Suomen rikotuin laki
Eduskunta aloittaa tänään keskustelun alkoholilaista. Kiivain keskustelu käytäneen siitä omantunnonkysymykseksi jätetystä asiasta, saako kaupoissa jatkossa myydä 4,7 vai 5,4 tilavuusprosentin vahvuisia juomia. Useille kansanedustajille tärkeää on myös se, että saako myytävien juomien valmistuksessa yhtenä työvaiheena olla tislaaminen.
Päätellen niistä teemoista, joiden ympärillä alkoholipoliittinen keskustelu liikkuu, joko kansanedustajat eivät tiedä (huolestuttavaa) tai tietävät mutta eivät halua sanoa ääneen (myös huolestuttavaa), että alkoholilakia rikotaan jatkuvasti. Alkoholilaki on malliesimerkki laista jossa monenlaisesta täysin normaalista toiminnasta joka ei suoraan aiheuta muille mitään haittaa on tehty laitonta.
Alkoholilain mukaan yksityistilaisuudessa alkoholia saa nauttia vain jos tilaisuuden järjestäjä on tehnyt tarjoilusta ilmoituksen poliisille. Ilmoituksen tekeminen maksaa 19 euroa. Tiedän lähipiiristäni useita tapauksia, joissa alkoholia on ilman ilmoitusta ollut tarjolla esimerkiksi syntymäpäivä- tai hääjuhlissa. Ongelma on laissa eikä siinä että enemmistö ihmisistä ei edes tiedä että tällainen ilmoitusvelvollisuus on olemassa.
Kehotan kansanedustajia joskus vierailemaan esimerkiksi jonkin yliopiston opiskelijajärjestön juhlissa. Niissä myydään poikkeuksetta eurolla tai kahdella Virosta ostettuja olut- ja lonkerotölkkejä. Tämä tapahtuu siksi, että normaalien opiskelijajuhlien järjestäminen muuttuisi mahdottomaksi jos alkoholilain anniskeluun liittyviä sääntöjä noudatettaisiin. Ongelma on jälleen laissa, eikä enemmistön harjoittamassa ja hyväksymässä toiminnassa.
Alkoholilaissa on myös jäänteitä 60-luvulta: alkoholin anniskeluun kunnan alueella tarvitaan kunnanvaltuuston suostumus.
Vaikka ehdotettu alkoholilaki on askel oikeaan suuntaan, on huolestuttavaa, että hallitus näpertelee prosenttirajojen kymmenysten kanssa, vaikka todelliset ongelmat ovat kaikkien tiedossa.
On ironista, että Suomen todennäköisesti rikotuin laki on kuitenkin yksi valvotuimmista. Ihan varta vasten olemassa jopa tarkastajat, kun yhden tarkastajan olisi ilmeisen mahdotonta hallita sekä kiinteät että nestemäiset elintarvikkeet. Rakennustarkastajan tilalla voisi olla erikoistuneet perustus-, seinä- ja kattotarkastajat…
Älyttömyyksiä alkoholilaki on niin pullollaan, että on vaikea kuvitella minkälainen ihmiskuva kansanedustajillamme on ollut, kun ovat nuo nähneet välttämättömiksi. Kohta nähdään onko arvon edustajien ihmiskäsitys muuttunut 30-luvun holhousta vaativasta ressukasta miksikään. Valmistellusta esityksestä päätellen pelottavan vähän, vaikka onneksi joitakin älyttömyyksiä ollaankin korjaamassa.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmassa ei liene toista maata, jossa puitaisiin ja kiisteltäisiin alkoholipolitiikasta yhtä paljon kuin Suomessa. Ja tyypillistä on, että vaikka kieltolain jälkeen on pitkssä juoksussa menty trendinomaisesti vapaampaan suuntaan, niin tiettyä hyppelyä edestakaisin on kuitenkin kaikkina aikoina ilmennyt.
80-luvulla asetettiin jonkinlainen komitea miettimään alkoholilakiuudistusta. Sen jäsenet oli valittu tiukkapipoisten joukosta ja esitys oli aika karmeata luettavaa. Yksi pykälä oli, että jokaisessa anniskeluoikeuksin toimivassa pisteessa tulisi olla yksi henkilö, joka olisi vapautettu kaikesta muusta työstä pelkästään alkoholianniskelun valvontaan.
Ihmettelin silloin, että mistähän maailmasta komitean jäsenet oikein ovat kotoisin ja ovatko he milloinkaan käyneet ravintolassa. Voisiko kukaan ajatella, että kaikissa pienissäkin pubeissa tai pizzerioissa olisi heti aamulla avaamisesta lähtien tiskin vieressä notkuva valvoja, kun asiakkaat voisivat tilata keppanapullon palan painikkeeksi? Tai mitä merkitystä moisella valvojalla olisi jossain Savoyn kaltaisessa eliittipaikassa, jonne saavutaan bisnekolleegojen kanssa liituraitapuvussa nauttimaan Lapin herkkuja. Y.m., y.m. …
Komitean esitykset unohdettiin ilmeisesti aika aktiivisesti tuota pikaa kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen alkoholilain ainoa tarkoitus on kyykyttää, nöyryyttää ja eriarvoistaa kansaa.
Oli ministeriviinat, sotilaille ei sota-aikana myyty alkoholia jne.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka; Juu. Ei myyty viinaa, mutta huumeet sallittiin.
Ilmoita asiaton viesti
#6
Pervetiiniä sai melko vapaasti.
Ilmoita asiaton viesti
Valtakunta elää jatkuvalla velanotolla ja edustajamme väittelevät oluen prosenteista. Pitäisikö olla huolissaan?
Ilmoita asiaton viesti
«Tämä tapahtuu siksi, että normaalien opiskelijajuhlien järjestäminen muuttuisi mahdottomaksi jos alkoholilain anniskeluun liittyviä sääntöjä noudatettaisiin.»
Mahdottomaksi? OPM, OPP.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kuullut, että joskus opiskelijajuhlissa asiaa on kierretty myymällä lakritsipatukoita sopivaan hintaan ja kylkiäisinä saanut olutpullon (vast.).
Ilmoita asiaton viesti
Heh, Otaniemen teekkarijuhlissa 90-luvulla paikallinen poliisi katsoi näitä läpi sormien, vaikka viikossa oli varmaan vähintään 1-2 tapahtumaa, jossa myyntiä tapahtui.
Kerran poliisi lopetti telttajuhlat vapun korvilla, kun heidän käydessään tarkastamassa tilannetta joku neropatti tyhjensi poliisiauton renkaat. Siitä suivaantuneina poliisi keskeytti juhlat..
Tuostakaan sivuunkatsomisesta ei kovin suurta vahinkoa yleensä tullut ja väki viihtyi. En muista yhtäkään järjestyshäiriötä ja muistini säilyi aina, jos sitä pohditte.. 😉
Ilmoita asiaton viesti
→ 8/NK: ”.. Otaniemen teekkari…”
Onhan noita pätkittäisiä muistoja. Poliisiopiston yhtenä opettajana toimi aikoinaan legendaarinen Kauko Katila. Joskus kävi niin, että Otaniemen kärjessä saunailta venähti hieman pitkäksi ja Kauko tuli minunkin kämpille jatkamaan henkeviä keskusteluja. Seuraavana aamuna kunnon niin salliessa saatoimme sitten mennä tutustumaan rikosmuseoon, joka silloin sijaitsi Otaniemessä – ehkä vieläkin, en tiedä.
Ilmoita asiaton viesti