Kuka maksaa irtisanomissuojan?
Hallitus ehdotti kevään kehysriihessä, että henkilöperusteista irtisanomista helpotettaisiin ja alle 30-vuotiaiden työsuhteiden määräaikaisuudelle ei enää tarvitsisi perusteita. Kuten monissa muissakin hankkeissa, hallitus hapuilee oikeaan suuntaan, mutta toteutuksessa on vakavia puutteita. Tässä tapauksessa hankkeen perustuslaillisuus on kyseenalainen. Jos syrjimättömyyden periaatteesta ei haluta tinkiä, ei ole olemassa päteviä perusteita sille, että eri ikäisiä aikuisia ihmisiä pitäisi asettaa eri asemaan työmarkkinoilla. Oikeilla jäljillä hallitus on kuitenkin siinä, että irtisanomissuojaa Suomessa olisi tarpeellista muuttaa.
Irtisanomissuojassa on kyse työsuhteen päättämisen vaikeuttamisesta sääntelyn keinoin. Suoja toteutuu tällä hetkellä useilla erilaisilla tavoilla, joita ovat esimerkiksi irtisanomisaika, takaisinottovelvollisuus sekä kielto irtisanoa epäasiallisella tai syrjivällä perusteella. Osa toteuttamistavoista on selvästi tarpeellisia, mutta asiaan liittyvän sääntelyn monimutkainen kokonaisuus saattaa johtaa erikoisiin tilanteisiin työmarkkinoilla. Kun esimerkiksi henkilöperusteinen irtisanominen on vaikeaa, käytetään YT-neuvotteluita työkaluna savustamaan epätoivotut henkilöt pois, jonka jälkeen tehtävänimikkeitä yrityksessä saatetaan muuttaa niin, ettei takaisinottovelvoite toteudu.
Erityisen paljon työmarkkinoita kankeuttavat Suomessa ovat julkisen sektorin työsuhteet. Useat palvelussuhteet julkiselle sektorille eivät ole tavallisia työpaikkoja vaan virkoja, jotka toimivat erilaisilla ehdoilla kuin tavalliset työpaikat. Kunnan työntekijöille myönnetään myös kuntaliitosten yhteydessä viiden vuoden irtisanomissuojia. On vaikeaa keksiä perusteita sille, miksi työsuhteiden julkiseen sektoriin pitäisi toimia täysin eri logiikalla kuin yksityisellä sektorilla.
Väärällä tavalla toteutettu irtisanomissuoja on epäoikeudenmukainen. Kyseessä ei ole mikään tyhjästä putoava etu. Sen "maksavat" ne, jotka eivät työpaikkoihin pääse. Irtisanomissuoja asettaa työssäkäyvät etuoikeutettuun asemaan työttömien kustannuksella.
Irtisanomissuojasta aiheutuu kansantaloudelle todellista taloudellista hukkaa. Jos työntekijöiden vaihtamista parempiin, pätevämpiin ja tehokkaampiin hankaloitetaan liikaa, työpaikkoja miehittävät keskimäärin niihin sopimattomammat ihmiset. Kun työpaikkoja on tietty määrä, eikö olisi parempi että näitä paikkoja miehittävät kullakin hetkellä pätevimmät, eivätkä ne, jotka paikkoihin ovat kerran sattuneet pääsemään?
Työsuhteiden suojaamisen taustalla oleva ajattelu on pohjimmiltaan hyväntahtoista. On haluttu lisätä työntekijöiden neuvotteluvoimaa työnantajiin nähden. "Tehdastyöläismaailmassa" tämä onkin varmasti ollut enemmän tarpeen kuin nykyään, mutta jälkiteollisessa yhteiskunnassa asetelmat ovat ratkaisevasti erilaisia. Kaikki ovat myös yhtä mieltä siitä, että valtio ja julkinen sektori voivat esimerkiksi sääntelyllä parantaa työntekijöiden ja kansalaisten asemaa.
Tavoitteet ovat siis oikeat, mutta tällä hetkellä osa käyttöön valituista keinoista aiheuttaa merkittäviä taloudellisia haittavaikutuksia. Korjaavat toimenpiteet, joilla työmarkkinoille saataisiin lisää niiltä puuttuvaa dynamiikkaa eivät ole erityisen järisyttäviä. Julkisen sektorin työntekijöistä pitäisi tehdä tavallisia työntekijöitä, takaisinottovelvollisuudesta pitäisi ilmiselvästi luopua ja henkilöperusteista irtisanomista pitäisi helpottaa. Irtisanomisaika ja työnantajan maksettavaksi koituva irtisanomisajan palkka taas ovat sellaisia keinoja, jotka aiheuttavat vähemmän haittaa.
Työmarkkinoille rakennetut kankeudet ovat äärimmäisen huono tapa toteuttaa tavoitteita, joita yleensä yritetään toteuttaa tavallisen sosiaaliturvan keinoin tulonsiirroilla. Kankeudet aiheuttavat koko yhteiskunnan tasolla taloudellista hukkaa. Irtisanomissuojan kaltaisilla mekanismeilla toteutetun "sosiaaliturvan" hyödyt eivät kohdistu niille jotka tukea eniten tarvitsisivat. Perusturvaa olisi myös syytä kehittää, jotta irtisanotut ihmiset eivät missään tilanteessa jää puille paljaille
Talouden ongelmia ei voi ratkaista teeskentelemällä, että niitä ei ole olemassa. Jos vaihtoehtoja on, ei työntekijöiden perusturvaa ja suojaa ole järkeä toteuttaa taloudellista hukkaa aiheuttavilla tavoilla. Suojaa toteutettaessa kannattaisi ainakin selvittää, mitkä ovat eri toteuttamistapojen taloudelliset vaikutukset ja pyrkiä toteuttamaan suojaa ensisijaisesti sellaisilla tavoilla, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa ja hukkaa.
Jos ajatellaan tilannetta puhtaasti työntekijän ja työnantajan kesken, niin optimaalinen tilanne olisi olematon irtisanomissuoja yhdistettynä kohtalaisen hyvään työttömyysturvaan ja aidosti toimiviin työnhaku- tai uraohjauspalveluihin. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että mikäli työnantajan ja työntekijän sukset menevät ristiin, niin miksi osapuolten pitäisi sietää toisiaan ja tilannetta pelkästään teoreettisten lakipykälien vuoksi? Erityisesti pitkittyessään tämä tilanne aiheuttaa tappioita molemmille osapuolille. Työnantaja kärsii heikentyvän työsuorituksen kautta ja työntekijä todennäköisesti menettää uskottavuuttaan työmarkkinoilla. Pienyrityksissä yrittäjiä stressaa irtisanomistilanteista mahdollisesti koituvat kulut ja hankaluudet ja niinpä uusien tekijöiden palkkaaminen hidastuu. Työnantajariskiä pienentämään tarkoitetut kokeilujärjestelyt toisaalta sorsivat tekijöitä, tukeutuvat julkiseen byrokratiaan ja houkuttelevat teettämään palkatonta työtä.
Poliittisista syistä tuota optimaalista yhdistelmää ei kuitenkaan voida toteuttaa, koska vasemmisto vastustaa kiivaasti irtisanomissuojan poistoa ja oikeisto puolestaan vihaa työttömyys-/sosiaaliturvaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Poliittisista syistä tuota optimaalista yhdistelmää ei kuitenkaan voida toteuttaa, koska vasemmisto vastustaa kiivaasti irtisanomissuojan poistoa ja oikeisto puolestaan vihaa työttömyys-/sosiaaliturvaa.”
Tämä on keskeinen syy, miksi olen ollut mukana perustamassa Liberaalipuoluetta.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi tehottomuutta ja hyvinvointitappioita aiheuttava tekijä on se, että sekä ansiosidonnaisen karenssiin että takaisinottovelvollisuuteen vaikuttaa irtisanottiinko työntekijä vai irtisanoutuiko hän itse.
Jos työnantaja irtisanoo työntekijän, työnantajalle syntyy takaisinottovelvollisuus, joten työnantajalla on kannustin tehdä irtisanottavan työntekijän työoloista niin huonot, että työntekijä irtisanoutuu itse. Vastaavasti jos työntekijä irtisanoutuu, ansiosidonnaiseen tulee pidempi karenssiaika, joten työntekijällä on kannustin tehdä työnsä niin huonosti, että työnantaja irtisanoo hänet.
Työmarkkinoille ei tulisi tarkoituksella luoda kannustimia, jotka turhaan aiheuttavat vahinkoa irtisanomis- tai irtisanoutumistilanteissa.
Ilmoita asiaton viesti
Esitän arvauksen: Tuomas Tiainen ei ole ollut yli vuotta palkkatyöläisenä teollisuudessa. Ehkä teollisuustyö on häviävä luonnonvara ja ehkä se on tulevaisuutta silmälläpitäen huono mittari mutta irtisanominen Suomessa on ihan naurettavan helppoa. Niinkuin itsekin sanot: YT:t pystyyn ja jampat pihalle. Ei niin mitään vaikeutta. Menepä tutustumaan dynaamisuuden mallimaahan Saksaan miten ”helppoa” siellä on irtisanominen. Tai entäs rakas vihollisemme Ruotsi?
Noin muutenkin, eikö mielestäsi jo nyt toteuteta ihan tarpeeksi tuota ”vanhat pihalle, nuoret tilalle” -mallia? Omalla toimialalla ainakin kaikki yli 50-vuotiaat lempataan surutta pihalle kun vaan ensimmäinen tilaisuus tulee ja toisesta päästä otetaan nuorta jullia tilalle jotka eivät ehkä osaa niitä hommia mutta ylitöitä tekevät pää märkänä. Ehkä ne säännökset ovat aikanaan syntyneet ihan tarpeeseen eikä se tarve ole ihan vielä poistunut…
Ilmoita asiaton viesti
Pojat vetää mutkia suoriksi. Takaisinotto on ollut kuollut kirjain jo 90-l lamasta lähtien. Jonkinlaisen miettimisen paikan se on aiheuttanut ja sehän koskee vain kollektiivipotkuja. Tämän mm Harkimo oppi vasta taannoin ja on Luhtalallakin hakusessa.
Olen vetänyt Suomessa 18 yt kierrosta vuosina 1989-2009 ja muualla 8. Kyllä potkut saaneiden halu palata on todella matala. En muista kuin 2 tapausta. Samaten työsuorituksen huonoudesta johtuvia irtisanomisia on teollisuudessa hyvin harvoin.
Alle 20 hlö yrityksiä YTL ei koske joten niissä yritys voinee soveltaa sääntöjä miten lystää. On kuitenkin kohtuullista odottaa jotain rotia koska irtisanottu menettää toimeentulonsa. Koko keskustelu lähtee yksinomaan yrittäjiä ymmärtävästä näkökulmasta.
Yt-sotkuja vuoden verran takavuosina selvittäneenä virkamiehenä en kuitenkaan tilannetta niin ruusunpunaisena näe .
Sivistyneessä maailmassa ei Suomea helpompaa irtisanomisympäristöä ole. Tämä yhdistettynä ikäsyrjintään ei anna mitään perusteluja edelleen höllentää työlainsäädäntöä. Valittamisen sijaan kannattaisi paneutua nykylainsäädännön mahdollisuuksiin ja rekrytointiosaamisen kehittämiseen.
Kettusen kommentit osuu maaliin.
Ilmoita asiaton viesti
Irtisanomisen helppoudesta tai vaikeudesta voi olla perustellusti montaa mieltä. Irtisanomisen kohtaannossa, eli siinä ketä suoja hyödyttää ja keneltä se on pois, ei sen sijaan ole mitään epäselvää. ”Maksajia” ovat ne, jotka eivät ole työpaikoissa, eivätkä saa niitä yhtä helposti.
Ilmoita asiaton viesti
Kukako maksaa irtisanomissuojan?
Asiakas tietysti loppupeleissä. Työnantaja ei ylipäänsä maksa yhtään mitään, mitä omaan firmaan tulee. Eivät kai ne firman rahat taivaasta tipahda?
Talousliberaalien mielestä kaiketi duunareiden pitäisi olla kiitollisia siitä, että työnantajat antavat heille armopaloja omasta pussistaan, eivätkä vaadi muuta kuin että tehdään heille se kaikki, mistä he sitä pussiaan voivat täyttää myymällä sitä. Jos työläiset olisivat oikeudenmukaisia, he antaisivat työnantajan pitää sen kaiken, minkä he ovat hänelle tehneet.
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen perehtymistä verotuksen kohtaantoon: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Taloustiede:vero…
On täysin mahdollista, että jokin vero kohdistuu lopulta aivan muuhun tahoon kuin siihen, joka sen lopulta maksaa tai tilittää. Sama pätee irtisanomissuojaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jos vero kohdistuisi aina täsmälleen sen maksajaan, ei siinä olisi mitään järkeä.
Verotus on tulontasausta varten – muuten kaikkialla maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
Oli verotuksesta mitä mieltä tahansa, tosiasia on, että irtisanomissuoja on hyödyksi työpaikoissa oleville ja haitaksi niille, jotka eivät ole työpaikoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Olet väärässä (ja väärässä on myös Marxin lisäarvoteoria). Irtisanomissuojan haittavaikutus (eli ”maksu”) kohdistuu kyllä täysimääräisesti työssäkäymättömille työläisille, työssäkäyvien työläisten hyväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Jäi varmaan ynnäilemään tuota..
Ilmoita asiaton viesti
”Ja millä/kenen rahalla työssäkäymättömät mitään maksavat?”
Saamatta jääneillä palkoillaan.
Tätä on marxilainen solidaarisuus – puolustaakseen työväen asemaa on perusteltua pitää työttömien asema huonona. Tästä Marx tosin syyttä kapitalismia.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksessani ”maksavat” oli lainausmerkeissä, koska tarkoitin maksamisella irtisanomissuojan kohtaantoa, eli sitä, kuka suojasta hyötyy ja keneltä se on pois.
Ajatuskoe: työmarkkinoilla on yksi työpaikka ja kaksi työntekijää. Jos tällaisille työmarkkinoille asetetaan voimakas irtisanomissuoja, se tekee hankalammaksi sen työntekijän aseman, joka ei ole onnistunut pääsemään työpaikkaan. Hyötyjä irtisanomissuojasta on se, joka työpaikan on kerran onnistunut saamaan. Sama logiikka pätee siinäkin tapauksessa, että työpaikkoja ja työntekijöitä on miljoonia.
Ilmoita asiaton viesti
”Tavoitteet ovat siis oikeat, mutta tällä hetkellä osa käyttöön valituista keinoista aiheuttaa merkittäviä taloudellisia haittavaikutuksia. ”
Kerro kuinka merkittäviä.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsissa bruttokansantuote asukasta kohden on noin 20 prosenttia suurempi kuin Suomessa. Suomella olisi kaikki edellytykset tavoitella samaa, täällä on koulutettu väestö, hyvä infra ja toimivat instituutiot. Tämä onnistuu vain jos tietyt perusasiat saadaan kuntoon.
Tällä tarkoitan, että sosiaaliturva, verotus ja työmarkkinat pitää saada toimimaan paremmin. Dynamiikan puutteeseen työmarkkinoilla auttavat työmarkkinauudistukset. Verotusta pitää muuttaa yksinkertaisemmaksi ja kohdistaa sitä muualle kuin työhön. Alempi verotuksen taso saadaan, kun julkiselta sektorilta karsitaan turhat tehtävät pois. Lisäksi sosiaaliturvaa pitää muuttaa yritteliäisyyteen kannustavammaksi. Tämä onnistuu parantamalla perusturvaa ja karsimalla muista järjestelmistä.
Ilmoita asiaton viesti
Eli meinaat siis sen bkt:n riippuvan suoraan noista tekijöistä ja edelleenkin..mikä saa sinut päättelemään sen riippuvan juuri noistaa asioista ja paljonko se vaikutus oli,koska osasit sen sanoa olevan merkittävä?
Ilmoita asiaton viesti