Kuka maksaa irtisanomissuojan?

Hallitus ehdotti kevään kehysriihessä, että henkilöperusteista irtisanomista helpotettaisiin ja alle 30-vuotiaiden työsuhteiden määräaikaisuudelle ei enää tarvitsisi perusteita. Kuten monissa muissakin hankkeissa, hallitus hapuilee oikeaan suuntaan, mutta toteutuksessa on vakavia puutteita. Tässä tapauksessa hankkeen perustuslaillisuus on kyseenalainen. Jos syrjimättömyyden periaatteesta ei haluta tinkiä, ei ole olemassa päteviä perusteita sille, että eri ikäisiä aikuisia ihmisiä pitäisi asettaa eri asemaan työmarkkinoilla. Oikeilla jäljillä hallitus on kuitenkin siinä, että irtisanomissuojaa Suomessa olisi tarpeellista muuttaa.

Irtisanomissuojassa on kyse työsuhteen päättämisen vaikeuttamisesta sääntelyn keinoin. Suoja toteutuu tällä hetkellä useilla erilaisilla tavoilla, joita ovat esimerkiksi irtisanomisaika, takaisinottovelvollisuus sekä kielto irtisanoa epäasiallisella tai syrjivällä perusteella. Osa toteuttamistavoista on selvästi tarpeellisia, mutta asiaan liittyvän sääntelyn monimutkainen kokonaisuus saattaa johtaa erikoisiin tilanteisiin työmarkkinoilla. Kun esimerkiksi henkilöperusteinen irtisanominen on vaikeaa, käytetään YT-neuvotteluita työkaluna savustamaan epätoivotut henkilöt pois, jonka jälkeen tehtävänimikkeitä yrityksessä saatetaan muuttaa niin, ettei takaisinottovelvoite toteudu.

Erityisen paljon työmarkkinoita kankeuttavat Suomessa ovat julkisen sektorin työsuhteet. Useat palvelussuhteet julkiselle sektorille eivät ole tavallisia työpaikkoja vaan virkoja, jotka toimivat erilaisilla ehdoilla kuin tavalliset työpaikat. Kunnan työntekijöille myönnetään myös kuntaliitosten yhteydessä viiden vuoden irtisanomissuojia. On vaikeaa keksiä perusteita sille, miksi työsuhteiden julkiseen sektoriin pitäisi toimia täysin eri logiikalla kuin yksityisellä sektorilla.

Väärällä tavalla toteutettu irtisanomissuoja on epäoikeudenmukainen. Kyseessä ei ole mikään tyhjästä putoava etu. Sen "maksavat" ne, jotka eivät työpaikkoihin pääse. Irtisanomissuoja asettaa työssäkäyvät etuoikeutettuun asemaan työttömien kustannuksella.

Irtisanomissuojasta aiheutuu kansantaloudelle todellista taloudellista hukkaa. Jos työntekijöiden vaihtamista parempiin, pätevämpiin ja tehokkaampiin hankaloitetaan liikaa, työpaikkoja miehittävät keskimäärin niihin sopimattomammat ihmiset. Kun työpaikkoja on tietty määrä, eikö olisi parempi että näitä paikkoja miehittävät kullakin hetkellä pätevimmät, eivätkä ne, jotka paikkoihin ovat kerran sattuneet pääsemään?

Työsuhteiden suojaamisen taustalla oleva ajattelu on pohjimmiltaan hyväntahtoista. On haluttu lisätä työntekijöiden neuvotteluvoimaa työnantajiin nähden. "Tehdastyöläismaailmassa" tämä onkin varmasti ollut enemmän tarpeen kuin nykyään, mutta jälkiteollisessa yhteiskunnassa asetelmat ovat ratkaisevasti erilaisia. Kaikki ovat myös yhtä mieltä siitä, että valtio ja julkinen sektori voivat esimerkiksi sääntelyllä parantaa työntekijöiden ja kansalaisten asemaa.

Tavoitteet ovat siis oikeat, mutta tällä hetkellä osa käyttöön valituista keinoista aiheuttaa merkittäviä taloudellisia haittavaikutuksia. Korjaavat toimenpiteet, joilla työmarkkinoille saataisiin lisää niiltä puuttuvaa dynamiikkaa eivät ole erityisen järisyttäviä. Julkisen sektorin työntekijöistä pitäisi tehdä tavallisia työntekijöitä, takaisinottovelvollisuudesta pitäisi ilmiselvästi luopua ja henkilöperusteista irtisanomista pitäisi helpottaa. Irtisanomisaika ja työnantajan maksettavaksi koituva irtisanomisajan palkka taas ovat sellaisia keinoja, jotka aiheuttavat vähemmän haittaa.  

Työmarkkinoille rakennetut kankeudet ovat äärimmäisen huono tapa toteuttaa tavoitteita, joita yleensä yritetään toteuttaa tavallisen sosiaaliturvan keinoin tulonsiirroilla. Kankeudet aiheuttavat koko yhteiskunnan tasolla taloudellista hukkaa. Irtisanomissuojan kaltaisilla mekanismeilla toteutetun "sosiaaliturvan" hyödyt eivät kohdistu niille jotka tukea eniten tarvitsisivat. Perusturvaa olisi myös syytä kehittää, jotta irtisanotut ihmiset eivät missään tilanteessa jää puille paljaille

Talouden ongelmia ei voi ratkaista teeskentelemällä, että niitä ei ole olemassa. Jos vaihtoehtoja on, ei työntekijöiden perusturvaa ja suojaa ole järkeä toteuttaa taloudellista hukkaa aiheuttavilla tavoilla. Suojaa toteutettaessa kannattaisi ainakin selvittää, mitkä ovat eri toteuttamistapojen taloudelliset vaikutukset ja pyrkiä toteuttamaan suojaa ensisijaisesti sellaisilla tavoilla, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa ja hukkaa.

 

tiaintu
Helsinki

Tutkijatohtori Aalto-yliopistossa. Haluan edistää elinkeinonvapauden, yksilönvapauksien ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa eturyhmistä vapaata päätöksentekoa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu