*

Epäilevä Tuomas

Veikkaus - Lupa unelmoida

Ajatuspaja Libera julkaisi keväällä raportin jossa kritisoitiin sitä tapaa, jolla Suomessa uhkapelimonopolin avulla kerätyt rahat kerätään ja käytetään.  Olin paikalla raportin julkistamistilaisuudessa jossa Veikkauksen toimitusjohtaja Velipekka Nummikoski sivuutti esitetyn kritiikin lähes täysin ja toisteli papukaijana, että "Veikkaus on aivan loistava sosiaalinen innovaatio Suomessa". Veikkauksen monopoliaseman kyseenalaistaminen antoi Nummikoskelle tilaisuuden väittää, että kaikki Liberan kritiikki olisi jotenkin ideologisperusteista. Rahapelimonopolin olemassaolon tarpeesta voi perustellusti olla montaa mieltä, mutta sille miten rahat jaetaan ei ainakaan löydy kestäviä perusteita.

Veikkauksen voittovarat käytetään kansalaisyhteiskunnan tukemiseen. Arpajaislaissa asetetaan, että Veikkaus Oy:n tuotosta käytetään:

1) 53 prosenttia urheilun ja liikuntakasvatuksen, tieteen, taiteen sekä nuorisotyön edistämiseen;

2) 43 prosenttia terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen;

3) 4 prosenttia hevoskasvatuksen ja hevosurheilun edistämiseen.

On perusteeton koplaus, että verotuloihin täysin rinnastuvat veikkausvoittovarat käytetään juuri näihin tarkoituksiin. Samalla tavalla olisi mahdollista päättää, että alkoholiveron tuotto käytetään vaikkapa toimeentulotukeen. Veikkauksen monopoliasemaa perustellaan myös tällä asetetulla käyttötarkoituksella itsellään, meneväthän rahat "hyvään tarkoitukseen". Unohtuu, että rahat ovat pois muista valtion tarpeellisista tehtävistä, kuten terveydenhuollon, poliisitoiminnan, ja koulutuksen järjestämisestä.  Olisi oikein laittaa veikkausvoittovarat osaksi valtion budjettia, saman tarkastelun alaiseksi kuin kaikki muutkin valtion tulot ja menot.

 

veikkaus.png

 

Kansalaisyhteiskunnan tukeminen valtion budjetista ei sinänsä ole väärin, mutta päätökset tulisi tehdä samalla prosessilla kuin päätökset kaikista muistakin valtion tuloista ja menoista, eikä kirjoittaa lakiin että tietyn veron tuotosta käytetään tietty määrä esimerkiksi hevoskasvatuksen tukemiseen. Tällaiset ennalta määritellyt jyvitykset eivät toteuta sitä järkevää periaatetta, että ensin päätetään valtion tarpeelliset tehtävät, sitten päätetään miten niiden järjestämiseksi tarvittavat rahat olisi järkevintä kerätä. Kestäviä perusteluita sille, miksi juuri rahapelivoittovarat tulisi käyttää kansalaisyhteiskunnan tukemiseen ei ole.

Veikkaus ei suostu antamaan kulutusdataa ja kattavia tietoja toiminnastaan edes tutkimuskäyttöön, vaan vetoaa siihen että tiedot olisivat osakeyhtiömuotoisen Veikkauksen liikesalaisuuksia.  On vähintäänkin erikoista, että käytännössä valtion viraston asemassa olevalla toimijalla (jolla ei monopoliaseman vuoksi ole kilpailijoita) voi edes olla sellaisia liikesalaisuuksia, joita ei voisi julkisesti kertoa. Todellisuudessa syy salailuun liittynee siihen, että tiedoista paljastuisi jotain Veikkauksen kannalta kiusallisia seikkoja, kuten se, että rahapelejä pelaavat eniten jo valmiiksi vähävaraiset. Julkisen sektorin omistamiin yrityksiin tulisi muutenkin soveltaa samoja avoimuusvaatimuksia kuin muihin julkisen sektorin toimijoihin - osakeyhtiön perustaminen ei saisi olla oikotie piilottaa verorahoja valvonnan ulottumattomiin.

Samaan aikaan kun Veikkauksen monopoliasemaa perustellaan sillä, että sen avulla vähennetään pelaamisesta aiheutuneita haittoja, Veikkaus harjoittaa aggressiivista markkinointia. Veikkauksen mainonta on todella näkyvää: punaisia mainoksia, lippuja ja viirejä on jokaisella kaupan kassalla; pelikoneita löytyy kaikista kaupoista ja baareista ja jokaiselta huoltoasemalta. Kunnollista näyttöä siitä, että monopoli todella vähentää pelaamisesta aiheutuneita haittoja ei liiemmin ole. 

Uskallan väittää, että Veikkaus ei ole mikään "sosiaalinen innovaatio" vaan varsin epätehokas ja epäoikeudenmukainen tapa jakaa ja kerätä veroja.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset