä minuakin leimakirveellä ja väitti seuraajieni lähettävän hänelle vihapostia. Pyysin todisteita vihapostista, jotta voin puuttua asiaan. Vastausta ei tullut, mutta blokki tuli.</p><p>Ja eilen Nyt-liite sitten teki pitkän jutun, jossa Kamppilalle annettiin käytännössä vapaat kädet kertoa yleisölle juuri sellaisen tarinan kuin halusi. Artikkeli maalasi Kamppilasta kuvan jonkinlaisena julkisen keskustelun profeettana, joka kaikessa viisaudessaan antautuu keskusteluihin avoimen ennakkoluulottomasti. Journalisteilta odotetaan poliitikkoja haastaeltaessa kriittistä otetta, mutta toimittaja ei edes etäisesti kyseenalaistanut Kamppilaa, vaikka hänen some-viesteistään on vaivatta löydettävissä lähinnä nettikiusaamiseen rinnasteista tekstiä ja todisteita oman aatteellisen kuplan suojelemisesta erimielisiä blokkaamalla.</p><p>Jos juttu olisi tehty random-some-julkkiksesta, niin sitä olisi vielä voinut katsoa läpi sormien. Mutta kyseessä on suomalaisen puolueen varapuheenjohtaja ja ajankohta aivan eduskuntavaalien alla. Kuvitelkaapa, minkä muun puolueen puheenjohtajistolle Hesari antaisi tällaisen vapaan foorumin, jossa saa kehua itseään pelkäämättä toimittajan kysymiä vaikeita kysymyksiä?</p><p>Muistellaanpa vaikka koomikko Stan Saanilasta tehtyä pilkallista juttua, jossa häntä ryöpytettiin Twitter-blokkaamisesta. Samanlaista juttua ei ole tehty esimerkiksi Li Anderssonista, Ville Niinistöstä tai Emma Karista, joiden kaikkien banniherkkyys on twitteristeillä tiedossa. Netissä on myös ladattavissa erään vasemmistoaktiivin laatima bannilista, jonka avulla halukkaat voivat parilla napinpainalluksella blokata esimerkiksi markkinaliberaalit äänet omasta Twitteristään. Minun nimeni on tuolla listalla, parintuhannen muun suomalaisen kanssa. Siitäkään ei Nyt-liite ole tehnyt juttua, vaikka listan tekijän nimi ja poliittiset kytkökset ovat julkista tietoa.</p><p>Eikö siellä Nyt:n toimituksessa todella nähdä, miltä lehden journalistinen, tai siis poliittinen, linja näyttää ulospäin? Eikö konsernia todella huoleta se, mitä johtopäätöksiä asiakkaat tästä vetävät? Onko nyt pettänyt mediakoulujen eettinen opetus vai päätoimituksen moraalinen selkäranka?</p><p><a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000005905409.html?fbclid=IwAR0GCeSWvDNZGVs66i5VqXN6A2x4jcVX6JV6DmAnjdoPJhp3amd7jtgQ05w" rel="noopener nofollow" target="_blank">https://www.hs.fi/nyt/art-2000005905409.html</a><br /><a href="https://l.facebook.com/l.php?u=https%3A%2F%2Fwww.hs.fi%2Fnyt%2Fart-2000005700471.html%3Ffbclid%3DIwAR0xNUQqbdnCCSvWiOJbCOuR6S6Wcsa7lwyx9mQuD1CTe3GPIP6t573aD_Q&amp;h=AT1jLJmnWRHP1FVODhXiUrDqjuDRnbUgEIg_40jidjM8RH0wY91VCcswJTw1_trLJeV_YR_g7TBKxWm_DQnhIkPlJ4g2dIhpHNv9MXWTQWx_cEiZK3nC-s0iUPI4qjdim42lVgYbjAZQ5W40StMw9QsB73GbOuGLML36g1TwVmw7-nKVHim9TQ0vix3M1i7ZAadZAoemnrwkyONnhArSdawkN0lu2YCduXfqqFBdtgWxVboZ7K1pZZsjObcNNQjwqR2JC8zVcXcKXlUL2I7RxXfKLH-V1h-0QRo_DGWSHYTBPG7cBrHo5IbBjQ63V_yWvun7KXwfoenT6YlUSLa9YtEgRNIgtgdONk8N1EtbBujsnZHpJvc7JVu1Dc1usCREDkTUjhoK5QOIqC9oFmqdsdjP5VaqZuXpT6XlCOrC8OYXAGKJkjCet1RDtQhaBXeYQLCswTFFKjNtMzpYptQrA01tWou4utnQJLaIMyTmPI-jOJ6mFXojjtKKwgStey9G4kjwpf_URLw8Qa6AghnsvjzW2-gJSy6OP-OvXO0LbLiyKzg0Usw_NDUQfCbYt0zlDz5xVtwrQ4VsLUsBFEYlO5aGagIwTkxn_bY9OpmZwrDpyqZ-m7tkRyAb8PuDG2IZPwG4pccxlir7NTULnx9ncA" rel="noopener nofollow" target="_blank">https://www.hs.fi/nyt/art-2000005700471.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ok, sanon nyt jotain, mitä poliitikko ei kai saisi mediasta koskaan sanoa: Helsingin Sanomien Nyt-liite ei ole journalistinen, vaan poliittinen julkaisu.

Asia hiertää, koska yleisesti ottaen Hesarin journalismi on todella laadukasta ja tekisi mieli heidät siitä palkita. Irtisanoin tilaukseni joitain aikoja sitten, koska en halua maksaa Nyt-liitteen poliittisesta propagandasta, sitä voin lukea ilmaisista puoluelehdistäkin.

Viimeinen niitti oli tämä Feministipuolueen VPJ Tuuli Kamppilan keissi. Muutama viikko sitten Kamppila väitti kaikkien miesten yleisten käytösmallien edustavan "toksista maskuliinisuutta", johon puutuin. Hän reagoi lyömällä minuakin leimakirveellä ja väitti seuraajieni lähettävän hänelle vihapostia. Pyysin todisteita vihapostista, jotta voin puuttua asiaan. Vastausta ei tullut, mutta blokki tuli.

Ja eilen Nyt-liite sitten teki pitkän jutun, jossa Kamppilalle annettiin käytännössä vapaat kädet kertoa yleisölle juuri sellaisen tarinan kuin halusi. Artikkeli maalasi Kamppilasta kuvan jonkinlaisena julkisen keskustelun profeettana, joka kaikessa viisaudessaan antautuu keskusteluihin avoimen ennakkoluulottomasti. Journalisteilta odotetaan poliitikkoja haastaeltaessa kriittistä otetta, mutta toimittaja ei edes etäisesti kyseenalaistanut Kamppilaa, vaikka hänen some-viesteistään on vaivatta löydettävissä lähinnä nettikiusaamiseen rinnasteista tekstiä ja todisteita oman aatteellisen kuplan suojelemisesta erimielisiä blokkaamalla.

Jos juttu olisi tehty random-some-julkkiksesta, niin sitä olisi vielä voinut katsoa läpi sormien. Mutta kyseessä on suomalaisen puolueen varapuheenjohtaja ja ajankohta aivan eduskuntavaalien alla. Kuvitelkaapa, minkä muun puolueen puheenjohtajistolle Hesari antaisi tällaisen vapaan foorumin, jossa saa kehua itseään pelkäämättä toimittajan kysymiä vaikeita kysymyksiä?

Muistellaanpa vaikka koomikko Stan Saanilasta tehtyä pilkallista juttua, jossa häntä ryöpytettiin Twitter-blokkaamisesta. Samanlaista juttua ei ole tehty esimerkiksi Li Anderssonista, Ville Niinistöstä tai Emma Karista, joiden kaikkien banniherkkyys on twitteristeillä tiedossa. Netissä on myös ladattavissa erään vasemmistoaktiivin laatima bannilista, jonka avulla halukkaat voivat parilla napinpainalluksella blokata esimerkiksi markkinaliberaalit äänet omasta Twitteristään. Minun nimeni on tuolla listalla, parintuhannen muun suomalaisen kanssa. Siitäkään ei Nyt-liite ole tehnyt juttua, vaikka listan tekijän nimi ja poliittiset kytkökset ovat julkista tietoa.

Eikö siellä Nyt:n toimituksessa todella nähdä, miltä lehden journalistinen, tai siis poliittinen, linja näyttää ulospäin? Eikö konsernia todella huoleta se, mitä johtopäätöksiä asiakkaat tästä vetävät? Onko nyt pettänyt mediakoulujen eettinen opetus vai päätoimituksen moraalinen selkäranka?

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005905409.html
https://www.hs.fi/nyt/art-2000005700471.html

]]>
15 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264595-nyt-liitteen-poliittisuus-syo-helsingin-sanomien-uskottavuutta#comments Feminismi Helsingin Sanomat Journalismi Media Fri, 23 Nov 2018 06:15:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264595-nyt-liitteen-poliittisuus-syo-helsingin-sanomien-uskottavuutta
Kuoleeko printtilehti? http://villemakila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264345-kuoleeko-printtilehti <p>Printtimedian kuolemaa on manailtu 2000-luvun alusta lähtien. Silti perinteinen paperilehti on pitänyt Suomessa pintansa yllättävän hyvin.</p><p>Mediatutkija Pasi Kivioja on tuoreessa väitöstutkimuksessaan ennustanut, että iltapäivälehdet tulevat lähivuosien aikana siirtymään kokonaan verkkoon.</p><p>Printtimedian ongelmana ovat muun muassa lukijakunnan väheneminen ja ikääntyminen, kallis jakelu sekä kireä kilpailu mediamarkkinoilla. Verkkomedia on kustannustehokkaampi ja nopeampi tiedonvälityskanava monella tapaa. Tämän päivän printtilehdessä oleva uutinen julkaistiin verkossa jo eilen.</p><p>Median murros on ollut nähtävillä kaikissa lehtityypeissä, mutta iltapäivälehtien kohdalla muutos on ollut jyrkin. Iltapäivälehtien verkkosivuista on noussut Suomen luetuimpia verkkosivustoja, samalla kun niiden paperiversioiden myynti on romahtanut.</p><p>Tilattavien sanomalehtien keskuudessa muutos ei ole ollut yhtä jyrkkä. Perinteisten printtilehtien rinnalle on tuotu digitaalinen näköisversio. Tilattavien lehtien verkkosivuston sisällöt ovat yhä kasvavissa määrin maksumuurin takana.</p><p>Maksumuurit tuntuvat olevan Suomessa vielä hieman lapsenkengissä. Jotta maksumuurin takana olevan jutun saa luettavakseen, on usein tilattava lehti. Monesti olen kuullut kysymyksen, miksei lukija voi ostaa lukuoikeutta yksittäisiin artikkeleihin toistuvan tilaamisen sijaan? Kyse olisi käytännössä samasta asiasta kuin sanomalehden irtonumeron ostamisesta.</p><p>Ilmaiseksi jaettavat kaupunkilehdet painivat sanomalehtien kanssa samantapaisten ongelmien kanssa. Vaikka kaupunkilehdillä ei ole tilaajia eikä niiden sisältö ole lukijalle maksullista, ne kärsivät jatkuvasti kasvavista jakeluongelmista. Jotta ilmaisjakelulehti voi pärjätä kiristyvässä kilpailussa, sen on panostettava entistä enemmän verkkoon.</p><p>Miten printin sitten käy? Kuten on ennustettu, printin alasajo voi olla useammassa lehdessä konkreettisesti totta jo seuraavan vuosikymmenen aikana. Ensimmäisenä vuorossa ovat varmasti iltapäivälehdet, sanomalehdet siirtyvät kokonaan verkkoon myöhemmin. Tai sitten eivät.</p><p>Myönnän itsekin lukevani paperisia lehtiä erittäin harvoin. Paperilehden tilalle on tullut lehden verkkojulkaisu tai printtilehden digitaalinen näköisversio.</p><p>Mutta on printtilehdellä hyvätkin puolensa. En usko sen kokonaan häviävän, mutta printtilehden luonne tulee muuttumaan. Kuten esimerkiksi Ilta-Sanomissa on huomattu, erikoisnumerot myyvät printtilehtinä hyvin edelleen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Printtimedian kuolemaa on manailtu 2000-luvun alusta lähtien. Silti perinteinen paperilehti on pitänyt Suomessa pintansa yllättävän hyvin.

Mediatutkija Pasi Kivioja on tuoreessa väitöstutkimuksessaan ennustanut, että iltapäivälehdet tulevat lähivuosien aikana siirtymään kokonaan verkkoon.

Printtimedian ongelmana ovat muun muassa lukijakunnan väheneminen ja ikääntyminen, kallis jakelu sekä kireä kilpailu mediamarkkinoilla. Verkkomedia on kustannustehokkaampi ja nopeampi tiedonvälityskanava monella tapaa. Tämän päivän printtilehdessä oleva uutinen julkaistiin verkossa jo eilen.

Median murros on ollut nähtävillä kaikissa lehtityypeissä, mutta iltapäivälehtien kohdalla muutos on ollut jyrkin. Iltapäivälehtien verkkosivuista on noussut Suomen luetuimpia verkkosivustoja, samalla kun niiden paperiversioiden myynti on romahtanut.

Tilattavien sanomalehtien keskuudessa muutos ei ole ollut yhtä jyrkkä. Perinteisten printtilehtien rinnalle on tuotu digitaalinen näköisversio. Tilattavien lehtien verkkosivuston sisällöt ovat yhä kasvavissa määrin maksumuurin takana.

Maksumuurit tuntuvat olevan Suomessa vielä hieman lapsenkengissä. Jotta maksumuurin takana olevan jutun saa luettavakseen, on usein tilattava lehti. Monesti olen kuullut kysymyksen, miksei lukija voi ostaa lukuoikeutta yksittäisiin artikkeleihin toistuvan tilaamisen sijaan? Kyse olisi käytännössä samasta asiasta kuin sanomalehden irtonumeron ostamisesta.

Ilmaiseksi jaettavat kaupunkilehdet painivat sanomalehtien kanssa samantapaisten ongelmien kanssa. Vaikka kaupunkilehdillä ei ole tilaajia eikä niiden sisältö ole lukijalle maksullista, ne kärsivät jatkuvasti kasvavista jakeluongelmista. Jotta ilmaisjakelulehti voi pärjätä kiristyvässä kilpailussa, sen on panostettava entistä enemmän verkkoon.

Miten printin sitten käy? Kuten on ennustettu, printin alasajo voi olla useammassa lehdessä konkreettisesti totta jo seuraavan vuosikymmenen aikana. Ensimmäisenä vuorossa ovat varmasti iltapäivälehdet, sanomalehdet siirtyvät kokonaan verkkoon myöhemmin. Tai sitten eivät.

Myönnän itsekin lukevani paperisia lehtiä erittäin harvoin. Paperilehden tilalle on tullut lehden verkkojulkaisu tai printtilehden digitaalinen näköisversio.

Mutta on printtilehdellä hyvätkin puolensa. En usko sen kokonaan häviävän, mutta printtilehden luonne tulee muuttumaan. Kuten esimerkiksi Ilta-Sanomissa on huomattu, erikoisnumerot myyvät printtilehtinä hyvin edelleen.

]]>
4 http://villemakila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264345-kuoleeko-printtilehti#comments Digilehti Journalismi Lehdistö Media Printtimedia Sat, 17 Nov 2018 18:00:00 +0000 Ville Mäkilä http://villemakila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264345-kuoleeko-printtilehti
Koomikko Iikka Kivi on huolissaan median tilasta http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263767-koomikko-iikka-kivi-on-huolissaan-median-tilasta <p>Iikka Kivi kirjoittaa facebookissa pitkien kaartelujen kautta vuodatuksensa, jonka voi lyhentää muotoon:&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/IikkaKivi/posts/1994316097318727?comment_id=1996014053815598&amp;">&quot;Valtamediassa on mielipiteitä, joista en tykkää.&quot;</a><br /><br />Vaihteeksi näin päin, että joku vasemmistolainen, ns. suvaitsevainen henkilö joutuu näkemään mediassa sisältöä, joka ei ole linjassa oman agendan kanssa. Kuitenkin viimeiset kymmenen vuotta tilanne on ollut päinvastainen kautta koko mediakentän, mikä saa minut ihmettelemään voiko tämä oikeasti olla näin suuri murheen aihe, että julkisuudessa on nyt muutama journalisti, joka ei ole vanhan konseuksen puolella.<br />Valtamedia ei ole muuttunut äärioikeistolaiseksi, kuten Kivi pelkää, vaan monimutoisemmaksi. Samat Hesarit edelleen junttaa agendaansa päivästä toiseen. Tämän yksipuolisen propagandan kylkeen (ei tilalle!) on tullut nyt&nbsp; yksi kolumnisti ja yksi Kioskin youtubettaja lisää, jotka eivät osta vasemmiston narratiivia sellaisenaan. Siihen ei voi vasemmistolaisen maailma kaatua, että yksiääniseksi kuoroksi muuttuneen mediakentän sisälle tulee myös toisia näkemyksiä. Media on muuttunut monimuotoisemmaksi. Se on vain ja ainoastaan hyvä asia.<br /><br />Sitten jos miettii sitä, että Kivi pelkää valtamediaan tulevan mutuilua ja kritiikitöntä suhtautumista asioihin, niin sitä on kyllä jo riittänyt ennestään.<br />Tukipaketeilla piti tienata, pakolaiset meinasi olla Suomessa talouden pelastus, Trumpin valinta presidentiksi aikoi tuhota Yhdysvallat jne.<br />Mutuilua riittää joka päivä valtamediassa, mutta koska ne mutuilut mukailevat vasemmiston narratiivia, se ei särähdä heidän korvaan.<br />Itse olen ollut silleen, että huokaus, voisiko välillä olla vähän vähemmän ideologista uutisointia.<br />Sitten tämmöisiä ihan typeriä juttuja kuten oikeistopolitiikko Sebastian Kurzista kirjoitettu artikkeli, joka oli muutoin ihan neutraali, mutta sitten oli joukkoon laitettu randomisti, &quot;Kurzilla on kattokruunu. MYÖS HITLERILLÄ OLI KATTOKRUUNU.&quot;<br />Ei yhtään yritetä luoda mielikuvia.<br />Tämmöistä on uutisten lukeminen tältä puolelta. Joka ikinen päivä.<br /><br />Kun kirjoitin tästä Iikka Kivelle facebookissa, sain palautetta, että itse fanitan sokeasti Paul Joseph Watsonia.&nbsp;<br />En fanita sokeasti yhtään ketään, mutta toki arvostan toisia ihmisiä enemmän kuin toisia.<br />Palautteessa myös kritisoitiin sitä, että kun kirjoitin, &quot;mutuilut mukailevat vasemmiston narratiivia&quot;, että olisin muka tarkoittanut kaikkien eri mieltä kanssani olevien olevan vasemmistolaisia, mikä oli vähän väärin ymmärretty.<br />Laitan vastaukseni tähän sellaisenaan, koska se toimii myös tähän blogiin kirjoituksena, joka avaa vähän paremmin tätä asiaa:<br /><br />&quot;On tosiasia, että ihminen suhtautuu kritiikittömämmin artikkeleihin, jotka tukevat hänen ennakko-odotuksiaan.&nbsp;<br />En siis väitä, että kaikki eri mieltä kanssani olevat ovat vasemmmistolaisia, vaan sitä, että kun vaikka Trumpia vastustava ihminen lukee joka päivä artikkeleja siitä, kuinka Trump on taas ottanut ylimääräisen kakkupalan ruokalassa tai hänen vaimonsa on pukenut päähänsä vääränlaisen hatun, niin Trumpin vastustaja miettii lähinnä, että vittu mikä mulkku se Trump on, ja näkee uutisoinnin oikeudenmukaisena. Kun taas täältä katsottuna medialla on aika överi ajojahti menossa.<br /><br />Pyrin itse lukemaan artikkeleja mahdollisimman neutraalisti. Tämä on ideaali, joka on miltein mahdoton toteuttaa.&nbsp;<br />Mutta esimerkiksi kun Li Anderssonista oli se kohu, kuinka hän oli terassilla kännissä, niin minä lähinnä mietin, että eiköhän valtaosa suomalaisista ole joskus ollut terassilla kännissä.<br /><br />Pyrin siihen, että minua kiinnostaa enemmän teot ja puheet kuin se, kuka ne sanoo. Enkä siis harrasta mitään henkilöpalvontaa. Watsonin juttuja jaan silloin, kun hän kertoo hyvin mielipiteitä, jotka vastaavat jokseenkin omiani. Näin ei ole lähellekään jokaisen videon kohdalla, otetaan vaikka esimerkiksi hänen höpinänsä masennuksesta, kuinka se on tyyliin luulosairaus.<br /><br />Politiikan ongelma ei ole se, että vaikeisiin juttuihin annetaan helppoja ratkaisuja, vaan pikemminkin se, että helppoin asioihin annetaan monimutkaisia vastauksia. Olen yleisesti ottaenkin sitä mieltä, että jos jotain asiaa ei osaa selittää yksinkertaisesti, niin silloin selittäjä ei ymmärrä asiaa itse tarpeeksi hyvin.<br /><br />Median kentän oleminen aika yksimielinen ei johdu mistään salaliittoteoristasta, vaan jostain syystä journalistiksi lähtee opiskelemaan aika paljon Kokoomuksen ja Vihreiden äänestäjiä. Syytä tälle en tiedä, enkä lähtisi asiaa spekuloimaan. Jokatapauksessa journalistien omat poliittiset mielipiteet tietenkin vaikuttavat artikkelien sisältöön, joko tietoisesti tai tiedostomatta.<br /><br />Pidänkin hyvänä kehityksenä, että valtamediassa on alkanut saamaan enemmän tilaa katsannot, jotka eroavat vanhasta konseuksesta. Kuitenkin tutkimuksen mukaan &quot;konservatiivista rajat kiinni -puoluetta&quot; olisi valmis äänestämään 25% kansasta. Se on iso lukijamäärä, joten on hyvä, että heidät otetaan huomioon myös valtamediassa, niin ei tarvitse sitä omaa näkemystä etsiä vaihtoehtomedioista, joissa ei ole samanlaista faktan tarkistamista, kuin mitä valtamediassa pitäisi olla.<br /><br />Journalistikentän yksipuolisuus juuri on luonut kysyntää Watsonille ja muille poliittisille youtubetähdille, kuten Angry Foreignerille, Blair Whitelle ja Milo Yiannopoulokselle.&nbsp;Esimerkiksi Angry Foreigner on tehnyt vuosia laadukkaita youtubevideoita Ruotsin kehityksestä. Nyt vasta lähiaikoina on alkanut tulemaan valtamediassa huolestuneita artikkeleja Ruotsin tilanteesta.&nbsp;<br /><br />Jos siellä jokin faktatsekkaus on joskus mennyt pieleen, niin se ei ole niin vakava asia, kuin se, että toinen puoli (=valtamedia) ei edes uutisoi lainkaan.&quot;<br /><br />Minä siis ymmärrän sen, että jos jatkuvasti lukee uutisia, jotka on kirjoitettu siitä vinkkelistä, että ne vastaavat omia asenteita, niin sitä ei huomaa, että niissä on edes mitään asenteellisuutta. Kun luen vaikka Kokoomuksen Verkkolehden uutisia, niin en tunnista sieltä mitään poliittista propagandaa. Uutiset näyttävät minun silmiini neutraaleilta. Tiedän kuitenkin tämän johtuvan siitä, että olen Verkkolehden journalistien kanssa asioista aika pitkälti samaa mieltä. (Kokoomuksen kanssa olen vastakkaista mieltä asioista.)&nbsp;<br />Jos siis olisi tilanne, että kaikki artikkelit joka mediassa olisi kirjoitettu verkkolehti-tyylillä ja joku päivä muuttuisi hesaroinniksi, että tulisi noita &quot;Hitlerilläkin oli kattokruunu!&quot;-juttuja, niin reagoisin varmaan ihan samalla tavalla kuin Kivi, että mitä nyt tapahtuu, kun mediassa aletaan yhtäkkiä politisoimaan, vaikka todellisuudessa olisi politisoitu kokoajan, en vaan olisi sokeuttani huomannut tätä.<br /><br />Iikka Kivi saa puolestani kritisoida vaikka maailman tappiin sitä, että valtamediassa tuodaan esille myös antifeministisiä, oikeistolaisia yms. näkemyksiä, mutta ei ole rehellistä väittää, että media olisi ollut jotenkin neutraali ennen. Ihan tästä parin päivän sisältä voi ottaa isoja esimerkkejä, kuten väitteet, että eurooppalaisia huolestuttaa eniten ilmastomuutos tai että 60% selkärankaisista eläimistä olisi hävinnyt.&nbsp;<br />Molemmat oli valtamediassa esitettyjä valeuutisia, eli täyttä huijausta. #fakenews.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iikka Kivi kirjoittaa facebookissa pitkien kaartelujen kautta vuodatuksensa, jonka voi lyhentää muotoon: "Valtamediassa on mielipiteitä, joista en tykkää."

Vaihteeksi näin päin, että joku vasemmistolainen, ns. suvaitsevainen henkilö joutuu näkemään mediassa sisältöä, joka ei ole linjassa oman agendan kanssa. Kuitenkin viimeiset kymmenen vuotta tilanne on ollut päinvastainen kautta koko mediakentän, mikä saa minut ihmettelemään voiko tämä oikeasti olla näin suuri murheen aihe, että julkisuudessa on nyt muutama journalisti, joka ei ole vanhan konseuksen puolella.
Valtamedia ei ole muuttunut äärioikeistolaiseksi, kuten Kivi pelkää, vaan monimutoisemmaksi. Samat Hesarit edelleen junttaa agendaansa päivästä toiseen. Tämän yksipuolisen propagandan kylkeen (ei tilalle!) on tullut nyt  yksi kolumnisti ja yksi Kioskin youtubettaja lisää, jotka eivät osta vasemmiston narratiivia sellaisenaan. Siihen ei voi vasemmistolaisen maailma kaatua, että yksiääniseksi kuoroksi muuttuneen mediakentän sisälle tulee myös toisia näkemyksiä. Media on muuttunut monimuotoisemmaksi. Se on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Sitten jos miettii sitä, että Kivi pelkää valtamediaan tulevan mutuilua ja kritiikitöntä suhtautumista asioihin, niin sitä on kyllä jo riittänyt ennestään.
Tukipaketeilla piti tienata, pakolaiset meinasi olla Suomessa talouden pelastus, Trumpin valinta presidentiksi aikoi tuhota Yhdysvallat jne.
Mutuilua riittää joka päivä valtamediassa, mutta koska ne mutuilut mukailevat vasemmiston narratiivia, se ei särähdä heidän korvaan.
Itse olen ollut silleen, että huokaus, voisiko välillä olla vähän vähemmän ideologista uutisointia.
Sitten tämmöisiä ihan typeriä juttuja kuten oikeistopolitiikko Sebastian Kurzista kirjoitettu artikkeli, joka oli muutoin ihan neutraali, mutta sitten oli joukkoon laitettu randomisti, "Kurzilla on kattokruunu. MYÖS HITLERILLÄ OLI KATTOKRUUNU."
Ei yhtään yritetä luoda mielikuvia.
Tämmöistä on uutisten lukeminen tältä puolelta. Joka ikinen päivä.

Kun kirjoitin tästä Iikka Kivelle facebookissa, sain palautetta, että itse fanitan sokeasti Paul Joseph Watsonia. 
En fanita sokeasti yhtään ketään, mutta toki arvostan toisia ihmisiä enemmän kuin toisia.
Palautteessa myös kritisoitiin sitä, että kun kirjoitin, "mutuilut mukailevat vasemmiston narratiivia", että olisin muka tarkoittanut kaikkien eri mieltä kanssani olevien olevan vasemmistolaisia, mikä oli vähän väärin ymmärretty.
Laitan vastaukseni tähän sellaisenaan, koska se toimii myös tähän blogiin kirjoituksena, joka avaa vähän paremmin tätä asiaa:

"On tosiasia, että ihminen suhtautuu kritiikittömämmin artikkeleihin, jotka tukevat hänen ennakko-odotuksiaan. 
En siis väitä, että kaikki eri mieltä kanssani olevat ovat vasemmmistolaisia, vaan sitä, että kun vaikka Trumpia vastustava ihminen lukee joka päivä artikkeleja siitä, kuinka Trump on taas ottanut ylimääräisen kakkupalan ruokalassa tai hänen vaimonsa on pukenut päähänsä vääränlaisen hatun, niin Trumpin vastustaja miettii lähinnä, että vittu mikä mulkku se Trump on, ja näkee uutisoinnin oikeudenmukaisena. Kun taas täältä katsottuna medialla on aika överi ajojahti menossa.

Pyrin itse lukemaan artikkeleja mahdollisimman neutraalisti. Tämä on ideaali, joka on miltein mahdoton toteuttaa. 
Mutta esimerkiksi kun Li Anderssonista oli se kohu, kuinka hän oli terassilla kännissä, niin minä lähinnä mietin, että eiköhän valtaosa suomalaisista ole joskus ollut terassilla kännissä.

Pyrin siihen, että minua kiinnostaa enemmän teot ja puheet kuin se, kuka ne sanoo. Enkä siis harrasta mitään henkilöpalvontaa. Watsonin juttuja jaan silloin, kun hän kertoo hyvin mielipiteitä, jotka vastaavat jokseenkin omiani. Näin ei ole lähellekään jokaisen videon kohdalla, otetaan vaikka esimerkiksi hänen höpinänsä masennuksesta, kuinka se on tyyliin luulosairaus.

Politiikan ongelma ei ole se, että vaikeisiin juttuihin annetaan helppoja ratkaisuja, vaan pikemminkin se, että helppoin asioihin annetaan monimutkaisia vastauksia. Olen yleisesti ottaenkin sitä mieltä, että jos jotain asiaa ei osaa selittää yksinkertaisesti, niin silloin selittäjä ei ymmärrä asiaa itse tarpeeksi hyvin.

Median kentän oleminen aika yksimielinen ei johdu mistään salaliittoteoristasta, vaan jostain syystä journalistiksi lähtee opiskelemaan aika paljon Kokoomuksen ja Vihreiden äänestäjiä. Syytä tälle en tiedä, enkä lähtisi asiaa spekuloimaan. Jokatapauksessa journalistien omat poliittiset mielipiteet tietenkin vaikuttavat artikkelien sisältöön, joko tietoisesti tai tiedostomatta.

Pidänkin hyvänä kehityksenä, että valtamediassa on alkanut saamaan enemmän tilaa katsannot, jotka eroavat vanhasta konseuksesta. Kuitenkin tutkimuksen mukaan "konservatiivista rajat kiinni -puoluetta" olisi valmis äänestämään 25% kansasta. Se on iso lukijamäärä, joten on hyvä, että heidät otetaan huomioon myös valtamediassa, niin ei tarvitse sitä omaa näkemystä etsiä vaihtoehtomedioista, joissa ei ole samanlaista faktan tarkistamista, kuin mitä valtamediassa pitäisi olla.

Journalistikentän yksipuolisuus juuri on luonut kysyntää Watsonille ja muille poliittisille youtubetähdille, kuten Angry Foreignerille, Blair Whitelle ja Milo Yiannopoulokselle. Esimerkiksi Angry Foreigner on tehnyt vuosia laadukkaita youtubevideoita Ruotsin kehityksestä. Nyt vasta lähiaikoina on alkanut tulemaan valtamediassa huolestuneita artikkeleja Ruotsin tilanteesta. 

Jos siellä jokin faktatsekkaus on joskus mennyt pieleen, niin se ei ole niin vakava asia, kuin se, että toinen puoli (=valtamedia) ei edes uutisoi lainkaan."

Minä siis ymmärrän sen, että jos jatkuvasti lukee uutisia, jotka on kirjoitettu siitä vinkkelistä, että ne vastaavat omia asenteita, niin sitä ei huomaa, että niissä on edes mitään asenteellisuutta. Kun luen vaikka Kokoomuksen Verkkolehden uutisia, niin en tunnista sieltä mitään poliittista propagandaa. Uutiset näyttävät minun silmiini neutraaleilta. Tiedän kuitenkin tämän johtuvan siitä, että olen Verkkolehden journalistien kanssa asioista aika pitkälti samaa mieltä. (Kokoomuksen kanssa olen vastakkaista mieltä asioista.) 
Jos siis olisi tilanne, että kaikki artikkelit joka mediassa olisi kirjoitettu verkkolehti-tyylillä ja joku päivä muuttuisi hesaroinniksi, että tulisi noita "Hitlerilläkin oli kattokruunu!"-juttuja, niin reagoisin varmaan ihan samalla tavalla kuin Kivi, että mitä nyt tapahtuu, kun mediassa aletaan yhtäkkiä politisoimaan, vaikka todellisuudessa olisi politisoitu kokoajan, en vaan olisi sokeuttani huomannut tätä.

Iikka Kivi saa puolestani kritisoida vaikka maailman tappiin sitä, että valtamediassa tuodaan esille myös antifeministisiä, oikeistolaisia yms. näkemyksiä, mutta ei ole rehellistä väittää, että media olisi ollut jotenkin neutraali ennen. Ihan tästä parin päivän sisältä voi ottaa isoja esimerkkejä, kuten väitteet, että eurooppalaisia huolestuttaa eniten ilmastomuutos tai että 60% selkärankaisista eläimistä olisi hävinnyt. 
Molemmat oli valtamediassa esitettyjä valeuutisia, eli täyttä huijausta. #fakenews.

]]>
13 http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263767-koomikko-iikka-kivi-on-huolissaan-median-tilasta#comments Iikka Kivi Journalismi Koomikko Iikka Kivi Media Propaganda Tue, 06 Nov 2018 16:01:44 +0000 Tommi O. Pälve http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263767-koomikko-iikka-kivi-on-huolissaan-median-tilasta
Ruusuja vastuullisille http://elisetykkylinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263372-ruusuja-vastuullisille <p>&rdquo;Toimittajan arvo punnitaan siinä, kuinka paljon taustatyötä hän tekee&rdquo;, kuuluu vanha sanonta. Huomasin tämän konkreettisesti, kun käytin nelisen tuntia yhden kolumnin taustatyötä varten. Toki sama taustatyö oli pohjana muutamille muillekin tuotoksilleni, mutta tosiasia on, että aikaa siihen meni ja tutkimustyö oli huolellista. Näin paljon aikaa ei toki mene jokaisen kolumnin yhteydessä, mutta tämä kyseinen käsitteli ympäristöasioita, joiden perusteellisen tutkimisen vuoksi minun piti selvittää esimerkiksi mitä tarkoittaa gigatonni ja tämän ei niin arkipäiväisen mittayksikön &nbsp;merkitys TNT-ekvivalenttiteorian ulkopuolella.Luovan kirjoittamisen prosessin tämä pysäytti joksikin aikaa kaikessa työläisyydessään, mutta asiallisen tekstin tuottaminen ei tästä häiriintyisi.</p><p>Faktojen tarkistaminen on erittäin perusteltua, sillä journalismi vaikuttaa edelleen yhteiskunnallisiin asioihin. Eräs taloustoimittaja sanoi minulle kerran uskovansa vakaasti, että yhdellä hänen jutuistaan on 90-luvulla ollut suora vaikutus suomalaisten asuntolainojen korkoihin.</p><p>Uskoakseni some on nykyään aikalailla samoilla viivoilla yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, kuin perinteinen journalismikin. Somen voimakin on aiheuttanut erilaisia asioita, kuten esimerkiksi Sebastian Tynkkysen taannoin facebookissaan postaama video &rdquo;ihmisroskasta&rdquo;, joka johti Pihlajalinnan Oulun toimitusjohtajan erottamiseen virastaan. (Mikään muu media ei vielä tuolloin ollut aiheesta kirjoittanut, vaan se tuli julki facebookin kautta).</p><p>Taustatyötä tehdessä motivaation kohottajana voi olla esimerkiksi se, että päättäjätkin seuraavat mediaa. Emme aina edes aavista etukäteen, minkä mullistuksen artikkelimme voi aiheuttaa yhteiskunnassa. Siksi yhteiskunnallista keskustelua herättäessä&nbsp; on äärimmäisen tärkeää, että faktat ovat tarkistettuja. Maailmaa muuttavan keskustelun tulee pohjautua totuudenmukaisiin asioihin.</p><p>Mielestäni olisi tärkeää, että eri mediataloissa kiinnitettäisiin huomiota taustatyön merkittävyyteen ja siihen, että toisinaan taustatyöhön menee aikaa enemmänkin.</p><p>Erilaisten verkkoartikkelien tuottamisessa on nykyään jopa liukuhihna &ndash;meininki. Nekin mediat on nähty, joissa ulkomaisten medioiden artikkeleja käännetään pikaisesti ja tuupataan nettiin klikkauksia keräämään. Jos toimittaja tällaisessa työssään on velvoitettu tuottamaan päivässä ison artikkelikiintiön, ehtiikö hän silloin tarkistamaan, onko käännettävän artikkelin alkuperäismateriaali faktatarkistettua? Veikkaan äkkiseltään, että ei ehdi.</p><p>Kunnon toimittajasielun tulee tuntea vastuunsa. Risujakin tulee, mutta ihanteellista olisi, etteivät ne risut ainakaan johtuisi väärän tiedon levittämisestä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Toimittajan arvo punnitaan siinä, kuinka paljon taustatyötä hän tekee”, kuuluu vanha sanonta. Huomasin tämän konkreettisesti, kun käytin nelisen tuntia yhden kolumnin taustatyötä varten. Toki sama taustatyö oli pohjana muutamille muillekin tuotoksilleni, mutta tosiasia on, että aikaa siihen meni ja tutkimustyö oli huolellista. Näin paljon aikaa ei toki mene jokaisen kolumnin yhteydessä, mutta tämä kyseinen käsitteli ympäristöasioita, joiden perusteellisen tutkimisen vuoksi minun piti selvittää esimerkiksi mitä tarkoittaa gigatonni ja tämän ei niin arkipäiväisen mittayksikön  merkitys TNT-ekvivalenttiteorian ulkopuolella.Luovan kirjoittamisen prosessin tämä pysäytti joksikin aikaa kaikessa työläisyydessään, mutta asiallisen tekstin tuottaminen ei tästä häiriintyisi.

Faktojen tarkistaminen on erittäin perusteltua, sillä journalismi vaikuttaa edelleen yhteiskunnallisiin asioihin. Eräs taloustoimittaja sanoi minulle kerran uskovansa vakaasti, että yhdellä hänen jutuistaan on 90-luvulla ollut suora vaikutus suomalaisten asuntolainojen korkoihin.

Uskoakseni some on nykyään aikalailla samoilla viivoilla yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, kuin perinteinen journalismikin. Somen voimakin on aiheuttanut erilaisia asioita, kuten esimerkiksi Sebastian Tynkkysen taannoin facebookissaan postaama video ”ihmisroskasta”, joka johti Pihlajalinnan Oulun toimitusjohtajan erottamiseen virastaan. (Mikään muu media ei vielä tuolloin ollut aiheesta kirjoittanut, vaan se tuli julki facebookin kautta).

Taustatyötä tehdessä motivaation kohottajana voi olla esimerkiksi se, että päättäjätkin seuraavat mediaa. Emme aina edes aavista etukäteen, minkä mullistuksen artikkelimme voi aiheuttaa yhteiskunnassa. Siksi yhteiskunnallista keskustelua herättäessä  on äärimmäisen tärkeää, että faktat ovat tarkistettuja. Maailmaa muuttavan keskustelun tulee pohjautua totuudenmukaisiin asioihin.

Mielestäni olisi tärkeää, että eri mediataloissa kiinnitettäisiin huomiota taustatyön merkittävyyteen ja siihen, että toisinaan taustatyöhön menee aikaa enemmänkin.

Erilaisten verkkoartikkelien tuottamisessa on nykyään jopa liukuhihna –meininki. Nekin mediat on nähty, joissa ulkomaisten medioiden artikkeleja käännetään pikaisesti ja tuupataan nettiin klikkauksia keräämään. Jos toimittaja tällaisessa työssään on velvoitettu tuottamaan päivässä ison artikkelikiintiön, ehtiikö hän silloin tarkistamaan, onko käännettävän artikkelin alkuperäismateriaali faktatarkistettua? Veikkaan äkkiseltään, että ei ehdi.

Kunnon toimittajasielun tulee tuntea vastuunsa. Risujakin tulee, mutta ihanteellista olisi, etteivät ne risut ainakaan johtuisi väärän tiedon levittämisestä.

]]>
2 http://elisetykkylinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263372-ruusuja-vastuullisille#comments Journalismi Journalismin etiikka Journalismin luotettavuus Media Tiedon jakaminen Tue, 30 Oct 2018 09:47:57 +0000 Elise Tykkyläinen http://elisetykkylinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263372-ruusuja-vastuullisille
Totuus vai tehtävä? http://tonisilventoinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260355-totuus-vai-tehtava <p>Länsimaisessa demokratiassa vapaan lehdistön tehtäväksi on mainittu rooli toimia vallan vahtikoirana. Toimittajat tonkivat ja läpivalaisevat niiden puuhia jotka meille kuuluvaa valtaa eduskunnassa käyttävät. Hyvä niin, koska ei me tavan pulliaiset veronmaksamiselta itse kerettäis ja sitäpaitsi keitä noin likaiset työt ees kiinnostaa.&nbsp;</p><p>Tänä vuonna meille on mm. kerrottu valtaapitävien tanssimuuveista tukholmalaisella homoklubilla (Touko Aalto) tai kuinka he harrastavat <a href="http://tonisilventoinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259717-kansan-astialla">saunatonttuilua</a>. (Teuvo Hakkarainen, Ville Vähämäki).</p><p>Myös presidenttiehdokas ja kansanedustaja Laura Huhtasaaren pro gradu vuosimallia 2003 on selvinnyt tänä vuonna lähinnä referaatiksi toisen opiskelijan tekemästä pro gradu -työstä.</p><p>Kansanedustajalle asian myöntäminen tuntuu kovin vaivalloiselta. Tammikuussa kun asia tuli ensi kerran esille hän kiisti vielä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10025281">plagioinnin täysin</a>. Nyttemmin kansanedustaja kiistää enää &ldquo;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257063-laura-huhtasaari-pyrin-noudattamaan-ohjeita-enka-tietoisesti-tehnyt-tahallista">tahallisen vilpin</a>&rdquo;.</p><p>No, ei kai virheen myöntäminen helppoa ole kenellekään. Pitää muistaa inhimillinen näkökulma. Kansanedustajan siviiliammatti on opettaja. Jos hän myöntäisi opettajapaperien tulleen vilpillä, millä auktoriteetillä hän koulussa kieltäisi vaikkapa lunttaamasta kokeessa? Saa luntata, mutta ei saa jäädä kiinni? Vai ehkä - saa luntata, voi jäädä kiinnikin, mutta koskaan ei ainakaan saa myöntää jääneensä kiinni? Se olisi Lex Huhtasaari.</p><p>Varsinaisen farssivaihteen Huhtasaari heitti silmään kun syytti vastineessaan yliopistoa tekijänoikeuksiensa rikkomisesta. Kansanedustaja siis itse kopioi 80% kypsyysnäytteen pohdinta-osiosta toiselta opiskelijalta mutta on huolissaan tekijänoikeuksista. Voi kysyä kenen tekijänoikeuksista? Omista (n. 20%) vai plagioimansa teoksen (n. 80%)?</p><p>No yksi Huuhaasaari tuskin tätä maata kaataa. Yksi kansanedustaja kahdestasadasta on puoli prosenttia eduskunnasta. Lauran hajonnutta moraalista kompassia mielenkiintoisempi on ilmiö joka häneen liittyy.</p><p>Kun <a href="https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/torkeaa-plagiointia-vai-silkkaa-poliittista-ajojahtia-huhtasaaren-gradu-jakoi-lukijat-vahvasti-kahteen-leiriin-201164868/">keskustelua</a> on ihmetellyt, näyttää siltä, ettei Huhtasaaren kannatus ole katoamassa. Osa äänestäjistä näyttää viestittävän ettei tämä tieto mitään muuta. Tyyliin: &ldquo;Mitä välii?&rdquo;</p><p>Ajatus median roolissa vallan vahtikoirana kai on, että huonot hallitsijat eivät seuraavissa vaaleissa tulisi enää uudelleen valituiksi. Näin maata hallittaisiin edes jollain tapaa tolkullisesti. Kuulostaa simppeliltä. Asia ei kuitenkaan liene näin yksinkertainen. Ihmiset eivät ole koneita. Niinkin demokratia voi toimia, että kansalaiset eivät tahdokaan vaihtaa huonoiksi valinnoiksi paljastuneita hallitsijoita. Ja niinhän me voidaan tehdä jos meitä niin huvittaa. Meillähän se valta on.</p><p>USA on johtava Länsimaa ja Suomi on liittoutunut osaksi Länttä. Siksi ajassa liikkuvat ilmiöt rantautuvat maahamme usein Amerikan suunnasta. Viime vuosina populistinen identiteettipolitiikka on ollut yhtä kuin Donald Trump.</p><p>Trumpin presidenttikampanja alkoi kesäkuussa 2015. Trump Towerin aulassa hän <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8088716">julisti heti kättelyssä</a> meksikolaiset raiskaajiksi, huumekauppiaiksi, ylipäänsä pahoiksi ihmisiksi - &ldquo;Bad Hombre:iksi&rdquo;. Yhdysvaltalaisia suojaamaan pitäisi rakentaa rajamuuri. Hän olisi tietenkin ainoa oikea mies sen tekemään.</p><p>Rajat kii -retoriikalla Trump loi tarttumapintaa, joka ilmeisesti sopi maahanmuuton tiukentamista kannattavien minäkuvaan. Ehkä maahanmuuttopolitiikka sitten on asia, joka on todella tärkeä osalle äänestäjistä. Trump on itse <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001102628.html">kehunut</a> kuinka voisi vaikka ampua jonkun ohikulkijan keskellä päivää kadulle New Yorkissa. Hänen kannattajansa äänestäisivät häntä silti.</p><p>Jos Yhdysvaltain 45:nnen presidentin haasteista pysyä totuudessa on huomautettu, on usein kuultu puolustajien suusta, että Trumpin puheita ei pidäkään ottaa kirjaimellisesti. &ldquo;Mitä välii?&rdquo;. Vastaväitteillä tai faktoilla ei ole sijaa. &ldquo;Mutku hän on sika, joka kourii naisia?&rdquo; - &ldquo;Mitä välii?&rdquo;</p><p>Moneen kertaan on sanottu, että Trumpin aikakausi on faktojen jälkeisestä aikaa. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10360324">Totuus ei ole totuus</a>, meille vakuuttaa Yhdysvaltain presidentin asianajaja Rudy Giuliani. Edes valhe ei ole enää valhe. Se on vaihtoehtoinen fakta. Näin meitä opastaa Trumpin neuvonantaja <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9429305">Kellyanne Conway</a>.</p><p>Trumpin työkalulaatikkoon kuuluu myös häntä kritisoivien juttujen leimaaminen valeuutisiksi. Onhan tämä melkoinen paradoksi. Elämme aikoja, jolloin sananvapautta perinteisesti maailmalla korostaneen Yhdysvaltain presidentti ei pysy millään totuudessa. Sen sijaan Trump syyttää hänen valheista uutisoivia medioita valeuutisiksi. Rantautuuko valeuutis-retoriikka myös Suomeen, jää nähtäväksi.</p><p>Mitä enemmän mediaa vastaan hyökätään, sitä kapeammaksi käy sen rooli toimia vallan vahtikoirana. Paljastaa valehtelijat. Paljastaa ne huonot hallitsijat. Mielenkiintoiseksi peli muuttuu jos porukka sivuuttaa tiedot, joita media hallitsijoista uutisoi. &ldquo;Mitä välii.&rdquo;</p><p>Vaikka siihenkin meillä äänestäjillä on oikeus. Ainahan meillä on myös oikeus haistattaa pitkät ja jättää äänestämättä ketään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Länsimaisessa demokratiassa vapaan lehdistön tehtäväksi on mainittu rooli toimia vallan vahtikoirana. Toimittajat tonkivat ja läpivalaisevat niiden puuhia jotka meille kuuluvaa valtaa eduskunnassa käyttävät. Hyvä niin, koska ei me tavan pulliaiset veronmaksamiselta itse kerettäis ja sitäpaitsi keitä noin likaiset työt ees kiinnostaa. 

Tänä vuonna meille on mm. kerrottu valtaapitävien tanssimuuveista tukholmalaisella homoklubilla (Touko Aalto) tai kuinka he harrastavat saunatonttuilua. (Teuvo Hakkarainen, Ville Vähämäki).

Myös presidenttiehdokas ja kansanedustaja Laura Huhtasaaren pro gradu vuosimallia 2003 on selvinnyt tänä vuonna lähinnä referaatiksi toisen opiskelijan tekemästä pro gradu -työstä.

Kansanedustajalle asian myöntäminen tuntuu kovin vaivalloiselta. Tammikuussa kun asia tuli ensi kerran esille hän kiisti vielä plagioinnin täysin. Nyttemmin kansanedustaja kiistää enää “tahallisen vilpin”.

No, ei kai virheen myöntäminen helppoa ole kenellekään. Pitää muistaa inhimillinen näkökulma. Kansanedustajan siviiliammatti on opettaja. Jos hän myöntäisi opettajapaperien tulleen vilpillä, millä auktoriteetillä hän koulussa kieltäisi vaikkapa lunttaamasta kokeessa? Saa luntata, mutta ei saa jäädä kiinni? Vai ehkä - saa luntata, voi jäädä kiinnikin, mutta koskaan ei ainakaan saa myöntää jääneensä kiinni? Se olisi Lex Huhtasaari.

Varsinaisen farssivaihteen Huhtasaari heitti silmään kun syytti vastineessaan yliopistoa tekijänoikeuksiensa rikkomisesta. Kansanedustaja siis itse kopioi 80% kypsyysnäytteen pohdinta-osiosta toiselta opiskelijalta mutta on huolissaan tekijänoikeuksista. Voi kysyä kenen tekijänoikeuksista? Omista (n. 20%) vai plagioimansa teoksen (n. 80%)?

No yksi Huuhaasaari tuskin tätä maata kaataa. Yksi kansanedustaja kahdestasadasta on puoli prosenttia eduskunnasta. Lauran hajonnutta moraalista kompassia mielenkiintoisempi on ilmiö joka häneen liittyy.

Kun keskustelua on ihmetellyt, näyttää siltä, ettei Huhtasaaren kannatus ole katoamassa. Osa äänestäjistä näyttää viestittävän ettei tämä tieto mitään muuta. Tyyliin: “Mitä välii?”

Ajatus median roolissa vallan vahtikoirana kai on, että huonot hallitsijat eivät seuraavissa vaaleissa tulisi enää uudelleen valituiksi. Näin maata hallittaisiin edes jollain tapaa tolkullisesti. Kuulostaa simppeliltä. Asia ei kuitenkaan liene näin yksinkertainen. Ihmiset eivät ole koneita. Niinkin demokratia voi toimia, että kansalaiset eivät tahdokaan vaihtaa huonoiksi valinnoiksi paljastuneita hallitsijoita. Ja niinhän me voidaan tehdä jos meitä niin huvittaa. Meillähän se valta on.

USA on johtava Länsimaa ja Suomi on liittoutunut osaksi Länttä. Siksi ajassa liikkuvat ilmiöt rantautuvat maahamme usein Amerikan suunnasta. Viime vuosina populistinen identiteettipolitiikka on ollut yhtä kuin Donald Trump.

Trumpin presidenttikampanja alkoi kesäkuussa 2015. Trump Towerin aulassa hän julisti heti kättelyssä meksikolaiset raiskaajiksi, huumekauppiaiksi, ylipäänsä pahoiksi ihmisiksi - “Bad Hombre:iksi”. Yhdysvaltalaisia suojaamaan pitäisi rakentaa rajamuuri. Hän olisi tietenkin ainoa oikea mies sen tekemään.

Rajat kii -retoriikalla Trump loi tarttumapintaa, joka ilmeisesti sopi maahanmuuton tiukentamista kannattavien minäkuvaan. Ehkä maahanmuuttopolitiikka sitten on asia, joka on todella tärkeä osalle äänestäjistä. Trump on itse kehunut kuinka voisi vaikka ampua jonkun ohikulkijan keskellä päivää kadulle New Yorkissa. Hänen kannattajansa äänestäisivät häntä silti.

Jos Yhdysvaltain 45:nnen presidentin haasteista pysyä totuudessa on huomautettu, on usein kuultu puolustajien suusta, että Trumpin puheita ei pidäkään ottaa kirjaimellisesti. “Mitä välii?”. Vastaväitteillä tai faktoilla ei ole sijaa. “Mutku hän on sika, joka kourii naisia?” - “Mitä välii?”

Moneen kertaan on sanottu, että Trumpin aikakausi on faktojen jälkeisestä aikaa. Totuus ei ole totuus, meille vakuuttaa Yhdysvaltain presidentin asianajaja Rudy Giuliani. Edes valhe ei ole enää valhe. Se on vaihtoehtoinen fakta. Näin meitä opastaa Trumpin neuvonantaja Kellyanne Conway.

Trumpin työkalulaatikkoon kuuluu myös häntä kritisoivien juttujen leimaaminen valeuutisiksi. Onhan tämä melkoinen paradoksi. Elämme aikoja, jolloin sananvapautta perinteisesti maailmalla korostaneen Yhdysvaltain presidentti ei pysy millään totuudessa. Sen sijaan Trump syyttää hänen valheista uutisoivia medioita valeuutisiksi. Rantautuuko valeuutis-retoriikka myös Suomeen, jää nähtäväksi.

Mitä enemmän mediaa vastaan hyökätään, sitä kapeammaksi käy sen rooli toimia vallan vahtikoirana. Paljastaa valehtelijat. Paljastaa ne huonot hallitsijat. Mielenkiintoiseksi peli muuttuu jos porukka sivuuttaa tiedot, joita media hallitsijoista uutisoi. “Mitä välii.”

Vaikka siihenkin meillä äänestäjillä on oikeus. Ainahan meillä on myös oikeus haistattaa pitkät ja jättää äänestämättä ketään.

]]>
11 http://tonisilventoinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260355-totuus-vai-tehtava#comments Donald Trump Journalismi Laura Huhtasaari Pro gradu Sun, 02 Sep 2018 08:13:50 +0000 Toni Silventoinen http://tonisilventoinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260355-totuus-vai-tehtava
Hesari ja Yleisradio vittuun somesta! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260162-hesari-ja-yleisradio-vittuun-somesta <p><strong>Helsingin Sanomat</strong> esittää asiansa kotisivullaan ja sosiaalisen median kanavissa muokattujen kasvokuvien voimalla, kuten sosiaalisen median pahimmat idiootit konsanaan. Eikö Hesarin toimittajat tiedä, että parasta journalismia ei tarvitse kaupata hyvinpukeutuneena ja retusoidulla turpavärkillä.<br /><br /><strong>Sosiaalista mediaa </strong>kärkkäästi arvostelevat Yleisradio ja Helsingin Sanomat tai koko Sanoma Oy voisivat miettiä, että mitä helkuttia näiden kyseisten mediatalojen toimittajat sitten hääräävät somessa?&nbsp;Medialla on yksinoikeus uutistoimintaan perustuvaan journalismiin ja joissain tapauksissa myös tapahtumauutisointiin ja siihen perinteisen median kilpailuetu vielä perustuu.<br /><br /><strong>Nähdäkseni on käynnissä mediasota,</strong> jossa perinteiset mediapersoonat ja toimittajat pitävät kynsin hampain kiinni asemastaan, josta osoituksena muun muassa näiden henkilöiden hyvin aktiivinen some-toiminta. Itse olen nyt puoleni valinnut, eikä se todellakaan ole perinteinen media.<br /><br /><strong>Itse olen huolissani, </strong>jos julkinen keskustelu sosiaalisessa mediassa vähenee, koska monilla meillä on halu osallistua yhteiskuntamme kehittämiseen, mutta Hesarin tapaisten mediatoimijoiden takia tätä mahdollisuutta tosiaan pilkataan jatkuvasti amerikkalaisilla some-alustoilla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomat esittää asiansa kotisivullaan ja sosiaalisen median kanavissa muokattujen kasvokuvien voimalla, kuten sosiaalisen median pahimmat idiootit konsanaan. Eikö Hesarin toimittajat tiedä, että parasta journalismia ei tarvitse kaupata hyvinpukeutuneena ja retusoidulla turpavärkillä.

Sosiaalista mediaa kärkkäästi arvostelevat Yleisradio ja Helsingin Sanomat tai koko Sanoma Oy voisivat miettiä, että mitä helkuttia näiden kyseisten mediatalojen toimittajat sitten hääräävät somessa? Medialla on yksinoikeus uutistoimintaan perustuvaan journalismiin ja joissain tapauksissa myös tapahtumauutisointiin ja siihen perinteisen median kilpailuetu vielä perustuu.

Nähdäkseni on käynnissä mediasota, jossa perinteiset mediapersoonat ja toimittajat pitävät kynsin hampain kiinni asemastaan, josta osoituksena muun muassa näiden henkilöiden hyvin aktiivinen some-toiminta. Itse olen nyt puoleni valinnut, eikä se todellakaan ole perinteinen media.

Itse olen huolissani, jos julkinen keskustelu sosiaalisessa mediassa vähenee, koska monilla meillä on halu osallistua yhteiskuntamme kehittämiseen, mutta Hesarin tapaisten mediatoimijoiden takia tätä mahdollisuutta tosiaan pilkataan jatkuvasti amerikkalaisilla some-alustoilla.

]]>
23 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260162-hesari-ja-yleisradio-vittuun-somesta#comments Helsingin Sanomat Journalismi Media Sosiaalinen media Wed, 29 Aug 2018 14:24:46 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260162-hesari-ja-yleisradio-vittuun-somesta
Silloin kun sanoilla oli vielä merkitys http://juholeppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259986-silloin-kun-sanoilla-oli-viela-merkity <p>Joskus, jos on tarpeeksi vanha muistaakseen sen, sanoilla oli merkitys. Oli jonkinlainen suhde sanojen ja todellisuuden välillä.</p><p>Tällaista suhdetta ei enää ole.</p><p>Kun Ruotsissa poltetaan satoja autoja yhdessä yössä, establishment ei huolestu siitä, että satoja autoja on poltettu. Se huolestuu siitä, miten käy Ruotsidemokraattien kannatuksen. Kun Ariana Granden konsertissa murhataan lapsia, huolenaiheena ei ole se, että lapsia murhataan, vaan se, että lisääntyykö rasismi.</p><p>Voiko suurempaa esimerkkiä eliitin ja kansan vieraantuneisuudesta olla?</p><p>Olemme siirtyneet todellisuudesta todellisuuden esittämiseen. Helsingin Sanomien Nyt-liite ei ole journalismia, se on journalismin esittämistä. Poliittisesti korrekti kiistely kulttuurisesta omimisesta ja cis-sukupuolisuudesta ja muusta hölynpölystä on poliittisen keskustelun simulaatiota, jota ei ole tarkoituskaan ottaa vakavasti. Joskus aikoinaan tiedotusvälineiden tehtävä oli kertoa sekä kansalle että eliitille todellisuudesta. Nykyään tiedotusvälineiden tehtävä on kertoa kansalle mitä eliitti tahtoo sen ajattelevan.</p><p>Säännöllinen vihan hetki (Orwell) kohdistaa raivon sattumanvaraisesti valittuun triviaaliin julkkikseen. Tämä on kansalaisyhteiskunnan esittämistä.</p><p>Baurdillard ja muut postmodernin teoreetikot pohtivat maailman muuttumista täydelliseksi simulaatioksi. Kyse ei ole siitä, etteikö todellinen maailma olisi &rdquo;tuolla jossakin&rdquo;, vaan siitä, että elämme hypertodellisuudessa: kaikki viittaa johonkin, mutta sitä, mihin viitataan, ei ole olemassa.</p><p>Koska jotakinhan poliitikkojen on sanottava terrorismista, heidän on puhuttava kotiuttamisesta. Ikään kuin kotiuttamista ei olisi esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa yritetty vuosikymmeniä! Mitään korrelaatiota islamilaisen terrorismin ja köyhyyden välillä ei ole. Mutta jotakinhan poliitikkojen on sanottava puoli yhdeksän uutisissa, pää myötätuntoisesti kallellaan.</p><p>Koska mitään ratkaisua ei ole, ei ainakaan sellaista, jonka voisi sanoa sivistyneessä seurassa, poliitikkojen on esitettävä ratkaisua. Sanojen ja todellisuuden välillä ei ole yhteyttä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joskus, jos on tarpeeksi vanha muistaakseen sen, sanoilla oli merkitys. Oli jonkinlainen suhde sanojen ja todellisuuden välillä.

Tällaista suhdetta ei enää ole.

Kun Ruotsissa poltetaan satoja autoja yhdessä yössä, establishment ei huolestu siitä, että satoja autoja on poltettu. Se huolestuu siitä, miten käy Ruotsidemokraattien kannatuksen. Kun Ariana Granden konsertissa murhataan lapsia, huolenaiheena ei ole se, että lapsia murhataan, vaan se, että lisääntyykö rasismi.

Voiko suurempaa esimerkkiä eliitin ja kansan vieraantuneisuudesta olla?

Olemme siirtyneet todellisuudesta todellisuuden esittämiseen. Helsingin Sanomien Nyt-liite ei ole journalismia, se on journalismin esittämistä. Poliittisesti korrekti kiistely kulttuurisesta omimisesta ja cis-sukupuolisuudesta ja muusta hölynpölystä on poliittisen keskustelun simulaatiota, jota ei ole tarkoituskaan ottaa vakavasti. Joskus aikoinaan tiedotusvälineiden tehtävä oli kertoa sekä kansalle että eliitille todellisuudesta. Nykyään tiedotusvälineiden tehtävä on kertoa kansalle mitä eliitti tahtoo sen ajattelevan.

Säännöllinen vihan hetki (Orwell) kohdistaa raivon sattumanvaraisesti valittuun triviaaliin julkkikseen. Tämä on kansalaisyhteiskunnan esittämistä.

Baurdillard ja muut postmodernin teoreetikot pohtivat maailman muuttumista täydelliseksi simulaatioksi. Kyse ei ole siitä, etteikö todellinen maailma olisi ”tuolla jossakin”, vaan siitä, että elämme hypertodellisuudessa: kaikki viittaa johonkin, mutta sitä, mihin viitataan, ei ole olemassa.

Koska jotakinhan poliitikkojen on sanottava terrorismista, heidän on puhuttava kotiuttamisesta. Ikään kuin kotiuttamista ei olisi esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa yritetty vuosikymmeniä! Mitään korrelaatiota islamilaisen terrorismin ja köyhyyden välillä ei ole. Mutta jotakinhan poliitikkojen on sanottava puoli yhdeksän uutisissa, pää myötätuntoisesti kallellaan.

Koska mitään ratkaisua ei ole, ei ainakaan sellaista, jonka voisi sanoa sivistyneessä seurassa, poliitikkojen on esitettävä ratkaisua. Sanojen ja todellisuuden välillä ei ole yhteyttä.

]]>
1 http://juholeppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259986-silloin-kun-sanoilla-oli-viela-merkity#comments Journalismi Maahanmuutto Poliittinen korrektius Yhteiskunnallinen keskustelu Sat, 25 Aug 2018 06:45:36 +0000 Juho Leppanen http://juholeppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259986-silloin-kun-sanoilla-oli-viela-merkity
Neljäs valtiomahti ja todellisuus! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258313-neljas-valtiomahti-ja-todellisuus <p>Sanomalehdistön tavoite on juhlavissa puheissa olla Suomessa neljäs valtiomahti ja siten valtaapitävien kritisoija sekä yhteiskunnallisen olosuhteen kehittäjä, mutta mitä on todellisuus tällä hetkellä?<br /><br />Sanomalehdistöstä on tullut nähdäkseni yhä enemmän omista intresseistään huolehtivien joukko, jolloin rahavirrat näyttelevät liian suurta osaa journalistisessa harkinnassa. Toimittajat ja muu sanomalehdistöjen palkallinen väki ei voi toimia parhaalla tavalla ilman vapautta ja varmuutta tulevaisuudesta. Vapaus on tärkeä osa journalismia muutenkin kuin sananvapauden osalta. Sanomalehti tuo journalistille sen näkyvyyden ja uskottavuuden, joka jää meiltä amatöörikirjoittajilta saavuttamatta yhä ja siksi sanomalehden uskottavuutta kannattaa vaalia.<br /><br />Kaipaan silti rohkeampia vetoja sanomalehdistöltä, että vallitsevia yhteiskunnallisia epäkohtia tuotaisiin lähes päivittäin julki mediassa riittävän suurella painoarvolla. Tähän epäkohtien huomioimiseen vaikuttaa myös suuresti toimittajien oma arvomaailma ja elinympäristö. Siksi hyvää journalismia arvostavassa mediatalossa on kirjoittajia ja julkaisijoita erilaisista yhteiskunnallisista olosuhteista. Tähän erilaisuuden arvostamiseen on parhaiten Suomessa kyennyt sosiaalisen median aikakaudella verkkolehti Uusi Suomi ja etenkin sen Puheenvuoro blogifoorumi. Viime vuonna edesmennyt Uusi Suomi verkkolehden perustaja Niklas Herlin oli todellakin suuri yhteiskuntakulttuurin ja mediakulttuurin muutosta etenkin Suomessa rahoittanut henkilö.<br /><br />Minusta tuntuu pahalta toimittajien vieraantuminen kansalaisten arjesta, kun median pitäisi pyrkiä antamaan suurin ääni juuri niille ihmisryhmille, joita ei vaikuteta missään muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa huomattavan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien siististi pukeutuvat ja ulkonäöstään hyvin huolehtivien toimittajien pärstät antaa kuvan hyvin elitistisestä mediatahosta varsinkin kun toimittajien kuvat ovat vielä retusoituja. En silti kaipaa enemmän Saska Saarikosken kaltaisia juopon olemuksella hääräviä epäsiistejä toimittajia, vaikka heilläkin on tärkeä paikka lehdistön sananvapauden toteutumisessa huomioiden heidän poleemisten kirjoitusten purevuuden.<br /><br />Lopuksi oleellinen kysymys!<br /><br />Onko vapaus niin kauan hyvä asia, kunhan se pelaa meidän omaan pussiin?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sanomalehdistön tavoite on juhlavissa puheissa olla Suomessa neljäs valtiomahti ja siten valtaapitävien kritisoija sekä yhteiskunnallisen olosuhteen kehittäjä, mutta mitä on todellisuus tällä hetkellä?

Sanomalehdistöstä on tullut nähdäkseni yhä enemmän omista intresseistään huolehtivien joukko, jolloin rahavirrat näyttelevät liian suurta osaa journalistisessa harkinnassa. Toimittajat ja muu sanomalehdistöjen palkallinen väki ei voi toimia parhaalla tavalla ilman vapautta ja varmuutta tulevaisuudesta. Vapaus on tärkeä osa journalismia muutenkin kuin sananvapauden osalta. Sanomalehti tuo journalistille sen näkyvyyden ja uskottavuuden, joka jää meiltä amatöörikirjoittajilta saavuttamatta yhä ja siksi sanomalehden uskottavuutta kannattaa vaalia.

Kaipaan silti rohkeampia vetoja sanomalehdistöltä, että vallitsevia yhteiskunnallisia epäkohtia tuotaisiin lähes päivittäin julki mediassa riittävän suurella painoarvolla. Tähän epäkohtien huomioimiseen vaikuttaa myös suuresti toimittajien oma arvomaailma ja elinympäristö. Siksi hyvää journalismia arvostavassa mediatalossa on kirjoittajia ja julkaisijoita erilaisista yhteiskunnallisista olosuhteista. Tähän erilaisuuden arvostamiseen on parhaiten Suomessa kyennyt sosiaalisen median aikakaudella verkkolehti Uusi Suomi ja etenkin sen Puheenvuoro blogifoorumi. Viime vuonna edesmennyt Uusi Suomi verkkolehden perustaja Niklas Herlin oli todellakin suuri yhteiskuntakulttuurin ja mediakulttuurin muutosta etenkin Suomessa rahoittanut henkilö.

Minusta tuntuu pahalta toimittajien vieraantuminen kansalaisten arjesta, kun median pitäisi pyrkiä antamaan suurin ääni juuri niille ihmisryhmille, joita ei vaikuteta missään muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa huomattavan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien siististi pukeutuvat ja ulkonäöstään hyvin huolehtivien toimittajien pärstät antaa kuvan hyvin elitistisestä mediatahosta varsinkin kun toimittajien kuvat ovat vielä retusoituja. En silti kaipaa enemmän Saska Saarikosken kaltaisia juopon olemuksella hääräviä epäsiistejä toimittajia, vaikka heilläkin on tärkeä paikka lehdistön sananvapauden toteutumisessa huomioiden heidän poleemisten kirjoitusten purevuuden.

Lopuksi oleellinen kysymys!

Onko vapaus niin kauan hyvä asia, kunhan se pelaa meidän omaan pussiin?

]]>
5 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258313-neljas-valtiomahti-ja-todellisuus#comments Avoin yhteiskunta Journalismi Toimittajat Uusi Suomi Tue, 17 Jul 2018 07:36:32 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258313-neljas-valtiomahti-ja-todellisuus
Sydänkesän havaintoja mediasta ja sen luomasta illuusiosta! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257357-sydankesan-havaintoja-mediasta-ja-sen-luomasta-illuusiosta <p>Oma sukupolveni ja etenkin sota-ajalla eläneiden vanhempien lapset ovat usein kärsineet vaikeista tunne-elämään liittyvistä häiriöistä Suomessa. Siksi Suomen selviytymistarina myös mielenterveydellisesti on ollut vertaansa vailla, mutta työn pitää jatkua edelleen.<br /><br />USA on ollut sodassa toisen maailmansodan jälkeen koko ajan ja ainoa keino vakauttaa Yhdysvaltojen yhteiskunnallista olosuhdetta on minimoida kaikki sodan mukanaan tuomat lieveilmiöt. Sotakoneiston voima määrittää sen, että sitä käytetään jatkossakin.<br /><br />Tällä hetkellä sotilaallisesti epävakaimmat alueet ovat mediamielikuvani mukaan Syyrian alue ja Afganistan vieläkin. Hirmuhallintoja ei pidä ikinä tunnustaa kansainvälisesti tai muuten emme saa ikinä sotia loppumaan.<br /><br />Terroristien käymä sota on ilmiönä hyvin hankala käsittää, vaikka sitä ajattelee mielenterveydeltään epävakaissa olosuhteissa elävien ihmisten manipuloinnolla uskonnolliseen oppiin perustuvalla fanatismilla.<br /><br />Kansainvälisellä diplomatialla ja ääripäässä sotilaallisella voimalla voidaan ohjata pahanlaatuisiakin hallintoja parempaan suuntaan, vaikka hyvin totalitaristinen diktatuuri saattaa saada silti kansalta tuen koska ihmisillä on taipumus manipuloitua.<br /><br />Parasta tietenkin on jos esimerkiksi Pohjois-Korea alkaa vähitellen tervehdyttää yhteiskuntakulttuuriaan, koska kansan paras on aina eri asia kuin muutamien johtotyyppien luoma yhteiskunnallinen illuusio.<br /><br />Sitäkin mietin, voiko ihmiskunta joskus saada yksilön vapauden niin vahvaksi ajattelumalliksi, että manipulatiivisia keinoja ei kyetä laajassa mittakaavassa edes käyttämään? Onko manipulaatio osa ihmisyyttä, jos ajatellaan sitä kaksiteräisenä miekkana?<br /><br />Yhteiskunnallisessa manipulaatiossa pyrkimykset voivat olla jaloja, mutta eikö parempi tilanne ole kuitenkin silloin kun tahallista vaikuttamista edes hyvässä mielessä ei tehtäisi, vaan luodaan mahdollisimman realistinen ja kriittinen kuva vallitsevasta todellisuudesta.<br /><br />Itse uskon, että ihmisen manipulointiherkkyys on paljon myös johtajuuskysymys, sikäli kun johtaja tietoisesti etenee tiettyä pyrkimystä kohti joko omista intresseistä lähtien tai organisaation edun mukaisesti omista näkökulmista asiaa ajatellen.<br /><br />Parasta manipulaatio emme kykene tunnistamaan. Siksi puhutaan edelleen ihmisten piirissä manipulatiivisesta johdattelusta. Taitavimmillaan manipulaatio antaa toisen itse oivaltaa asiantila, vaikka manipuloitu ei tajua miten oivalluksen toisen henkilön vaikutuksen kautta sai.<br /><br />Haluammeko elää manipulatiivisessa yhteiskuntakulttuurissa vai haluammeko aina tietää kaikki suorat vaikuttamisyritykset ajatteluumme yksilötasolla? Tekoäly voisi paljastaa tulevaisuudessa lähes kaikki suorat manipulatiiviset vaikutusyritykset, jos niin haluamme.<br /><br />Joukkoviestintävälineet puolestaan luovat yhteiskunnallista illuusiota sekä hyvässä että pahassa. Journalismin tila on Suomessa silti hyvä, vaikka ote voisi olla syy-yhteyksien penkomisen osalta hieman purevampaa.<br /><br />Journalismin keinojen kehittämisessä en osaa antaa vihjeitä, mutta minusta tuntuu että lähdesuojan merkitys pitäisi olla aidompi, koska harva enää uskoo, että mikään pysyy salassa edes lyhyellä aikavälillä saati liki loputtomasti.<br /><br />Huomio pitää saada enemmän vallitsevia epäkohtia julkituovaksi mediassa. Mediavaikuttajien mielenterveyden taso vaikuttaa suuresti koko yhteiskunnan ilmapiiriin ja tämä illuusiopohjainen vaikutus olisi hyvin tärkeää myöntää.<br /><br />Me aktiiviset sosiaalisen median julkaisijat luomme myös yhteiskuntaan tietynlaista ilmapiiriä ja toivon näin sydänkesällä, että kykenemme ottamaan tämän paremmin huomioon julkaisutoiminassamme.<br /><br />Keskustelu ei ehkä johda aina mihinkään, mutta yksilötasolla jokainen vuorovaikutustilanne voi olla tärkeä. Välitetään keskustellen ja yritetään hakea ymmärrystä myös eri tavalla asioista ajattelevia kohtaan.<br /><br />Keskustelun iloa kaikille ja rohkeutta tuoda omanlainen viestisi paremman huomisen puolesta!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oma sukupolveni ja etenkin sota-ajalla eläneiden vanhempien lapset ovat usein kärsineet vaikeista tunne-elämään liittyvistä häiriöistä Suomessa. Siksi Suomen selviytymistarina myös mielenterveydellisesti on ollut vertaansa vailla, mutta työn pitää jatkua edelleen.

USA on ollut sodassa toisen maailmansodan jälkeen koko ajan ja ainoa keino vakauttaa Yhdysvaltojen yhteiskunnallista olosuhdetta on minimoida kaikki sodan mukanaan tuomat lieveilmiöt. Sotakoneiston voima määrittää sen, että sitä käytetään jatkossakin.

Tällä hetkellä sotilaallisesti epävakaimmat alueet ovat mediamielikuvani mukaan Syyrian alue ja Afganistan vieläkin. Hirmuhallintoja ei pidä ikinä tunnustaa kansainvälisesti tai muuten emme saa ikinä sotia loppumaan.

Terroristien käymä sota on ilmiönä hyvin hankala käsittää, vaikka sitä ajattelee mielenterveydeltään epävakaissa olosuhteissa elävien ihmisten manipuloinnolla uskonnolliseen oppiin perustuvalla fanatismilla.

Kansainvälisellä diplomatialla ja ääripäässä sotilaallisella voimalla voidaan ohjata pahanlaatuisiakin hallintoja parempaan suuntaan, vaikka hyvin totalitaristinen diktatuuri saattaa saada silti kansalta tuen koska ihmisillä on taipumus manipuloitua.

Parasta tietenkin on jos esimerkiksi Pohjois-Korea alkaa vähitellen tervehdyttää yhteiskuntakulttuuriaan, koska kansan paras on aina eri asia kuin muutamien johtotyyppien luoma yhteiskunnallinen illuusio.

Sitäkin mietin, voiko ihmiskunta joskus saada yksilön vapauden niin vahvaksi ajattelumalliksi, että manipulatiivisia keinoja ei kyetä laajassa mittakaavassa edes käyttämään? Onko manipulaatio osa ihmisyyttä, jos ajatellaan sitä kaksiteräisenä miekkana?

Yhteiskunnallisessa manipulaatiossa pyrkimykset voivat olla jaloja, mutta eikö parempi tilanne ole kuitenkin silloin kun tahallista vaikuttamista edes hyvässä mielessä ei tehtäisi, vaan luodaan mahdollisimman realistinen ja kriittinen kuva vallitsevasta todellisuudesta.

Itse uskon, että ihmisen manipulointiherkkyys on paljon myös johtajuuskysymys, sikäli kun johtaja tietoisesti etenee tiettyä pyrkimystä kohti joko omista intresseistä lähtien tai organisaation edun mukaisesti omista näkökulmista asiaa ajatellen.

Parasta manipulaatio emme kykene tunnistamaan. Siksi puhutaan edelleen ihmisten piirissä manipulatiivisesta johdattelusta. Taitavimmillaan manipulaatio antaa toisen itse oivaltaa asiantila, vaikka manipuloitu ei tajua miten oivalluksen toisen henkilön vaikutuksen kautta sai.

Haluammeko elää manipulatiivisessa yhteiskuntakulttuurissa vai haluammeko aina tietää kaikki suorat vaikuttamisyritykset ajatteluumme yksilötasolla? Tekoäly voisi paljastaa tulevaisuudessa lähes kaikki suorat manipulatiiviset vaikutusyritykset, jos niin haluamme.

Joukkoviestintävälineet puolestaan luovat yhteiskunnallista illuusiota sekä hyvässä että pahassa. Journalismin tila on Suomessa silti hyvä, vaikka ote voisi olla syy-yhteyksien penkomisen osalta hieman purevampaa.

Journalismin keinojen kehittämisessä en osaa antaa vihjeitä, mutta minusta tuntuu että lähdesuojan merkitys pitäisi olla aidompi, koska harva enää uskoo, että mikään pysyy salassa edes lyhyellä aikavälillä saati liki loputtomasti.

Huomio pitää saada enemmän vallitsevia epäkohtia julkituovaksi mediassa. Mediavaikuttajien mielenterveyden taso vaikuttaa suuresti koko yhteiskunnan ilmapiiriin ja tämä illuusiopohjainen vaikutus olisi hyvin tärkeää myöntää.

Me aktiiviset sosiaalisen median julkaisijat luomme myös yhteiskuntaan tietynlaista ilmapiiriä ja toivon näin sydänkesällä, että kykenemme ottamaan tämän paremmin huomioon julkaisutoiminassamme.

Keskustelu ei ehkä johda aina mihinkään, mutta yksilötasolla jokainen vuorovaikutustilanne voi olla tärkeä. Välitetään keskustellen ja yritetään hakea ymmärrystä myös eri tavalla asioista ajattelevia kohtaan.

Keskustelun iloa kaikille ja rohkeutta tuoda omanlainen viestisi paremman huomisen puolesta!

]]>
4 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257357-sydankesan-havaintoja-mediasta-ja-sen-luomasta-illuusiosta#comments Avoin yhteiskunta Journalismi Maailmanpolitiikka Sananvapaus Sun, 24 Jun 2018 18:13:54 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257357-sydankesan-havaintoja-mediasta-ja-sen-luomasta-illuusiosta
Onko JSN:stä tulossa moraalitoimisto? http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto <p>Suuresti arvostettu ja arvostamani Julkisen sanan neuvosto JSN teki päätöksen, joka asettaa oman ajatteluni journalismista uuteen valoon.&nbsp;Päätös pistää miettimään, missä määrin toimittajalla on mahdollisuus kertoa oma näkökulmansa asioihin silloin, kun hän joutuu kovan kritiikin kohteeksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.&nbsp;</p> <p>Syksyllä 2015&nbsp; jouduin propagandajulkaisu MV:n riepoteltavaksi. Lisäksi sosiaalisessa mediassa liikkui mitä hirvittävämpiä väärinymmärryksiä ja solvauksia. Tällaisessa tilanteessa pidin tärkeänä, että voin kertoa julkisesti, miten asiat todella ovat, etteivät väärät väitteet jäisi elämään ainakaan kovin laajasti. Kirjoitin Puheenvuoroon <a href="http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207609-tama-kysymykseni-aiheutti-vihaa-ja-huorittelua">blogin</a>, jossa kerroin, mitä oli tapahtunut.&nbsp;</p> <p>Tein myös rikosilmoituksen saamistani viesteistä ja puheluista. Useiden vaiheiden jälkeen kaksi henkilöä <a href="https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/kunnianloukkausesta-sakkotuomio/">on tuomittu</a> minuun kohdistuneesta kunnianloukkauksesta ja yhden puhelun osalta käsittely jatkuu hovioikeudessa lähiaikoina.&nbsp;</p> <p>Pidin arvokkaana, että pystyin tuolloin vuonna 2015 ilmaisemaan oman kantani tapahtuneesta julkisesti.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Yle sai langettavan</strong></p> <p>Muutamia viikkoja sitten JSN antoi <a href="https://www.jsn.fi/sisalto/6686-yle-17/?year=2018&amp;search=asema">langettavan päätöksen</a> Ylelle tapauksesta, jossa Ylen toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti omasta kokemuksestaan blogissaan. Ukkola vastasi tuolloin Suvi Auvisen laajalle levinneessä kirjoituksessa olleisiin väitteisiin, joita Image ei suostunut oikaisemaan. Auvinen muun muassa väitti, että Ukkola oli yrittänyt saada nettikiusaajalleen potkut.&nbsp;</p> <p>Hän pohti <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9874725">kirjoituksessaan</a>, miten häiriköihin tulisi suhtautua, ja kertoi ottaneensa yhteyttä kyseisen opettajan esimieheen. Hän totesi, että mies hyökkäilee hänen kimppuunsa asiattomalla tavalla. Esimerkiksi Ukkola linkkasi miehen tviitin, jota piti epäasiallisena.&nbsp;</p> <p>En olisi itse äkkiseltään ymmärtänyt, että tästä aiheesta kirjoittaminen tuo JSN:ltä langettavan.</p> <p>Neuvosto toteaa, että tässä tapauksessa toimittajan häiriköinniksi leimaamissa tviiteissä oli kyse ainoastaan yleisön edustajan esittämistä kärjekkäistä ja satiirisista kommenteista. Neuvosto pitää paheksuttavana sitä, että toimittaja oli työstään saamansa kritiikin vuoksi yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan ja pyysi keskustelemaan asiasta työpaikalla.</p> <p>Neuvoston mukaan toimittajalla oli vahingoittamistarkoitus, kun hän toivoi, että yleisön edustajaa jututettaisiin hänen työpaikallaan. JSN ei perustellut väitettään vahingoittamistarkoituksesta millään tavalla.</p> <p>Ukkola kirjoitti kyseisen tekstin sen jälkeen kun hän oli pyytänyt Image-lehdeltä mahdollisuutta oikaista häneen kohdistuneita vihjailuja,<a href="https://blogit.apu.fi/suviauvinen/ala-twiittaa-ukkolasta-saatat-saada-potkut/"> joiden mukaan</a> hän olisi yrittänyt saada potkut Tero Hannulalle. On mielestäni kohtuullista, että toimittaja saa mahdollisuuden kirjoittaa oman näkökulmansa, jos julkisuudessa liikkuu hänestä väitteitä, jotka hän haluaa oikaista.&nbsp;</p> <p>Image-lehden kirjoituksessa mainittu Tero Hannula on yhdistänyt Ukkolan sosiaalisessa mediassa Ku Klux Klaaniin ja myöntänyt pilkanneensa häntä henkilökohtaisella tasolla. Tällaisessa tilanteessa olisi voinut odottaa, että JSN olisi puolustanut toimittajaa. Vihjaus rasismista ja väite yrityksestä hankkia Hannulalle potkut ovat kovia syytöksiä, niitä voitaisiin pitää jopa kunniaa loukkaavina väitteinä.</p> <p>On hyvin ymmärretävää, että tämän kaltaisten syytösten kohteeksi joutuessaan mediatalo ja toimittaja vastaavat syytöksiin.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>JSN paheksui toimittajaa</strong></p> <p>JSN:n tehtävä on puolustaa sananvapautta ja julkaisemisen vapautta. Annettu langettava päätös kuitenkin rajoittaa vakavalla tavalla toimittajan sananvapautta ja mahdollisuutta julkiseen keskusteluun.</p> <p>Vaikka JSN päätöksessään paheksuu Ukkolan toimintaa ottaa Hannulan työnantajaan yhteyttä, se myös toteaa, että &rdquo;toimittajan epäasiallinen yhteydenotto&rdquo; ei kuitenkaan ollut Ylen vastuulla, eikä sen vuoksi mahdollista tulkita Journalistin ohjeiden näkökulmasta. JSN siis itsekin myöntää, että sillä ei ole toimivaltaa asiassa. Ja näin onkin:&nbsp;JSN ei ole moraalitoimisto.&nbsp;</p> <p>Syntyy vaikutelma, että käsiteltyä Ukkolaa halutaan tavalla tai toisella rangaista, vaikka Journalistin ohjeista ja JSN:n säännöistä ei löydy tähän perusteita.&nbsp;Aikooko JSN jatkossa ottaa kantaa päätöksissään myös toimittajien &rdquo;epäasialliseen&rdquo; käytökseen vapaa-ajalla?</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Henkilökohtainen hyöty</strong></p> <p>JSN:n mukaan &rdquo;Yle toimi harkitsemattomasti, kun se julkaisi toimittajansa mielipidekirjoituksen, jossa hän oikeutti oman epäasiallisen käytöksensä kritisoimalla yksipuolisesti ja liioittelevasti tunnistettavissa olevaa yleisön edustajaa.&rdquo;</p> <p>JSN kuitenkin toteaa, että tiedotusvälineiden on suotavaa perustella yleisölle journalistisia ratkaisujaan, mutta Ylen tapauksessa siitä ei ollut kyse. JSN:n mukaan tapauksessa on kyse kiistasta, jossa toimittaja oli &rdquo;muulla tavalla asianomainen&rdquo;.&nbsp;</p> <p>&rdquo;Journalistin ohjeiden mukaan toimittaja ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtainen hyötymisen mahdollisuus&rdquo;, JSN toteaa.&nbsp;</p> <p>JSN esittää langettavan ratkaisun perusteena, että &rdquo;henkilökohtainen hyötyminen voi tarkoittaa muutakin kuin taloudellista hyötyä&rdquo;. Tämä pitää paikkansa, mutta missään olosuhteissa hyötymisenä ei voida pitää kirjoitusta, jossa toimittaja sananvapauden puitteissa kertoo oman näkemyksensä laajaa julkista huomiota herättäneessä tapauksesta.</p> <p>Jos näin olisi, valtavan suuri osa journalismista voitaisiin luokitella &rdquo;henkilökohtaiseksi hyötymiseksi&rdquo; ja valtavan suuri osa nykyistä journalismia rikkoisi Journalistin ohjeiden kohtaa 4.&nbsp;</p> <p>Miten mediatalot voivat jatkossa kirjoittaa aiheista, jotka koskevat heitä itseään? Voiko esimerkiksi toimittaja Jessikka Aro kirjoittaa omista <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8745748">häirintäkokemuksistaan</a>? Miten Helsingin Sanomat voi kirjoittaa viestikoekeskusuutisoinnistaan ja perustella sitä siinä vaiheessa, kun poliisi tutkii aihetta? Miten mediatalot voivat ylipäätään jatkossa perustella omia journalistisia ratkaisujaan, jos tämä linjataan journalistin ohjeiden kohdan 4 vastaiseksi?</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Ylimitoitettu leimaaminen</strong></p> <p>Mitä toimittaja uskaltaa kirjoittaa jatkossa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta keskustelusta, jossa on itse mukana jos haluaa olla täysin varma ettei riko journalistin ohjeita?</p> <p>&rdquo;Tässä tapauksessa toimittaja pyrki puhdistamaan mainettaan leimaamalla ylimitoitetulla tavalla yleisön edustajan, jota hän oli kohdellut epäasiallisesti jo aiemmin ottaessaan yhteyttä hänen työnantajaansa&rdquo;, JSN linjaa.</p> <p>Olisi kiinnostavaa tietää, mikä oli se &rdquo;ylimitoitettu tapa&rdquo; jota Ukkola tekstissään käytti. Mielestäni Ukkolan tulkinta, jonka mukaan opettajan hänestä ja hänelle lähettämät tekstit ovat nettikiusaamista ei ollut ylimitoitettua. Kaiken lisäksi Tero Hannula toi asian ensin itse julkisuuteen. Hän kommentoi asiaa muun muassa <a href="https://www.radiorock.fi/#!/post/59dc64f287a4fe0400105bab">radiossa</a>&nbsp;ja levitti Suvi Auvisen blogia sosiaalisessa mediassa.</p> <p>Tero Hannulan teoksia on arvosteltu laajalti eri medioissa, ja <a href="https://www.goodreads.com/author/show/4945242.Tero_Hannula">hänet tunnetaan</a> yhteiskunnallisena keskustelijana jo useiden vuosien ajalta. Hän on osallistunut kirjallisuuden, politiikan ja taiteen alojen keskusteluihin eri alustoilla ja medioissa. Hannula on neljä kaunokirjallista teosta julkaissut kirjailija.&nbsp; Hannula on toiminut myös eri luottamustoimissa. Häntä ei siis voida pitää rikoslain 24 luvun mukaisena <a href="https://stt.fi/tyylikirja/toimittajan-etiikka-ja-juridiikka/journalistin-oikeudellinen-vastuu/">yksityishenkilönä </a>vaan tapauksen yhteydessä selkeästi julkisuuden henkilönä, jolla on myös rikoslain mukainen niin sanottu <a href="https://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/viestinta/materiaali/printti/luku3.html">korkeampi sietokynnys</a>.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Ovatko säännöt muuttuneet?</strong></p> <p>Toivoisin aiheesta syvällisempää julkista keskustelua. Varmasti toimituksissa on jo pohdittu, miten vastaavissa tilanteissa voidaan toimia ja miten ei voida toimia. Voiko ottaa esimerkiksi nettikiusaajan äitiin tai ystävään yhteyttä vedotakseen kiusaamisen loppumiseksi? JSN:n mukaan työnantajaan ei ole oikeutta ottaa yhteyttä ainakaan niissä tapauksissa, joissa henkilö ei kirjoituksissaan edusta työnantajaansa?&nbsp;</p> <p>Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 4 ja antaa sille huomautuksen.&nbsp;</p> <p>Ovatko säännöt muuttuneet? Jos JSN soveltaa JO4:sta Yleä ja Sanna Ukkolan kirjoittamaa tekstiä kohtaan, sen pitää soveltaa sitä johdonmukaisesti myös muihin vastaaviin teksteihin.&nbsp;</p> Suuresti arvostettu ja arvostamani Julkisen sanan neuvosto JSN teki päätöksen, joka asettaa oman ajatteluni journalismista uuteen valoon. Päätös pistää miettimään, missä määrin toimittajalla on mahdollisuus kertoa oma näkökulmansa asioihin silloin, kun hän joutuu kovan kritiikin kohteeksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. 

Syksyllä 2015  jouduin propagandajulkaisu MV:n riepoteltavaksi. Lisäksi sosiaalisessa mediassa liikkui mitä hirvittävämpiä väärinymmärryksiä ja solvauksia. Tällaisessa tilanteessa pidin tärkeänä, että voin kertoa julkisesti, miten asiat todella ovat, etteivät väärät väitteet jäisi elämään ainakaan kovin laajasti. Kirjoitin Puheenvuoroon blogin, jossa kerroin, mitä oli tapahtunut. 

Tein myös rikosilmoituksen saamistani viesteistä ja puheluista. Useiden vaiheiden jälkeen kaksi henkilöä on tuomittu minuun kohdistuneesta kunnianloukkauksesta ja yhden puhelun osalta käsittely jatkuu hovioikeudessa lähiaikoina. 

Pidin arvokkaana, että pystyin tuolloin vuonna 2015 ilmaisemaan oman kantani tapahtuneesta julkisesti.

 

Yle sai langettavan

Muutamia viikkoja sitten JSN antoi langettavan päätöksen Ylelle tapauksesta, jossa Ylen toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti omasta kokemuksestaan blogissaan. Ukkola vastasi tuolloin Suvi Auvisen laajalle levinneessä kirjoituksessa olleisiin väitteisiin, joita Image ei suostunut oikaisemaan. Auvinen muun muassa väitti, että Ukkola oli yrittänyt saada nettikiusaajalleen potkut. 

Hän pohti kirjoituksessaan, miten häiriköihin tulisi suhtautua, ja kertoi ottaneensa yhteyttä kyseisen opettajan esimieheen. Hän totesi, että mies hyökkäilee hänen kimppuunsa asiattomalla tavalla. Esimerkiksi Ukkola linkkasi miehen tviitin, jota piti epäasiallisena. 

En olisi itse äkkiseltään ymmärtänyt, että tästä aiheesta kirjoittaminen tuo JSN:ltä langettavan.

Neuvosto toteaa, että tässä tapauksessa toimittajan häiriköinniksi leimaamissa tviiteissä oli kyse ainoastaan yleisön edustajan esittämistä kärjekkäistä ja satiirisista kommenteista. Neuvosto pitää paheksuttavana sitä, että toimittaja oli työstään saamansa kritiikin vuoksi yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan ja pyysi keskustelemaan asiasta työpaikalla.

Neuvoston mukaan toimittajalla oli vahingoittamistarkoitus, kun hän toivoi, että yleisön edustajaa jututettaisiin hänen työpaikallaan. JSN ei perustellut väitettään vahingoittamistarkoituksesta millään tavalla.

Ukkola kirjoitti kyseisen tekstin sen jälkeen kun hän oli pyytänyt Image-lehdeltä mahdollisuutta oikaista häneen kohdistuneita vihjailuja, joiden mukaan hän olisi yrittänyt saada potkut Tero Hannulalle. On mielestäni kohtuullista, että toimittaja saa mahdollisuuden kirjoittaa oman näkökulmansa, jos julkisuudessa liikkuu hänestä väitteitä, jotka hän haluaa oikaista. 

Image-lehden kirjoituksessa mainittu Tero Hannula on yhdistänyt Ukkolan sosiaalisessa mediassa Ku Klux Klaaniin ja myöntänyt pilkanneensa häntä henkilökohtaisella tasolla. Tällaisessa tilanteessa olisi voinut odottaa, että JSN olisi puolustanut toimittajaa. Vihjaus rasismista ja väite yrityksestä hankkia Hannulalle potkut ovat kovia syytöksiä, niitä voitaisiin pitää jopa kunniaa loukkaavina väitteinä.

On hyvin ymmärretävää, että tämän kaltaisten syytösten kohteeksi joutuessaan mediatalo ja toimittaja vastaavat syytöksiin. 

 

JSN paheksui toimittajaa

JSN:n tehtävä on puolustaa sananvapautta ja julkaisemisen vapautta. Annettu langettava päätös kuitenkin rajoittaa vakavalla tavalla toimittajan sananvapautta ja mahdollisuutta julkiseen keskusteluun.

Vaikka JSN päätöksessään paheksuu Ukkolan toimintaa ottaa Hannulan työnantajaan yhteyttä, se myös toteaa, että ”toimittajan epäasiallinen yhteydenotto” ei kuitenkaan ollut Ylen vastuulla, eikä sen vuoksi mahdollista tulkita Journalistin ohjeiden näkökulmasta. JSN siis itsekin myöntää, että sillä ei ole toimivaltaa asiassa. Ja näin onkin: JSN ei ole moraalitoimisto. 

Syntyy vaikutelma, että käsiteltyä Ukkolaa halutaan tavalla tai toisella rangaista, vaikka Journalistin ohjeista ja JSN:n säännöistä ei löydy tähän perusteita. Aikooko JSN jatkossa ottaa kantaa päätöksissään myös toimittajien ”epäasialliseen” käytökseen vapaa-ajalla?

 

Henkilökohtainen hyöty

JSN:n mukaan ”Yle toimi harkitsemattomasti, kun se julkaisi toimittajansa mielipidekirjoituksen, jossa hän oikeutti oman epäasiallisen käytöksensä kritisoimalla yksipuolisesti ja liioittelevasti tunnistettavissa olevaa yleisön edustajaa.”

JSN kuitenkin toteaa, että tiedotusvälineiden on suotavaa perustella yleisölle journalistisia ratkaisujaan, mutta Ylen tapauksessa siitä ei ollut kyse. JSN:n mukaan tapauksessa on kyse kiistasta, jossa toimittaja oli ”muulla tavalla asianomainen”. 

”Journalistin ohjeiden mukaan toimittaja ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtainen hyötymisen mahdollisuus”, JSN toteaa. 

JSN esittää langettavan ratkaisun perusteena, että ”henkilökohtainen hyötyminen voi tarkoittaa muutakin kuin taloudellista hyötyä”. Tämä pitää paikkansa, mutta missään olosuhteissa hyötymisenä ei voida pitää kirjoitusta, jossa toimittaja sananvapauden puitteissa kertoo oman näkemyksensä laajaa julkista huomiota herättäneessä tapauksesta.

Jos näin olisi, valtavan suuri osa journalismista voitaisiin luokitella ”henkilökohtaiseksi hyötymiseksi” ja valtavan suuri osa nykyistä journalismia rikkoisi Journalistin ohjeiden kohtaa 4. 

Miten mediatalot voivat jatkossa kirjoittaa aiheista, jotka koskevat heitä itseään? Voiko esimerkiksi toimittaja Jessikka Aro kirjoittaa omista häirintäkokemuksistaan? Miten Helsingin Sanomat voi kirjoittaa viestikoekeskusuutisoinnistaan ja perustella sitä siinä vaiheessa, kun poliisi tutkii aihetta? Miten mediatalot voivat ylipäätään jatkossa perustella omia journalistisia ratkaisujaan, jos tämä linjataan journalistin ohjeiden kohdan 4 vastaiseksi?

 

Ylimitoitettu leimaaminen

Mitä toimittaja uskaltaa kirjoittaa jatkossa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta keskustelusta, jossa on itse mukana jos haluaa olla täysin varma ettei riko journalistin ohjeita?

”Tässä tapauksessa toimittaja pyrki puhdistamaan mainettaan leimaamalla ylimitoitetulla tavalla yleisön edustajan, jota hän oli kohdellut epäasiallisesti jo aiemmin ottaessaan yhteyttä hänen työnantajaansa”, JSN linjaa.

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä oli se ”ylimitoitettu tapa” jota Ukkola tekstissään käytti. Mielestäni Ukkolan tulkinta, jonka mukaan opettajan hänestä ja hänelle lähettämät tekstit ovat nettikiusaamista ei ollut ylimitoitettua. Kaiken lisäksi Tero Hannula toi asian ensin itse julkisuuteen. Hän kommentoi asiaa muun muassa radiossa ja levitti Suvi Auvisen blogia sosiaalisessa mediassa.

Tero Hannulan teoksia on arvosteltu laajalti eri medioissa, ja hänet tunnetaan yhteiskunnallisena keskustelijana jo useiden vuosien ajalta. Hän on osallistunut kirjallisuuden, politiikan ja taiteen alojen keskusteluihin eri alustoilla ja medioissa. Hannula on neljä kaunokirjallista teosta julkaissut kirjailija.  Hannula on toiminut myös eri luottamustoimissa. Häntä ei siis voida pitää rikoslain 24 luvun mukaisena yksityishenkilönä vaan tapauksen yhteydessä selkeästi julkisuuden henkilönä, jolla on myös rikoslain mukainen niin sanottu korkeampi sietokynnys.

 

Ovatko säännöt muuttuneet?

Toivoisin aiheesta syvällisempää julkista keskustelua. Varmasti toimituksissa on jo pohdittu, miten vastaavissa tilanteissa voidaan toimia ja miten ei voida toimia. Voiko ottaa esimerkiksi nettikiusaajan äitiin tai ystävään yhteyttä vedotakseen kiusaamisen loppumiseksi? JSN:n mukaan työnantajaan ei ole oikeutta ottaa yhteyttä ainakaan niissä tapauksissa, joissa henkilö ei kirjoituksissaan edusta työnantajaansa? 

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 4 ja antaa sille huomautuksen. 

Ovatko säännöt muuttuneet? Jos JSN soveltaa JO4:sta Yleä ja Sanna Ukkolan kirjoittamaa tekstiä kohtaan, sen pitää soveltaa sitä johdonmukaisesti myös muihin vastaaviin teksteihin. 

]]>
45 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto#comments Kotimaa Journalismi JSN Media Sananvapaus Thu, 21 Jun 2018 13:27:18 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto
Tämänkin toimittajan piti perustella kasvotusten näkemyksensä http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256836-tamankin-toimittajan-piti-perustella-kasvotusten-nakemyksensa <p>Mitä siitä tulee, kun bisnesihmiset, ay-johtajat, poliitikot, tutkijat ja toimittajat kohtaavat toistensa lisäksi esimerkiksi arkkipiispan ja anarkistin?</p><p>Keskustelua ilman riitelyä, todistin juuri Naantalissa, missä järjestettiin ensimmäinen Naantali 24h &ndash;tapahtuma. Sain olla mukana, koska työnantajani Alma Talent oli yksi järjestävistä seuroista.</p><p>Tapasimme siis kasvotusten, emmekä vain sosiaalisen median alustoilla. Kenelläkään ei ollut ensisijaista tarvetta kerätä tykkäyksiä, levityksiä ja muita irtopisteitä, vaan saimme keskittyä puhumaan Suomesta, maailmasta ja yhteisestä tulevaisuudestamme.</p><p>Emme yhden vuorokauden ajan eläneetkään huomiotaloudessa, jossa terävimmin asetetut pari virkettä tai otsikot ratkaisevat. Pienenä poikkeuksena oli itsekin harrastamani pikku twiittailu puheista ja keskusteluista.</p><p>Yhteen oli kasattu 24 tunniksi eri-ikäisiä yhteiskunnallisia toimijoita ja vaikuttajia. Heistä moni on kansalaisille tuttu muiden tekemistensä ohella sosiaalisen median keskusteluista. Joitain ajatuksia ehdin vaihtaa esimerkiksi Allianssi ry:ssä työskentelevän Silja Silvastin, perussuomalaisten naantalilaisen varakansanedustajan Vilhelm Junnilan ja Suomen nykyisen talousnousun symboliksi kohonneen Uudenkaupungin autotehtaan omistajiin kuuluvan Timo Kokkilan kanssa. Kaikilla oli fiksua sanottavaa.</p><p>Yli puolentoista sadan erilaisen yhteiskunnallisen keskustelijan paikalla olo oli vaikuttavaa. Jos joku epäilee, että kyseessä oli jonkinmoinen salaseura, voi tunnetta hälventääkseen tutkia osallistujien julkista nimilistaa. <a href="https://www.naantali24h.fi/blog/2018/6/11/he-kokoontuvat-naantaliin-uudistamaan-yhteiskuntaa">Katso täältä koko lista.</a></p><p>Sen sijaan, että olisimme hakeneet kärjistyksiä, haimmekin vuoropuhelua ja ratkaisuja. Pohdimme niitä työpajoissa, jotka pusersivat kukin kolme &rdquo;Suomen tulee&hellip;&rdquo; -teesiä sellaisista aiheista kuten luottamus, osaaminen, työ, kilpailukyky, Suomi maailmassa, kestävä kehitys, hyvä elämä, kaupungistuminen, tasa-arvo ja teknologia.</p><p>Tulevaisuusteeseistä tuli hienoja. Syntyi seuraavanlaisia kannustavia ajatuksia: Suomen tulee palauttaa työylpeys kunniaan, Suomen tulee vahvistaa luottamusta työpaikoilla, Suomen tulee suojella sananvapautta ja edellyttää sananvastuuta sekä Suomen tulee kuulua kaikille täällä eläville.</p><p>Näitä teesejä pääsi tänä aamuna pureskelemaan joukko eturivin poliitikkoja. &nbsp;Myös sieltä kuultiin hyviä kommentteja. &rdquo;Vastuullisissa asemissa olevilla ihmisillä on yhä isompi vastuu sanomisistaan&rdquo;, <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/nMne8VSX?ref=ampparit:a885&amp;ext=ampparit">pohti paneelissa esimerkiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson</a>.</p><p><a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/ruNJ5Pbt?ref=ampparit:46b7&amp;ext=ampparit">Videota Naantali 24h -tapahtumasta täällä.&nbsp;</a></p><p>Olin itse ryhmässä, joka pohti työtä ja sen tulevaisuutta. Keskustelu polveili kolmen tunnin ajan, mutta oli mielenkiintoista, että deadlinen lähestyessä yhteiset lauseet alkoivat nopeasti löytää lopullisen muotonsa, jonka siis osallistujat eri yhteiskuntaelämän lohkoilta hyväksyivät. <a href="https://www.naantali24h.fi/">Nuo kaikki teesit voi lukea täältä</a>.</p><p>Naantalissa oli myös toisenlaisia kohtaamisia kasvotusten ja rakentavassa hengessä. Minulle tuli juttelemaan kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah, joka oli kiinnittänyt huomiota viime viikolla julkaisemaani blogikirjoitukseen otsikolla &rdquo;<a href="http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256481-pori-jazz-paljasti-sari-essayahin-puolueen-todellisen-karvan">Pori Jazz paljasti Sari Essayahin puolueen todellisen karvan</a>&rdquo;.</p><p>Oli oikein hyvä, että toimittajankin piti perustella tekstiään suoraan puoluejohtajalle, jonka puoluetta teksti käsitteli. Mielestäni kristillisdemokraattien voimahahmot lähtivät yllättävän voimakkaasti puolustelemaan valittua toimitusjohtajaa, joka oli <a href="https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/pori-jazzin-uuden-toimitusjohtajan-mukaan-homoseksuaalisuudesta-voi-eheytya-siina-missa-huumeistakin-voi-paasta-irti-en-mina-voi-sita-kyseenalaistaa-200993027?_ga=2.212945745.45853363.1528892256-859787733.1459845372">lehtihaastattelussa</a> puhunut nähdäkseni syrjivästi seksuaalivähemmistöstä.</p><p>Toki tuo kohtaaminen Essayahin kanssa pani miettimään, olinko kirjoituksessa kärjistänyt liikaa ja olinko otsikon tehdessäni pelkkä huomionkipeä somettaja. En ole missään tapauksessa paras asiaa arvioimaan. Dialogi jatkukoon myös tuosta tapauksesta.</p><p>Tästä tulikin mieleeni arkkipiispa Tapio Luoman Naantalissa pitämä viisas puhe, jossa hän muistutti, että aidossa vuoropuhelussa ei etsitä voittajia eikä häviäjiä.</p><p>&rdquo;Aito vuoropuhelu tarvitsee sellaisia mielipiteitä, jotka on vajavaisina ja keskeneräisinäkin tarkoitettu panokseksi vuorovaikutuksen rakentamiseen. Kun lausun mielipiteeni, sen varsinainen tarkoitus on valottaa tiettyä näkökulmaa ja näin rikastuttaa yhteisen todellisuuden hahmottamista&rdquo;, Luoma sanoi. <a href="https://evl.fi/documents/1327140/37853181/luottamus_tapio-luoma_-naantali-12062018.pdf">Luoman koko puhe täällä.</a></p><p>Voiko some-keskusteluun olla paljon parempaa ohjetta?</p><p>&nbsp;</p> Mitä siitä tulee, kun bisnesihmiset, ay-johtajat, poliitikot, tutkijat ja toimittajat kohtaavat toistensa lisäksi esimerkiksi arkkipiispan ja anarkistin?

Keskustelua ilman riitelyä, todistin juuri Naantalissa, missä järjestettiin ensimmäinen Naantali 24h –tapahtuma. Sain olla mukana, koska työnantajani Alma Talent oli yksi järjestävistä seuroista.

Tapasimme siis kasvotusten, emmekä vain sosiaalisen median alustoilla. Kenelläkään ei ollut ensisijaista tarvetta kerätä tykkäyksiä, levityksiä ja muita irtopisteitä, vaan saimme keskittyä puhumaan Suomesta, maailmasta ja yhteisestä tulevaisuudestamme.

Emme yhden vuorokauden ajan eläneetkään huomiotaloudessa, jossa terävimmin asetetut pari virkettä tai otsikot ratkaisevat. Pienenä poikkeuksena oli itsekin harrastamani pikku twiittailu puheista ja keskusteluista.

Yhteen oli kasattu 24 tunniksi eri-ikäisiä yhteiskunnallisia toimijoita ja vaikuttajia. Heistä moni on kansalaisille tuttu muiden tekemistensä ohella sosiaalisen median keskusteluista. Joitain ajatuksia ehdin vaihtaa esimerkiksi Allianssi ry:ssä työskentelevän Silja Silvastin, perussuomalaisten naantalilaisen varakansanedustajan Vilhelm Junnilan ja Suomen nykyisen talousnousun symboliksi kohonneen Uudenkaupungin autotehtaan omistajiin kuuluvan Timo Kokkilan kanssa. Kaikilla oli fiksua sanottavaa.

Yli puolentoista sadan erilaisen yhteiskunnallisen keskustelijan paikalla olo oli vaikuttavaa. Jos joku epäilee, että kyseessä oli jonkinmoinen salaseura, voi tunnetta hälventääkseen tutkia osallistujien julkista nimilistaa. Katso täältä koko lista.

Sen sijaan, että olisimme hakeneet kärjistyksiä, haimmekin vuoropuhelua ja ratkaisuja. Pohdimme niitä työpajoissa, jotka pusersivat kukin kolme ”Suomen tulee…” -teesiä sellaisista aiheista kuten luottamus, osaaminen, työ, kilpailukyky, Suomi maailmassa, kestävä kehitys, hyvä elämä, kaupungistuminen, tasa-arvo ja teknologia.

Tulevaisuusteeseistä tuli hienoja. Syntyi seuraavanlaisia kannustavia ajatuksia: Suomen tulee palauttaa työylpeys kunniaan, Suomen tulee vahvistaa luottamusta työpaikoilla, Suomen tulee suojella sananvapautta ja edellyttää sananvastuuta sekä Suomen tulee kuulua kaikille täällä eläville.

Näitä teesejä pääsi tänä aamuna pureskelemaan joukko eturivin poliitikkoja.  Myös sieltä kuultiin hyviä kommentteja. ”Vastuullisissa asemissa olevilla ihmisillä on yhä isompi vastuu sanomisistaan”, pohti paneelissa esimerkiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Videota Naantali 24h -tapahtumasta täällä. 

Olin itse ryhmässä, joka pohti työtä ja sen tulevaisuutta. Keskustelu polveili kolmen tunnin ajan, mutta oli mielenkiintoista, että deadlinen lähestyessä yhteiset lauseet alkoivat nopeasti löytää lopullisen muotonsa, jonka siis osallistujat eri yhteiskuntaelämän lohkoilta hyväksyivät. Nuo kaikki teesit voi lukea täältä.

Naantalissa oli myös toisenlaisia kohtaamisia kasvotusten ja rakentavassa hengessä. Minulle tuli juttelemaan kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah, joka oli kiinnittänyt huomiota viime viikolla julkaisemaani blogikirjoitukseen otsikolla ”Pori Jazz paljasti Sari Essayahin puolueen todellisen karvan”.

Oli oikein hyvä, että toimittajankin piti perustella tekstiään suoraan puoluejohtajalle, jonka puoluetta teksti käsitteli. Mielestäni kristillisdemokraattien voimahahmot lähtivät yllättävän voimakkaasti puolustelemaan valittua toimitusjohtajaa, joka oli lehtihaastattelussa puhunut nähdäkseni syrjivästi seksuaalivähemmistöstä.

Toki tuo kohtaaminen Essayahin kanssa pani miettimään, olinko kirjoituksessa kärjistänyt liikaa ja olinko otsikon tehdessäni pelkkä huomionkipeä somettaja. En ole missään tapauksessa paras asiaa arvioimaan. Dialogi jatkukoon myös tuosta tapauksesta.

Tästä tulikin mieleeni arkkipiispa Tapio Luoman Naantalissa pitämä viisas puhe, jossa hän muistutti, että aidossa vuoropuhelussa ei etsitä voittajia eikä häviäjiä.

”Aito vuoropuhelu tarvitsee sellaisia mielipiteitä, jotka on vajavaisina ja keskeneräisinäkin tarkoitettu panokseksi vuorovaikutuksen rakentamiseen. Kun lausun mielipiteeni, sen varsinainen tarkoitus on valottaa tiettyä näkökulmaa ja näin rikastuttaa yhteisen todellisuuden hahmottamista”, Luoma sanoi. Luoman koko puhe täällä.

Voiko some-keskusteluun olla paljon parempaa ohjetta?

 

]]>
36 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256836-tamankin-toimittajan-piti-perustella-kasvotusten-nakemyksensa#comments Kotimaa Journalismi Vuoropuhelu Wed, 13 Jun 2018 14:48:30 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256836-tamankin-toimittajan-piti-perustella-kasvotusten-nakemyksensa
Kirkkoviestinnästä evästeitä rahanarvoisiin etuihin? http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256597-kirkkoviestinnasta-evasteita-rahanarvoisiin-etuihin <p>On hyvin harvinaista, että piispat ottavat kantaa uskonnollisten lehtien tekemiseen.<strong> Piispa Laajasalo</strong> kuitenkin<a href="https://www.marmai.fi/uutiset/miksi-kirkon-on-vaikea-nykyaikaistua-piispa-teemu-laajasalo-olemme-loistavia-rakentamaan-laitureita-mutta-onnettomia-rakentamaan-siltoja-6726564"> ohjeisti seurakuntalehteä. Tavallaan.</a> Hän ei sanonut kantaansa kristilliessä lehdessä vaan markkinoinnissa ja mainonnassa. Jossa nostettiin esiin sitä, miten kirkolla on hyvin vähän seuraajia muun muassa sosiaalisessa mediassa. Tämä on hyvin totta.<br /><br />Laajasalo esitti tähän kontekstiin ratkaisuksi ja muutosehdotukseksi että; <em>&rdquo;Kirkon ja kaupungin kohdalla kyse on nähdäkseni siitä, että on haastavaa tehdä journalismia ja samaan aikaan olla kirkolle myötämielinen. Minusta kannattaisi ehkä tähdätä reilummin Finnairin Blue Wings -lehden malliin, joka on selkeästi asiakaslehti. Lehdessä ei niinkään kerrota koneiden teknisistä yksityiskohdista tai moottoreista, vaan kerrotaan niistä kohteista, joihin Finnairin koneilla pääsee.&rdquo;</em><br /><br />Tämänlaiset lausunnot tietenkin lietsovat reaktioita. Omanikin oli se, että jos otamme todella esiin premissin jonka mukaan kirkosta olisi todellakin vaikeaa tehdä journalismia samalla kun on sille myötämielinen, niin olisiko oikea eettinen strategia ylipäätään miettiä miten se saisi sanomansa läpi paremmin. Jos nimittäin on vaikeaa olla myötämielinen kriittisten journalististen ehtojen toteutuessa on taho sellainen, että sitä ei oikein voi mitenkään pelastaa.<br /><br />Monella on ollut tähän samantapainen kanta. <em><strong>&quot;Kirkko&amp;Kaupungin&quot;</strong></em> Päätoimittaja <strong>Jaakko Heinimäki </strong>esimerkiksi<a href="https://www.kirkkojakaupunki.fi/fi/-/onko-vaikeaa-tehda-journalismia-ja-olla-kirkolle-myotamielinen-ei"> esitti takaisin,</a> että hänestä heidän tehtävänsä<em> &rdquo;kirkollisessa työnjaossa on antaa kirkosta totuudenmukainen ja oikea kuva&quot;</em>. Ja määrittelee, että <em>&rdquo;Kirkko ja kaupungin painetussa lehdessä ja verkkosivuilla on vastuullisen journalismin merkki. Se kertoo siitä, että Kirkko ja kaupunki on sitoutunut noudattamaan Julkisen sanan neuvoston laatimia Journalistin ohjeita.&rdquo;</em> Tässä hän määritteli totuuden ja kriittisyyden toisiinsa nivotuksi.<br /><br />Teemu Laajasalo taas <a href="https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/teemu-laajasalo-mielipidekirjoituksessa-kirkko-ja-kaupungin-kannattaisi-siirtya-toimintaa-mainostav/">näki tähän takaisin</a>, että mainonta ja totuus eivät ole nekään kaksi erillistä asiaa. Kriittisyyden ja molempien puolien esittämisen vaatimukset ja muut vastaavat asiat eivät ole oleellisia totuudelle. Laajasalo näkee että &rdquo;kirkon uskottavuus&rdquo; ei voi nojata siihen että sillä on kriittistä journalismia. Koska monilla muillakaan suurilla toimijoilla ei ole sellaisia. Hän näkee, että julistuksellinen ja journalistinen intressi voidaan sovittaa yhteen, jos välissä on palomuuri ; <em>&rdquo;Kirkon tehtävä on julistaa. Journalismi voi näennäisesti toimia julistuksen välineenä. Mutta silloin se ei ole enää sitä, mitä pidetään journalismina. Journalismin tehtävänä on kertoa millainen maailma on. Julistuksen tehtävä on kertoa millainen maailman pitäisi olla.&rdquo;</em><br /><br />Journalismin kriteerien sijaan Laajasalo onkin siirtymässä kriteeristöön jolla punnitaan mainontaa. Mikä on tietenkin järkevää kun huomioi, että hän ensialkuunkin esitti kannanottonsa myynnin ja markkinoinnin, eikä esimerkiksi teologian tai journalismin alan lehdessä. Tässä mielessä on aivan oikein, että Laajasalo näkee että kirkollisten intressit kaikesta huolimatta helposti menevät uutisointiin. Ja toisaalta että fokus pitäisi siirtää sanoman siirtämiseen.<br /><br />Kiinnostavaa tässä on tietenkin se, että yleensä julistus nähdään julistuksena ulkopuolisille. Eli ei nähdä järkevänä myydä kuvausta &rdquo;siitä miltä maailma näyttää&rdquo; heille jotka ovat jo valmiiksi samaa mieltä. Laajasalo ehdottaa asiaa sen sijaan &rdquo;jäsenlehtenä&rdquo; &rdquo;asiakkaille&rdquo;. Samoin piristävää oli se mikä julistajan kohtaamisessa on usein kysymys. Julistaja kokee että hän puhuu Totuudesta. Kun taas itse näen, että kysymys on manipulointiyrityksestä jossa minut yritetään saada suostuteltua ja myötämieliseksi siihen että menen johonkin paikkaan olemaan sitä mieltä mitä julistaja haluaa. Mahdollisesti vilauttamaan kolehtihaaviin tai sen rahankeräyslain kannalta kompleksiin analogiin rahaakin.<br /><br />Tämä tietenkin sopii nykyaikaan jolloin jokainen valikoi faktansa maailmassa jossa on normaalia valittaa epätasapainoisesta mediasta, kutsua tätä epäreiluksi ja painottaa sitten että alkaa itse tekemään konservatiivisia uutisia. Elämme maailmassa jossa on mahdollista löytää tyyppejä jotka toimivat mallilla <u>&rdquo;Abraham Lincolnin salamurhaa ei koskaan oikeasti tapahtunut - false flag ja fake news&rdquo;</u>. Koska <u>&rdquo;John Wilkes Booth oli näyttelijä.&rdquo;&nbsp;(Think about it <em>yourself</em>, sheeple!)</u> Itse tosin näen, että tässä takana on kuitenkin se, että heti kun on määritelty &rdquo;asiakasryhmä&rdquo;, päästään tekemään sitä mitä Laajasalon tapaiset pseudoliberaalit papit tuppaavat tekemään. Määrittelemään asiakkaat heidän puolestaan; Kirkossa ja Kaupungissa on tunnetusti monia konservatiivisia ärsyttäviä piirteitä. Eräässä mielessä se itse asiassa on yksi Suomen liberaaleimmista lehdistä.<br /><br />Tässä kulmassa en ihmettele, että mainettaan konservatiivisempi taho haluaa vaihtaa fokuksen kriittisyydestä markkinointiin ja tutkimisesta julistukseen ja viestinnästä markkinointiin. Toisaalta on samanaikaisesti selvää, että (1) liberaalien strategia ei ole toiminut ja kanavien somesuosio on niin matalaa että ne rinnastuvat lähinnä omiin tuotoksiini, jopa minulla on taviskavereita joilla on enemmän someseurantaa vaikka heissä ei ole mitään erityistä vielä edes somejulkisuusskaalalla (2) eivätpähän ne &quot;aidosti ja rehellisesti konservatiivisena&quot; pysytelleet tahotkaan ole mitään väestöryntäystä taakseen saaneet.&nbsp;&nbsp;<br /><br />Itse muistutan siitä, että Finnairin mainonta totuutta rikkomatta voi toimia jos ja vain jos sen toiminnasta voisi tehdä myös kriittistä journalismia. Esimerkiksi tutkimalla pääseekö luvattuihin paikkoihin todella. Jos ja vain jos nämä lupaukset todella voidaan täyttää, voidaan puhua tahosta joka ylipäätään voi antaa sellaisia markkinointilupauksia jotka ovat millään tavalla viehättäviä ja totuudenmukaisia. Samalla minulla on hieman epäilyjä siitä onko kirkosta, kristinuskosta ja kristillisyydestä ylipäätään mahdollista tehdä viehättävää totuudenmukaisella tavalla.<br /><br />Itselleni on nyt kuitenkin jäänyt käteen se, että Laajasalo haluaa ohjata mitä lehtimiehet kirjoittavat samalla kun hän tunnustaa, että tämänlainen &quot;alaisena ja jäsenenä oleminen&quot; olisikin käytännössä väistämättä huonoa jos halutaan tehdä kriittistä journalismia.<br /><br />Ja ennen kaikkea auki on silti jäänyt täysin se, että mihin kaltaiseni libertiini pääsee kirkon kelkkaan hyppäämällä. Teemu Laajasalo kun muitsuu mieleeni markkinointipainajaisista kuten hänen ateisteja koskevista trollipilkkalausunnoistaan ja taloudellisista kuittiepäselvyyksistään. Tälläisen tyypin valitsemista kirkon johtoon ei voitane pitää hyvänä markkinointivetona. ~&nbsp;Olen toki kiinnostunut, jos joku kertoo että kirkkoon menemällä saa alennuksia taivaaseenkuljetuksista jos sattuu tilaamaan Kirkkoa&amp;Kaupunkia ja kuolemaan lento-onnettomuudessa... Haluaisin myös tietää olisiko mahdollista vakuuttaa matkatavaroiden siirto kanssa, vaikka perustason asiakassopimus nimenomaan tämänlaiset siirrokset kieltääkin. VIP -asiakkaana odotan tietenkin asiaankuuluvia tajunnanräjäyttäviä luxus-hemmotteluetuja. (x:ällä) Ja tuleehan varmasti kohdennetut mainokset kanssa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On hyvin harvinaista, että piispat ottavat kantaa uskonnollisten lehtien tekemiseen. Piispa Laajasalo kuitenkin ohjeisti seurakuntalehteä. Tavallaan. Hän ei sanonut kantaansa kristilliessä lehdessä vaan markkinoinnissa ja mainonnassa. Jossa nostettiin esiin sitä, miten kirkolla on hyvin vähän seuraajia muun muassa sosiaalisessa mediassa. Tämä on hyvin totta.

Laajasalo esitti tähän kontekstiin ratkaisuksi ja muutosehdotukseksi että; ”Kirkon ja kaupungin kohdalla kyse on nähdäkseni siitä, että on haastavaa tehdä journalismia ja samaan aikaan olla kirkolle myötämielinen. Minusta kannattaisi ehkä tähdätä reilummin Finnairin Blue Wings -lehden malliin, joka on selkeästi asiakaslehti. Lehdessä ei niinkään kerrota koneiden teknisistä yksityiskohdista tai moottoreista, vaan kerrotaan niistä kohteista, joihin Finnairin koneilla pääsee.”

Tämänlaiset lausunnot tietenkin lietsovat reaktioita. Omanikin oli se, että jos otamme todella esiin premissin jonka mukaan kirkosta olisi todellakin vaikeaa tehdä journalismia samalla kun on sille myötämielinen, niin olisiko oikea eettinen strategia ylipäätään miettiä miten se saisi sanomansa läpi paremmin. Jos nimittäin on vaikeaa olla myötämielinen kriittisten journalististen ehtojen toteutuessa on taho sellainen, että sitä ei oikein voi mitenkään pelastaa.

Monella on ollut tähän samantapainen kanta. "Kirkko&Kaupungin" Päätoimittaja Jaakko Heinimäki esimerkiksi esitti takaisin, että hänestä heidän tehtävänsä ”kirkollisessa työnjaossa on antaa kirkosta totuudenmukainen ja oikea kuva". Ja määrittelee, että ”Kirkko ja kaupungin painetussa lehdessä ja verkkosivuilla on vastuullisen journalismin merkki. Se kertoo siitä, että Kirkko ja kaupunki on sitoutunut noudattamaan Julkisen sanan neuvoston laatimia Journalistin ohjeita.” Tässä hän määritteli totuuden ja kriittisyyden toisiinsa nivotuksi.

Teemu Laajasalo taas näki tähän takaisin, että mainonta ja totuus eivät ole nekään kaksi erillistä asiaa. Kriittisyyden ja molempien puolien esittämisen vaatimukset ja muut vastaavat asiat eivät ole oleellisia totuudelle. Laajasalo näkee että ”kirkon uskottavuus” ei voi nojata siihen että sillä on kriittistä journalismia. Koska monilla muillakaan suurilla toimijoilla ei ole sellaisia. Hän näkee, että julistuksellinen ja journalistinen intressi voidaan sovittaa yhteen, jos välissä on palomuuri ; ”Kirkon tehtävä on julistaa. Journalismi voi näennäisesti toimia julistuksen välineenä. Mutta silloin se ei ole enää sitä, mitä pidetään journalismina. Journalismin tehtävänä on kertoa millainen maailma on. Julistuksen tehtävä on kertoa millainen maailman pitäisi olla.”

Journalismin kriteerien sijaan Laajasalo onkin siirtymässä kriteeristöön jolla punnitaan mainontaa. Mikä on tietenkin järkevää kun huomioi, että hän ensialkuunkin esitti kannanottonsa myynnin ja markkinoinnin, eikä esimerkiksi teologian tai journalismin alan lehdessä. Tässä mielessä on aivan oikein, että Laajasalo näkee että kirkollisten intressit kaikesta huolimatta helposti menevät uutisointiin. Ja toisaalta että fokus pitäisi siirtää sanoman siirtämiseen.

Kiinnostavaa tässä on tietenkin se, että yleensä julistus nähdään julistuksena ulkopuolisille. Eli ei nähdä järkevänä myydä kuvausta ”siitä miltä maailma näyttää” heille jotka ovat jo valmiiksi samaa mieltä. Laajasalo ehdottaa asiaa sen sijaan ”jäsenlehtenä” ”asiakkaille”. Samoin piristävää oli se mikä julistajan kohtaamisessa on usein kysymys. Julistaja kokee että hän puhuu Totuudesta. Kun taas itse näen, että kysymys on manipulointiyrityksestä jossa minut yritetään saada suostuteltua ja myötämieliseksi siihen että menen johonkin paikkaan olemaan sitä mieltä mitä julistaja haluaa. Mahdollisesti vilauttamaan kolehtihaaviin tai sen rahankeräyslain kannalta kompleksiin analogiin rahaakin.

Tämä tietenkin sopii nykyaikaan jolloin jokainen valikoi faktansa maailmassa jossa on normaalia valittaa epätasapainoisesta mediasta, kutsua tätä epäreiluksi ja painottaa sitten että alkaa itse tekemään konservatiivisia uutisia. Elämme maailmassa jossa on mahdollista löytää tyyppejä jotka toimivat mallilla ”Abraham Lincolnin salamurhaa ei koskaan oikeasti tapahtunut - false flag ja fake news”. Koska ”John Wilkes Booth oli näyttelijä.” (Think about it yourself, sheeple!) Itse tosin näen, että tässä takana on kuitenkin se, että heti kun on määritelty ”asiakasryhmä”, päästään tekemään sitä mitä Laajasalon tapaiset pseudoliberaalit papit tuppaavat tekemään. Määrittelemään asiakkaat heidän puolestaan; Kirkossa ja Kaupungissa on tunnetusti monia konservatiivisia ärsyttäviä piirteitä. Eräässä mielessä se itse asiassa on yksi Suomen liberaaleimmista lehdistä.

Tässä kulmassa en ihmettele, että mainettaan konservatiivisempi taho haluaa vaihtaa fokuksen kriittisyydestä markkinointiin ja tutkimisesta julistukseen ja viestinnästä markkinointiin. Toisaalta on samanaikaisesti selvää, että (1) liberaalien strategia ei ole toiminut ja kanavien somesuosio on niin matalaa että ne rinnastuvat lähinnä omiin tuotoksiini, jopa minulla on taviskavereita joilla on enemmän someseurantaa vaikka heissä ei ole mitään erityistä vielä edes somejulkisuusskaalalla (2) eivätpähän ne "aidosti ja rehellisesti konservatiivisena" pysytelleet tahotkaan ole mitään väestöryntäystä taakseen saaneet.  

Itse muistutan siitä, että Finnairin mainonta totuutta rikkomatta voi toimia jos ja vain jos sen toiminnasta voisi tehdä myös kriittistä journalismia. Esimerkiksi tutkimalla pääseekö luvattuihin paikkoihin todella. Jos ja vain jos nämä lupaukset todella voidaan täyttää, voidaan puhua tahosta joka ylipäätään voi antaa sellaisia markkinointilupauksia jotka ovat millään tavalla viehättäviä ja totuudenmukaisia. Samalla minulla on hieman epäilyjä siitä onko kirkosta, kristinuskosta ja kristillisyydestä ylipäätään mahdollista tehdä viehättävää totuudenmukaisella tavalla.

Itselleni on nyt kuitenkin jäänyt käteen se, että Laajasalo haluaa ohjata mitä lehtimiehet kirjoittavat samalla kun hän tunnustaa, että tämänlainen "alaisena ja jäsenenä oleminen" olisikin käytännössä väistämättä huonoa jos halutaan tehdä kriittistä journalismia.

Ja ennen kaikkea auki on silti jäänyt täysin se, että mihin kaltaiseni libertiini pääsee kirkon kelkkaan hyppäämällä. Teemu Laajasalo kun muitsuu mieleeni markkinointipainajaisista kuten hänen ateisteja koskevista trollipilkkalausunnoistaan ja taloudellisista kuittiepäselvyyksistään. Tälläisen tyypin valitsemista kirkon johtoon ei voitane pitää hyvänä markkinointivetona. ~ Olen toki kiinnostunut, jos joku kertoo että kirkkoon menemällä saa alennuksia taivaaseenkuljetuksista jos sattuu tilaamaan Kirkkoa&Kaupunkia ja kuolemaan lento-onnettomuudessa... Haluaisin myös tietää olisiko mahdollista vakuuttaa matkatavaroiden siirto kanssa, vaikka perustason asiakassopimus nimenomaan tämänlaiset siirrokset kieltääkin. VIP -asiakkaana odotan tietenkin asiaankuuluvia tajunnanräjäyttäviä luxus-hemmotteluetuja. (x:ällä) Ja tuleehan varmasti kohdennetut mainokset kanssa?

]]>
2 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256597-kirkkoviestinnasta-evasteita-rahanarvoisiin-etuihin#comments Ev.lut. kirkko Journalismi Julistus Kristillisyys Mainonta Sat, 09 Jun 2018 10:52:17 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256597-kirkkoviestinnasta-evasteita-rahanarvoisiin-etuihin